3-kymppiset ensimmäistä odottavat

Meilläkin oli ennen plussaa kovasti meininki, että ollaan ihan turvat tukossa sinne rv12 asti. Mut vihkoonhan se salailu meni Ne kaverit, jotka tiesivät, että ollaan hoidoissa, niin niille ollaan kerrottu. Ja sitten eilen miehen vanhemmille kerrottiin. TOSI aikaista ja miljoona juttua voi vielä mennä pieleen, mutta ollaan tästä niiiin onnellisia, että tekis mieli huutaa koko maailmalle, että me vihdoin onnistuttiin!! Jos sitten käy huonosti, niin sitten kerrotaan ja saadaan varmasti tukea siinäkin tilanteessa. Mutta toivotaan, että voisi jatkossa kertoa vain kivoja kuulumisia lähipiirille

 

Teidän molempien alkuraskauden oireet kuulostaa niin kovin tutuilta! Erityisesti tuo vatsan toiminta! Mutta sanonpahan näin, että nauttikaa siitä, että se kuitenkin välillä vielä edes toimii ja tulee kiirus vessaan. Täällä nyt jo useampi viikko takana järkyttävää ummetusta (alkuaikaan verrattuna potenssiin sata) ja välillä melko tuskainen olo. Kaikki keinot kokeiltu, mutta ei vaan mikään tunnu auttavan. Mutta... kyllä tämän(kin) kestää, kun syy maailman ihanin!

 

Juu, oon jossain varmaan sanonutkin, että oon mieluusti vaikka pää pöntössä 24/7, jos vaan mahassa on kaikki hyvin
Tsemppiä @MamaBlue kaikkiin vatsaoireisiin, sulla siellä ihanat pojat jynttää. Aiheuttavat varmaan vatsanväänteitä myös täällä ulkoilmassakin aikanaan

 

Tännehän onkin tullut monta viestiä

Maha ei vielä ole edes mikään kovin iso, mutta siltikin tuntuu, että sukkien ja lenkkareiden jalkaan laittaminen ei oo niin helppoa kuin normaalisti. Eilen huomasin, että toiset ulkoiluhousut alkaa olla liian kireät. Pari kertaa oon nähnyt unta, että saan jostain vaatteita, mitä voin käyttää. Pitäisköhän sittenkin mennä lomalla äidin luo, niin voisin koluta vaatekaappeja siellä? Sieltä löytyisi jotain takkejakin, ei tosin ihan loppuraskauteen.

Pitää alkaa lähteä töihin, tällä kertaa vähän lyhyempi viesti. Tänään siis puoliväli

 

Varhaisultrassa käyty ja mun mahasta löytyi yksi pieni otus, vastasi mun omia laskelmia suunnilleen, oli siis 6+2. Ihan oikeassa paikassa eli kohdussa ja lopulta sieltä löytyi myös pieni, hurjasti sytkyttävä sydän Eli kaikki hyvin täällä. Istukan paikkaa veikkaili, että olisi kohdun "katossa" eli ilmeisesti ihan hyvässä paikassa? Osaako konkarit sanoa?

 

Olen tänään tuntenut itseni kaikkea muuta kuin kolmekymppiseksi. Niin lapsellista suhtautumista taas. No, tulin purkaneeksi äidilleni turhautumista ja huolta, kun eka yrityskierto venyi yllättäen pitkäksi. Myös ennen testiä tässä toisessa onnekkaassa kierrossa juttelin äidin kanssa niin, että taisi ymmärtää kierron olevan lopuillaan. No tietty kun en oo sen jälkeen puhunut asiasta mitään, niin se on jo laskenut yks plus yks ja päätynyt kolmeen. Eilenkin uteli vuorotellen ensin kahdesta mun kaverista kuuluuko heille vauvauutisia ja sitten "entäs (miehen nimi)lle?" Nauroin vaan siihen. Mutta ensi viikonloppu pitäis viettää vanhempien kanssa mökillä ja ne ihan varmana arvaa viimeistään siellä ja kun mun äidillä ei hirveesti hienotunteisuutta aina oo, niin varmaan utelee sitä kovasti. Mistä päästäänkin siihen tämän päiväiseen lapsetukseen. Mua on ärsyttänyt nyt illasta tosi paljon se ajatus, ettei päästä kertomaan vauvasta sillä tavalla kuin itse halutaan, silloin kun halutaan. Joo, on mulla ongelmat...

 

Me kans kerrottiin kavereille aika nopeasti.
Ajattelin, että on helpompi kertoa suoraan, kuin keksiä selityksiä, miksi ei juo alkoholia tai syö juustoja yms. Juhannus vietettiin kaverin mökillä ja oltiin yötä tietysti, niin kuskiselitys ei oikein mene läpi ja miten se juustojen välttely liittyisi autolla ajamiseen. Ehkä sitä jotenkin aavisti, että kaikki menee hyvin tällä kertaa. Edellinen meni siis kesken. Laskettu aika olisi ollut tässä kuussa, mutta ei se sitten kirpaissutkaan. Tämän vauvan laskettu aika sopiikin työkuvioihin paljon paremmin. Nyt on mies sopinut lomia laskettua aikaa edeltävään aikaan, ja ilmeisesti ottaa isyysvapaata heti

Eilen oli rakenneultra. Kaikki on kunnossa, ja mittojen mukaan sopusuhtainen. Reisiluu oli kasvanut hyvin, se oli 33 mm. Istukka oli etuseinässä, mikä on varmaan vaimentanut liikkeitä. En ole oikein mitään liikkeitä tuntenut, ehkä jotain epäilyksiä liikkeistä on ollut. Istukka ei kuitenkaan ollut kohdunsuun lähellä, joten sikäli kuitenkin hyvä. Ja kun terkkari aiemmin sanoi, että istukan ääni kuului neuvolan dopplerilla kuunneltaessa, niin taisin osata paikantaa istukan sillä perusteella. Se on tuossa oikealla sivulla. Mutta yritän kärsivällisesti odotella liikkeiden tuntumista. Niin joo, ja poika olisi tulossa meillekin

Kävin eilen lastenvaatekirppiksellä, joka sattui matkan varrelle, kun tulin ultrasta. Aika vähän oli pieniä sinisiä vaatteita, ei oikein mikään sitten iskenyt. En sitten jaksanut enää muihin kauppoihin lähteä, ja yksi työjuttu piti vielä hoitaa. Tänään ajattelin lähteä katselemaan. Niin joo, ja ajattelin jostain selvitellä mitä noi kaikki sikiön mitat tarkoittaa.

Maaria1980 ja pikkuinen 20+5

 

Hirmuisesti onnea pienestä pojasta @BlackCat

Mulla torstain rakenneultrassa kaikki paremmin kuin hyvin, molemmat pallerot juuri oikean kokoisia ja kaikki elimet tallella ja toimivia ja molemmilla vahvat sykkeet! Ja sain tietää, että mun masussa toisiaan potkii ja päitään yhteen hakkaa kaksi poikaa! Olen niin onnellinen!

Miljoonasti onnea poikalupauksista! ihanaa!!

 

Koska otsikko ei ole 30+ vaan kolmekymppiset, niin ehkä uskallan liittyä mukaan kun la aikaan olen 29 ja mies 31. Meillä nyt menossa 12+5, eli la on näillä näkymin 5.4. Np-ultra on meillä työaikataulujen takia vasta tasan viikon päästä, sitä tässä nyt odotellaan ja kärvistellään.

Meillä tämä tyyppi tarttui puolivahingossa mukaan heti ekasta kierrosta kun todettiin, että tulkoon jos on tullakseen. Ajateltiin lähipiirin kokemusten perusteella, että varmasti ainakin puolisen vuotta menisi, etenkin kun olen vähän ylipainoinenkin. No, ei mennytkään ihan niin. Olen ollut oikeastaan aika oireeton, närästys on ainoa mitä on ihan alusta asti ollut, säännöllisen epäsäännöllisesti. Tänään oli pitkästä aikaa heti aamusta asti hirveä närästyspäivä. Samoin näläntunne aiheuttaa helposti kevyttä pahoinvointia ja matkapahoinvointi on kasvanut uusiin sfääreihin. Muuten on niin normaali olo, että on vaikea uskoa olevansa raskaana. Pelottaa, että viikon päästä ultralla nähdään että kohtu on tyhjää täynnä ja kaikki tämä johtuu vain jostain häiriöstä.

 

Tervetuloa @Korallikala ja tsemppiä ultran odotteluun. Se on niiiiiiin piinaavaan, tiedän. Mua jännitti eka ultra ihan hirmuisesti, mutta jostain syystä jännitin rakenneultraa vielä enemmän ja luulin jo, että alkuraskauden pahoinvointi oli palannut, kun olin ultra-aamuna niin huonovointinen. Se meni kuitenkin heti ohi, kun sain kuulla, että kaikki hyvin palleroilla ja asiat niin kuin pitääkin.

Mutta mutta... on tämä odotus kyllä melkoista huolehtimista ja tuskailua, ainakin minun osalta. Sain viikonloppuna kuulla, että veljen tytöllä, jonka kanssa olin viime viikolla tekemisissä, on parvorokkoepäily (ei siis mitenkään todistettu ko. rokoksi). Säikähdin tietysti heti valtavasti, että se on nyt tarttunut minuun ja vauvat on vaarassa. Kävin maanantaina vasta-ainetesteissä (en siis itse tiedä, että olisin ko. rokon sairastanut, vaikka suurin osa väestöstä kai on, osa tietämättään) ja nyt niitä testejä odottelen. Neuvolasta sanottiin, että olla yhteydessa, jos nousee kuume tai tulee flunssan oireita. No tottakai tänä aamuna heräsin jäätävään kurkkukipuun ja pelko valtasi taas mielen. Nyt olen sitten aamun soitellut neuvolat ja äitipolit läpi ja sain kyllä vihdoin synnäriltä vastauksen, että ei pidä huolestua ja stressata asialla. Oireet ei viittaa parvoon ja odotellaan nyt rauhassa tulokset. Jos tulee nivelkipua, iho-oireita tai nousee kuume, niin sitten arvioidaan tilanne uudelleen.

Tiedän, että mahdollisuudet siihen, että mulla se rokko olis ja se näillä viikoilla (23+2) mitään enää edes vauvoille aiheuttaisi, on todella pienet. Mutta ensikertalaisena olen näköjään hysteerinen joka pikkuasiankin suhteen... ja kai mulla on siihen oikeus? Onhan nää pallerot mun mahassa mulle kuitenkin kaikki kaikessa.

Toivottavasti tästäkin selvitään ilman sen kummempia seuraamuksia.

Mitäs muille kuuluu?

MamaBlue ja poitsut 23+2

 

TGIF. Siis oikeesti. Aloin jo epäilemään, etten selviä tästä viikosta. Kyllähän mä osasin odottaa, että väsyttää koko ajan, pahoinvoin koko ajan ja olin kuullut että tissitkin voi aristaa. Mutta en osannut odottaa näitä alavatsakipuja. Ne on alkaneet onneksi vähentyä mutta edelleen tulee välillä sellasii 15-20 minuuttia kestäviä kovia poltteluja. Kai liittyy siihen kohdun kasvuun jne ja mulla on samanlaisia normaalistikin menkkojen aikaan mutta vaikka kuinka yrittää, niin kyllä ne siinä kivusta ähkiessä huolestuttaa. Onneksi tuntuvat aina joko keskellä tai molemmilla sivuilla niin en oo vielä huolestunut että ois extra. Tähän kun lisätään se, että joudun välttää oksentamista viimeiseen asti (vessanpöntöllä yökkiminen aiheuttaa puukoniskumaiset kivut selkään ja oikeaan jalkaan), niin täytyy todella pitää mielessä, että tähän kaikkeen on hyvä syy. Joo, eipä mulla muuta. Väsyttää vaan sekä fyysisesti että henkisesti. Ensi viikon alussa ultra, jospa sieltä sais tähän kaikkeen voimia ja uskoa.

 

Tänään käytiin ultrassa. Sieltä löytyi yksi vahvasti jumputtava sydän oikeasta paikasta, saatiin dopplerinkin avulla kuulla . Viikot nyt 7+0, ultran perusteella 6+6 mutta gyne sanoi että nyt ei ihan parhaat viikot oo sitä arvioida ja noin pieni ero ei aiheuta muutosta laskettuun aikaan. Eli 7+0, sillä mennään. Pahoinvointia on edelleen tosi paljon ja kovaa väsymystä. Vielä oon koittanut sinnitellä töissä, lauantaina pitäis päivystääkin . Ruokaa on pitänyt alkaa muuttaa nestemäiseksi kun pureskelu pahentaa pahoinvointia . No hyvän syyn puolesta tässä kärsitään

 

Meillä oli eilen np-ultra ja siellähän todellakin oli joku! Päästä peppuun 7,4 cm kokoinen tyyppi jo, voi itku. Mun kierto on ollut pidempi ja laskettu aika siirtyi parilla päivällä siihen, minkä itsekin olin laskenut ensin ovulaation perusteella, eli 7.4.

Meillä kävikin vain jännä juttu kun oli tuttu ultraaja, miehen ystävän äiti. Tiedettiin toki että hän on täällä kätilönä, kun on osan miehen ystäväporukastakin saattanut aikoinaan maailmaan. Seinässä olevan taulun mukaan ultraava kätilö oli ihan joku muu, mutta en tiedä oliko hän bongannut nimen ja sitten sumplinut itsensä meille ultraajaksi. Aika hauskaa kyllä, oli ihan kiva että oli tuttu ihminen.

Mulla on pienetkin pahoinvoinnit nyt aika kivasti hellittäneet, viikkoja nyt 13+4. Mutta ruoka ei maistu enää kuin ennen, joka päivä kamala pähkiminen mitä sitä oikein söisin töissä lounaaksi, kun mikään ei nappaa. Syödessä tulee aina ihan yks kaks sellainen olo, että nyt en pysty syömään haarukallistakaan, ja sitä on toteltava. Eilen ajattelin että pah, kai nyt pari haarukallista vielä menee, no, ei olisi pitänyt.

 

Heippa taas kaikille! Mitenkäs täällä muut jakselee?

Mulla alkaa olla jo melkoinen pallo tämä mun vatsa näiden kahden poitsun kanssa ja nukkuminen sen vuoksi melkoisen huonoa. Ja sen seurauksena tietysti olen jatkuvasti aika väsynyt. Kävin viime ke seurantaultrassa äitipolilla ja siellä kyseltiin jo, että haluaisinko saikulle jäädä. Yritän nyt kuitenkin vielä pari viikkoa jaksaa, että saan sijaisen perehdytettyä kunnolla. Mutta huolestuttaa kyllä vähän, kun mulla aikaiset työaamut ja tunnin ajomatka... ja olen jo parina aamuna meinannut huonosti nukutun yön jälkeen torkahtaa rattiin. Täytyy nyt katsoa alkava viikko, ja jos ei olo ala helpottaa, niin kai mun on sit jäätävä jo aikaisemmin. Lisäksi selkä kipuilee edelleen ja toki senkin vuoksi työn tekeminen hankalaa ja vaikuttaa myös nukkumiseen.

Muuten kaikki hyvin!! Pojat oli kasvanut kovasti viimekerrasta, painoarviot 728g ja 745g. Vähän mennään käyrän yläpuolella, mutta ei liikaa ja tärkeintä, että ovat keskenään saman kokoisia. Liikkeitä on alkanut tuntumaan jo paljon selkeämmin ja jotenkin tää kaikki alkaa vaan tuntua todelliselta. Äitiyspakkaukset sain tällä viikolla ja tykkäsin ihan tosi paljon, kun oli niin värikkäitä vaatteita. Hankintoja olen tehnyt lähinnä kirppareilta (sitterit kotiin ja mummolaan, unipesä, vaatteita, toppapukuja jne.), mutta varmaan tässä parin viikon sisään ulkaltaudun tekemään ne kaikista isoimmat (vaunut ja turvakaukalot). Sängyt ostin Ikeasta, mutta alkuun kasaan vaan toisen ja katson sitten kuinka pitkään pojut siihen ydessä mahtuu (ja miten viihtyvät).

Kirjoitelkaahan kuulumisianne!

MamaBlue ja poitsut 24+6

 

Voi @MamaBlue kun olet jo ihanan pitkällä. Vaikka toisaalta tää oma 7+5 tuntuu myös jo pitkältä kun lähtenyt sieltä 3+5 laskemaan . Täällä pahoinvointi jatkuu. Oon osittain oppinut selviämään sen kanssa mutta odotan kyllä innolla sen loppumista. Vapauduin aamulla 24h työvuorosta ja olo on kyllä edelleen aika sippi vaikka sainkin kotona nukuttua lisää. Ehkä loppuraskauden välttelen lauantaivuoroja niin sais varmemmin lepäiltyä viikonloppuna. Tänään ajattelin tilata selkätuen ja parit äitiyshousut. Jännää!

 

Voi kun kiva kuulla @MamaBlue , että kaikki kolme voitte hyvin
Tänään pohdin, että jos äitiyspakkausta tilailee tammikuussa, niin tuleekohan vielä vanha pakkaus? Kun tän vuoden pakkauksessa munkin silmää kovasti miellytti värit ja ihanat moniväriraidalliset bodyt ja muut Mutta eipä sen niin väliksi, voihan niitä värikkäitä sitten ostaa, jossei pakkauksesta löydy..

Täällä menossa 9+2 ja tiistaina olis ensimmäinen neuvola, jännittää. Oireet aavistuksen vähentyneet, niin toivon kovasti että tiistaina jotenkin katottais, että mahassa on kaikki hyvin ja sydän sykkii. Mutta muistelin, että kun aikaa varasin niin hoitaja sanoi, että otetaan eka neuvola viikolle 10, niin saadaan ehkä jo mahan päältä sydän kuulumaan. Toivotaan näin..

 

@ToukkaHaave87 Tänä vuonna tämän vuoden äitiyspakkaus on julkaistu maaliskuun alussa ja jossain uutisessa Kela kommentoi, että sitä saatettaisiin alkaa jakaa ehkä huhtikuun lopusta. Toki ensi vuonna tilanne voi olla erilainen, mutta maalis-huhtikuulle se vaihto uuden vuoden malliin voi kai hyvinkin mennä. Mä tykkään kans tämän vuoden pakkauksesta, ihanan raikkaita värejä! Ja se harmaapohjainen makuupussi on myös ihana.

 

Hei taas!

Mäkin olin jo aloittelemassa kirjoittelemaan eilen, mutta en sitten ehtinytkään. Tänään tuli 23 viikkoa täyteen. Taidan olla tasan kaksi viikkoa MamaBlueta perässä? Kiva kuulla, että pojilla kaikki hyvin @MamaBlue . Väsyneenä ajaminen kuulostaa kyllä vaaralliselta. Pystyisitkö menemään aiemmin nukkumaan, niin ehtisit saada enemmän unta? Täälläkin nukkuminen vaihtelee, viime yönä nukuin hyvin ja pitkään, vaikka heräilinkin moneen kertaan yöllä.

Täällä ollaan myös siinä vaiheessa, että hankinnat ja kaikenlainen asioiden järjestely on just meneillään.

Kelaneuvola mulla oli perjantaina, ja nyt sitten joku päivä pitää tehdä hakemus äitiys- ja vanhempainrahaan. Ja palkkatoimistoon pitää soittaa. Vauvavakuutusta pitäisi kans katsella tällä viikolla. Viikon päästä sokerirasitus, enkä saa vakuutusta, jos saan radidiagnoosin. Viime tippaan jäi tuo kyllä.

Lauantaina kävin shoppailemassa. Vauvalle en ole vielä ostanut kuin vaatteita, ja pitänee katsella, mitä on jo hankittu, kunhan eilen pestyt on kuivuneet. Ettei tulis myöskään liikaa hankittua. Vähän meinaa ihmetyttää, että minkäkokoinen se vauva on syntyessään ja minkäkokoisia vaatteita sitten aluksi käytetään. Solmittava myssy pitää hankkia ekoille viikoille, pää on varmaan aika samankokoinen kaikilla vastasyntyneillä ja tuskin niin nopeasti lähtee kasvamaan. Että jos yhden saisi jostain hankittua, Lindexillä ainakin niitä oli.

Itselleni ostin toppahousut, kahdet sukkahousut, alushousuja, pari toppia alennuksella ja kahdet imetysliivit, joista totesin kyllä jo, että taisin vähän hätäillä. Mut vanhat ei enää tuntunut sopivilta, kaipa nuo jossain vaiheessa imetystä on sopivat, ja voihan ne myydä pois.

Ens viikko mulla on lomaa, ja se on tarkoitus käyttää paikkojen järjestelyyn kotona, ja pesutornin hankkimisesta soitan vuokrayhtiöön. Pitäisi varmaan hankkiutua eroon kylpyhuoneen kaapeista, jotta pesutorni mahtuu sinne. Jossain välissä pitäisi kai rentoutuakin lomalla.

@ToukkaHaave87 mulla ei 9+jotain viikoilla kuuluneet sydänäänet. Terkkari ensin varmisti, että ymmärrän, ettei niitä välttämättä kuulu, mutta voidaan kokeilla, jos haluan. Eli ei kannata huolestua, jos ei kuulu

Pitää lopetella, ja alkaa tehdä töihin lähtöä...

Maaria ja pikkuinen 23+0

 

Vastaan muille myöhemmin, mutta nopeasti halusin vaan sanoa sulle @Maaria1980 että mä otin vauvoille vakuutuksen OP Pohjolasta. Se on ensimmäisen vuoden ilmainen ja korvaa jo ennen syntymää. Voimaan tuli heti, eikä radi-diagnoosi ollut este.

 

Heippa vaan tasen!

Mä tossa eilen aamulla vähän komentrlin poikia, että saisivat potkia enemmän, ettei tarviis olla huolissaan... niin ne tais kuulla, kun koko eilisen illan ja yön kävi sellainen rummutus masussa, että meinas nukkuminen jäädä kokonaan. Ihana syy kylläkin, mutta kohtuus kaikessa!!

@Vesinokkaeläin mulla auttoi pahoinvointiin tuoremehu ja mehujää! Radi-diagnoosin jälkeen tosin luovuin molemmista, mutta tuossa alun pahoinvointivsiheessa ne oli ehdottomia apuja. Kohmeiset (kotimaiset) marjat ja jugurtti + raikkaat hedelmät auttoi myös. Ja ruisleipää puputin urakalla, kun lämmintä ruokaa en voinut syödä ollenkaan. Tsemppi! Pian se (toivottavasti) helpottaa!!

@ToukkaHaave87 jos tammikuussa tilast, saat kyll melko varmasti 2017 vuoden pakkauksen. Mä tykkäsin ihan tosi paljon kaikista tuotteista. Toppapuvut tosin niin isot, että jää suraavaan talveen. Toivottavasti mahtuvat vielä silloin!

Tsemppiä neuvolaan! Itse kuulin muistaakseni 9+ viikolla omalla dopplerilla ja neuvolassa yleensä paljon tehokkaammat laitteet. Mitta kuten Maatia sanoi, älä huolestu jos ei kuulu. Se sun toukka on vielä niin pieni, että sitä voi olla vaikea löytää!

@Korallikala mä tykkään myös siitä makuupussista ja koska olen pöllöfani, niin kuosi sopii mulle paremmin kuin hyvin!

@Maaria1980 mä en saa oikein unta, jos menen sikaisemmin... ja meen kuitenkin jo 21-22 nykyäänkin. Herätys on 5:00. Ison vatsan ja kipeän selän + jstkuvan vessassa juoksemisen takia uni vaan on todella katkonaista ja senkin takia väsyttää. No mutta... enää vajaa 2 viikkoa!!

Hyviä vointeja kaikille!

MamaBlue ja poitsut 25+1

P.S. laitanpa teille vielä masukuvan eiliseltä, eli 25+0

http://aijaa.com/FyYCLb

 

H8+0

Tunteeko muut yhtä suurta riemua siitä, kun tuo ensimmäinen numero kasvaa? Kuinka voikaan samaan aikaan tuntua, että on jo hirmu pitkällä ja toisaalta, että kuinka paljon tätä onkaan vielä jäljellä. Tänään viikonlopun rasitus on vienyt kaikki voimat. Virkeystila -1. Eilen ja tänään on myös aamulla ollut pahempaa pahoinvointia. Käytiin sittenkin eilen ostamassa ihan kaupasta selkätuki ja yhdet housut. Ruokakaupassa sit loppukin energia ja ihmiset varmaan katto että oon jossain aineissa kun katse vaan seisoi . Koko housuissa oli sama kuin yleensä niin ehkä uskallan seuraavat tilata netistä. Niitä nyt muutamat tarvii.

@MamaBlue kyllähän toi maha kahden kanssa näyttää kasvavan tuplanopeudella. Ei ihmekään jos vaikee nukkua. Tsemppiä

 

H8+0

Tunteeko muut yhtä suurta riemua siitä, kun tuo ensimmäinen numero kasvaa?

Joo! Menee järkyttävän nopeasti. Viimeksi kun mietin noita viikkoja, niin olin 8+0 ja fiilis oli juuri tuollainen "vasta noin vähän". Sitten en ole kiinnittänyt tuohon mitään sen suurempaa huomiota ja huomenna on jo 15+0! Viikot vaan napsuu eikä mitään voi.

 

Ekassa neuvolassa käyty tiistaina. Ja ihan samaa sanoi terkkari mullekin, että voidaan kuunnella, jos lupaan etten flippaa, jos eivät kuulukaan. Mutta kuuluivat!! Toistaseks kaunein ääni maailmassa, oman lapsen sydän

Ja kyllä, mä innostun joka viikko lauantaina, kun vaihtuu viikko, tänään siis 9+4, kohta kymppi. JEEE!!!!

Järjetön väsymys vaivaa.. Olin buukannu itelleni AIVAN liian täyden viikon ja tänään ja perjantaina kaikkein pisimmät päivät. Voikun raskaana ollessa sais semmosen päiväuniluvan töihin

Voi @MamaBlue miten ihana masu sulla jo..

 

Musta tuntuu että nyt viikot kertyy hitaammin, kun ultran jälkeen la siirtyi. Ennen aina hyppäsin uudelle viikolle kesken viikkoa torstaina, nyt se on vasta lauantaina. Torstaisin se tapahtui jotenkin huomaamatta, lauantaita joutuu ihan odottamaan. . Mutta hirmu nopeasti on kyllä mennyt juuri jostain rv 8+0 - 13+0, varmaan kun ei siihen väliin osunut neuvolaa eikä mitään, niin piti vain odottaa että viikot vierii. Nyt siis 14+5. Ensi maanantaina on toinen neuvolakäynti ja päästään samalla ekaa kertaa kuuntelemaan sydänääniä.

 

Hei taas!

Ja taas tulee pitkä viesti, vaikka alkuviikosta jo kirjoitinkin tänne. Nyt on sitten viikon loma alkanut. Ihanaa noin ajatuksena, mutta oon tosiaan suunnitellut kaikenlaista järjestelyhommaa. Ja opettajana en täysin ole töistä lomalla, koska kokeita on vielä tarkistamatta, ja heti alkuviikosta ne olis kiva palauttaa oppilaille. Huoh!

Sit mä olen varannut sokerirasituksen ja odottajien fysioterapiaryhmän, joissa menee sitten kaksi aamua. Jäähän siinäkin päivää jäljelle, ja saapahan päivän käyntiin, kun on joku paikka minne mennä.

Ja nyt kun oon vielä hyväkuntoinen (toisin kuin joululomalla mahdollisesti), pitää järjestellä kämppää. Hieman kyllä kyykistely alkaa tuntumaan, mutta pitää keksiä miten sitä voisi välttää Jaksaisikohan sitä jonain päivänä lähteä Ikeaan, ja mielellään mies mukaan?! Pitää hankkia kirjahylly(-jä?). Miehellä on kirjoja ja mulla kansioita. Minä voisin omista dekkareistani luopua, mutta se ei kyllä tunnu juuri missään. Ja mä en tiedä, mikä antikvariaatti niistä olisi kiinnostunut. Ollaan kyllä mietitty jonkun varastotilan vuokraustakin. Omaan varastoon ei viitsisi mitään helposti homehtuvaa/hajua ottavaa viedä, kun sitten ne on niin tunkkaisia

Ja jonain iltapäivänä jo sovittiin menevämme Vaunu-aittaan miehen töiden jälkeen. Oltais menty jo eilen, mut mä tajusin tämän mahdollisuuden liian myöhään. Time well spent kuitenkin, kävin kampaajalla ja kävin "kahvilla" (teellä) ja nautiskelin harvinaisista auringonsäteistä, tosin ikkunoiden läpi vain

Ja sitten kaverin luokse olen/ollaan menossa jossain välissä, ja katsotaan siis kaverin lasten pieneks jääneitä vaatteita ja vauvatavaroita. Miehen haluaisin sinnekin mukaan, niin on toinenkin järkeä käyttämässä, että mitä juttuja otetaan. Hoitopöydästä/-tasosta on puhunut, mutta muuten en sitten tiedä tavaroiden suhteen, mitä on myymässä. Hoitopöydäksi ollaan keksitty ratkaisu, ja siis hoitoalusta pitää vaan hankkia. Tai voihan tässä vielä muuttua tuokin suunnitelma

Vaatteita mä oon hiljalleen hankkinut, kun kolme viikkoa sitten selvisi sukupuoli. Mä en oikein tykkää neutraaleista väreistä, niin toi oli ehkä sikäli tärkeää tältä kantilta. Ja sikiötä on nyt jotenkin helpompi ajatella "ihmisenä", kun tietää kumpaa sukupuolta se on, kaipa te ymmärrätte, mitä tarkoitan. Siihen asti se oli enemmänkin joku olento, joka ilmeisesti kasvaa mahassa. Liikkeitä aloin tuntea oikeastaan rakenneultran jälkeen, istukka edessä, niin vaimensi liikkeitä niin pitkään. Nyt oli to ja eilen hiljaisempaa, mutta eilisiltana alkoi onneks taas jotain tepsuttelua tuntumaan

Niin joo, tällä viikolla ostin tukivyön. Sen viritän päälleni, kun alan siivota. Pitää yrittää laittaa sopivan tiukalle, kun kuitenkin joutuu noukkimaan tavaroita lattioilta. Kylppäri pitää pestä, mutta pyöräytän koneellisen pyykkiä ensin.

Taidanpa tästä mennä laittelemaan konetta, pitänee siivouksen kans vielä odotella, että mies häipyy pois tieltä

Maaria ja pikkuinen 23+5
(ja täälläkin tuntuu, että viikot kuluu vauhdilla)