Poppie ja narana85, mulla ei auta edes tuo omeprazol. Sain siihen reseptin lääkäriltä, ensin kokeilin samarinia ja rennietä, eikä kumpikaan niistä auttanu. Otin sitä omeprazolia aikani, mut lopetin sitten, kun ei siitäkään ollut apua. Neuvolassa puhuin tällä viikolla siitä, niin terveydenhoitaja sanoi, et sitä gavisconia voisi kokeilla vielä. Jos sekään ei auta niin kehotti neuvolalääkärille puhumaan. Oon sitä nyt pari päivää ottanut, kyllä se ehkä hetkellisesti auttaa, mutta ei pitkäksi aikaa.
3-kymppiset ensimmäistä odottavat
- Viestiketjun aloittaja Liljah
- Ensimmäinen viesti
No onpas sitkas närästys sulla
toivottavasti gaviscon tuo sulle avun! Mulla ei tosiaan sekään toiminu mutta onneksi jokainen ollaan yksilöitä niin se voikin tuoda helpotuksen sulle Tsempit Piinamiinalle, tuskin enää kauaa tarvitsee odotella! Ja sulla on viikkoja jo onneksi hyvin kasassa.
Toivottavasti Mustik4n närästys helpottaa, kuulostaa tosi ikävältä. Itselläkin on ollut hiukan närästykseen viittaavia oireita, ei tosin onneksi vielä kovin pahoja. Oireita tuli ainakin persimonista, mikä kyllä harmittaa, kun mielelläni söisin niitä.
Nukuin taas tosi huonosti viime yönä, onneksi sentään sai aamulla nukkua pitkään. Toivottavasti saisin nyt viikolla nukuttua, muuten pitää ehkä harkita sairasloman pyytämistä, vaikkei luonto meinaakaan antaa sille periksi. Liikunta auttaa kyllä paljon, sillä lähtee unettomuus ja ruokahaluttomuus, mitä mulla on myös viime aikoina ollut. Vielä olen pystynyt treenaamaan pari kertaa viikossa, toivon että näin jatkuisi mahdollisimman pitkälle.
Hyvää vointia kaikille!
fabula 24+6
Toivottavasti Mustik4n närästys helpottaa, kuulostaa tosi ikävältä. Itselläkin on ollut hiukan närästykseen viittaavia oireita, ei tosin onneksi vielä kovin pahoja. Oireita tuli ainakin persimonista, mikä kyllä harmittaa, kun mielelläni söisin niitä.
Nukuin taas tosi huonosti viime yönä, onneksi sentään sai aamulla nukkua pitkään. Toivottavasti saisin nyt viikolla nukuttua, muuten pitää ehkä harkita sairasloman pyytämistä, vaikkei luonto meinaakaan antaa sille periksi. Liikunta auttaa kyllä paljon, sillä lähtee unettomuus ja ruokahaluttomuus, mitä mulla on myös viime aikoina ollut. Vielä olen pystynyt treenaamaan pari kertaa viikossa, toivon että näin jatkuisi mahdollisimman pitkälle.
Hyvää vointia kaikille!
fabula 24+6
Miulta poistettiin lepokäsky ja vauva syntyy sektiolla viimeistään 2.2.! Mie oon niin onnellinen, ettette uskokaan!
No niin, sitä synnytyskertomusta...
Synnytys lähti liikkeelle yllättäen vesien menolla. Supistukset eivät kuitenkaan alkaneet, joten runsas vuorokausi vesien menosta alettiin käynnistellä tableteilla. Kypsyttelyssä meni päivä ja sitten alkoikin tapahtua. Riisipussi, suihku, tens-laite käytössä. Vähän ajan päästä olin 4cm auki joten pääsin synnytyssaliin. Valitsin epiduraalin ja yksi annos riitti loppuun saakka. Paineen tunnetta se ei vienyt pois, mutta supistuskipuja helpotti. Kyllä silti tunsi milloin supistuksia tuli, mutta suurimman osan kivuista vei pois. Yhtäkkiä sitten paineentunne kasvoi eikä epiduraali enää auttanut samalla tavalla. Avautuminen oli tapahtunut loppuun suht nopeasti. Sain luvan ponnistaa kun siltä tuntui. Ponnistusvaiheen kestoksi tuli n. 20 min. Epiduraali muuten heikensi mulla supistusten voimakkuutta ja tiheyttä, joten sain oksitosiinia. Ns. aktiivisen synnytyksen kesto siitä kun olin 3cm auki ja supistuksia tuli jo tiheään meni lapsen syntymään n. 8h. Sitten tikattiin. Mielenkiintoista oli tuo ajantaju synnytyksessä, kun sitä jotenkin vaipui johonkin omaan maailmaansa. Tosin alla oli useampi huonosti nukuttu yö joten silläkin saattoi olla vaikutusta olotilaan. Kannattaa tosiaan levätä loppuvaiheessa niin paljon kuin mahdollista - siis ennen synnytystä. Hengitystekniikkaa opin vasta tositilanteessa. Vasta just ennen ponnistusvaihetta sain apua supistusten vastaanottamiseen omasta hengityksestä.
Saa kysyä jos tulee jotakin mieleen. Mutta hyvä kokemus oli.
Synnytys lähti liikkeelle yllättäen vesien menolla. Supistukset eivät kuitenkaan alkaneet, joten runsas vuorokausi vesien menosta alettiin käynnistellä tableteilla. Kypsyttelyssä meni päivä ja sitten alkoikin tapahtua. Riisipussi, suihku, tens-laite käytössä. Vähän ajan päästä olin 4cm auki joten pääsin synnytyssaliin. Valitsin epiduraalin ja yksi annos riitti loppuun saakka. Paineen tunnetta se ei vienyt pois, mutta supistuskipuja helpotti. Kyllä silti tunsi milloin supistuksia tuli, mutta suurimman osan kivuista vei pois. Yhtäkkiä sitten paineentunne kasvoi eikä epiduraali enää auttanut samalla tavalla. Avautuminen oli tapahtunut loppuun suht nopeasti. Sain luvan ponnistaa kun siltä tuntui. Ponnistusvaiheen kestoksi tuli n. 20 min. Epiduraali muuten heikensi mulla supistusten voimakkuutta ja tiheyttä, joten sain oksitosiinia. Ns. aktiivisen synnytyksen kesto siitä kun olin 3cm auki ja supistuksia tuli jo tiheään meni lapsen syntymään n. 8h. Sitten tikattiin. Mielenkiintoista oli tuo ajantaju synnytyksessä, kun sitä jotenkin vaipui johonkin omaan maailmaansa. Tosin alla oli useampi huonosti nukuttu yö joten silläkin saattoi olla vaikutusta olotilaan. Kannattaa tosiaan levätä loppuvaiheessa niin paljon kuin mahdollista - siis ennen synnytystä. Hengitystekniikkaa opin vasta tositilanteessa. Vasta just ennen ponnistusvaihetta sain apua supistusten vastaanottamiseen omasta hengityksestä.
Saa kysyä jos tulee jotakin mieleen.
Mutta hyvä kokemus oli.
Viimeksi muokattu:
Mulla olis kanssa synnytyskertomus tässä..
4.1 (40+4) oli vielä ihan normaali olo suurimman osan päivästä. Tuskailin verokorttiasioiden parissa vailla aavistustakaan, että lapsi syntyis ennen ens viikkoa. No illasta sitten asetuin sohvalle, kun yhtäkkiä 19:20 tuli olo, että nyt jotain holahti housuihin. Pomppasin sitten melko vauhdilla pystyyn ja vessaan päästyä oli housutkin melkein nilkkoja myöten märkänä.
Soittelin sitten Jorviin jatko-ohjeita, ja sieltä sanottiinkin että kun kerran vesi oli kirkasta ja lapsi liikkuu, eikä raskaudessakaan ole ollut mitään erikoista, voidaan jäädä kotiin odottelemaan supistuksia ja jos niitä ei tule, niin klo 07 seuraavana aamuna sitten synnärille. Ilta siinä vielä kotona puuhasteltiin, pakkailin sairaalakassin ja puolen yön aikoja käytiin nukkumaan.
Oikeestaan heti, kun sänkyyn pääsin, alkoikin supistuksia tulla hiljalleen. Niitä tuli alkuun 10-15 min välein eikä kovin kivuliaina, mutta niin ettei lepoa kuitenkaan saanut. Nousin sitten sohvalle ja olkkarin puolelle, että mies saa nukuttua, ja laitoin TENS:n selkään. Sen kanssa sinnittelin ja kellottelin supistuksia johonkin aamuviiteen, jolloin alko olla olo aika tukala ja supistukset 3-5 minuutin välein. Tyhjeni muuten maha melko tehokkaasti supistusten seurauksena. Pirautin sitten Jorviin, että jospa tultaisi jo nyt.
Lähdettiin taksilla kohti sairaalaa.. ja taksikuski lähti ajamaan väärään suuntaan.. Mä mietin takapenkillä että voi helvetti sentäs mitä touhua ja puuskuttelin supistuksia. Noh, onneksi matka oli joka tapauksessa lyhyt ja päästiin Jorviin 5:40. Siitä tutkittavaksi ja käyrille, olin siinä vaiheessa 4cm auki. Sitten menin ammeeseen, missä köllöttelin puolisentoista tuntia, sen jälkeen tuli kamalan kuuma ja oksetti, niin nousin altaasta pois, ja synnytyssaliin, auki 5 cm. Sit alko supistukset olla jo niin epämiellyttäviä, että totesin haluavani epiduraalin kiitos.
Epiduraalin jälkeen aukesikin taivas. En oikein saanut supistusten takia pissattuakaan kunnolla, ja puudutuksen jälkeen sekin taas onnistui. Avautuminen taas otti ja kesti melko pitkään, ja sainkin sillon epin vaikuttaessa torkuttua vähän, kaks lisäannostakin ehdin saada. Supistukset alko käydä vähän laiskanlaisiksi, niitä tuli aina kaks peräkkäin 5 min välein. Oksitosiinia ei ehditty alottaa, kun sitten tulikin supistus joka ei meinannut laueta millään, ja vauvan sydänäänet laski. Sitten olikin huoneessa vähän enemmän porukkaa hämmästelemässä tilannetta. Mutta onneks meni jonkin ajan kuluttua ohi. Tätä toistui siinä pitkin iltapäivää joitakin kertoja, vauvan päästä otettiin kapillaarinäyte, jossa selvis että vauvalla ei oo hätää.
Lopulta klo 17:20 päästiin ponnistamaan. Ensin olin jakkaralla, mutta sekin taas laski vauvan sydänääniä, joten siirryttiin sitten sängylle. Siinä ponnistellessa meinas kyllä usko loppua, että vauva koskaan syntyykään. Ja supistukset meinas hiipua, vaikka oksitosiiniakin meni tässä vaiheessa jo aika paljon. 18:05 vihdoin meidän 9 pisteen pikkupoju sieltä syntyi, napanuora kolmeen kertaan ympärillään, kerran kaulan ja kahdesti vartalon. Kaikki kipu jäi kyllä siihen, vaikka tikkejä tulikin jonkin verran. Voisin varsin hyvin synnyttää uudelleenkin, en ihan nyt heti, mutta jonkin ajan päästä.
Oltiin kaks päivää sairaalassa perhehuoneessa ja lauantaina päästiin kotiin. Pojalla on kaikki hyvin, kireä kielijänne löytyi ja sitä pediatri katkaisikin kotiinlähtötarkistuksen yhteydessä. Imetys näyttäis lähteneen käyntiin ihan mukavasti, välillä hateaan imuotetta ja mulle hyviä asentoja. Huomenna neuvolan kotikäynti, niin saadaan painoa ja neuvoja taas.
Musicro ja poju 5vrk
4.1 (40+4) oli vielä ihan normaali olo suurimman osan päivästä. Tuskailin verokorttiasioiden parissa vailla aavistustakaan, että lapsi syntyis ennen ens viikkoa. No illasta sitten asetuin sohvalle, kun yhtäkkiä 19:20 tuli olo, että nyt jotain holahti housuihin. Pomppasin sitten melko vauhdilla pystyyn ja vessaan päästyä oli housutkin melkein nilkkoja myöten märkänä.
Soittelin sitten Jorviin jatko-ohjeita, ja sieltä sanottiinkin että kun kerran vesi oli kirkasta ja lapsi liikkuu, eikä raskaudessakaan ole ollut mitään erikoista, voidaan jäädä kotiin odottelemaan supistuksia ja jos niitä ei tule, niin klo 07 seuraavana aamuna sitten synnärille. Ilta siinä vielä kotona puuhasteltiin, pakkailin sairaalakassin ja puolen yön aikoja käytiin nukkumaan.
Oikeestaan heti, kun sänkyyn pääsin, alkoikin supistuksia tulla hiljalleen. Niitä tuli alkuun 10-15 min välein eikä kovin kivuliaina, mutta niin ettei lepoa kuitenkaan saanut. Nousin sitten sohvalle ja olkkarin puolelle, että mies saa nukuttua, ja laitoin TENS:n selkään. Sen kanssa sinnittelin ja kellottelin supistuksia johonkin aamuviiteen, jolloin alko olla olo aika tukala ja supistukset 3-5 minuutin välein. Tyhjeni muuten maha melko tehokkaasti supistusten seurauksena. Pirautin sitten Jorviin, että jospa tultaisi jo nyt.
Lähdettiin taksilla kohti sairaalaa.. ja taksikuski lähti ajamaan väärään suuntaan.. Mä mietin takapenkillä että voi helvetti sentäs mitä touhua ja puuskuttelin supistuksia. Noh, onneksi matka oli joka tapauksessa lyhyt ja päästiin Jorviin 5:40. Siitä tutkittavaksi ja käyrille, olin siinä vaiheessa 4cm auki. Sitten menin ammeeseen, missä köllöttelin puolisentoista tuntia, sen jälkeen tuli kamalan kuuma ja oksetti, niin nousin altaasta pois, ja synnytyssaliin, auki 5 cm. Sit alko supistukset olla jo niin epämiellyttäviä, että totesin haluavani epiduraalin kiitos.
Epiduraalin jälkeen aukesikin taivas. En oikein saanut supistusten takia pissattuakaan kunnolla, ja puudutuksen jälkeen sekin taas onnistui. Avautuminen taas otti ja kesti melko pitkään, ja sainkin sillon epin vaikuttaessa torkuttua vähän, kaks lisäannostakin ehdin saada. Supistukset alko käydä vähän laiskanlaisiksi, niitä tuli aina kaks peräkkäin 5 min välein. Oksitosiinia ei ehditty alottaa, kun sitten tulikin supistus joka ei meinannut laueta millään, ja vauvan sydänäänet laski. Sitten olikin huoneessa vähän enemmän porukkaa hämmästelemässä tilannetta. Mutta onneks meni jonkin ajan kuluttua ohi. Tätä toistui siinä pitkin iltapäivää joitakin kertoja, vauvan päästä otettiin kapillaarinäyte, jossa selvis että vauvalla ei oo hätää.
Lopulta klo 17:20 päästiin ponnistamaan. Ensin olin jakkaralla, mutta sekin taas laski vauvan sydänääniä, joten siirryttiin sitten sängylle. Siinä ponnistellessa meinas kyllä usko loppua, että vauva koskaan syntyykään. Ja supistukset meinas hiipua, vaikka oksitosiiniakin meni tässä vaiheessa jo aika paljon. 18:05 vihdoin meidän 9 pisteen pikkupoju sieltä syntyi, napanuora kolmeen kertaan ympärillään, kerran kaulan ja kahdesti vartalon. Kaikki kipu jäi kyllä siihen, vaikka tikkejä tulikin jonkin verran. Voisin varsin hyvin synnyttää uudelleenkin, en ihan nyt heti, mutta jonkin ajan päästä.
Oltiin kaks päivää sairaalassa perhehuoneessa ja lauantaina päästiin kotiin. Pojalla on kaikki hyvin, kireä kielijänne löytyi ja sitä pediatri katkaisikin kotiinlähtötarkistuksen yhteydessä. Imetys näyttäis lähteneen käyntiin ihan mukavasti, välillä hateaan imuotetta ja mulle hyviä asentoja. Huomenna neuvolan kotikäynti, niin saadaan painoa ja neuvoja taas.
Musicro ja poju 5vrk
Musicro, mielenkiintoista oli lukea kertomuksesi.
Mulla kans tuli tuo oksettava olo ja oksensinkin pari kertaa. Jotenkin osasin ennakolta aavistaakin sen, oman kroppani tuntien ja niin kanssa oli.
Epiduraalin takia piti katetroida, mutta se ei sattunut kuten ei epiduraalin laittokaan, joka vain hieman nipisti.
Meillä myös 9 pisteen vauva ja napanuora kerran (onneksi löysästi) kaulan ympärillä.
Perhehuone kuulostaa kivalta. Tarkoittaako se, että mieskin voi yöpyä?
Tässä paraikaa olen yölypsyllä. Maitoa ei tule riittävästi, mutta pumppailen ja korvikkeella täydennetään.
Mulla kans tuli tuo oksettava olo ja oksensinkin pari kertaa. Jotenkin osasin ennakolta aavistaakin sen, oman kroppani tuntien ja niin kanssa oli.
Epiduraalin takia piti katetroida, mutta se ei sattunut kuten ei epiduraalin laittokaan, joka vain hieman nipisti.
Meillä myös 9 pisteen vauva ja napanuora kerran (onneksi löysästi) kaulan ympärillä.
Perhehuone kuulostaa kivalta. Tarkoittaako se, että mieskin voi yöpyä?
Tässä paraikaa olen yölypsyllä.
Maitoa ei tule riittävästi, mutta pumppailen ja korvikkeella täydennetään.Mie täällä oon tuskaillut koko yön jonkinlaisten supistusten kanssa. En ota tolkkua, että onko ne oikeita vai harjoituksia. Tuntuu selässä ja alapäässä, välillä myös reisissä. Kipuaistimuksiin tai kivuttomuuteen en luota, koska mie oon tosi hyvä työntämään kivun pois.
Mie oon heräillyt supistuksiin pariin kertaan vajaan tunnin unilta, muuten oonkin ollut hereillä koko yön.
Jos ei olis emättimessä hillittömästi arpea ja vauva perätilassa, niin mie varmaan odottaisin kotona niin kauan et pitäis ruveta jo ponnistamaan. Nyt pitää antaa aikaa sektiovalmisteluille, ni tää stressaa. Miksi ei voi vain tietää jostain tietystä asiasta, milloin on tosi kyseessä?
Mie oon heräillyt supistuksiin pariin kertaan vajaan tunnin unilta, muuten oonkin ollut hereillä koko yön.
Jos ei olis emättimessä hillittömästi arpea ja vauva perätilassa, niin mie varmaan odottaisin kotona niin kauan et pitäis ruveta jo ponnistamaan. Nyt pitää antaa aikaa sektiovalmisteluille, ni tää stressaa. Miksi ei voi vain tietää jostain tietystä asiasta, milloin on tosi kyseessä?
Piinamiina: Luota kehoosi. Tiedät kyllä kun on aika. Itsellä supistukset aluksi aika lieviä, mutta tulivat unen läpi. Sitten kun tulivat säännöllisemmiksi ja kipeämmiksi niin pistivät jo polvilleen. Silloin olikin se 4 cm auki. Mutta kellottele aikaa (tiheyttä ja kestoa). Kysy tarvittaessa neuvoa synnäriltä. Tsemppiä!
Silloin olikin se 4 cm auki. Mutta kellottele aikaa (tiheyttä ja kestoa). Kysy tarvittaessa neuvoa synnäriltä. Tsemppiä!Eikä aina se kova kipukaan meinaa, että mitään tapahtuu Olin saanut koko yön, n. 1,5h välein epiduraaliin annostuksia, enkä siltikään auennut yhtään (vaikka siis supistukset niin kovia ja kestäneet pitkään, enkä muuten tiennyt että epin voi saada noin ajoissa). Sitten meni vedet ja aukesin tunnissa 4 cm mutta siihen taas tyssäsi. Sitten sainkin taas jotain tujumpaa lääkettä epiduraalin kautta; en kyennyt tässä vaiheessa enää edes virtsaamaan tai kävelemään. Kipuun lääke auttoi hyvin mutta ei paineentunteeseen, joka oli valtava.
Oksitosiinia tiputettiin myös jossain vaiheessa; tuloksena kovat supistukset mutta ei avautumista.
Mä olisin siis voinut riekkua, niin kuin riekuinkin, päiväkausia tuskissa ilman mitään pelkoa ponnistamisesta Poika oli vieläpä väärässä tarjonnassakin, se kävi ilmi vasta synnärillä.
No mutta siis, yleensä sen kyllä huomaa, kun on ns. tosi kyseessä.
Toki on kivuttomiakin synnytyksiä jne. mutta kyllä ne kivut on usein ihan omaa luokkaansa. Jo ensisupistukset pisti valvottamaan ja keinuttelemaan lantiota sekä sitten kiroilemaan ja erosivat harjoitussupistuksista kovasti.
Se on kyllä tosi rasittavaa, kun supistelee ja supistelee ilman, että pääsee lopputulokseen...
Olin saanut koko yön, n. 1,5h välein epiduraaliin annostuksia, enkä siltikään auennut yhtään (vaikka siis supistukset niin kovia ja kestäneet pitkään, enkä muuten tiennyt että epin voi saada noin ajoissa). Sitten meni vedet ja aukesin tunnissa 4 cm mutta siihen taas tyssäsi. Sitten sainkin taas jotain tujumpaa lääkettä epiduraalin kautta; en kyennyt tässä vaiheessa enää edes virtsaamaan tai kävelemään. Kipuun lääke auttoi hyvin mutta ei paineentunteeseen, joka oli valtava.Oksitosiinia tiputettiin myös jossain vaiheessa; tuloksena kovat supistukset mutta ei avautumista.
Mä olisin siis voinut riekkua, niin kuin riekuinkin, päiväkausia tuskissa ilman mitään pelkoa ponnistamisesta
Poika oli vieläpä väärässä tarjonnassakin, se kävi ilmi vasta synnärillä.No mutta siis, yleensä sen kyllä huomaa, kun on ns. tosi kyseessä.
Toki on kivuttomiakin synnytyksiä jne. mutta kyllä ne kivut on usein ihan omaa luokkaansa. Jo ensisupistukset pisti valvottamaan ja keinuttelemaan lantiota sekä sitten kiroilemaan ja erosivat harjoitussupistuksista kovasti.
Se on kyllä tosi rasittavaa, kun supistelee ja supistelee ilman, että pääsee lopputulokseen...
Mie lähen kohta käymään jälleen kerran äippäpolilla. Saan tukihenkilön mukaani, jotta asia varmasti selviää miullekin. Tässä on monta kertaa käynyt jo niin, etten polilta lähdettyäni tiedäkään seuraavia askelmerkkejä. Onkin hyvä, että saan nyt joka tapauksessa selkoa asiaan.
Nyt pitäisi vain nousta ja valmistautua lähtöön. Odottavat meitä polille klo 9 jälkeen.
Piinamiina 36+2
Nyt pitäisi vain nousta ja valmistautua lähtöön. Odottavat meitä polille klo 9 jälkeen.
Piinamiina 36+2
Kiva lukea synnytyskertomuksia, iso kiitos niistä Jenifer ja Musicro! Erityisesti, kun kummallekin kokemus oli hyvä, vaikka jonkin verran mutkiakin oli matkassa.
Miten Piinamiinalla meni äitiyspolilla? Oletko vielä kotona?
Itsekin olen alkanut miettiä jonkin verran synnytystä, vaikka onhan siihen vielä aikaa. Jokin aika sitten mietin töissä, pitäisinkö talvilomani äitiysloman yhteydessä vai aiemmin, niin työkaveri kommentoi, että lomat yhdistämällä käy aika vaan pitkäksi, jos/kun vauva ei tulekaan laskettuna aikana. Totesin, ettei raskautta päästetä yliajalle ykköstyypin diabeteksen takia, minkä jälkeen sainkin sitten kuulla, että synnytyksen käynnistäminen on ihan kamalaa. Ihmiset vois joskus ajatella, ennen kuin avaa suunsa...
Väsymys on edelleen kauheaa ja nukkuminen vaikeaa. Olen itse asiassa nyt paljon väsyneempi kuin alkuraskaudesta, vaikka pitäisi vielä pari viikkoa olla energistä keskiraskautta jäljellä. Odottelen verikokeiden tuloksia (soittoa neuvolasta), ehkä hemoglobiini on laskenut tai jotakin. Olisi jotenkin helpottavaa, jos tälle unettomuudelle ja uupumiselle löytyisi jokin selkeä syy, vaikka voihan se johtua ihan vaan raskaudesta. Etominen on myös hiukan tehnyt paluuta.
Tulipas valitusviesti! No, jos hiukan yritän löytää positiivisuutta, niin talvimyrskyn tuoma lumi tuo valoa maisemaan. Hyvää vointia kaikille!
fabula 25+3
Miten Piinamiinalla meni äitiyspolilla? Oletko vielä kotona?
Itsekin olen alkanut miettiä jonkin verran synnytystä, vaikka onhan siihen vielä aikaa. Jokin aika sitten mietin töissä, pitäisinkö talvilomani äitiysloman yhteydessä vai aiemmin, niin työkaveri kommentoi, että lomat yhdistämällä käy aika vaan pitkäksi, jos/kun vauva ei tulekaan laskettuna aikana. Totesin, ettei raskautta päästetä yliajalle ykköstyypin diabeteksen takia, minkä jälkeen sainkin sitten kuulla, että synnytyksen käynnistäminen on ihan kamalaa.
Ihmiset vois joskus ajatella, ennen kuin avaa suunsa...Väsymys on edelleen kauheaa ja nukkuminen vaikeaa. Olen itse asiassa nyt paljon väsyneempi kuin alkuraskaudesta, vaikka pitäisi vielä pari viikkoa olla energistä keskiraskautta jäljellä.
Odottelen verikokeiden tuloksia (soittoa neuvolasta), ehkä hemoglobiini on laskenut tai jotakin. Olisi jotenkin helpottavaa, jos tälle unettomuudelle ja uupumiselle löytyisi jokin selkeä syy, vaikka voihan se johtua ihan vaan raskaudesta. Etominen on myös hiukan tehnyt paluuta. Tulipas valitusviesti!
No, jos hiukan yritän löytää positiivisuutta, niin talvimyrskyn tuoma lumi tuo valoa maisemaan. Hyvää vointia kaikille!fabula 25+3
Jenifer - joo, mies oli mukana tuolla perhehuoneessa koko ajan. Se oli kyllä kiva, päästiin molemmat heti alusta asti kiinni vauvan hoitoon. Ja ruokapalvelu tuli talon puolesta Tuolla perhepesässä ei edes tulleet kätilöt kiertämään huoneisiin, vaan me käytiin heidän luona aina 'hoitotapaamisilla' kolmesti vuorokaudessa. Sit tietty, kun pyysi, niin tulivat huoneeseen. Mä esim pyysin pariin kertaan vinkkejä imetysasentoihin ym.
Fabulalle tsemppiä ja jaksamista! En mäkään tiedä koinko mitään erityisen energistä keskiraskautta, tuntui että sitä oli tasaisen väsynyt koko ajan. Ja ei mulla kyllä ainakaan tullut äitiyslomalla yhtään pitkäksi aika, olisin voinut hyvin kotoilla pidempäänkin musta oli vaan ihanaa. Ja kun yöunet oli huonoja, niin kotona sai kuitenkin nukkua pitkin päivää, niin jaksoikin paljon paremmin. Et ei mun mielestä olis ollenkaan hassumpi idea pitää talvilomaa siihen yhdistettynä. Tietty sä tunnet itses parhaiten, että ootko kotona viihtyvää tyyppiä, mä olen ja nautiskelin suuresti.
Meillä kävi eilen neuvolan terkka kotikäynnillä, paino on pikkumurulla noussut hienosti, nyt oli 3130 gr, (syntyessä 3245 gr) ja muutenkin kaikki oli varsin mallillaan. Viime yönä hän nukkui jopa 5h pätkän minä olin jo ihmeissäni että vieläkö uni riittää. Rinnat oli vaan aika piukeina sitten kun hän suvaitsi herätä niin meni hetki, että saatiin hyvä imuote hänelle.
Musicro + pikkumies jo viikon vanha!
Tuolla perhepesässä ei edes tulleet kätilöt kiertämään huoneisiin, vaan me käytiin heidän luona aina 'hoitotapaamisilla' kolmesti vuorokaudessa. Sit tietty, kun pyysi, niin tulivat huoneeseen. Mä esim pyysin pariin kertaan vinkkejä imetysasentoihin ym. Fabulalle tsemppiä ja jaksamista! En mäkään tiedä koinko mitään erityisen energistä keskiraskautta, tuntui että sitä oli tasaisen väsynyt koko ajan. Ja ei mulla kyllä ainakaan tullut äitiyslomalla yhtään pitkäksi aika, olisin voinut hyvin kotoilla pidempäänkin
musta oli vaan ihanaa. Ja kun yöunet oli huonoja, niin kotona sai kuitenkin nukkua pitkin päivää, niin jaksoikin paljon paremmin. Et ei mun mielestä olis ollenkaan hassumpi idea pitää talvilomaa siihen yhdistettynä. Tietty sä tunnet itses parhaiten, että ootko kotona viihtyvää tyyppiä, mä olen ja nautiskelin suuresti.Meillä kävi eilen neuvolan terkka kotikäynnillä, paino on pikkumurulla noussut hienosti, nyt oli 3130 gr, (syntyessä 3245 gr) ja muutenkin kaikki oli varsin mallillaan. Viime yönä hän nukkui jopa 5h pätkän
minä olin jo ihmeissäni että vieläkö uni riittää. Rinnat oli vaan aika piukeina sitten kun hän suvaitsi herätä niin meni hetki, että saatiin hyvä imuote hänelle. Musicro + pikkumies jo viikon vanha!
Kiitos Musicro! Vähän samanlaiset ajatukset täälläkin, että tykkäisin olla pidempään kotona, niin saisi puuhata rauhassa ja levätä päivälläkin. Mutta täytyy nyt katsoa mihin väliin otan loman, pieni tauko voisi tehdä hyvää jo nyt talvellakin.
Perhehuone kuulostaa kivalta, mutta taitaa jäädä meillä haaveeksi, kun asutaan n. 2 km päässä sairaalasta. Mies kyllä sanoi jo, ettei suostu jättämään mua ja vauvaa sinne, vaan jää vaikka salaa jonnekin huoneen nurkkaan piiloon.
Hienosti teidän pikkuinen on kasvanut, ja hyvä että kaikki sujuu.
Vähän samanlaiset ajatukset täälläkin, että tykkäisin olla pidempään kotona, niin saisi puuhata rauhassa ja levätä päivälläkin. Mutta täytyy nyt katsoa mihin väliin otan loman, pieni tauko voisi tehdä hyvää jo nyt talvellakin.Perhehuone kuulostaa kivalta, mutta taitaa jäädä meillä haaveeksi, kun asutaan n. 2 km päässä sairaalasta. Mies kyllä sanoi jo, ettei suostu jättämään mua ja vauvaa sinne, vaan jää vaikka salaa jonnekin huoneen nurkkaan piiloon.
Hienosti teidän pikkuinen on kasvanut, ja hyvä että kaikki sujuu.
Pääsin kotiin muutaman seurantatunnin jälkeen. Nyt odottelen synnytyksen käynnistämistä kotona ja teen ihan reilusti oman voinnin mukaan kotitöitä ja ulkoilen aina välillä.
Miusta tuntuu, että koko viime vuosi meni tässä vauvaprojektissa, vaikka plussa tuli testiin vasta toukokuun lopussa. Jotenkin olo oli kehno melkein koko raskauden ajan, niin ei sitä ihanaa virkeää energiapiikkiä oikein edes tullut.
TJ 21 sektioon, rv 36+3
Miusta tuntuu, että koko viime vuosi meni tässä vauvaprojektissa, vaikka plussa tuli testiin vasta toukokuun lopussa. Jotenkin olo oli kehno melkein koko raskauden ajan, niin ei sitä ihanaa virkeää energiapiikkiä oikein edes tullut.
TJ 21 sektioon, rv 36+3
Kuten aiemmin lupasin, kävin perustamassa ketjun 3-kymppisille esikoisensa saaneille: http://kaksplus.fi/threads/3-kymppiset-esikoisen-saaneet.2486378/
Ehkä ketjulle on tarvetta tai sitten ei, mutta perustettu on.
En silti malta olla kurkkimatta aina välillä tännekin, mitä teille kuuluu.
Mukavaa kohta alkavaa uutta viikkoa ja hyviä vointeja kaikille! <3
Ehkä ketjulle on tarvetta tai sitten ei, mutta perustettu on.
En silti malta olla kurkkimatta aina välillä tännekin, mitä teille kuuluu.
Mukavaa kohta alkavaa uutta viikkoa ja hyviä vointeja kaikille! <3
Minä miellelläni siirryn höpisemään vauvajuttuja, mut ehottomasti käyn teidän odottajien fiiliksiä lukemassa myös!
Kivaa, että nyt on vauva-ajan ketjukin, käyn varmaan sieltä jo hiukan etukäteen vakoilemassa juttuja!
Täällä alkoi taas uusi viikko ja viimeinen kolmannes häämöttää. Yöt on katkonaisia, joten väsymystä riittää. Eilen illalla stressasin jo valmiiksi, että mitä jos en taaskaan saa nukuttua, ja mies oli ihmeissään, kun aloin itkeä sitä sängyssä. Hormonit... Jospa sitä vihdoin oikeasti pyytäisi sairaslomaa, eikös neuvolan terkkarikin voi sitä pari päivää kirjoittaa?
Onko kuinka moni muuten ottanut vauvalle vakuutuksen? Olen itse vähän kahden vaiheilla, mutta yleensähän ne kai saa halvemmalla ja/tai paremmin ehdoin, jos ottaa ennen syntymää. En vaan jotenkin jaksaisi lukea vakuutusehtoja ja muuta, vaikka ehkä niistä voisi olla apua unettomiin öihin.
fabula 26+0
Täällä alkoi taas uusi viikko ja viimeinen kolmannes häämöttää. Yöt on katkonaisia, joten väsymystä riittää.
Eilen illalla stressasin jo valmiiksi, että mitä jos en taaskaan saa nukuttua, ja mies oli ihmeissään, kun aloin itkeä sitä sängyssä. Hormonit... Jospa sitä vihdoin oikeasti pyytäisi sairaslomaa, eikös neuvolan terkkarikin voi sitä pari päivää kirjoittaa?Onko kuinka moni muuten ottanut vauvalle vakuutuksen? Olen itse vähän kahden vaiheilla, mutta yleensähän ne kai saa halvemmalla ja/tai paremmin ehdoin, jos ottaa ennen syntymää. En vaan jotenkin jaksaisi lukea vakuutusehtoja ja muuta, vaikka ehkä niistä voisi olla apua unettomiin öihin.
fabula 26+0
Fabula mulle on otettu aikoinaan ennen syntymää vakuutus.
Suosittelen. Mitä myöhemmin sen ottaa, sitä rajoitetumpi se on. Jos on olemassa jo joku sairaus, niin uusi vakuutus ei kata sitä.
Kyllähän se maksaa, mutta tässä iässä korvattavia sairauksia on jo kertynyt sen verran, että vakuutuksen hinta tulee lääkelaskuissa ja lääkärikäynneissä takaisin. Varsinkin jos sattuisi jotain vakavampaa.
Ainahan sitä toivoo olevansa terve ja ehjä, mutta kannattaa varautua
Suosittelen. Mitä myöhemmin sen ottaa, sitä rajoitetumpi se on. Jos on olemassa jo joku sairaus, niin uusi vakuutus ei kata sitä.
Kyllähän se maksaa, mutta tässä iässä korvattavia sairauksia on jo kertynyt sen verran, että vakuutuksen hinta tulee lääkelaskuissa ja lääkärikäynneissä takaisin. Varsinkin jos sattuisi jotain vakavampaa.
Ainahan sitä toivoo olevansa terve ja ehjä, mutta kannattaa varautua
Suosittelen vakuutusta. Siinä ei kuitenkaan ole mitään poissuljettuja sairauksia, jos vaikka onkin jotain pitkäaikaista sairautta.
Miulla nousi toiveet saada synnytys käyntiin luomuna ennen sektiota. Tasan kahden viikon päästä meillä on joka tapauksessa raskausaika ohi, joten kävin tänään kaupungilla hoitamassa asioita, kun yön ja aamupäivän supistukset helpotti hieman. Kävellessä muksu tuntui olevan normaalia alempana ja kotiin tultuani pieni pala limatulppaa tuli pois. Toivottavasti tää nyt jatkuisi yhtä tasaiseen tahtiin ilman totaalistoppeja. Keitin vadelmanlehtiteetäkin hyvässä uskossa.
Miulla nousi toiveet saada synnytys käyntiin luomuna ennen sektiota. Tasan kahden viikon päästä meillä on joka tapauksessa raskausaika ohi, joten kävin tänään kaupungilla hoitamassa asioita, kun yön ja aamupäivän supistukset helpotti hieman. Kävellessä muksu tuntui olevan normaalia alempana ja kotiin tultuani pieni pala limatulppaa tuli pois. Toivottavasti tää nyt jatkuisi yhtä tasaiseen tahtiin ilman totaalistoppeja. Keitin vadelmanlehtiteetäkin hyvässä uskossa.
Kuulostaa lupaavalta Piinamiina, toivottavasti homma etenee hyvin! Ja varoiksi jo tsempit, jos pääset piankin synnyttämään
Me saatiin äitiyspakkaus tällä viikolla, kaikki muutkin Kela-jutut alkaa olla hoidossa ja töissä oli puhetta, että aletaan etsiä mulle sijaista. Tuntui jotenkin hurjalta täyttää lomakkeisiin, että palaan töihin aikaisintaan ensi vuoden alussa, vaikka toisaalta odotankin jo äitiysvapaan alkamista. Aikamoinen elämänmullistus edessä.
Nukkuminen on nyt onneksi ollut helpompaa, ja ainoa asia mikä vaivaa on tällä hetkellä järkyttävät ilmavaivat. Maha on niiden takia tavallistakin isompi, varsinkin näin iltaisin. Ja vauvan liikkeet tuntuvat jotenkin vaimeampina. Pitää varmaan yrittää selvitellä, aiheuttaako jokin tietty ruoka tätä, niin voisi jättää sen pois ruokavaliosta.
Ensi viikolla on vuorossa ensimmäinen neuvolalääkäri, sinne pitäisi täyttää joku masennuskysely ja muuten en sitten tiedäkään, mitä siellä tehdään. Mies kuulemma haluaa tulla sinnekin mukaan, vaikka yritin sanoa, ettei välttämättä tarvitse. Toisaalta on tietty kiva, että on tukea ja turvaa mukana, varsinkin jos keli on vielä yhtä liukas kuin nyt. Meinasin tänään kaatua työmatkalla, pitää kyllä olla tosi varovainen tuolla kävellessä.
Mitä muille kuuluu? Kovin on ollut hiljaista täällä viime päivinä.
fabula 26+3
Ja varoiksi jo tsempit, jos pääset piankin synnyttämään Me saatiin äitiyspakkaus tällä viikolla, kaikki muutkin Kela-jutut alkaa olla hoidossa ja töissä oli puhetta, että aletaan etsiä mulle sijaista. Tuntui jotenkin hurjalta täyttää lomakkeisiin, että palaan töihin aikaisintaan ensi vuoden alussa, vaikka toisaalta odotankin jo äitiysvapaan alkamista. Aikamoinen elämänmullistus edessä.
Nukkuminen on nyt onneksi ollut helpompaa, ja ainoa asia mikä vaivaa on tällä hetkellä järkyttävät ilmavaivat. Maha on niiden takia tavallistakin isompi, varsinkin näin iltaisin. Ja vauvan liikkeet tuntuvat jotenkin vaimeampina. Pitää varmaan yrittää selvitellä, aiheuttaako jokin tietty ruoka tätä, niin voisi jättää sen pois ruokavaliosta.
Ensi viikolla on vuorossa ensimmäinen neuvolalääkäri, sinne pitäisi täyttää joku masennuskysely ja muuten en sitten tiedäkään, mitä siellä tehdään.
Mies kuulemma haluaa tulla sinnekin mukaan, vaikka yritin sanoa, ettei välttämättä tarvitse. Toisaalta on tietty kiva, että on tukea ja turvaa mukana, varsinkin jos keli on vielä yhtä liukas kuin nyt. Meinasin tänään kaatua työmatkalla, pitää kyllä olla tosi varovainen tuolla kävellessä.Mitä muille kuuluu? Kovin on ollut hiljaista täällä viime päivinä.
fabula 26+3
Ai vitsit, tuli taas porattua oikein kunnon itsesääli-itkut. Tajusin nimittäin, ettei nää miun kivut ole a) normaaleja ja b) synnytystä edistäviä. Se on se endon perhana, joka vetää normaalit vauvan liikkeistä ja harkkasupistuksista johtuvat kivut potenssiin sata. Ennen raskautta endokipuja sai hoitaa vaikka millä mömmöillä, vähimmäislääkitys oli yleensä panadol 1 g + burana 600 mg x 3 / vrk. Cocktailia muutettiin tarvittaessa Tramalilla tai vastaavalla. Nyt pelkkä Panadol 1 g ja satunnainen lämpöpussin käyttö tuntuu lähinnä huonolta vitsiltä. Samoin ristiriitaisia tunteita herättää se, että vauvan parhaaksi sektiota venytetään vielä se 11 päivällä ja mie en meinaa kestää tätä millään. Kivuilta pystyy nukkumaan sen 1-2 tuntia kerrallaan, kun on riittävän väsynyt ja muksulla rauhallisempi päivä. Vähän mie pidän itteäni idioottina, kun en tätä aiemmin tajunnut. Tänään onneksi jo 38+0.
Kuulostaa kurjalta Piinamiina, kovasti tsemppiä kipujen kanssa! Onneksi jäljellä ei ole enää pitkää aikaa.
Täällä alkaa hirvittää, miten iso mahasta mahtaakaan vielä tulla ja onko vauva näin riehakas mahan ulkopuolellakin... Aika tarkkaan 3 kuukautta nyt laskettuun aikaan, ja kauheaa melskausta hän tuolla pitää nykyään. No, kun ainakaan toistaiseksi ei tule vielä kipeitä potkuja, niin olen tietenkin pääasiassa tyytyväinen, että tunnen selvästi liikkeet ja tiedän, että pienellä on todennäköisesti kaikki kunnossa.
Ensi viikolla seuraava ultra, toivottavasti pienen kasvu on edelleen pysynyt keskikäyrällä.
fabula 27+0
Täällä alkaa hirvittää, miten iso mahasta mahtaakaan vielä tulla ja onko vauva näin riehakas mahan ulkopuolellakin... Aika tarkkaan 3 kuukautta nyt laskettuun aikaan, ja kauheaa melskausta hän tuolla pitää nykyään.
No, kun ainakaan toistaiseksi ei tule vielä kipeitä potkuja, niin olen tietenkin pääasiassa tyytyväinen, että tunnen selvästi liikkeet ja tiedän, että pienellä on todennäköisesti kaikki kunnossa. Ensi viikolla seuraava ultra, toivottavasti pienen kasvu on edelleen pysynyt keskikäyrällä.
fabula 27+0
Tsemppiä piinamiina! Loppurutistus!
Fabulallakin viikot hujahtelee oot päässyt jo äitiyspakkaustakin hypisteleen! Ihana kun mies tahtoo olla mukana. Meillä oli neito melko touhukas vatsassa, varsinkin iltaisin ja öisin. Ajattelin et se varmaan hilluu kaiket yöt ja nukkuu päivät.. mutta yöt on nukuttu hyvin alusta asti, mutta tällä saattaa heilua kädet ja jalat vaikka onkin unessa. Melkoinen karateka on siis mahan tälläkin puolen
Nipsunen ja neitonen 6vko 5pv
Fabulallakin viikot hujahtelee
oot päässyt jo äitiyspakkaustakin hypisteleen! Ihana kun mies tahtoo olla mukana. Meillä oli neito melko touhukas vatsassa, varsinkin iltaisin ja öisin. Ajattelin et se varmaan hilluu kaiket yöt ja nukkuu päivät.. mutta yöt on nukuttu hyvin alusta asti, mutta tällä saattaa heilua kädet ja jalat vaikka onkin unessa. Melkoinen karateka on siis mahan tälläkin puolenNipsunen ja neitonen 6vko 5pv
Kiitos Nipsunen! Mie tän päivää olenkin kauhulla miettinyt, että minkälainen perässä juostava tästä meidän lapsesta oikein tulee. Lohduttaa tietää, että on kuitenkin mahdollisuuksia ajoittaiseen uneen myös synnytyksen jälkeen.Tsemppiä piinamiina! Loppurutistus!
Fabulallakin viikot hujahtelee
Nipsunen ja neitonen 6vko 5pv
Litalgin + Panadol auttaa jonkin verran. Ei tässä enää ihmeitä tehdä, mutta kuten lääkäri sanoi, niin täysiaikaisuudesta huolimatta jokainen päivä on lapsen kannalta voitto. Sit jossain vaiheessa peli vihelletään poikki. Oli ihanaa saada lääkäriltä kehuja, miten hyvin olen sinnitellyt jo tänne asti. Tällä omalla ei niin helpolla raskauskokemuksella se tuntui tosi hyvältä.
Piinamiina 38+0