Äh, mulla on nyt kunnon mielensäpahoittaja-fiilis
Tuolla fb:n ryhmässä on kovin monella ollu nyt vauvajuhlia ja oon niin kateellinen! En oo koskaan saanu osakseni mitään juhlia, olisi kiva olla joskus kerrankin huomion arvoinen ja et joku näkis vaivaa juhlien eteen. Muutenki kun ollu kaikkee hankaluutta tässä, niin oon haaveillu et joltain iloist ja mieleenpainuvaa etes tapahtuis. Ei mulla vaan oo sellasia kavereita, jotka juhlia järkkäis. Yks ehkä semmonen järkkääjä tyyppinen, mut sekin asuu 500km päässä, joten tuskin sieltä onnistuu juhlia järjestään tai hoksaa etes asiaa ajatella. Mun kaverit ei oikein tunne toisiaan, ovat niin eri piireistä tuttuja, eli siksi olen varma, ettei kukaan ala juhlien järkkääjäksi.
Tuosta harmituksesta ei mies tiedä, ei se sitä ymmärtäis tai sitten juoruais jollekki enkä halua et sitä tekee. Mut on se ihana, hömpsöttää mun kans asuntohaaveiluja. Viime viikon sunnuntaina käytiin ajeleen ihan huvin vuoksi muutamalla asuinalueella ja näky sit yks esittely-kyltti jota huviksi seurattiin. Ei oikeesti aiottu ku kattoo vaan et minkälainen kohde, mut mentiinki sisään. Ja se oli aivan ihana talo, onneksi ihan liian kallis ja huono piha. Mut oli siitä se seuraus, et huomenna käydään kattoon kolmea taloa.
Nyt marraskuun puolessa välissä tulee vasta vuosi ku tässä nykysessäkään asuttu, mut kummallekki jäi vähän kaihertaan, et muutettiin paritaloyhtiöön. Jotenki se vaan tuntu turvallisemmalta ensimmäiseksi yhteiseksi kodiksi. Yhtä omakotitaloa käytiin sillonki kattoon, mut ei se ollu hyvä. Mut täähän ois maailman huonoin aika muuttaa. Plus mulla on myynnissä mun entinenkin koti vielä...
Sais nyt ensin sen kaupattua! On siis vuokralla vielä, että ei siitä silleensä ole mulle kuluja.
Huomenna mennäänki taas uudelle tasaluvulle ja maanantaina neuvola. Pitää maanantaina ottaa puheeksi neuvolassa se uus isyyslaki, että saatais heti mahollisimman alkuvuoteen aika missä laittaa vireille isyydentunnustus. Sanoinki miehelle, et ois hyvä saada hoidettua se etukäteenm etten sitten synnytyksen jälkeen huuruissani muuta mieltäni vauvan sukunimestä. Mulla kun kaihertaa se, et oon eriniminen kuin mun todennäköisesti ainoa lapseni. Miehen nuorempi poikakin kysy multa eilen (kaikkee se tuommonen 7v osaakin ajatella!), että mikä sukunimi sille vauvalle tulee. Ja kun sanoin heidän sukunimen, niin hän kysy sitten, että eikö se oo outoa jos lapsi ja äiti on erinimisiä. Niinpä, onhan se minustaki. Mutta naimisiin kun en voi pakottaa ja oikeesti tykkäänki miehen nimestä enemmän mitä omastani (vaikka se onkin yks yleisimmistä nimistä ja meidän nimee ei nyt ihan älyttömän paljoa ole).
Mutta hei positiivistakin, kädet ei oo ollu mitenkään superkipeet pitkään aikaan ja sainneulottua toukkapussinkin loppuun!
Ja kohta myös sukatkin tehtynä. Kädet on siis kipeet, mut ei oo estäny tekemästä, kunhan muistaa hillitä neulomisintoa.
OmaAurinkoinen ja pikkuneiti 26+6