3-kymppiset ensimmäistä odottavat

Voi että mää ihan ootan et pääsen osteleen mammavaatteita! En vain vielä viitsi

No, töissä meni tänään niin, että oli niin sopiva paikka kertoa raskaudesta toiselle meidän hoitajista. Oli hauska kattoo sen ilmettä kun kysyin, että muistatko mitä sanoit mulle viime keskiviikkona pihalla (kysyi oonko raskaana kun valittelin ettei kahvi maistu). Sillä meni hetki ennen ku se tajus, mut oli todella vilpittömän onnellinen mun puolesta. Sitten iltapäivällä sattui niin, et johtajalla oli mulle asiaa ja pyysi mut käymään kahden kesken juttusilla. Hälle sitten sanoin ja hällä tuli kyynel ihan silmään ja halas tiukasti ja onnitteli. Joten jäi tosi hyvä mieli tästä! Ens viikolla mulla on sitten palaveri ens lukuvuoden asioista hoitajien kanssa joiden kans ollaan samassa ryhmässä ja silloin sanon heille tästä.

Mulla on loppunu unet ihan täysin. Torstaista lähtien oon nukkunu vaan viiden tunnin unia ja heränny tosi aikasin ja tänäänki heräsin jo puol kuudelta. Tekeekö raskaus sen vai mitä kummaa?? Ihme etten ole sen kummemmin väsynyt kuitenkaan päivisin.

Lisäys. Niin ja soitin neuvolaan tänään! Eka aika vasta 22.6., silloin vk 9+1. Kauheen myöhään, blääh, tuntuu et kaikilla paljon aiemmin. Mutta varhaisultraan mennään kesäkuun tokalla vikkolla, on kuitenkin se kiva mitä ensin voi odottaa

 

Tamariini Mä oon ilmoittautunut johon fysioterapian neuvontaryhmään, jos siis tarkoitat niitä mitä kaupunki tarjoaa? Tällä viikolla olisi ollut, mutten mahtunut siihen, joten kesäkuussa vasta pääsen. Tylsää, silloin alkaa jo puoliväli lähestyä. Olisi ollut kiva kuulla asioista ajoissa, vaikkei odotukset suuret olekaan. Pitäisi soittaa se hampaidenhoidon opastus nyt ajoissa...

OmaAurinkoinen mun eka neuvola oli 9+7, koska varatessa aikaa mulla oli jo 7+1 kasassa ja varhaisultra takana, mutta ekalla käynnillä ei kyllä mitään ihmeellistä tapahtunut, joten ihan sama vaikka oli vähän myöhemmin. Sulla taitaa olla työpaikka, jossa riittää ymmärrystä asian päälle. Arvostivat varmasti, että kerroit jo näin alussa ja onhan se helppo sitten sopia ultra-ja neuvolakäyntejäkin.

Omaa napaa: Kävin suunnistamassa ja joku kisavietti naksahti päälle (koska se nyt oli sellainen seurojen välinen kisa). Jossain vaiheessa aloin painattaa menemään sen minkä uskalsin eli hyvillä pätkillä kelpo kyytiä. Ei se sillä hetkellä miltään tuntunut, mutta puoli tuntia myöhemmin iski hirvittävä kipu. Ensin alavatsan vasemmalle sivulle, sen ajan kun olin autossa. Kun pääsin kotiin, se ulottui pitkin kylkeä alimpiin kylkiluihin. Ajattelin, että varmaan jotain kannatin kipuilua, mutta siinä vaiheessa kun kipu vain yltyi ja sitä oli kestänyt 1,5 h soitin kättärille. Hoitaja arveli olevan kohdun kannatinlihaksen revähdys, joka heijastuu koko kylkeen. Käski ottamaan panadolia ja seuraamaan. Jos vuotoa niin uusi soitto. Yöllä meni pahin ohi, mutta paikallinen kipu tuntemus on edelleen. Kyllä sätin itseäni sen päälle. Miten tyhmä sitä voi olla?! Juoksut on juostu. Aika selkeästi sen tosiaan huomaa, koska ei kannata enää, vaikka vielä eiliseen asti ihmettelin, että miltä pitää tuntua, että tietää lopettaa.

Kunhan ehdin, käyn tutustumassa tukivöihin. Kaveri vinkkasi, että apteekista oli löytynyt sellainen joka toimii pienemmälläkin henkilöllä. Elättelen vielä hetken toiveita, että äiti löytäisi vyönsä, koska sellainen 60-70-luvun naruilla säädettävä kapistus olisi toimiva ja vähemmän hiostava.

14+6

 

Ihanaa Viiu! Onnea tytön syntymän kohdosta :heart:

Ikäerosta itse ajattelen näin reilun kahden vuoden yrityksen jälkeen, että ihan hirveästi ei kyllä itse varmasti aleta odottelemaan. Ikä painaa ja onnistuminen on muutenkin epävarmaa, niin eiköhän sitä ikäeroa tule jo siksikin. Jos koskaan toista lasta meille edes suodaan.

Tapasin viikonloppuna ystävääni, jota en ole lähes vuoteen nähnyt. Kuulemma ihan selkeä vauvamaha jo näkyy =) Mammafarkut on jo täysin käytössä, kotona muutoin lököhousut. Pari uutta paitaakin ostin viikonloppuna sillä ajatuksella, että kasvava mahakin niihin nätisti mahtuu, vaikka eivät siis varsinaisia mammapaitoja olleetkaan. Ja pienelle tulokkaallekin kolme ihanaa pyjamaa kahdessa koossa löytyi :heart: Vaunut saadaan huomenna.

Olo on kovin positiivinen vaikka tosiaan varsinaisia suurempia oireita ei täälläkään osoitteessa ole. Aina välillä tuntuu pieniä liikkeitä kuitenkin, mitkä saavat mielen iloiseksi ja luottavaiseksi. Torstaina olisi jälleen neuvola ja päästään kuulemaan sydänääniä.

Tuutunen80, 16+1

 

Onnea, Viiu, tytöstä!

Täällä tuntuu, että viimeiset pari viikkoa on menneet tosi nopeasti. Kohta päästään kaksinumeroisille viikoille!

Etova olo vaivaa yhtä päivittäin, mutta oksentanut en ole pariin viikkoon. Lisäksi nyt on alkanut tulla repäisykipuja esim. aivastaessa ja jos vaihtaa asentoa nopeasti. Kohtu tuntuu sellaisena ulkonevana pallona ihan alavatsassa. Liekö sitten eteenpäin kallistunut tai jotain vastaavaa. Olen nyt pari päivää käyttänyt mekkoa, kun housut painaa istuessa niin ikävästi. Täytyy kai kohta alkaa miettiä äitiyshousuja. Alusvaatevalikoima on myös supistunut noi puoleen, kun kaikki lantiomalliset puristaa.

Ultrakutsua täällä odotellaan kuin kuuta nousevaa, vaikka onhan siihen seulontaultran viimeiseen päivään vielä melkein kuukausi. Olis vaan kiva saada se aika hyvissä ajoin, että voi järjestää työkalenterin sen ympärille. Ja rakenneultra taas saattaa vaikuttaa kesälomasuunnitelmiin, kun oon lomalla just rv 19-20 aikaan. Neuvolassakin varoittelivat, että jos ei kutsu oo tullut kesäkuun ekaan viikkoon mennessä, pitää soittaa ja varmistaa, että kutsu on ensinnäkin lähetetty, ja ettei se oo hävinnyt postissa. Ei ihan hirveästi herättänyt luottamusta tohon kutsusysteemiin. No, onhan tässä vielä aikaa. Veriseulaan varasin ajan itse, ja se on jo viikon päästä.

Maybelle ja Snadi 9+5

 

Joku kyseli ostamieni housujen merkkiä, ja tosiaan ihan H&M:n alennusrekistä kävin valkkaamassa! Sattui olemaan sopiva koko ja vain 10€, joten raaskin sijoittaa jo nyt.. Vähän ehkä riskaabeliä kun voihan tässä tapahtua vielä vaikka ja mitä.. Noh, housut on sisäänajettu Ikean keikalla ja hyvin pelas jo nyt Vyön laitoin, mutta oli kiva kun sai pitää huolettomasti housuja kiristelemättä. Nyt on kyllä turvotus laskenut vähän, joten ihan ei ole akuuttia tarvetta vielä noille housuille. Ehkä lomareisulla sitten, kun uskon, että lämpö turvottaa massua.. Taidan pukea ainakin lentokoneeseen nuo ihanat resori-ihmeet (miten voi olla housuista näin tyytyväinen...)

Mulla on kanssa vähän oireettomampi olo tuolla masu-osastolla. Muutoin on kyllä vähän sellainen "flunssaa pukkaa" olo, että väsyttää ja pää on hölmö. Sunnuntaina kyllä vihdoin oli jo sellainen olo, että pystyykin keskittymään muuhunkin kuin vain närästyksen/mahajomotukseen. Torstaina onkin sitten se varhaisultra. Aika menee niin nopeeta!

Ja tuo ihmisten tahdittomuus raskauden suhteen on kyllä jännä juttu.. Mutta toisaalta - ennen kuin tätä raskausasiaa edes omalle kohdalleni ajattelin, niin en miettinyt edes kuinka hankalaa se voi olla.. Jotenkin se oli ihan perusasioita, mitkä vaan menee niin.. Mutta nyt kun tietää enemmän ja tietää ihmisiä, joilla on pitkä yritys takana tai keskenmenoja monta, niin sitä osaa luoda sen perspektiivin.. Joten tunnustan - olen itsekin ollut vähän töks töks aiemmin.. Olisi pitänyt osata iloita toisten raskauksista enemmän, mutten ole osannut. Nyt osaan arvostaa tätä elämän lahjaa :heart:

 

Aaargh. Tässä raskauden aikana joutuu lähes päivittäin toteamaan miten tyhmä sitä ihminen voi olla! Vetelin tuossa puolilasillista kotikaljaa. Päähänhän se meni ja jalkoihin. Jokseenkin ottaa päähän, että lounaspaikoissa on tarjolla edes noin prosenttista joutavaa, mutta enemmän kyllä ottaa päähän, että on niin tyhmä että parhaimmillaan aiheuttaa jonkun aivovaurion kyytiläiselle.

 

Mä vuorostani kävin lähikahvilasta vähän herkkuja kun menin kyläilemään ja halusin viedä mukanani jotain syötävää - kun on tää ainainen nälkä no, kyläilin muutaman tunnin, tulin kotiin ja otin tirsat ja sen jälkeen olikin jo taas nälkä, joten söin pari leipää tuhdilla zazikilla.. Ja ripulina tulikin sitten ulos aika livakkaasti. Nyt mietin, oliko aiheuttaja leipomukset vai tuo valkosipulilla höystetty zaziki jonka itse tuoreeltaan tein... Toivottavasti ei kuitenkaan mitään vakavampaa.. Jännä tunne kyllä, kun pitkästä aikaa vatsa onkin superlöysä muutaman viikon "kovistelun" jälkeen

Huomenna varhaisultra vihdoin! Vähän jännittää :heart:

 

Zoona Ei noin pieni määrä kertalleen juotuna aiheuta yhtään mitään. Elä turhaan soimaa itseäsi noin kovasti. :hug:

NeitiPelargonia Tulehan sitten kertomaan ultrakuulumiset!

Täällä on eletty väsykierteessä edelleen. Eilen olikin oikein tapahtumarikas päivä. Käytiin perheneuvojalla jutustelemassa. En tiedä oliko siitä miehelle juuri mitään apua, mutta ehkä pientä. Itselleni taas paljonkin. Neuvoja lupasi jutella neuvolapsykologin kanssa ja kysellä josko pääsisin sinne jutustelemaan. Ihan vain, etten näitä huolia ja murheita keskenmenosta ym. kaada kaikkea miehen niskaan. Ja kun selkeästi se edellinenkin menetys edelleen itkettää, vaikka olenkin mielestäni sen jo aika hyvin käsitellyt... Mutta siis hyvää palvelua. Fyssarin perhevalmennus sen sijaan oli aika yhtä tyhjän kanssa ainakin allekirjoittaneelle. Koulutustaustan takia oli kaikki täysin tuttua huttua... Noh, tulipa käytyä.

Kävin illalla myös reippaalla kävelyllä ja se piristi mieltä tosi paljon. Mutta auta armias minkä väsyn se aiheutti! En meinannut päästä tänään millään sängystä ylös ja torkutin 1,5 tuntia! :O Mutta turvotukseen se auttoi. Toki se tietysti myös taas heti pisti pienen hermostuneisuuden pintaan, mutta äkkiä sain senkin laantumaan kun muistelin miten yöllisillä vessareissuilla ihan sattui tisseihin. Nyt ei taas, mutta eiköhän se sieltä taas jonain hetkenä pilkahda. Ja enää alle 3 viikkoa nt-ultraan! Jesh...

Kotidopplerilla leikin taas eilen, mutta ei sieltä muuta kuulunut kuin suolistoääniä. En siis kyllä odotakaan muuta, eikä tuo onneksi vaikuta mielialoihinkaan mitenkään. Kunhan huvikseni testailen.

tamariini 9+1 (8+1)

 

Zoona, yritä vaan ottaa rauhallisesti (varmasti helpommin sanottu, kuin tehty), ei niin pieni määrä niin pieniprosenttista juomaa yhden kerran voi aiheuttaa mitään.

NeitiPelargonia, kai se on ihan normaalia, että vatsa menee sekaisin alkuraskauden aikana ihan ilman mitään ruokamyrkytyksiäkään.

ON:
Kertokaa, miten pysyn töissä hereillä?! Ihan hirveä väsymys on ollut parin päivän ajan. Asiaa ei auta, että on tällä viikolla niin monena iltana jotain menoa. Lisäksi juuri kun pääsin sanomasta, että en ole pariin viikkon oksentanut, on nyt kahtena peräkkäisenä päivänä päätynyt iltaruoka pyttyyn. Ja molempina päivinä vielä melko samaan aikaan, siinä kuuden-seitsemän aikaan. Toivottavasti ei enää tänään okseta.

Ultrakutsua vieläkin odotellaan...

Maybelle ja Snadi 10+0 (*poks)

 

Moi pitkästä aikaa!

Ja onnea valtavasti Viiu pikkuisesta! Ihana nähdä OmaAurinkoinenkin täällä plussanneena!

Itse olen ollut niin luottavainen ja iloinen tän raskauden suhteen, että eilinen veti jalat alta. Käytiin ensin neuvolassa, jonka mukaan raskausviikkoja olis 7+2. Heti perään oli aika yksityisellä gynellä, eli varhaisultra. Siellä sikiö vastas rv 6+5, mutta pitkän etsinnänkään jälkeen sykettä ei löytyny :'( Lääkäri oli ihan varma, että syke näkyisi jo näillä viikoilla, jos olisi näkyäkseen. Raskausoireetkin on ollu poissa nyt kolmatta päivää. Maanantaina meen uudestaan ja saan lääkkeellisen keskeytyksen, jos/kun tilanne edelleen sama. Ei antanut toivoa. Olo oli täysin pysähtynyt ja keskenmenon tuleva rankkuus pelottaa. Miten siitä lääkkeellisestä keskeytyksestä selviää kotona, kun vuodot on todennäköisesti ihan hirveät ja todella kivuliaat!? Sen jälkeen vasta se psyykkinen selviytyminen kaikesta.

Toivon niin kovasti onnea teille muille ettette joutuisi kokemaan mitään pettymyksiä matkan varrella! 40 viikkoa on pitkä aika, mutta olen silti onnellinen tästä tiedosta jo heti näin sen juuri tapahduttua.

 

Voi ei Fiidu =( Toivotaan, että tilanne olisi parempi maanantaina! Jaksamista joka tapauksessa, varmasti rankkaa odottaa loppuviikko.

 

Fiidulle kovasti voimia! :heart:

Täällä ollaan aika levollisin mielin. Näin toukan ekaa kertaa! Olihan se jo puolitoista senttinen ja sydän jyskytti terhakkaasti. Liikuttavaa :heart:

 

Fiidu Olen niin hurjan pahoillani. :hug: Mikäli pahin toteutuu, niin pudotus on kova ja vaatii oman aikansa, mutta tiedän kokemuksesta, että kyllä sieltä suosta nousee ylös. Ainakin jollain tasolla. Älä pelkää tyhjennystä, ei se kaikilla ole niin kivuliasta. Ja itseäni auttoi mielikuva, että se on ikäänkuin harjoitusta sitten sitä oikeaa vauvan synnytystä varten. Se on henkisesti sen verran ikävä tilanne, että voi olla vaikea olla rentona ja rauhallinen, mutta minusta se ainakin auttoi tuntemuksiin. Ota oma aikasi asian käsittelylle ja sitten vain uuteen yritykseen. Tätä pientä ei ollut tarkoitettu. Keskenmenot ovat yleisiä ja niitä voi sattua ihan kenelle vain. Tärkeintä on, että et epäile omaa kehoasi tai itseäsi. Sinussa ei ole mitään vikaa.

Voimia! Toivottavasti pian tarraa uusi kyytiläinen matkaan ja pysyy loppuun asti. Ja todella toivon, että osaat silloin nauttia raskaudesta täysillä ihan niinkuin nytkin. :heart:

 

Voi Fiidu

Kröhöm. Sanoinko maanantaina, että en viitsi vielä ostaa mammavaatteita? No, nyt ostin! Henkkikseltä kahdet housut ja legginssit. Vitsi ne tuntu ihanilta päällä! Turvotus on jotai ihan kaameeta, kumma jos ei ala jo herättään huomiota! Onneksi tää pahenee vasta iltaa kohin, ehkei töissä näkyis vielä niin selkeesti. Viikko ois enää selvitä töissä jäämättä kiinni!

Olin tosiaan ensin äitin kanssa ostoksilla alle kaks tuntia ja sitten lähdin koirien kanssa lenkille. Alkaa olla aika tukala olo ja väsyny! Luulis unien maistuvan ens yönä!

 

Fiidu Voi ei :hug: Voimia viikonlopun odotukseen ja ennen kaikkea alkuviikon tapahtumiin.

Meillä oli eilen ensimmäinen neuvola. Hienosti pieni on jatkanut kasvua ja syke läpätti terhakkaasti menemään. Äkkiä tää aika menee! Mutta sen sanon, että olihan sen sortin kolmannen asteen kuulustelu tuo ensikäynti että huhhuh! ja siis hyvässä mielessä. Kaikki mahdollinen kyseltiin ja kirjoiteltiin ylös. Tietysti minä kun olen tämmöinen tilastonikkari ja nipottava pilkun viilaaja niin olin tehnyt valmiiksi kokonaisen A4 paperin missä oli kaikki tärkeät päivämäärät ja lääkkeet sekä annostukset mitä näissä hoidoissa on käytetty. Jutusteltiin tosi pitkään ja tälläselle uudelle untuvikolle uutta asiaa tuli tosi tosi paljon. Mä olen nyt tuon viimesyksyisen painon pudotuksen jälkeen vähän jääny turhan paljon kiinni tohon puntarin kyttäämiseen ja siitä tuli vähän noottia, että pitäis ottaa hitusen rennommin. Sitä painoa tulee kuitenkin niin siitä on ihan turha stressata. Ja toisekseen sain passituksen hammaslääkäriin... mikä on mulle se kaikkein vaikein asia. Kärsin todella pahasta hammaslääkärikammosta... tää ei oo mitää pientä pelkoa vaan, että oksennan paniikissa ja saan paniikkikohtauksia... eilenkin itku pääsi kun hoitaja sanoi, että mentävä olis...

Liikuntaa pitäis lisätä, mutta milläs lisäät kun kaikki kävelyä kummoisempi vihloo. Tosin hoitaja oli sitä mieltä, että nyt niin kauan kun kohtu venyy ja vihloo niin ottaa iisisti ja sit kun alkaa helpottaa niin eikun menoks.

Hironea ja nöttönen 10+2

 

Kiitos tamariini kauniista sanoistasi! :heart: Ja kiitos muillekin tuesta!
En epäile omaa kehoani tai sitä, että olisin voinut itse jotenkin vaikuttaa tähän keskenmenoon. Ne on vaan niin yleisiä ja hyvähän se on, että luonto karsii jo ajoissa yksilöt, jotka eivät tulisi selviytymään. Pelkään vaan nyt ihan todella sitä tyhjennystä. Monta pitkää työpäivää vielä ennen maanantaita.

Äitiysvaatteita itsekin ehtisin ostella, tai no muutamat housut varoiksi. Nyt on mennyt päälle enää kahdet housut ja silti on kiristänyt. Ehkäpä ens viikolla sitten turvotus laskee ja rinnat pienenee entiselleen.

Olen nyt pari päivää katsellut perheellisiä ihmisiä tuolla liikenteessä, että voi miten he ovat onnekkaita. Varmasti heilläkin on omat huolensa ja lapsen kehityksessä voi tulla mitä tahansa vastaan, mutta onnekkaina ovat saaneet lapsukaisensa syliin asti :heart:

 

Mulla on kans vaikeuksia suhtautua tähän painoon! |O En malttaisi odottaa, että vauvamasu alkaa kasvaa, että ympäristökin tajuais "Ai TON takia se on lihonu!". Mulla ehkäisyn pois jättäminen nosti painoa heti 6-8 kiloa eikä alas ole tullut vaikka oisin tehny mitä. Edellisen alkaneen raskauden aikana jaksoin liikkua ja syödä asiallisesti, mutta nyt oon ihan toivoton... Mä vaan lössötän sohvalla ja mussutan herkkuja. Tai vaikka en herkkuja, niin ainakin leipää tai jotain muuta ihan liikaa. Yöh... Ja tietäähän sen, ettei siitä stressaaminen mitään auta. Mutta kyllä piru vie vaan ärsyttää kun ei saa itseään kuriin. Vaikka koitankin sitten aatella, että onhan tässä sitten taas koko loppuelämä aikaa laihdutella... Ärrin murrin.

Fiidu Tosta tyhjennyksestä voi lukea netistä ihan kauheita kauhukertomuksia. Ite kans pelkäsin kauheesti niitä kipuja. Mutta itse ainakin selvisin tosi lievillä supistuksilla. Ne oli semmosia, että teki mieli maata mahallaan sängyllä ja keskittyä vaan hengittelyyn sen supistuksen aikana, mutta ei ne varsin sattuneet ollenkaan. Ja mulla oli siinä vaiheessa kipulääkkeidenkin otosta aikaa jo varmaan 8-10 tuntia, joten niidenkään vaikutus ei varmaan ollut ihan paras mahdollinen. Eli voi se olla myös ihan ok kipujen puolesta. Mutta kyllä mä kovasti toivon, että nyt oli kyseessä väärä hälytys eikä sun tartte tuota kokea ollenkaan, kivuilla taikka ilman. :hug:

Mä en oikein tiedä mikä mun oireiden tilanne on tällä hetkellä. Tissit ei oo enää selkeesti kipeet ees painellessa, mutta silti jotenkin tiedostan niiden olemassaolon ja pinkeystilat ym. normaalia paremmin. Sama juttu mahan kanssa. Farkut pistin jopa tänään jalkaan, mutta on se silti kauhee tommonen pullahtanut kasa tossa. Eilen oli sitkee päänsärky, mutta helpotti sitten illalla onneksi. Päivällä ei oikein ees panadolit auttaneet. On tää alkuraskaus kyllä ihan perseestä (mulle)... Sen vaan sanon! :stick: En kyllä osaa nauttia yhtään. Pistän vaan koko homman jonnekin takaraivoon ja koitan muka olla miettimättä koko hommaa. Just nyt toi vajaa 3 viikkoa ultraan tuntuu ihan sairaan pitkältä ajalta.

P.S. Mahtavaa miten nää mielialat ja fiilikset vaihtelee ihan 180 astetta päivästä toiseen...

 

Alkuraskaus muuttu just ihan himpun verran paremmaksi. Kyyneleet silmissä äsken kuuntelin pienen sydämen kiivasta jumpsutusta kotidopplerilla. En olis kyllä ikinä uskonut, että näin aikaisin voi kuulua, mutta siellä se pompottaa ihan kaameeta vauhtia välillä piiloutuen. Ainakin vielä on pieni kyydissä ja voimissaan. :heart:

Maagiset ensiäänet siis kuultu viikoilla 9+2 (8+2)...

 

Ihanaa tamariini! Sydämen rytmin löytyminen on varmasti rauhottavaa. En ite varmaan malttais olla kuuntelematta sitä ollenkaan ja kokoaika olisin laite valmiudessa ja typerä ilme naamalla :heart:

Kerrohan Fiidu sitten miten juttu lopulta meni. Toivon kyllä kovasti, että olisi vain ollut säikäytys. Niin kauniisti kuvailit näkemiäsi perheitä ja siitä huokuu aito halu tulla äidiksi.

Mä en kyllä ihan hokaa vieläkään tätä. En ole mammatyyppiä, mutta silti olen onnellinen nyt. Niin se aika vaan muuttaa ihmistä

 

Ihanaa tamariini, olen kade! Kuulispa pian itekki, vielä kaks viikkoa varhaisultraan ja kuulekohan sielläkään. Paljonko tuommoset kotidoplerit kustantaa?

 

Mikä Fiidun vointi?

 

NeitiPelargonia Nojuu, kyllä typertynyt ilme on kieltämättä naamalla koko ajan. Ja tosi vaikea keskittyä edes lempileffaan... Aamulla koitan uudestaan, josko mieskin saisi kuulla sykkeen kunhan on paikalla.

OmaAurinkoinen Varhaisultrassa ei ehkä kuule sykettä, mutta sen näkee. Ainakin näin itselläni oli viimeksi. Mulla on kaverilta lainassa tuo doppler, mutta on tuommoinen AngelSoundsin halvin malli, joka kustantaa about 35-40 euroa. Eli ei mikään älyttömän kallis koje. Ja näköjään ihan riittävän toimiva kunhan vain toukka sattuu olemaan passelissa paikassa. Koko ajan mietin, että se varmaan just livahtaa jonnekin äänekkään suolen taakse ennen kuin mies ehtii saada kuulokkeet päähän.

 

Viime päivien kiireiden jälkeen onneksi vihdoin viikonloppu ja ehtii hengähtämään! Ja ehdin tuossa lukemaan kaikkien kirjoituksia ja nyt jopa itse kirjoittamaan

Fiidulle paljon paljon voimia!

Tamariini on kyllä saanut aikaisin sydänäänet kuulumaan kotidoplerilla :heart: =) Tai itse mitä olen lukenut/tutuilta kuullut, niin usein menee pidemmille viikoille ennen kuin kuuluu. Mutta tuohan on ihanaa että noin ajoissa kuulee Itse en ole kyseistä laitetta hankkinut, neuvolassa vaan sitten kuunneltu ääniä. Ensimmäisen kerran taidettiin kuunnella joskus viikolla 12+.

Täällä äitiyspakkaus on saapunut ja sitä innolla tutkailtu. Täytyisi käydä vaatteita läpi ja tehdä inventaariota, jotta tietää mitä vielä pitää hankkia. Olo on ollut viime aikoina melkoisen hyvä, mitä nyt pientä etomisen oloa välillä. Mutta ehkä tässä nyt sitä keskiraskauden pientä nautintoa on sitten ollut.

Mukavaa ja aurinkoista viikonloppua!

Ruusutar 26+4

 

Hei kaikki pitkästä aikaa!

Iso rutistus Fiidulle! Menetys on iso kun on jo ehtinyt iloitsemaan. En osaa kuvitellakaan fiiliksiäsi, mutta usko, että myötätunto ja kannustus meiltä muilta kirjoittajilta on aitoa myös näihin huonoihin uutisiin.

Ja samaten tunnen isosti myötäiloa teidän hyvistä uutisistanne! Ultrajuttuja ja pienten sydänten sykähtelyä... Kyllä tässä omakin sydän sykähtää lukiessa!

Itsellä on kohta 30. viikko täynnä. Sokereita seuraan ja ovat pysyneet kurissa. Miehen kanssa nauramme poukkoilevalle, hyllyvälle masulle ja juttelemme siellä sisällä möyrivälle kaverille. Mutta pikkuhiljaa huomaa, että tämä etureppu on jo kasvanut niin, ettei kaikkea voi tehdä entiseen tapaan. Hengästyttää ja ristiselkää särkee, vaikka muuten olenkin kivuilta tähän mennessä säästynyt. Taloyhtiön pihatalkoissa huomasin, ettei painavien tavaroiden nostelu oikein tuntunut mukavalta myöskään.. Mutta vielä kuitenkin jaksaa lyllertää mukana!

Olin ajatellut, että töissä painaisin täyttä tahtia loppuun asti. Nyt, kun lomaan on kolmisen viikkoa, huomaan jo hieman himmailevani henkisesti.. Tosin tälläkään viikolla työtunnit ei meinannut riittää, kun kevätkiireet painaa päälle. Rupesinkin miettimään, että voisiko myöntää rasittuvansa liikaa, kun joka työpäivän lisäksi on vielä muutakin menoa ja rientoa. Mutta tuntuu, että pakko jaksaa nyt ja nähdä kavereita yms, kun ei tiedä mikä olo on sitten parin kk:n päästä...

Hypistelyistä: tilasin torilta parit vaatesetit. Ikkupikku-paitoja ja pöksyjä! Tuli sellainen "Älkää naurattako, että mulle olisi oikeasti tulossa näin pikkiriikkinen ihminen puettavaksi!" -olo. Aargh! Tosin työkaveri lohdutti, että heidän muksu kun oli 56cm jo syntyessä, niin ei tarvinnut ihan pikkiriikkisimpiä vaatteita sitten käyttääkään...

Leppoisaa vkl :n jatkoa kaikille!

Fidia 29+6

 

Täällä on tapahtunut paljon viime päivinä. Puhelimella vähän vaikea pysyä kaikesta perillä kommentteja, mutta Fiidulle voimahalaus, toivottavasti maanantaina kaikki on ok.

Olin neuvolalääkärin luona. Aika lyhyt käynti eikä mitään uutta tullut. Tunnusteli käsipelillä, kun kerroin maanantaisesta kivusta. Pikainen ultra ja sydänäänet. Ehdotti psykologin kanssa juttelua.

Painosta. Viime viikon keskiviikkona neuvolassa painoin 54 kg ja nyt perjantaina 52,7. Turvotus on kadonnut, rinnat on ollut jo pitkään normaalit (ei siis kipeät eikä turvonneet) ja ummetuskin helpotti. Olo on mitä normaalein, sen huomaa että syke on korkeampi.Nännit on kyllä kokeneet muodonmuutoksen ja näkyy hirveet paksut verisuonet rinnoissa. Heräilen jopa 4 kertaa yössä vessaan ja näen unia menneisyyden ihmisistä...

15&3