Moikka! Kiva, että kaipailitte kuulumisia: täällä on viikon ikäinen nyytti sylissä Meidän tyttö (3900 g, 51 cm) syntyi 12.4.
En ehtinyt käynnistykseen, kun vedet meni ja lähdettiin sitten synnärille. Avautuminen alkoi lupaavasti, mutta pysähtyi 4 cm:iin eikä edistynyt oksitosiinillakaan. Sitten mulla lähtikin tulehdusarvot nousuun, ja vauvan syke oli korkea, niin lopputuloksena oli kiireellinen sektio. Jollain tasolla ehkä harmittaa, etten saanut kokea alatiesynnytystä, mutta tuossa tilanteessa päätös oli oikeastaan vain helpotus, ja varmasti paras ratkaisu. Ja tyttö on aivan ihana
Bilirubiiniarvot on vielä hiukan koholla, yhden yön pikkuinen oli sinivalossa osastolla, ja nyt vielä joudutaan käymään labrassa tarkkailtavana. Pidän kaikki sormet ja varpaat ristissä, että huominen arvo olisi laskenut. Oltiin kuitenkin viikko yhteensä sairaalassa, niin alkaisi jo riittää sitä lajia. Mutta tietysti sitä tekee mitä vain, mikä on lapsen parhaaksi.
Tulen kyllä varmasti toiseen ketjuun juttelemaan, kunhan tämä vauva-arki tästä hiukan tasoittuu.
En ehtinyt käynnistykseen, kun vedet meni ja lähdettiin sitten synnärille. Avautuminen alkoi lupaavasti, mutta pysähtyi 4 cm:iin eikä edistynyt oksitosiinillakaan. Sitten mulla lähtikin tulehdusarvot nousuun, ja vauvan syke oli korkea, niin lopputuloksena oli kiireellinen sektio. Jollain tasolla ehkä harmittaa, etten saanut kokea alatiesynnytystä, mutta tuossa tilanteessa päätös oli oikeastaan vain helpotus, ja varmasti paras ratkaisu. Ja tyttö on aivan ihana
Bilirubiiniarvot on vielä hiukan koholla, yhden yön pikkuinen oli sinivalossa osastolla, ja nyt vielä joudutaan käymään labrassa tarkkailtavana. Pidän kaikki sormet ja varpaat ristissä, että huominen arvo olisi laskenut. Oltiin kuitenkin viikko yhteensä sairaalassa, niin alkaisi jo riittää sitä lajia. Mutta tietysti sitä tekee mitä vain, mikä on lapsen parhaaksi.
Tulen kyllä varmasti toiseen ketjuun juttelemaan, kunhan tämä vauva-arki tästä hiukan tasoittuu.