3-kymppiset ensimmäistä odottavat

Oi ei Hironea sinullakin närästysongelma jo alussa =( Auttaako piimä ja mantelit mitään? Rennietä olen itse napsinut ja kahdesti joutunut ottamaan Omepratsolia, kun yltyi sen verran kovaksi. Lisäksi olen huomannut, että jäätelö auttaa, mikä ei ehkä sitten muuten ole niin hyvä asia

Täällä jälleen kohdun tienoilla tuntunut myllerrystä. Helpottaa, kun voi enemmän uskoa kaiken olevan hyvin :heart:

Tuutunen80, 15+1

 

Kuulin tänään neuvolassa ensimmäistä kertaa sydänäänet! Tietenkään niitä ei löytynyt ennen kuin haettiin ultrasta apua paikannukseen. Tyyppi oli taas pää alaspäin, mutta tällä kertaa hereillä. Aikamoiselta kuulosti, vaikka syke oli 145-150. Itselle liikkuessa 145 on sellainen sopiva pk syke, mutta hirmuiselta kyydiltä se kuulosti. Tuli ihan hätä, voiko itse tehdä jotain, että toisenkin syke laskisi

Pömppis täälläkin Painoa on tullut nyt jo 2 kg (1,5 viime neuvolasta) lisää eli eipä ihme. On siis tullut syötyäkin. Housujen kanssa tekee vähän tiukkaa. Liikunnan jälkeisinä päivinä enemmän turvoksissa.

 

Mun listeriahysteria sai taas lisää vettä myllyyn tuon Satamaito casen takia juuri viime viikon keskiviikkona kävin hakemassa lidlistä nimenomaan maitoa ja perjantainahan he vetivätkin jo sitten tavaraa pois. Oih massuhaava!

 

Heippa naiset!

Kiitos ensinnäkin tamariini osteopatiavinkistä! Kävin eilen ja sain hyviä vinkkejä asennon korjaamiseen. Maha on vetänyt selän tosi pahasti notkolle ja se varmasti osaltaan pahentaa noita liitoskipuja.

Zoona älä nyt vaan oikeasti huolehdi sitä, pystytkö jotenkin laskemaan vauvan sykettä Kyllä sen kuuluu vauvalla huidellakin siellä 140-160, tuplasti korkeammalla kuin meillä aikuisilla.

Viiu kylläpä siellä on jännät ajat käsillä. Olin ihan varma että oot jo synnyttänyt. Toivottavasti tosiaan lähtisi nyt itsestään käyntiin eikä tarvitsisi käynnistää. Supertsempit sinne tuleviin päiviin, montaa päivää ei ole missään tapauksessa ole enää odotusta jäljellä

Napa-asiaa.. Mulla alkoi napa madaltua tosi aikaisessa vaiheessa ja napakorunkin jouduin ottamaan pois jo pian np-ultran jälkeen. Nyt napa on kuin onkin pullahtanut ulos (ei paljon mutta on kuitenkin) mutta ei se haittaakaan ollenkaan vaikka niin luulin. Oon NIIN ylpeä tästä mahasta, että ei tulisi mieleenkään peittää sitä löysillä vaatteilla ja tiettyjen paitojen kanssa näkyy myös napa mutta ihan sama

Omaa napaa sen verran, että täällä ollaan taas palattu töihin ja kyynärsauvoja en ole tarvinut viikonlopun jälkeen ollenkaan, jeejee! Kyllä liitokset on kipeät mutta ei voi verratakaan siihen mitä oli viime viikolla. Työterveyslääkäri lähetti mut viime viikolla gynelle ja olipa kiva tutun gynen kanssa katsella vauvaa kunnon laitteilla työterveyden piikkiin oikein huolella Näkyi silmänräpäytykset ja kaikki, voi suloisuutta :heart: Oon alkanut myös pestä vaatteita, kun raivattiin vauvalle kaappitilaa. Ihan käsittämätöntä että meidän pyykkinarulla kuivuu pieniä vaaleanpunaisia vauvanvaatteita, ei meinaa millään tajuta että tämä on totta. En voisi olla kiitollisempi :heart:

Hyviä vointeja kaikille ja voimia epävarmuudessa eläville!

Säihkiss 30+2

 

Kiva kuulla, että osteopatiavinkistä oli apua! Ajattelin itsekin sitä hyödyntää jo ennakoivasti sikäli mikäli tuolla masussa joku on.

Tänään on taas vaikea päivä! : / Aamulla kiskoin totutusti leggingsit jalkaan. Katoin sitten lämpömittaria ja aattelin testata meniskö farkut vielä jotenkin päälle. Mahtuivat paremmin kuin vielä viikko sitten ja muutenkin turvotus tuntuu kadonneen. Rintojen arkuus ihan minimaalista, eikä väsykään paina enää pahasti. Ja vielä kun tänään alkoi itselleni kamala 8. viikko, niin voi jee kun ahdistaa. |O Pakko myöntää, että aloin miettimään sitä yksityisellä ultrassa käymistä. Mutta hillitsen nyt vielä ainakin... Ensi keskiviikkona onneksi pääsee juttelemaan perheneuvojan kanssa, niin josko se vähän helpottaisi ja auttaisi käsittelemään tätä kammoa. Ikävä tunne kyllä on, että tuolla massussa on taas jätetty hommat kesken. : /

tamariini 8+0 (7+0)

 

Tamariini, I feel you! Vaikka tiedän, ettei maailma kaadu siihen, että toukka ei olisikaan jatkanut eloaan, niin silti ajatukset pyörii oloissa ja siinä, ettei oloja ole.. (Alkuviikon pahoinvointi siis katosi sen jälkeen kun tuli taas veristä vuotoa hieman...) Tuntuu välillä, että masu on kipeä vain jännittämisestä, vaikka olenkin päättänyt relata.. Jännitän sitä, koska taas on huono olo, etten pysty tekemään velvollisuuksiani ja ehkä vähän myös ensiviikon ultraa ja neuvolaa.. Miten saiskaan keskityttyä elämiseen? Sillon ei ehkä huomaiskaan, jos tulee öklö olo

 

Heipat pitkästä aikaa! Mä olen kyllä lukenut kaiken, mutta kommentointiin ei ole oikein irronnut. Mutta nyt siis terveiset Madridista!

Säihkiss, pari liikutuksen kyyneltä irtosi kun luin noista pienistä vaaleanpunaisista vaatteista pyykkinarulla. Suloista!

Tamariini ja NeitiPelargonia, mä olen ollut ihan kamala stressipallo noiden alkuraskauden oireiden ja/tai oireettomuuden suhteen. Nännejä nipistelin monta kertaa päivässä, että ne varmasti oli edelleen arat. Ja kun joskus ei olleetkaan, niin itkuhan siitä tuli. Samoin pahoinvoinnin kanssa. Kun joskus oli päivä etten oksentanut, niin siitä tuli hirveä paniikki. Mies onnistui hetkittäin takomaan järkeä päähän, onneksi. Silti kävin kahdesti varhaisultrassa, kun pää ei meinannut kestää. Edelleen tarkastan vessapaperin joka kerta, mutta onneksi muuten vähän on helpottanut!

Mies sanoi järkevästi, että alkuraskauden keskenmenoon on yleensä jokin hyvä syy ja vauva ei vielä ole valmis. Yritetään sitten vaan uudelleen. Jollain tavalla tämä realistisuus tuntui itselle lohdulliselta.

Toivottavasti teilläkin on nyt tätä samaa turhaa hermostumista ja kaikki on hyvin!

Facebookista - se marraskuisten ryhmä on piilotettu niin, että ei näy edes haulla eivätkä ryhmän jäsenet näy ryhmän ulkopuolisille. Ja tiedoksi jos joku liittymistä miettii, niin siellä on puhuttu, että toukokuun lopussa ryhmä "menee kiinni" eikä uusia enää sen jälkeen oteta. Keskustelu on kyllä tosi aktiivista siellä - itse en ehkä ihan yhtä paljon ehdi kommentoida kuin jotkut muut, ehkä vielä kotona olevat. Moni on siellä tosin vähän nuorempi, joten siksi tämä kolmikymppisten ketju tuntuu hyvältä ja tasapainoiselta.

Mulla on jo lääkärineuvolakin takana ja kaikki oli kunnossa. Menin lääkärille jo tässä vaiheessa, koska taustalla on verenpainetta. Arvot ovat nyt kuitenkin olleet paremmat, joten seuranta riittää. Hälyrajaksi lääkäri antoi 140/90 ja jos sen yli useammin menee, niin pitää olla yhteydessä.

Eilen ennen reissua kävin neuvolassa kuuntelemassa sydänääniä (kotidoplerilla en oikein onnistu) ja tyyppi potki dopleria niin, että hoitajaa nauratti. Mitään en vielä tunne, mutta oli sitä hauska kuunnella. <3

Kivaa loppuviikkoa kaikille!

MelodyPop ja pikkupupu 15+3

 

MelodyPop Kuulostaa mukavalta raskauden vaiheelta sinulla! Ja voi jee... En malta odottaa, että ensimmäisen kerran sydänäänet kuulee. Viimeksi ei tosiaan ehditty niitä kuulla, vaikka ultrassa ne nähtiinkin. Nyt leikin kotidopplerilla melkein joka toinen päivä, vaikka tiedän ettei ne äänet sillä luultavasti vielä moneen viikkoon kuulukaan.

Tää on tämmöstä mielialojen ailahtelua koko meno. Mun pahimmat romahdukset onneksi aina kirjoittelen tänne ja se aina helpottaa. Ei tämä keskenmenon murehtiminen sentäs ihan päivittäisiä toimia häiritse. Ja onneksi nuo oireetkin sitten aina palaavat ja rentouttavat. Mutta kovasti saa kyllä tehdä töitä pääkoppansa kanssa, jotta osaisi suhtautua "järkevästi" mahdolliseen uuteen keskenmenoon.

Ja tietysti sitä kaikki nuo realiteetit tietää... Suurin työ tässä varmaan onkin se, että ei ala vielä rakentelemaan niitä pilvilinnoja. Sitä niin helposti puhuu masuasukista miehelle semmoiseen lämpöseen ja humoristiseen sävyyn. Ja molemmat salaa miettii sukupuolta jne. Kaikkea semmoista, mikä tekee siitä vauvasta jo paljon inhimillisemmän kuin mikä se solukasa oikeasti tässä vaiheessa on. Ja nuo on ne just hankalat asiat sitten jos sen menetyksen kohtaa. Toki ne kaikki sitten elää uudelleen, mutta kyllä ainakin tällä olemattomalla kokemuksella olen jo huomannut, että se mielentila ja elämäntilanne missä raskauden hetkellä on, vaikuttaa vahvasti siihen millä tavalla tuota masuasukkia inhimillistää. Tämä tämänkertainen on ihan eri tapaus kuin viimeksi.

Mutta siis, tänään taas parempi fiilis. Vapaapäiviäkin useampi putkeen. Nyt vain pitäisi saada itsensä roudattua ylös tästä sohvalta. Mulla on painokin pudonnut tässä pari kiloa... Ilmeisesti kaikki lihakset on sulanu kiinni sohvaan, koska liikunta on ollut niin vähissä ja oon mussuttanut ihan liikaa. Läski on kevyempää kuin lihas... :stick:

Ultra-aikakin tuli eilen postista! Nyt sit ootellaan... 27 yötä. Ei siis edes ihan kuukautta! Jesh!

tamariini 8+1 (7+1)

 

Mulla ehkä probleemi on se, etten niinkään jännitä keskenmenoa. Vaan ehkä enemmän sitä, että koska mulla on se huono olo sitten Kun tosiaan se vaikuttaa esim. töiden tekemiseen niin merkittävästi.. No, eipä tuotakaan kannattaisi etukäteen miettiä, mutta jokin kehossa sanoo toisin. Miehen kanssa tuossa juttelinkin, että onkohan mun pallea jossain krampissa, kun tuntuu ylävatsassa sellainen vannemainen kireys.. Koitan tänään tehdä venyttelyä oikein pitkän kaavan mukaan ja lakata istumasta tässä koneella, vaikka koulutehtäviä pitäisikin tehdä.. Jos venyttely vaikka avaisi niin selkää kuin kylkiäkin ja olo helpottaisi. Tulee jopa fiilis, että jos tämä raskaus on tämmöstä, niin toista kertaa en tähän hommaan lähde Ehkä nämä työelämän paineet vaikuttaa asiaan vähän turhankin paljon.. Tuhruttelua on edelleen hyvin minimaalisissa määrin kylläkin. En jaksa huolestua, enemmän häiritsee tämä ylävatsan jomotus.

Melodypopilta kyllä mukavan kuuloisia kuulumisia Reisuunkin olet päässyt! Mulla vielä puoltoista viikkoa ja pääsen vähän kulttuurilomalle Etelään! Vähän olen miettinyt, mitä sitä uskaltaa syödä, mutta olen kyllä päättänyt, etten kauheasti jaksa stressata.. Mozzarella-juusto mietityttää eniten, joka on yksi suosikkini ja sitä tulee varmasti olemaan tarjolla. Josko ihan vähäsen? Uskaltaisko? Harmittaa vähän, kun viinit jää maistelematta, mutta voihan niitä myös haistella miehen lasista :saint:

Ainiin! Enää viikko varhaisultraan opcorn:

 

NeitiPelargonia mulla oli alkuun pitkän aikaa ylävatsassa joku ihme kramppitila. Vähän kuin ois tehnyt hurjasti vatsalihaksia ja siitä olis saanut itsensä kipeäksi. Varovasti venyttelin. Nyt ei enää ole viime aikoina ollut.

Mozzarellaa en ole enää uskaltanut syödä, enkä nyttemmin ole syönyt fetaakaan, vaikka varmasti on taas tätä mun hätävarjelun liioittelua. Salaattiin oon joskus ostanut leipäjuustoa, mutta samat riskithän siinäkin. Pelkään erityisesti (teillä tulee varmaan tää listeria-juttu jo korvista), että itse aiheuttaisin keskenmenon tai kohtukuoleman hankkimalla listerian. En tiedä pitäiskö jo hakeutua jonnekin ammattilaisen juttusille, että pääsisin eroon tästä...Pelkostressitilasta nt-ultrassa kuitenkin kätilö piti näkemänsä perusteella km todennäköisyyttä pienenä. Neuvolalääkäri on ensi viikolla.

Alavatsa on kipeä ja vähän lämpöä.

 

Minulla oli myös aluksi ylävatsan kiristystä, ikäänkuin lihaskipua. Ihmettelin sitä myös, mutta onpa hyvä kuulla, että muillakin samaa on ollut.

Tuutunen80 rv 15+3

 

Ompas helpottavaa tosiaan kuulla, että tämä ylävatsan jomotus on ollut muillakin vaivana. Ja että se voi tosiaan helpottaakkin! Venyttelyä siis ja aikaa

 

Hyvää huomenta! Hipsinpä varovaisesti mukaan joukkoonne ihmettelemään viime päivien tapahtumia. Huomenna pitäis alkaa menkkojen, vaan niinpä niin eilen huvin ja urheilun vuoksi otin ja uitin pc:n liuskan ja yllätyksenä siihen tulikin aika selkeekin viiva. Tänään aamulla pakko oli tehdä uudelleen ja pc:n liuskaan tuli himpun vahvempi viiva kuin eilen ja apteekin omaan puikkoon ihan selkee viiva kans vaikkei niin vahva. Tänään hipsin apteekkiin hakeen vielä digitaalista huomiselle aamulle.

Tosin tämän aamun jäätävä etominen anto jotenki silauksen testin viivalle, että eiköhän tässä aleta kohta voimaan paksusti! Uskomatonta, tää oli meidän ensimmäinen oikee yrityskierros että suurinpiirtein ovikselle osuttiin. Edellinen kuukausi vähän välteltiin ovista kun la olis tullu 29.12. Nyt se on kuukautisista katottuna 24.1.

Mies ei tienny että testaan ja itkuhan sillä tuli kun tuli töistä eilen ja testin esittelin. Sitten se alkoi huolehtimaan että portaisiin pitää laittaa portit kiinni jakoirien kupit ei saa olla lattialla ettei vauva mee niitä syömään. Ajankohtaisia ja tärkeitä asioita siis miettiä. Miehelle tämä on kolmas vauva, kaksi alakoululaista poikaa on ja jotka asuvat meillä joka toinen viikko.

Me sovittiin yhdessä, että nautitaan tästä raskaudesta heti alusta asti. Jos keskenmeno tulee, niin se tulee ja se ei pelkäämällä etukäteen miksikään muutu. Ei haluta sitten harmitella loppuajasta että puolet raskaudesta meni pelkäämiseen.

Töiden suhteen mulla on ongelma. Mulla on siis nyt määräaikainen soppari ja se loppuu nyt kahden viikon päästä. Elokuun alussa mut vakinaistetaan tähän samalle paikalle. Eli nyt koen hurjan aikaseksi asiasta sanoa, mutta elokuussa kun työt alkaa, olis viikko 16 jo menossa. Heti kun maha alkaa kasvaan, tulee se rajottaan työtehtäviä. Jotenki en koe kivaksi ajatukseksi mennä yllärinä ekana päivänä ja kaikki näkis et on raskaana. Tätähän ei voi tietää, että onko mahaa nähtävissä vai ei. Niin nyt mietin että josko kuitenki sanoisin viimesinä päivinä johtajalle ja kahdelle lähimmälle tiimikaverille joitten töihin tää tulee sitten syksyllä vaikuttamaan. Vaikeeta. Onko kellään ajatusta tähän avuksi?

Hiukan pitempi teksti tuli, on nikn paljon asioita mielessä!

OmaAurinkoinen ja Pikku L 3+5

 

Tulenpa tännekin nopeesti hehkuttamaan, miten hyvin Seaband-rannekkeet toimii! Tänään tuli postista ja laitoin heti testiin, kun tulin töihin. Olo on aika normaali Erittäin lupaavaa. Jännityksellä kuitenkin odotan oloa, mikä tulee sen jälkeen kun otan nämä pois... Pääasia, että pystyy tekemään töitä ilman pyörrytystä ja kuvotusta

 

Mitä nuo rannekkeet on? Nimim koko päivän nyt maannut ja vaikeroinut öllötysoloa.

 

Täältä tilasin: Pahoinvointirannekkeet alk. 9,90 € - 24h postitus suoraan kotiin!

Perustuu akupunktio-pisteeseen ranteessa, joka helpottaa pahoinvointia (raskaus, matka jne). Näin päivän käytön jälkeen tuntuu hyvältä, aion kyllä käyttää joka ikinen työpäivä, ehkä myös koulussa. Teen vähän empiiristä tutkimusta

 

Nopeasti ilmoittelen tytsyn tuhistessa tuossa viekussa, että meille syntyi viikoilla 41+1 ke 13.5 tyttö mitoiltaan 3750 g ja 52 cm. Käynnistyksellä lähti tiistaina raskausmyrkytysepäilyn ja lapsiveden vähyyden vuoksi. Synnytys oli rankempi kuin olin kuvitellut etukäteen. Episiotomia jouduttiin tekemään ja sain kohtutulehduksen, johon sain tiputuksessa 2 vrk eri antibiootteja sekä antibiootit kotiin. Synnytys oli ehkä käynnistyksen (ballongilla) vuoksi supistuksiltaan rankka, sain peptidiini-kipulääkettä, ilokaasua, spinaali-kipulääkityksen ja useamman epiduraaliannoksen. Synnytys kestikin yli vrk ja ponnistusvaihe melkein tunnin. Tytsy voi kuitenkin hyvin koko synnytyksen ja ponnistuksen ajan. Ainoastaan tytön bilirubiiniarvot alkoi nousta eilen, mutta imetyksen ja lisämaidon turvin päästiin kotiutumaan eilen ja ihastellaankin tätä arkea nyt kotona täysillä miehen kanssa <3

Viiu ja tytsy 3 vrk

 

Onnea Viiu ja mies pienestä tylleröstä!

Tänään on hyvä päivä, ei ole kuvottanu ollenkaan. Nälkä on kyllä vähän väliä.

 

Viiulle onnea tyttövauvasta :heart: Kuulostaa kyllä aika rankalta projektilta tuo synnytys! Onneksi kaikki on nyt hyvin, ja arki koittaa. Palkitsevaa

Minä kävin tänään kaupungilla syömässä Ravintolapäivän hengessä ja samalla sitten muutamassa kaupassa hiplaamassa mamma-vaatteita (ja mamma-vaatteiksi soveltuvia myös).. Ostinkin itselleni housut, legginsit ja yhden paidan heti kättelyssä. Meneepä tämä turvonnut massu noihin pöksyihin ilman ylimääräisiä puristuksia ja olivat vielä mukavan malliset - vähän kuin suorat housut, mutta kunnon massuresorilla Istuu todella hyvin. Mutta olipas rankkaa tuo kaupungilla oleilu! Ensin melken 2h pihalla ruokaa odotellessa ja hengaillessa ja sitten kaupoilla. Olen ihan poikki. Tarttee varmaan ottaa päikkärit, ennen kuin mies tulee töistä ja alkaa laittaa meille ruokaa

 

Onnittelut Viiulle ja koko perheelle! Kuulostaa olleen melko rankka reissu, muuta onneksi lopputulos noin mukava!

Jännä miten nuo pahoinvoinnit menee... Itsekin kokeilin seabandejä, tosin ihan autenttiseen meritautiin, ja lopputulos oli yrjöt laidan yli... Ehkä mulla oli ne akupisteet hakusessa, tai muuten vaan niin totaalinen kuvotus että siinä ei enää pehmeät arvot auttanut. Olen yleisesti ottaen tosi herkkä voimaan huonosti bussissa, veneessä, lentokoneessa, karusellissa -jopa keinussa. Siksi koenkin itseni huikean onnekkaaksi ja hieman yllättyneeksi, kun tämä raskaus ei aiheuttanut lievää kuvotusta kummempaa pahoinvointia.

Edesauttaako muuten liitoskivut paikkoja valmistautumaan synnytykseen? Koska mullahan ei niitä tähän mennessä ole ollut, ja alkaa vähän pohdituttaa, että jos se kaikki kipu iskee sitten kerralla synnärillä.. Onko kellään tietoa tästä?

Olin koko alkuraskauden tosi huolissani siitä, meneekö kaikki hyvin. Kun pahoja oireita ei ollut ja olo tuntui normaalilta, oli välillä vaikea uskoa että oli oikeasti raskaana. Nyt, kun asiasta ei ole enää mitään epäilystä ja pahimmat keskenmenohuolet on takana, niin huomaan välillä toivovani, että voisin unohtaa olevani raskaana... Alivuokralainen myllertää todella aktiivisesti, erityisesti ilta-ja yöaikaan. Ja silloin, kun ei potkita ja kuperkeikkailla, niin hikkaillaan. Ja minä katselen, kuinka mahtava mahani vaeltaa vasemmalta oikealle ja tekee kummallisia muljuliikkeitä ja purlatuksia. Ihanaahan se on että muksu voi hyvin ja treenailee ja näin. Mutta kummasti se vie itseltä keskittymiskyvyn mihinkään muuhun asiaan. Joka tapauksessa tsemppiä kaikille teille jotka painitte toisaalta oireiden ja toisaalta oireettomuuden kanssa! Voin lohduttaa, että kumpikaan vaihtoehto ei sinänsä tuo onnea eikä mielenrauhaa - jos se nyt mikään lohtu on. Aina sen stressin saa jostain kehitettyä. Olenkin miettinyt, että jos olisi nuorempi (ja tuntisi, että aikaa on rajattomasti), niin osaisiko sitä jotenkin ottaa rennommin. Vai olisiko sitä vaan niin tyhmä ja ajattelematon, ettei tajuaisi stressata joka asiasta!

OmaAurinkoinen, tervetuloa mukaan. Toivottavasti öllötykset pian helpottaa! Pohdit, kertoako töissä raskaudesta... Mun täytyy sanoa, että itse en vielä tuossa vaiheessa kertoisi mittään. Kaikki on niin alussa, eihän useimmat edes vielä tuossa vaiheessa tiedä onko raskaana vaiko eikö! Jos asiasta tulee juttua elokuussa sitten, niin voi mielestäni ihan rehellisesti vedota siihen että homma oli liian alkutaipaleella julkiseen levitykseeen. Ja jos jotain ikävää sattuisi, niin ei tarvitsisi selittää tilannetta ihan koko työyhteisölle. Toisaalta tietenkin voi olla sikäli kiva, jos asia on töissä tiedossa, niin ymmärtävät. Mutta nää on taas sellaisia hommia, että itse kukin tietää itselleen sopivimman toimintatavan..

NeitiPelargonia, juuri tuosta syystä päätimme suunnata Britteihin kevätlomalle. Olisi ollut liian tuskaa käydä jossain viinin ja juuston maassa hokemassa itselleen, mitä kaikkea ei saa syödä! Briteissäkin oli jonkun verran kiusauksia, mutta vähemmän. Mutta ensi kevääksi suunnittelimme jo huvilan vuokraamista Italiasta isäkuukauden aikana... Mummut mukaan lasta vahtimaan ja ihanat ruokaorgiat pystyyn! Saa nähdä onnistuuko, mutta ainakin haave tuo iloa!

Oletteko muuten seurannut kun uutisissa on nyt vaahdottu ainakin ylellä sitä, kuinka vaarallista terveydelle ja parisuhteelle on hankkia lapsia pienellä ikäerolla? Mitä olette mieltä? Toki tämä esikoinenkin on vielä vähän vaiheessa, mutta mielessä on käynyt,että jos sen toisen muksun haluaa, niin kovin pitkään ei auta jäädä kuhnailemaan. Varsinkin, kun tämän ekankin aikaansaamisessa meni melko pitkään.. Toisaalta taas sellainen 5vuoden vauvalandiaan katoaminenkaan ei tässä vaiheessa oikein ole voittajan peliliike. Aargh, mainitsinko jo, kuinka hyvä olen kehittämään stressiä ihan joka asiasta!

Ihanaa viikonlopunjatkoa kaikille. Nautitaan tästä keväästä ja uuden elämän ihmeestä niin sisäisesti kuin ulkomaailmankin osalta! Aika huristaa ohi niin vauhdilla..

Fidia 28+6

 

Fidia, en siis koko työyhteisölle olisikaan kertomassa vaan mietin kahta lähintä tiimikaveria (olen lastentarhanope ja ryhmän kahta hoitajaa tarkoitan joiden niskoille tulee syksyllä kaatumaan siis moni asia joihin en kykene vaikka töissä voisinki muuten kunnon puolesta olla). Luotan kyllä, ettei juttu siitä lähtisi leviämään. Lisäksi toinen heistä kysyi jo viime keskiviikkona (kun torstaina tein pos. testin) olenko raskaana... Ja arvannevat että me yritetään lasta kun vauvahaaveita aina ääneen puhun. Muiden ryhmien työntekijöihin kun tilanne ei vaikuta, niin heille en olisi sanomassakaan. Johtaja sitten niin ja näin, sanoakko vai ei. Pahimmoilleen työt nyt loppuu ja tämmönen ongelma tuli tästä!

Oon jo ostanu meille pinnasängyn ja turvakaukalon autoon. Ystäväni, kummityttöni äiti näitä tarjos. Todennäköisesti hetki menee että sänky saadaan, riippuen miten kummityttö oppii ison tytön sängyssä nukkumaan. Voi mennä alkuunsa hetki että vauveli nukkuu suosiolla meidän kanssa.

 

Viiun perheelle onnea tytön tylleröstä! :heart::flower:

Ikäerosta Meillä ei tuota tarvitse pahemmin pohtia. Miehellä on ennestään kaksi lasta eikä me oikeastaan tätä yhtä yhteistä enempää halutakaan. Tai minä en halua. Mies kyllä oli vähän yllättynyt, kun kerroin miten aion koittaa "ottaa kaiken irti" tästä raskaudesta, sillä se onnistuessaan jää ainoaksi. Ei tätä siis ole mitenkään kiveen hakattu, mutta kaikki suunnitelmat omassa päässä ja yhteisessä elossa aikalailla tukevat vain sitä yhtä. Tai kahta jos tulevat yhtä aikaa. Oikeasti... Yksi päivä mietin, että mitenhän naama vääntyisi ultrassa jos siellä selviäisikin, että masussa on kaksi asukkia! :O No... Ei liene kovin todennäköistä. Olisi vain edes se yksi.

OmaAurinkoinen Kaippa sitä voi kertoa mikäli ihmiset ovat sellaisia, että yhtälailla sitten voisi kertoa myös jos kaikki ei menekään hyvin. Sehän voi olla myös hieno lisä raskauteen jos ovat läheisiä työkavereita. Pääsee höpöttelemään töidenkin lomassa asiasta.

Itse en kerro ennen ultraa, mutta meillä alkaakin lomakierros käytännössä vasta heinäkuussa. Meillä kyllä töissä tiedetään lapsihaaveista ja tiedetään meidän viime syksyn keskenmenosta. Pomo olikin aivan super ihana siihen liittyen. Mutta osittain myös sen takia ajattelin tällä kertaa jättää kertomatta tässä vaiheessa. Viimeksikin pomo oli vollottanut itsekseen meidän keskenmenoa, niin tällä kertaa ehkä riittäisi jos itse vollotetaan.

Wohoo! Itse kävin tämän neljän päivän vapaan aikana kerran salilla ja tänään 2 tunnin metsälenkillä! Yesh!! Mutta salikäynti oli kyllä ihan karsee. Peilistä katteli takas meinaan aika pikkasen levähtänyt perä ja vatsa. :stick: Ai kauhee... Jos näin turpoo, niin olis kyllä nyt paree olla aiheesta. Tissit on edelleen arat ja vähän väliä on jännä olo. Siis ei huono olo, mutta jotain sinne päin. Ja jos nälkä yllättää, niin hyvä ei heilu fyysisesti. Tuntuu, että joka paikkaan vähän sattuu. Ja näistä johtuen nyt on kyllä hyvä mieli. Eihän se sitä sano, että kestää matkassa vaikka kestäisikin pidempään kuin viimeksi, mutta kyllä se jännästi henkistä puolta helpottaa kun ollaan nyt "se" rajapyykki ylitetty.

tamariini 8+4 (7+4)

 

No, pitää katsella miten luonnolliselta tuntuu tuo työkavereille kertominen. Ainakin toiselle meidän hoitajista tahtoisin kovasti sanoa. Jännittää kyllä töihinmeno tänään. Että tuleeko pahaolo ja miten jaksaa.

Mulla ei menny eilen kiinni housut joita kaks viikkoo sitten pidin ihan tyytyväisenä. Tai oisne kiinni menny jos ois puristanu täysillä, vaan pikkasenko ois painaneet. Eihän tää voi olla totta, että näin kovasti turvottaa??

OmaAurinkoinen ja Pikku L 4+1

 

Oi! Onnea Viiulle!

NeitiPelargonia mistä liikkeestä/minkä merkkiset pöksyt löysit? Mä oon vieläkin lykännyt hankintaa. Iltaisin ja töissä istuessa vaan housut auki. Turvotuskin on tosiaan helpottanut. Olin niin toiveikas kesäkelien suhteen. Olisi pari mammamekkoa mitä hyödyntää, mutta eihän niillä tuolla 7 asteessa tarkene. :kieh:

Fidia olen kohtalotoverisi tuossa oireettomuus-onkohan siellä kukaan enää elossa? -fiilistelyssä. Nyt on taas pari päivää ollut sellaista, ettei ole tuntunut pienintäkään nipistystä.

Olen joutunut toteamaan, että ihmiset on sen suhteen jopa aika pahansuopia/ajattelemattomia, kun olen kertonut olevani oireeton. Aika harva tästä tietää, mutta harvoistakin on löytynyt tyyppejä, jotka ovat siunailleet, että "jos alkuraskaus on oireeton, niin odotahan vaan...Loppuraskaudesta tulee karsea...Kyllä se aina jossain vaiheessa tasataan". Tarpeetonta pelottelua. Siskon eka syntyi rv 30 ja siskolle help diagonoosi, toka käynnistettiin hepatoosin vuoksi rv 36 ja 3. syntyikin sitten ihan rv 38. Myös äidinäiti käynyt taivaan porteilla ensimmäistään synnyttäessä vaikean raskausmyrkytyksen vuoksi, joten on näistä loppuraskauteen liittyvistä mahdollisista vaikeuksista puhuttu äidin ja siskon kanssa, mutta voisivat ihmisetkin vähän miettiä ennen kuin alkavat maalailemaan piruja seinille ensimmäistä odottavalle. No, en vielä ole yhtää kauhuissani, mutta varmasti alkaa myöhemmässä vaiheessa asiat pyöriä päässä.

Ikäerosta. Kun tämän ensimmäisen raskauden alku otti 4 vuotta, ei oikein uskalla ajatella, että pystyisi tämänkään jälkeen vaikuttamaan ikäeroon. Itse olen aina ajatellut, että pienehkö ero on hyvä lasten sosiaalisen kehityksen/elämässä pärjäämisen kannalta ihan ok, juttu. Ja onhan niistä välillä toisilleen seuraakin. Toki se helpottaisi ehkä sisarusten pahimpia riitoja ja kateuksia, jos eivät olisi samaa sukupuolta ja varmaan on helpompaa jos valvomis-sairastelukierre ei olisi monta vuotta putkeen. Mutta kyllä tuo lapsettomuus oli sellainen elämänvaihe meidän suhteessa, että vaikea kuvitella, että lasten ikäero saisi samanlaista helvettiä aikaan.

OmaAurinkoinen kerroin pomolle jo pari viikkoa ennen nt-ultraa, koska olisin muuten tuntenut itseni huijariksi tai ainakin olisi ollut kiusallista suunnitella ensi vuotta ja olla sanomatta etten välttämättä ole töitä tekemässä. Auttaa myös loppuvuoden resurssoinnissa. Mutta julkisesti en ole kertonut, enkä kerro; muuttuva keho puhukoon puolestaan tai viimeistään kesäkuussa hoitelen mammiskuviot hallinnon kanssa.

14+5

 

OmaAurinkoinen Kyllä vaan, se turvotus voi olla aivan jäätävää jo ihan alussa. Täälläkin kiskaistiin mammaleggingsit tänään jalkaan ja farkut on jo jääny vaatepinon alimmaksi. Normileggingseillä olen muuten pärjänny, mutta ne painaa niin inhan mahamakkaran tohon keskelle turvonnutta pötsiä, että ällöttää. Näyttää esteettisemmältä kun on tasainen pullero, eikä makkaroita.

Zoona Noita kommentteja on osittain tullut tännekin. Ja myös tosi tosi ajattelemattomia kommentteja liittyen meidän edelliseen keskenmenoon. Tiedän, ettei ihmiset pahaa tarkoita pääosin, mutta on se vaan kumma miten kylmästi jotkut suhtautuu asioihin, jotka ovat niin mielettömän herkkiä ja arkoja itselleen. Ja se mikä myös ärsyttää, on toisten asenne siihen miten raskaus on ihan normijuttu. No siis, onhan se. Mutta kyllä se ensimmäinen raskaus (ja varmaan myöhemmätkin) on jokaiselle naiselle hyvin henkilökohtaisia ja valtavan merkityksellisiä asioita. Onhan tämä aivan valtava muutos naisen elämän vaiheissa! Tuntuukin hullulta, miten joku 3 lapsen äiti voi suhtautua raskauteen kuin linjastotyöhön ja ihmettelee sitten sivulauseessa, jotta mitäs murehdit... Huoh. Noh, vaikka herkkä olenkin, niin omaan myös aika paksun nahan. Näihin kommentteihin on vaan paree oppia suhtautumaan, niitä tulee riittämään tästä eteenpäin siihen asti kunnes kommentoijat ovat haudassa. Lapset ja pasianssi autiolla saarella... Niissä on jotain samaa.

Täällä on vähän työmotivaatio taas kadoksissa. Massua jomottelee, väsyttää ja tekisi mieli vaan köllähtää päiväunille. Vielä pitäisi pari tuntia jaksaa. Onneksi voi välillä käydä täällä lukemassa ja kirjoittelemassa piristykseksi. :heart:

23 epätietoisuuden yötä jäljellä... : / Ihan hyvä, että tällä ja ensi viikolla on koulujen loppumisen myötä yhtä jos toista lasten esitystä, härdelliä sun muuta. Ei ehdi ihan liikaa päiviä laskemaan. Lisäksi ylihuomenna on se fyssarin perhevalmennus, jota odotan kyllä ihan mielenkiinnolla. Onko muille tuollaista tarjottu?

tamariini 8+5 (7+5)