3-kymppiset ensimmäistä odottavat

Varoitus, nyt tulee omanapatekstiä jälleen kerran. Iltavuorot on nyt lusittu toivon mukaan ikuisesti vaikka vähän siitä fiilistä jäi kaipaamaan. Eli omasta kapinasta huolimatta se työtehtävien muutos on ihan hyvä asia.

Kävin eilen lääkärissä sen mahataudin ja sen päälle heti iskeneen flunssan takia. Samalla tehtiin pienelle ylimääräinen tsekkaus ja siellä se heilui varsin vilkkaasti.

Niinhän se sitten on, että perin epähehkeä olo johtuu ketoosista. En ole pystynyt edelleenkään kunnolla syömään mahapöpön jälkeen raskaampaa ja nyt paino vain laskee. En siis ole muutenkaan kovin iso, mutta sinne nyt sulaa reenattu kroppa :|. Nyt ei auta kuin vain juoda mehuja, yrittää syödä hiilareita ja levätä. Lääkäri sanoi, että näytän kyllä kaikkeni antaneelta, kun kävin vielä töissä flunssassa. Mutta vuorojen takia se oli vähän pakollista.

Nyt menen maanantaina lääkärineuvolaan ja jos olen edelleen yhtä heikossa hapessa niin ei ole mitään asiaa töihin. Ja ehkä mä annan itselleni aikaa levätä ja toipua, nyt olen aamun vain itkenyt "paskaa elämääni". Ehkä mä vielä pystyn nauttimaan tästä raskaudesta.

Eilen olin myös työpsykalla ja hänen mielestään työpaikalla käyttäydyttiin väärin. Tarkistettiin vielä mun tähänastiset saikut ja nekään ei edes ole missään hälyrajalla.

 

Mikä on olotila näin maanantaina Lili85? Toivottavasti tosiaan maltoit jäädä saikulle mikäli olotila sitä vaatii. Lepo tekee hyvää.

Mulla oli mukava viikonloppu. Lähdin ex-tempore lauantaina mökille, missä saikin nauttia kuin kesällä konsanaan. Ihana tähtitaivas, aurinko, marjametsät ja ihan vaan se mökki. Ja porukoiden seurakin kelpasi.

Tänään sitten olikin aamulla neuvola. Edelleen pissa puhdas, paineet ok, paino noussut nyt 390 g/vk edellisestä (tasaantumaan päin tuo nousu siis), hemppa romahtanut ekan neuvolan arvoista 146 -> 114, sf-mitta kasvanut normisti. Keskikäyrällä mennään. Pojun sykkeet normaalit. Ja sitten se sokerimittari mukaan matkaan ja seurantakäynti neuvolaan parin viikon päähän. Käyn sen vielä nykyisellä terkalla, mutta siitä seuraava aika pitääkin sitten sopia jo uuteen kuntaan. Saas nähdä jaksanko valmennuksiin mennä ollenkaan, vaikka uudella paikkakunnalla niitä olisikin vielä näin syksystä tarjolla... Nähtäväksi jää. Huomenna sinne rimputtelen ja ilmoitan, että tämmönen mamma olis nyt tarjolla.

tamariini ja hukkis 25+6

 

Tamariini, mitään saikkua saanut vaan huomenna menen töihin. Onneksi tiedossa on toimistoduuneja, eikä tarvi sykkiä koko aikaa.

Uni on helpottanut oloa niin flunssan kuin stressinkin kannalta, enää ei maailma tunnu nii pahalta paikalta. Eilen käytiin miehen kanssa retkeilemässä,illalla syötiin suklaata sohvalla ja lauantaina käytiin stand up-keikalla (joka oli miehen piristysylläri mulle). Itselle on se suurin helpotus, että pääsee tuosta vähän painostavasta työyhteisöstä erilleen ja saa viikonloput vapaaksi ja laatuaikaa miehen kanssa. Vaikka tosin ammattiylpeyteen vähän alkuun kolahtikin.

Mies pääsi/joutui jatkotutkimuksiin kilpparista sairaalaan, joten siltäkin osin elämä alkaa helpottumaan.

Tamariinin viikonloppu mökkeilyineen kuulosti kyllä ihanalta!

 

Ihana viikonloppu tamariini!

Hyvä kuulla Lili, että olo on jo hitusen parempi.

Mulla itselläni oli viime yö taas semmonen yö, jotta oksat pois. Närästys oli ihan järkyttävää ja nöttönen sen myötä mylläs ja potki rajusti koko yön. Unta tuli ehkä parisen tuntia ja tottakai tänään sitten vapaapäivän jälkeen töihin. Nyt on olo kun olis jyrän alle jääny! Väsyttää ja maha on arka yöllisestä närästyksestä. Sinnittelin niin pitkään kun mahdollista ja kokeilin kaikin mahdollisin kotikonstein lievittää tätä korvennusta, mutta ei auttanut kun yöllä neljän aikaan marssia lääkekaapille. Renniekään ei tuonut kun ihan hetken rauhan ja nyt sitten olo on tosiaan aika kärventynyt.

Lisäks se torstai taas ahdistaa... mä yritän tosissani olla syömättä liikaa ja se kostautuu tällä aivan mielettömällä närästyksellä... mikä tässä nyt on järkevää taas järkevää.

Noh... mukavampiin juttuihin! Sain eilen postin ilmoituksen saapuneesta paketista! Jihuu! Mun manduca ja kantoliina on saapunu! Mä pääsen harjottelemaan ja mallailemaan reppua. Miehen isyyspakkaus on myös edistynyt tosi hyvin! Suurimman osan tavaroista olen saanut jo ostettua ja piiloteltua äitiyspakkauksen vaatteiden ja tavaroiden alle piiloon. Vielä olis tarkoitus tilailla muutama söpö body/tutti/vauva tavara netistä jollain tekstillä. Täytyy surffailla kunhan löytyy semmonen sopiva rakonen sopivia nettikauppoja.

Hironea ja nöttönen 26+5

 

Pelkää omaa napaa tulossa, on aika paljon aiempia kirjoituksia lukematta, mutta palaan niihin kyllä.

Flunssaa pukkaa, mutta töissä on oltava. Ei kyllä nyt oo mikään hirveä olo, kun otin pari tuntia sitten panadol hotin.

Eilen oli neuvola, ja kaikki oli taas tosi hyvin. Edellisestä neuvolasta paino oli laskenut 233 g/vko, hemppa noussut 122->132 ilman mitään toimenpiteitä (tai ehkä oon huomaamattani syönyt eri tavalla), paineet 107/77, vauvan sykkeet 140, sf-mitta kasvanut normaalisti ja on edelleen keski- ja yläkäyrien välissä.

Muutenkin on ollut tosi pirteä ja energinen olo. Oon hyvin jaksanut tehdä kaikki työt, ja ylimääräisiä tuntejakin on tullut parin viime viikon aikana melkein päivän verran viikossa. Mulla on tuntisoppari, ja kaikki tehdyt tunnit maksetaan. Työmotivaatiota on kyllä lisännyt se, että hain päivärahaa 6kk tulojen perusteella, ja kaikki ylimääräinen auttaa pääsemään sen rajan yli.

Kahden viikon päästä on se ensimmäinen seurantaultra. Tämä on esisijaisesti istukan paikan tarkistamista varten, mutta kyllä siellä vauvan kokoakin seurataan. Toivon kyllä, että istukka on siirtynyt pois kohdunsuulta, ja että alatiesynnyt sen puolesta on mahdollinen. Oon pari kertaa heikkona hetkenä käynyt keskustelupalsoilta lukemassa etisestä istukasta, ja viimeksi tuli itku töissä, kun löysin keskustelun siitä, miten on mennyt, jos istukka ei olekaan siirtynyt. Ilmeisesti takaseinämässä oleva etinen istukka (jollainen minulla siis on) ei siirry niin hyvin, kuin etuseinässä oleva, mutta jos joudutaan leikkaamaan, takaseinäistukka on verenvuotoriskin kannalta parempi vaihtoehto. En oo kyllä juurikaan miettinyt vielä synnytystä, kun tuntuu, että siihen asiaan liittyy niin paljon epävarmuutta. Toivottavasti kahden viikon päästä (rv29, 30.9.) selviää jotain, suuntaan tai toiseen. Mulla ei oo etinen istukka vuodellut yhtään, mutta se kuulemma alkaa usein antaa merkkejä itsestään siinä rv30 paikkeilla. Tosin ei kaikille.

Radin kanssa menee ihan ok, vaikka nyt näyttää siltä, että on pakko aloittaa iltainsuliini. Söin kuukauden yhden annoksen (500mg) metformiinia illalla, ja nyt pari viikkoa sitten annos tuplattiin. Nyt on taas ollut paastoarvot yli rajan joka aamu. Laitoin äitipolille seurantamittausten tulokset eilen, ja yleensä sieltä vastataan seuraavana päivänä. Epäilen, että seuraavaksi pitää mennä käymään. No kyllähän siitä diagnoosista on nyt selvitty jo 14 viikkoa eteenpäin, ja laskettuun aikaan on enää 13 viikkoa. Kyllä mä sen piikittämisen kestän. Harmittaa vaan, kun en ole pystynyt millään ruokavaliojipoilla tälle asialle mitään tekemään. Kertaakaan ei oo tosin päivän aikana ennen tai jälkeen aterian mitatut arvot olleet yli rajan, eli ainut ongelma on tuo paastoarvo. Nyt mittaan siis paastoarvon ja aamupalan jälkeisen arvon joka päivä ja kerran viikossa vuorokausikäyrän (mittaukset ennen ja jälkeen aamupalan, lounaan, päivällisen ja iltapalan).

Maybelle ja Mustikka-Eikka rv26+6

 

Kiva kuulla Maybellestäkin!

Mulla on monenlaista jännitystä tänään ja se lienee syynäkin kun unet loppu ennen viittä. Nyt oon sitten ihan väsyksissä ja töihin vasta lähössä. Yhdeksältä on työterveyslääkärille katsoon sairasloman jatkoa. Viimeksi väläytteli et mahdollisesti ei enää jatkettais korvaavan työn optiota ja oisin ihan valmis siihen, oon niin uuvuksissa ja turhautunu kun ei oo kunnollista tekemistä. Iltapäivällä on sitten vihdoinkin rakenneultra Sekin jänskää vähän, vaikka mehän käytiin jo kolme viikkoo sitten yksityisellä kun ei jaksettu odottaa. Kiva kuitenki päästä katteleen neitiä Nytki hän muksii mua ihan kamalasti. Sanoinko vielä, että nyt on alkanu tuntuun liikkeet? Varsinki kun illalla menee nukkuun ja hetken kun on ollu selällään rauhassa, niin alkaa kauhiat bileet. Ja näin aamusin tuntuu kans kun rauhassa on. Ihana

 

Päivän yhteenveto.
Työterveydestä sairaslomalappu 18.10. saakka. Ja aika positiivinen saa olla, että kuvittelis mun jatkavan töitä sen jälkeen. Tässä on nyt poistettu optio korvaavasta työstä, eli huomenna on viimenen päivä työpaikalla. Toki kahvihuoneessa tulee vielä käytyä pitkin syksyä. Jospa tää olo virkistyis kun pääsee lepäämään.

Rakenneultrassa kaikki oikein hyvin. Ei ollut vieläkään pippeliä, eli tytöllä jatketaan. Painoa typyllä oli 407g, vähän keskikäyrän alapuolella kasvaa. Syntymäpainoksi arvio tällä tahdilla 3500g, joten sopis mulle oikein hyvin. Pää alaspäin hän siellä majaili ja selvis, että potkuja en siis tunne, vaan neiti harrastaa nyrkkeilyä. Muksi menemään nytki kokoajan ja ultraajaa nauratti että toinen koittaa huitoa anturia kauemmas.

Eli näillä tiedoin jatketaan oikeen hyvillä mielin!

 

Oi voi... ei tuu uni ei. Kuuma, vatsassa myllertää, nivusia särkee ja huolestuttaa... kello vasta 02.18 ja unta takana tunnin verran.

Neuvola oli torstaina ja täti ei tällä kertaa löytänyt mistään moitittavaa. Hemoglobiini oli noussut, verenpaine parantunut ja painoa tullut vain 60g edellisen käynnin jälkeen. Sokerirasituksen tulokset oli kuulemma erinomaiset. Mun kroppa reagoi erittäin hyvin sokeriin ja ensimmäinen arvo nesteen juonnin jälkeen oli vain 4,6. Näin positiivisten tulosten myötä täti käyttäytyi kun olisi ollut täysin eri ihminen!! Jutteli ja kannusti sekä jopa vitsaili! kunnes...

Kiipesin pöydälle ja alkoi tutkia kohtua ja vauvaa. Huomasin heti ilmeestä, että oli jotain erityistä. Kyseli kovin tarkkaan oliko ollut kipuja tai supistuksia. Kävi vähän väliä tarkistamassa jotain koneelta ja lopulta sai mumistua jotain epämääräistä sikiön paikasta. On kuulemma epätavallisen matalalla ja syvällä. Taas tenttasi kivuista ja supistuksista. Lopulta katsoi tiukasti silmiin ja sanoi, että nyt on aika rauhoittaa elämä. Vauva on liian matalalla ja riskinä on että pääsee livahtamaan synnytyskanavaan jos supistaa ja sitä ei vielä todellakaan haluta. Kysyi töistä ja kun kerroin että olen ollut vapailla ja odotan tietoa saanko pitää kaikki kertyneet lomat pois ennen äitiyslomaa niin vastaus oli että jos et niin soita ja hän kirjoittaa samantien sairaslomaa. Nyt lenkit ja liikunta pois ja elämä pitää rauhoittaa. Jatkossa tarkastukset 2-3 viikon välein paitsi jos alkaa supistuksia ilmetä soitto neuvolaan heti.

Tädin vakavuus säpsäytti vaikka mies kotimatkalla yrittikin lohduttaa sillä että tää täti vaikuttaa aika drama queenilta. Neuvolassa ei ole ultraa ja asia jäi niin paljon mua vaivaamaan että varasin heti maanantaille ajan yksityiselle tarkastukseen. Nyt mä sitten kuvittelen ja kyttään tuntemuksiani koko ajan. Pakko saada enemmän tietoa ja voi kun maanantai tulis pian!! Että tämmöstä tällä kertaa...

Hironea ja nöttönen 27+3

 

Jospa neuvolantäti oli tarkoituksella tosi tiukka asian sanomisessa, että otetaan varmasti tosissaan? Toivottavasti ei olisi vakavampaa, mutta ei varmaan pahitteeksi ole menoa rauhoittaa. Voimia kovasti ja rauhallista mieltä!

 

Hironealle tsemppiä huomiselle! Toivotaan, että neuvolantäti oli vain ylivarovainen.

Täällä perässä edelleen puksutetaan, vaikka nopeesti nää viikot kyllä menee. Pahoinvointi ei ole vieläkään iskenyt kunnolla päälle, joten alan jo olla toiveikas, ettei se tämän pahemmaksi menekään. Aamuisin yökkäilyttää ja pari kertaa olen käynyt syljeskelemässä pönttöön, mutta oksentanut en ole vielä kertaakaan *kopkop*. Ruoalla ja juomalla saa hyvin olon normalisoitumaan, joskaan ruokahalu ei ole mitenkään parhaimmillaan. Väkisin joutuu syömään varsinkin iltaruoat - aamu ja lounasaika menee helpommin.

Kokonaisuudessaan alkaa olla jo positiivisempi fiilis koko hommasta. Taisi hormonit jyllätä aika pahasti nuo ekat viikot, kun välillä varsinkin iltaisin iski ihan tajuton ahdistus ja masennus koko vauva-asiasta. Muutenkin oli pinna kireällä ja stressilevelit koholla. Nämä helpotti nyt tällä viikolla ihan selkeästi - ilmeisesti istukka otti ohjat käsiin, eikä hormonit enään niin kovasti määrää tahtia. Huh! Ensi viikolla on sitten sekä eka ultra (yksityisellä) ja eka neuvola. Ihan tosi jännää! Vähän tietysti pelottaa toi ultra, mutta odotan kuitenkin näkeväni siellä jo liikuskelevan pikkutyypin. Jos tämä tuleva vauva sen myötä konkretisoituisi miehellekin muutenkin kun mun ruokamieltymysten ja -inhotusten kautta.

MamaBoo rv 8+2

 

Moikka pitkästä aikaa

Ihan ekaksi kommentoisin tuota "oma napa" aihetta. Itse ainakin koen kaikista antoisimmaksi juurikin tuo oma napa päivitykset. Niistähän juuri löytää sitä vertaistukea omiin mieltä painaviin asioihin, niitähän tässä ensikertalaisena riittää
Toki on mukava saada kysymyksiin vastauksia ja kommentteja.

Mulla tähän raskausaikaan on mahtunut kaikenlaista. Pahoinvointi jatkuu edelleen. Saattaa olla pitkin päivää tasainen yökötys, vaikka miten yrittäisi syödä säännöllisesti. Sain lääkäriltä Primperanit pahimman yli pääsemiseen.

Lisäksi alkuvaiheessa oli verenvuoto episodi, josta silloin jo kirjoittelinkin. Mutta sitten tuli toinenkin verenvuoto, heräsin aamuyöstä siihen kun tuntui oudolle, verta oli vuotanut todella runsaasti. Onneksi se loppui nopeasti, mutta lääkäriinhän se oli mentävä. Onneksi ultrassa kaikki oli ok. Eli harmittomia runsaita verenvuotoja tosiaankin on. Aiheesta googlettamalla sai vähän helpotusta, kun löysin vastaavia tapauksia, joissa kuitenkin kaikki oli hyvin.

Uusin ongelma, josta kuulisin mielelläni muilta, onko kellään ollut vastaavaa. Eli jo usean viikon ajan on aivan alavatsassa/nivusessa, erityisesti oikealla puolella tuntunut reipasta kipua kylkeä kääntäessä sängyssä. Liikkeelle lähtiessä kipua ollut oikealla jalalla painoa laitettaessa eli alku menee köpötellen. Tuon kanssa vielä pärjäili, mutta viikko sitten tuli juostua oikein urakalla koiranäyttelyssä ja heti sen jälkeen kipu olikin melkoisen sietämätön. Hyvä kun sai askelta otettua, hammasta purren. Tarkkaa paikkaa missä kipu on, on hankala selittää, mutta jotenkin tuntuu kuin olisi lihas "revennyt" alavatsasta tai vastaavaa. Kyljenkääntö sattuu pirusti, aivastaminen, yskiminenkin. Ja kävely tekee varsinkin liikkeelle lähtiessä todella kipeää. Kävin lääkärissä, joka oli sitä mieltä että liitoskipuja eivät ole, ne kun kuulemma pitäisi olla ihan tuossa keskellä. Mulla kuitenkin selkeästi oikealla puolella. Vasen puoli vain hieman kipeä.

Tuntuu kamalta olla näin invalidi jo tässä vaiheessa raskautta

Olen menossa keskiviikkona neuvola lääkärille, toivottavasti osaisi sanoa enemmän. Inhottavaa vain että työpaikalla joutuu tekemään näistä tunnit sisään....

Rakenne ultra olisi sitten 2 viikon päästä.

Emmy rv 18

 

Lili85 Kulostipa teidän edellinen viikonloppu aika mukavalta. Hyvä kun saatte mieluisaakin puuhaa yhdessä miehen kanssa. Tekee varmasti hyvää.

Hironea Onko tullut nyt testailtua kantovälineitä? Mitkä ensifiilikset? Itse ostin joku aika sitten kangasta kantoliinaa varten, mutta en ole vielä leikellyt ja ommellut sitä valmiiksi. Epäilen vaan, että tuijotin niin tarkkaan niitä kankaan venymisominaisuuksia, että taisi tulla ostettua turhan painavaa kangasta. Saas nähdä miten sitä jaksaa kantaa vielä vauvankin kanssa.

Joko on ultratsekkaus tehty? Minä olen kyllä vähän samaa mieltä miehesi kanssa, että kuulostaa aika drama queenilta neukkutäti. Enhän minä näistä mitään tiedä, mutta jotenkin aattelen, että vauva on kyllä tässä vaiheessa jo sen verran iso, että ei kai se nyt enää ihan tuosta vaan sujahtele yhtään mihinkään ellei kohtu ihan tosissaan rupea puskemaan vauvaa pihalle... Voin toki olla väärässäkin. Ilmoittelehan heti kun tiedät enempi!

Maybelle Elä turhaan harmistele tuota ruokavalion toimivuutta paastoarvoihin. Tai siis, että elä soimaa itseäsi. Eikös niihin ole tosi vaikea vaikuttakin ruokavaliolla? olet kuitenkin niin upeasti saanut tuon painon pysymään kurissa ja vointisi muuten hyvänä!

OmaAurinkoinen Ihanat ultrakuulumiset jälleen! Ja hyvä kun sait saikkua suosiolla. Tulee lepo varmasti tarpeeseen. Miltäs se nyt tuntuu olla jo noin epävirallisesti mammalomalla?

MamaBoo Kiva kuulla, että siellä on nyt alun myrskyt hetkeksi ainakin ohitettu. Ja tosi hyvä tuo pahoinvoinnin hallussa pysyminen.

Emmy-77 Ihan samaa mieltä kyllä omanapailusta! Sehän sitä parasta antia on. Lukea muiden juttuja. Tietty jos sitten on jotain ihan konkreettista kysyttävää, niin on kiva jos porukka kommentoi. Niin kuin on tehnytkin. Kiva ensikertalaisten poppoo meillä täällä. Minä tykkään.

Hurjilta kuulostaa myös nuo sinun verenvuodot. Saattaisi säikyttää kovapäisemmänkin aika pahasti. Mutta hyvähyvä, että ovat olleet harmittomia.

Mulla on tuota samaa repivää kipua ja aikalailla kans enempi oikealla kuin vasemmalla. Ollut alusta asti, mutta nyt ovat pahentuneet. Mä tulkkaan sen niin, että kipuileva paikka on poikittainen vatsalihas, joka on tuolla alavattalla. Vatsalihaksethan on venyneessä tilassa näin masun kasvaessa (ja jo alkuraskaudesta hormonit löystyttää niitä), joten kun tulee äkkinäinen liike, johon lihaksen pitäisi kompensoida, niin se ei pystykään venyneestä/rennosta tilastaan siihen reagoimaan, vaan venähtää. Ehkä siihen vaikuttaa myös jotkut kiinnikkeet, jos selkeästi kipuilee tietyllä puolella. Itselläni myös varsinkin illemmasta kävellessä tuntuu just tuolla oikealla alhaalla. Yleensä kipua ei tunnu kun aamupäivästä liikkuu, joten epäilen tämänkin johtuvan siitä, että lihakset päivän aikana vielä entisestään väsyvät ja siksi kipuilevat herkemmin.

Täällä oli neuloosiviikonloppu. Sain villahaalarin toisen lahkeen valmiiksi ja nyt on miehusta menossa. Ensimmäinen napinläpi pitäisi tehdä seuraavaksi. Mutta neulontahomma on tän viikon jäissä, sillä nyt on muuttoviikko. Tänään vielä lepoa ja huvia siskon pojan synttäreillä, mutta huomenna pitää käydä miehen poikien vaatteet läpi ja pistää pieneksi jääneet kiertoon. Samalla voi heitellä risat lelut menemään ja invetoida muutenkin mitä siitä sekametelihuoneesta tarttee mukaan ja mitä ei. Keskiviikkona sitten tuleekin jo muuttolaatikot, perjantaina käyn siivoamassa uuden kämpän ja lauantaina on muutto. Ei tule tylsä viikko ei. On kyllä niiiin ihanaa päästä väljempiin neliöihin!

Yöt alkaa olla tuon repivän kivun takia hankalia. Ei meinaa unenpöpperössä kylkeä kääntäessään muistaa, että siihen on tietty tekniikka... Aina koittaa pompauttaa lantion ilmaan kuten "ennen", ja sit repäsee niin että tekee mieli kiljasta. Sama jos erehtyy venyttelemään itteään selkä kaarelle ja varpaat ojennukseen... Ihan viho viimeinen liike. Siinä repee maha ja alkaa pohkeet kramppaamaan. Muutenkin alkaa huomata, että iltaisin ja öisin toi maha tuntuu jo raskaalta. Päivät menee vielä ihan jees onneksi.

Töissä myös huomaa, että nää hormonit ei ole yhteensopivia työpaineiden kanssa. Vähän väliä puren huulta kun meinaa ruveta itkettämään. Heti jos joutuu tekemään jotain semmosta, mistä tietää työkavereiden harmistuvan, niin tuntuu kauheen pahalta. Sama jos tekee jonkun mokan, niin koko maailma romahtaa niskaan. Ja kun pahimmillaan mun takana on kuitenkin viisi- tai jopa kuusinumeroiset luvut, niin voi vee kun ei jaksais sitä henkistä taakkaa. Ja vielä kun tuntuu, että on paljon aiempaa altiimpi virheille näiden raskausaivojen kanssa.

No mut... Näillä mennään.

tamariini ja hukkis 26+6

 

Eka sairaslomapäivä on menny kiireellä! Aamulla oli neuvola ja sain raskaustodistuksen. Paino noussu edellisen käynnin jälkern 800g viikkotahdilla, ai kamala! Ja nyt oon miestä painavampi, ihan hirvittää...
Kotia kun tulin niin oli aikolus laittaa päikkäreille, mut aloinki täyttään Kelaan kaikki maholliset äitiyshakemukset, siinä meni aikaa. Sitten tilasin vauvalle vakuutuksen. Sitten soitin palkanlaskijalle et tuleeko raskaustodistus johtajan kautta sinne. Ja hyvä kun soitinkin, selvis et jostain syystä sinne on merkitty mulle palkattomaksi tämä sairasloma. Sitten soitin esimiehelle ja pyysin selvittään asian palkanlaskijan kanssa. Sitten soitin koiralke ajan sterilisaatioon ja kääks, se on jo keskiviikkona. Sitten oon itkeny hysteerisenä loppupäivän, en tiiä oikeen etes että miksi. Ja siinäpä se päivä meniki. Ehin lopulta torkkua alle tunnin soffalla kun mies haki poijjaat kotiin ja mekkala alko ja kun päiväunet heihei.
Mies kysy kans tänään, et miltä tuntu olla melkeen ku äitiyslomalla. Sitten se alko makusteleen suussa sanaa äiti ja kysy et mikä fiilis siitä. Pakko oli sanoa, et pelottaa. Viime aikoina oon monesti miettiny, että mihin sitä on päänsä pistäny! Entä jos en osaakkaan olla äiti? Jos en jaksa huolehtia? Entä jos en osaa kasvattaa siitä kunnon kansalaista? Entä jos ei pärjätäkäkkään kaksin ilmsn turvaverkkoa? Entä jos väsyneenä suhde menee pilalle? Nyt on ehkä vähän liikaa tullu hoettua miehen kans kaikkialla, et "viimenen kerta mökillä kahdestaan", "viimenen kesä kahdestaan".. Elämä vaan muuttuu ja me sen mukana.

OmaAurinkoinen ja pikku L 22+1

 

OmaAurinkoinen Elä huoli! Täysin samoja asioita pähkäilen minäkin. Kai se kuuluu asiaan Mä en koskaan ole ollut kovinkaan lapsirakas ja vieläkään en saa mitään aaw-fiilistä vauvojen näkemisestä. Yritän luottaa vain siihen että luonto hoitaa ja tämmönenkin ihminen oppii äidin roolin.

Tamariini Vielä en ole ehtinyt testata kantovälineitä, kun päätin säästää sen manducan tuohon isyyspakkaukseen.

Minä sitten kävin yksityisellä ultra tsekkauksessa. Tarkoitus oli saada myös 3D/4D kuvaa. Sekä varmistaa sukupuoli. No tyttö se on <3 eli kyllä rakenneultra sekä se sormustesti sen tiesi. Sitten katsottiin se prinsessan asento ja sijainti. Tämä kätilö oli niin ihana ja lempeä! Vauva ei ole mitenkään erityisen alhaalla se vain lepuuttaa päätään mun lantioon. Se aiheuttaa painontunteen ja vihlonnan nivusiin/alavatsaan. Ultrassa ei löytynyt yhtään mitään hälyyttävää. Ja koska kipuja ja supistuksia ei ole niin ei ole myöskään mitään syytä jäädä sairaslomalle. Liikuntaa saa ja pitää jatkaa toki omaa kroppaa kuunnellen. Jos tulee supistuksia niin silloin enemmän lepoa. Ja kuten Tamariini sanoi ei se vauva tuolta enää mihinkään lipsahtele varsinkaan ensikertalaiselta.

Kysyin nyt sitten samalla tästä mun painon noususta. Mulla on tullut ensimmäisen käynnin jälkeen 12kg kaiken kaikkiaan. Kätilö totesi siihen että katsotaan ja mitataan vauva. Reisi-, päämitta ja vatsan ympärysmitta kertoi, että mulla on hyvin siro ja melko pienikokoinen prinsessa kyydissä. Mennään tällä hetkellä -1,7 arvolla kasvukäyrällä. Jos mennään samalla kaavalla loppuun asti niin arvioitu syntymäpaino olisi n. 3,3kg. Eli ainakaan vielä en ole onnistunut "pilaamaan" pienen alkutaivalta lihottamalla sitä liikaa vaikka oma paino onkin pullahtanut.

Syömisen ja närästyksen suhteen ohjeet oli että syö vähän aina kun siltä tuntuu eläkä panikoi puntaria. Tärkeintä on oma hyvä olo.

Ainoa harmi oli että ei saatu niitä kunnon ultra kuvia. Pää lantiossa ja molemmat kädet nostettu naaman eteen sekä iso kasa napanuoraa mytätty samaan syssyyn tarkoitti sitä, että lapsivettä ei ollut tarpeeksi kunnollisen kaiun ja kuvien saamiseksi. Makasi myös nenä kiinni istukassa eikä suostunut kääntymään vaikka taas hypin ja pompin pitkään. Normaalisti hintaan kuuluu toinenkin käynti jos ensimmäisellä ei kuvat onnistu. Mulla viikkoja jo kuitenkin niin paljon kasassa, että myöhemmin lapsivettä on vaan vähemmän ja tila vielä ahtaampi. Saatiin siis hyvitystä käynti maksusta ja kätilö sanoi,että saan aina soittaa ja kysyä jos tuntuu et haluan taas toisen mielipiteen asioiden suhteen.

Voi että miten huojentunut ja helpottunut olo oli kotiin lähtiessä. Muutama helpotuksen kyynelkin tirahti siinä pedillä pötkötellessä. On tää vaan semmosta tunteiden vuoristorataa!

Hironea ja nöttönen 28+0

 

Huh. Olipa raskas päivä. Käytiin aamulla yksityisellä ultrassa ja pitkään mittailtuaan ja syynäiltyään lääkäri totesi, että kyseessä ei ole normaali raskaus. Alkio vastasi viikkoja 6+4 kun kuukautisista laskettuna olisi 8+5. Myöskään sykettä ei löytynyt. Hän kirjoitti lähetteen polille, jonne pitäisi kuulemma mennä heti saamaan lääkkeet tyhjennystä varten.

No näin teimme ja miehen kanssa ajettiin toiselle puolelle kaupunkia, jossa jouduttiin odottelemaan pari tuntia lääkärin vastaanotolle. Tässä välissä keskustelin hoitajan kanssa, joka antoi kirjalliset ohjeet luettavaksi lääkkeellisestä tyhjennyksestä. Vihdoin lääkärille päästyäni hän haastatteli mua mun oireista, joita siis on, vaikkakin aika lievinä. Tissien turpoamista en ole voinut kuvitella ja eilen jopa oksensin ekaa kertaa. Hän yllätyksekseni totesi, että positiivisesta testistä laskettuna alkio vastaisi viikkoja, jos siis hedelmöittyminen olisi tapahtunut oletettua myöhemmin. Kerroin vielä myöhäisestä ovisplussasta, joka kuulemma tukisi tätä teoriaa. Hän vielä ultrasi ja totesi, että tässä vaiheessa sen pohjalta ei voi vielä sanoa mitään varmaa, vaikka syke ei näykään. Koska lapsi on kuitenkin toivottu, hän suositteli ettei tyhjennystä tehdä ennen kuin saadaan jonkinlainen varmuus. Eli nyt sitten otettiin verikoe ja perjantaina katsotaan uudestaan onko hormonitaso liikkunut mihin suuntaan.
Aikamoinen vuoristorata jyrkästä keskenmenotuomiosta pieneen toivonpilkahdukseen. Eipä tässä kuitenkaan uskalla olla liian toiveikas ja seuraavat päivät tulee olemaan piinaavia...

 

MamaBoo Huh milä päivä tosiaan! Nyt vain toivotaan parasta! Kyllähän tuossa ehdottomasti toivoa on. Jännätään sun kanssa nyt sitten perjantaille. Voimahalaus sinne!

 

Voi MamaBoo!!! Toivon kaikesta sydämestä, että ensimmäinen lääkäri hätäili diagnoosin kanssa! Voin uskoa että odotus ja tietämättömyys on tuskallista. Tsemppiä ja voimahalaus (ja tähän se hävinny halihymppä)

 

Kiitokset haleista. Tästä ei oikein tee mieli huudella mitenkään julkisesti, joten kiva että tänne voi purkaa tuntojaan.

Tänään on kramppaillut alavatsaa ja tullut myös pienesti veriviiruista limaa, joten lopputulos alkaa kallistua sinne ikävämmän vaihtoehdon puoleen. Tämä kyllä myös selittäisi nuo hiipuneet hormonimyrskyt, joista edellisessä kirjoituksessa mainitsin. Tosiaan pää jotenkin "selkeni" jossain vaiheessa pari viikkoa sitten ja myös iltaunisuus häipyi. Fyysiset oireet vain jäi jäljelle. Mutta mistäpä näitä tietää tai osaa tulkita, kun on ensimmäinen raskaus ja muutoinkin oireet on aina niin yksilöllisiä.

Mutta huomenna on verikoe vielä edessä, joten odotellaan vielä sitä varmistusta.

 

Voi MamaBoo, toivon sulle kaikkea onnea matkaan huomiselle!!

 

No niin. Sain itse asiassa vastauksen jo tosi pian aamuisen verikokeen jälkeen, eli kyseessä on keskeytynyt keskenmeno. Raskaushormoni ei siis ollut mennyt normaalia tahtia ylöspäin, vaikka sitä vielä ihan reippaasti olikin. Eli minä poistun täältä takavasemmalle ja toivottavasti pääsen taas palaamaan riviin mahdollisimman pian!

Onnea teille kaikille loppuodotukseen!

 

Voimia MamaBoo, olipa surullista kuulla. Kovasti onnea uuteen yritykseen!

 

Kyllä tässä on monesti muistanut olla kiitollinen, kuinka helposti ja hyvin tää raskaus on alkanu ja kaikki menny, tähän asti ainakin. Tänään itsellä 23+0 ja muutama viikko takaperin oli hetki, kun "menin kaverista edelle". Hän sai toukokuussa kaksosraskauden keskenmenon rv 21+2. Tuosta kolme päivää myöhemmin tein itse positiivisen raskaustestin. Vasta nyt oikeesti ymmärsin, kuinka kauan hän ehti olla raskaana. Keväällä en sitä ymmärtänyt, varsinkin kun en etes häntä livenä nähnyt (=en hahmottanut mahan kasvua). Sillon pidin sitä jotenkin alkuraskauden keskenmenona.


Mutta mukavampia aatoksia. Pikkuneiti jumppasi aiemmin aina illalla kun menin nukkumaan, mutta viimeiseen kolmeen iltaan en ole vauvaa paikantanut mahasta mistään. Mutta hän on siirtynyt aamuvoimisteluun. Onneksi ei etes mitenkään hurjan aikaisin, vaan kun heräilen niin alkaa möngertään. Eilen ensimmäistä kertaa potkut tuntui jo reippaasti navan yläpuolella.
Mieliala on noussut nyt ensimmäisen sairaslomaviikon aikana kovasti, tai sen jälkeen kun maanantai ja tiistai oli kova ahdistus ja itketti vaan. Soittelin alkuviikosta puheluita ja selvisi, että tää mun sairasloma on tosiaan palkaton. Onneksi mulla on säästöjä että saan asuntolainan ja vastikkeen maksettua. Toivon kyllä, että kun sairaspäivärahan hakeminen menee palkanlaskijan kautta, niin Kelan maksut alkais sujuun suoraan eikä taukoa tulis. Ei mulla niitä säästöjä sentään niin paljoa ole, että kovin montaa kuukautta pärjään ilman rahatuloa. Mun entinen asunto on tänään ensiesittelyssä, toivottavasti herättäis kiinnostusta, esittelykuvat etuovessa on ainaki ihan huiput! Viikolla siellä kävi jo pari pariskuntaa, kummatkin oli tykänny kovasti mut ei oo tarjousta kuulunu. Noi rahat tulis niiiiin tarpeeseen! Mulla on siinä nyt vuokralaiset jotka asuu siinä vuoden loppuun, se oli toiselle ainaki ollu harmitus. Toivottavasti löytyis joku, joka jaksais muutaman kuukauden odottaa.

OmaAurinkoinen ja pikku L 23+0

 

Voi MamaBoo
Olen todella pahoillani. Voimia ja jaksamista.

 

MamaBoolle kovasti voimia! Tuo on niin epäreilua. Ja tosiaan kun niistä fyysisistä oireista ei oman kokemuksen perusteella osaa sanoa juuta eikä jaata. Kroppa voi antaa luulla pitkäänkin raskauden jatkuvan normaalisti, ja toisaalta taas kaikki oireet voivat kadota, vaikka raskaus jatkuisikin normaalisti. Näin ainakin minulla. Noh, kohta olet takaisin joukossamme!

Kiva kun OmaAurinkoisen olo on kohentunut. Kyllä lepo vaan auttaa moneen vaivaan.

Täällä saatiin muutto hoidettua pois alta. Olipahan kuulkaa rankkaa touhua verrattuna ei-raskaana muuttamiseen. Kolme päivää kun oli aamusta iltaan kintuillaan ja touhusi menemään, niin öisin piti melkein kontata vessaan. Sängystä on noin 3 metrin matka vessaan, niin siihen kului minuuttitolkulla aikaa kun joka askeleella piti kuulostella jalkojen kantavuutta...

Tänään poksahtaa 29. raskausviikko! Ihanan kauhean hurjaa, miten aika menee eteenpäin. Ei siis mitenkään nopeasti, mutta väistämättä. Edelleen on tosi seesteinen olo, eikä ole mitään paniikkia ajan loppumisesta tai muutakaan. Äitiyslomaa tosin odotan jo kovasti. Kai tuo muutto laukaisi etukäteen jo pesänrakennusvietin ja aamuisin tekisi mieli vaan jäädä kotio miehen kanssa kotia laittamaan. Kyllä tulee olemaan ihanaa sitten olla niin paljon vielä kaksinkin ennen vauvan syntymään. Mies kun tosiaan on töissä sen maks 2 vuorokautta viikossa.

Perjantaina on viimeinen käynti vanhan neuvolatädin luona. Aion "ilmoittaa", että en aio jatkossa mitata sokereita kuin kerran viikossa. Tiedän jo tasan tarkkaan miten kroppa mihinkin reagoi. Jos syön normisapuskaani normirytmilläni, niin arvot on priimaa ja mittaaminen vain turhauttaa. Kun herkuttelen tai popsin jotain vaaleita viljoja, niin arvot nousee. Mutta jos kerran viikkoon mittailisi, niin sitten huomaisi jos lisääntyvä rasvakerros heikentää oleellisesti insuliinin toimintaa.

Hukkis on hiljentänyt menoa nyt viime viikosta. Varmaan tuo muutto ja sen tuoma oma väsymys vaikuttaa osaltaan asiaan. Eilen oli tosi hiljainen päivä, kunnes illalla vähän intoutui potkimaan ja puskemaan. Ihanaa jo ajatella, että mimmoinenhan pallero sieltä tulee...

tamariini ja hukkis 28+0

 

Hurjaa kun oot jaksanu osallistua noin ahkerasti muuttopuuhiin tamariini. Onnea uuteen kotiin!

Onkohan mulla joku maanantaimasennus? Eilen oli taas kovin huono päivä, itkin vaan ja istuin pimeessä. Alkoi niin masentaan kun aamupäivällä lähdin käyttään koiria ja pystyin kävellä n 300m ku selkä oli jo niin kipee, et oli pakko kääntyä takasin. Lisäksi vasemmasta pakarasta lähtee heijastuskipu reiteen. Sitten mulla oli keskustassa näöntarkastus ja ranteet oli niin kipeet, että itku tuli kun rattia käänsi. Se laukas ton loppupäivän itkukohtauksen, hajoisin ihan kokonaan jos en autolla pääsis liikkuun minnekkään vaan jäisin kököttään kotiin. En vaan saanu sitä itkua loppumaan. Nyt on parempi fiilis, ainakin vielä ranteet ihan ok. Kipeet, mut liikuteltavissa. Itku johtuu myös väsymyksestä, en saa noiden ranteiden takia nukuttua. Tänäänkin oon heränny kolmelta, valvoin seiskaan ja sitten nukuin jossain alle puolen tunnin pätkissä yhteentoista.
Alkuyöstä näin kyllä ihanaa unta, meidän vauva oli syntyny ja se oli aivan ihana pieni tuhisija! Mietittiin vauvan nimeä ja lopulta se päätettiin. Meillä on kaks nimirimpsua joita pyöritellään eestaas ja niistä tehtiin unessa valinta. Sitten istuttiin mun lapsuudenkodin pihalla keinussa ihailemassa vauvaa ja yhtäkkiä mies hyppäsi pystyyn, et ristiäiset alkaa kahden tunnin päästä eikä oo kummejakaan kysytty! Mies alko äkkiä soittaan kaverilleen ja minä juoksin vauvan kans sisälle ja samalla soitin omalle kaverille, joka sattumoisin oli sillonjust käymässä täällä Oulussa. Tuohon heräsin, oispa ollu hauska nähä kuinka ois jatkunu.

Mietin tässä että kuinka piristäisin itteeni. Pitäiskö katsoo jos sais kampaajalle aikaa tälle viikolle? Yleensä tuommonen on piristäny mua

OmaAurinkoinen ja pikku L 23+2