3-kymppiset ensimmäistä odottavat

Ricardina Tosi kivoja linkkejä! Mä heti hukkasin eilen monta tuntia tehokasta työaikaa surffailemalla ja haaveilemalla kaikenlaisista kivoista mammavaatteista

Ja voi vitsi noiden sun sokereiden kans : / Mut minkäs teet, ku on makee tyyppi niin on makee tyyppi ja sokrut on taivaissa

zoona Siis ihana pomo sulla! Tosin mä jouduin omalle pomolle kertomaan silloin kun mentiin ICSI:n alkion siirtoon. Sairaslomalapussa olis lukenu kuitenkin lapsettomuusklinikan nimi niin minusta oli reilumpaa sanoa, että tällänen projekti on käsillä. Moinen uutinen avasi sitten ihan uusia ovia! En tiennytkään, että johtajan kaksoset on myös aikoinaan lapsettomuushoidoissa hankittu Vaikka kyseessä on mies niin ollaan juteltu asiasta ja hoidoista pitkät tovit nyt kun se tietää. On kovin huolissaan ja kyselee miten on homma edenny ja kuin mä jaksan. Olo on ihan prinsessa, kun huolehditaan niin kotona kun työpaikallakin. Kyllä tämä tällainen inhimillisyys johtajan taholta lisää kyllä työmotivaatiotakin ja osaa tätä työpaikkaansa taas arvostaa piirun enemmän.

Me eilen miehen kanssa käytiin ihka ensimmäisillä vauvatavara ostoksilla :heart: Mun vanhemmat tietää, mutta miehen vanhemmat kun asuvat eri paikkakunnalla niin eivät vielä tiedä. Ajateltiin, että kerrottaisiin sopivasti sitten miehen isän syntymäpäivänä kun se sattuu olemaan suht lähellä sitä "turvallista" aikaa kertoa. Ostettiin pieni unilelu, tutti ja pienet sukat, jotka laitan sitten pakettiin. Katsotaan nyt sitten kauan menee ennenkuin ymmärrys iskee pakettia avatessa

Oliskohan mulle pukannu ihan ensimmäisen kunnon oireen mua meinaan palelee... ihan kokoajan ja jatkuvasti. Töissä patterit täysillä niin, että koirat meinaa läkähtyä ja kotona ilta meni kahden viltin alla villasukat jalassa takan edessä käristyessä. Olen mä normaalistikin vilukissa, mutta en tosiaankaan tässä mittakaavassa. Kuitenkaan ei ole mitään muita oireita, että esim. flunssa olis tulossa mut eihän sitä tiedä sitten. Toinen jännä juttu on, että mä en yleensä ikinä ole autossa huonovointinen, mut nyt tuntuu että pienetkin matkat saa pään hönelöks ja mahanpohjassa kiertämään. jokojokojoko mullaki ois jotain o_i_k_e_i_t_a oireita

woe elämä tätä ihmismieltä... riemusta hihkuu ku tulee paha olo

Hironea ja nöttönen 5+6

 

Ihanaa miten aktiivinen ketju tästä on tullut!

Hironealla ja Zoonalla on kyllä todella mahtavat pomot. Itsellä meni kyllä myös ihan samalla tavalla, että vastaanotto oli todella positiivista, erityisesti ylemmän johdon taholta. Hyvällä mielellä olen jäämässä pois töistä ja onneksi saan olla itse mukana tulevan sijaisen haastatteluissa. Työni on tosi itsenäistä ja oon jotenkin ihan mustasukkainen tästä omasta tontista, joten on kiva päästä edes vähän vaikuttamaan siihen millainen ihminen tässä jatkaa. Laskin alkuviikosta että työpäiviä on vielä jäljellä reilut 30, kun jään suoraan äitiyslomalle ja säästän kesälomat jonnekin tulevaisuuteen. Jaksaa jaksaa...

Viiu sulla on kyllä mennyt ihan samalla kaavalla nuo vaivat kuin mullakin, vaikka oon toki sua sen reilut 10 viikkoa jäljessä. Hb romahti yllättävän aikaisin tosi alas, kun normaalisti mulla on ihan super hyvä ollut. Ensimmäinen rautavalmiste pisti mahan niin tukkoon, että olin hätää kärsimässä mut sitten löytyi Maltofer (ja luumut) jolla pärjää.. Liitoskivuilta oon säästynyt mutta närästys on jotain aivan jäätävää. Oon kärsinyt närästyksestä jo ennen raskauttakin mutta kyllä nyt ollaan ihan eri sfääreissä. Mitä tää onkaan sitten kun maha nousee vielä ylemmäs, ihan hirvittää. Sain neuvolalääkäriltä omepratsoli-reseptin ja se on auttanut sen verran, että saan öisin nukuttua. Päivisin ei ole ongelmaa mutta pari viikkoa sitten nukuin yöt istualtaan kun kipu oli niin paha. Nyt riittää kun välttää vasemmalla kyljellä nukkumista. Liikkuminen alkaa nyt olla jo täälläkin aika köpöttelyä mutta salilla oon yrittäny suht säännöllisesti käydä kun pää hajoaa jos ei mitään liikuntaa pääse harrastamaan.

Hironea, mulla palelu oli ihan ensimmäinen raskausoire, jo ennen kuin tiesin olevani raskaana. Palelen normaalistikin mutta koko alkuraskauden olin niin jäässä koko ajan ja joka paikassa, että oksat pois. Ja toinen oli nälkä. Iltapäivisin piti alkuraskaudessa ottaa ylimääräinen välipala ja tämä alkoi myös paria päivää ennen kuin tein positiivisen testin.

Kiitos Ricardina linkeistä, kesäksi joutuu ehkä vielä jotain vaatetta investoimaan

Mahdollisimman hyviä vointeja kaikille!

Säihkiss 27+3

 

Marraskuisten FB-ryhmässä oli myös eilen tuo linkki MamaMian loppuunmyyntiin ja onnistuin nappaamaan sieltä raskaustakin 13 eurolla. Kaikki muu, mikä olisi kiinnostanut, oli jo loppu.

Ricardina, onpas tosiaan harmillista, että vaivaisella +6kg:lla on saatu aikaan raskausdiabetes. Onneksi pääset pian kotiin huilailemaan ja ottamaan iisisti! Kateeksi käy!

Raskauskonkari-Fidia, mä olenkin miettinyt tuota riittävää veden juomista - on sellainen ajtus, että juon liian vähän. Kuinka paljon itse juot päivässä?

Hironea, mulla alko pahoinvointi juurikin 5+6 - ensin etovalla ololla ja muutama päivä myöhemmin ihan sitten kunnolla. Että onneksi olkoon, kai!

Säihkiss, mulla on ollut myös samankaltaisia mustasukkaisuuden tuntemuksia omaa työtäni kohtaan. Olen ollut nykyisessä roolissa 6,5 vuotta ja tottunut tekemään itsenäisesti päätöksiä. Tuntuu vähän ikävältä ajatella, että kohta joku muu voi muuttaa kaiken mitä minä olen tehnyt!!! Samoin mietityttää, että voinko palata samaan tehtävään äitiysloman jälkeen vai vaihtuuko työnkuva. Mitä jos sijainen onkin parempi kuin minä ja kaikki on pettyneitä kun palaan? Ihan hulluja ajatuksia, mutta mielessä ne ovat silti käyneet.

Minulla on nt-ultra maanantaina. Jännittää!!! Nyt pitäisi viikonlopun yli sinnitellä. Haluaako joku nt-ultrassa käynyt kertoa millaisia tuloksia on saanut?

MelodyPop + pikkupupu 12+2

 

Kylläpäs on aktiivinen ketju, ihanaa

Hironea, mä syön kans kaikki tabletit ruoan kanssa, niin ärsyttävät mahaa vähemmän. Jotenkin raskausaikana maha on ollut alusta asti alkaneen närästyksen takia herkempi. Kyllä huomaa, että muuttuneet hormonitasot vaikuttaa ihan kaikkeen kehossa. Rinnat mulla tuli kans alussa kipeäksi ja siitä asti olleet vaihtelevasti kipeät koko raskausajan. Nyt taitaa olla sitä maitotiehyeiden muodostumisesta johtuvaa kipua, kun pistelee inhottavasti vähän väliä ja läpinäkyvää nestettä (ternimaitoa ilmeisesti) erittyy rinnoista. Palelu oli kans yks alkuraskauden oire. Kotona olin viltin alla jatkuvasti. Sit jossain vaihees se muuttu niin, että iltaisin nukkumaan mennessä oli tosi kuuma ja makuhuoneen lämpötilaa piti laskea, en muuten saanut nukuttua. Ennen mies oli ollut se lämpöpatteri, mut meillä vaihtu osat

Zoona, mua jännitti kanssa kertoa töissä raskaudesta. Itse odotin niin myöhään kertomista kuin oli laillista. Vähän mietin että mitä pomo ajattelee, kun olin just ollut 1 kk ulkomaanmatkallakin ja sit heti seuraavana päivänä kerroin et jään äitiyslomalle 2 kk päästä. Hyvin pomo kuitenkin otti asian.

Ricardina, mä oon käyttänyt äitiysvaatteina muutamia joustavia legginssejä ja lisäksi ostin jo alkuraskaudessa sellasia löysiä tunikoita, jotka menee vielä mukavasti päälle. Yritin kyllä jotain farkkuja ym mut oon niin mukavuudenhaluinen et oon käyttänyt noita legginssejä "ihmisten ilmoilla" ja kotona ihan vaan yökkärimekko tai mukava collegepuku. Kengistä enää mahtuu kumpparit jalkaan ja talvitakki päälle (kevättakki ei mee kiinni). Vähän noloa kulkea niissä vaatteissa, mut en kehtaa muutaman viikon takia ostaa enää isompia äitiysvaatteita. Synnytystä en osaa vielä jännittää, jännitän lähinnä sitä meneekö yliaikaiseksi, mitä veikkaan ja sitä ehdinkö saada kodin haluamaani kuntoon ennen sitä. Tavaroitakin on vielä hankkimatta, kuten hoitoalusta ja imetysliivit. Vauva on ollut neuvolan mukaan jo viikosta 30 lähtien raivotarjonnassa kiinnittyneenä. Virhetarjontahan voi kuitenkin tulla synnytyksen aikana, jos vauva päättää olla esim kasvot ylöspäin. Vaikea siis ennakoida mitään, mutta siitä olen tyytyväinen, että ei ole peppu edellä maailmaan tulossa. Potkut ja möyrinnät tuntuu navan yläpuolella oikeassa kyljessä ja hikka navan alapuolella vasemmalla alhaalla. Vauva pötköttelee niin, että sen selkä on mun mahan vasemmalla puolella ja peppu oikealla kyljessä. Vähän niinkuin J-kirjain ylösalaisin. Vaikea selittää, mut mua auttoi hahmottamaan vauvan asentoa, kun katoin netistä erilaisia kuvia vauvojen asennosta kohdussa. Tuntemuksista muuta ei ole ollut kuin harjoitussupistuksia. Usein aamulla kun herään, niin mahassa on kestosupistus menossa. Päivän mittaan jos liikaa puuhailee, maha menee kovaksi. Kipeää supistukset ei vielä tee. Lääkärineuvolas kohdunsuu oli lyhentyny 3 cm:stä 2,5 senttiin ja muuttunut kiinteästä puolikiinteäksi, mutta ei osannut arvioida synnytyksen ajankohtaa eikä kommentoinut vauvan kokoa. Harmi juttu tuo rd, mutta sille nyt ei mahda mitään. Toisille tulee, toisille ei. Itse olin riskiryhmässä ylipainon vuoksi, mutta ihme kyllä säästyin siltä. Tähän mennessä on kiloja tullut 13, mikä itsestä tuntuu paljolta, mut toisaalta ennen raskautumista laihdutin juuri tuon 13 kg pois, että ehkä se keho halus saman takaisin tavalla tai toisella... Onnittelut muuten pian alkavasta äippälomasta. Itse olen nauttinut siitä täysillä, ei ole ollut pelkoa tylsyydestä

Fidia, täällä kanssa yksi jännittäjä. Aluksi jännitin raskautumista, sitten kun se yllätys onnistui jo 3lla yrityskerralla, aloin jännittämään keskenmenoa. Seuraavaksi murehdin kehityshäiriötä (miehen suvussa normia enemmän) ja käytiin sen vuoksi yksityisellä lv-punktiossa, josta saatiin terveen tytön paperit. Sit pelkäsin taas keskenmenoa punktion takia. Sit myöhemmin murehdin kohtukuolemaa. Sitä vieläkin vähän pelkään, mut onneks huolet on hälventyneet loppua kohden mennessä. Siihen auttaa myös se, että meillä on iltarutiinina miehen kanssa, että hän kuuntelee masun päältä tytön sykkeet. Osaa jo tiheydestä tunnistaa mm. nukkuuko typy vai onko hereillä. On kuullut sydänäänet n. 30. viikolta asti jo.

Säihkiss, joo toi närästys on kyllä niin jäätävää. Uskomatonta miten sitä voi olla jatkuvasti. Mulla sitä on yön lisäksi päivisin kun maha tyhjenee. Päivisin pärjään kuitenkin syömällä. Iltaisin tai yöllä otan Rennien tyylisen mahahappoja neutraloivan lääkkeen (ostin usan reissulla). Ainoastaan harmittaa kun siinä lääkkeessä on alumiinia, mut suomessa se on sallittua raskausaikana. Oon myös huomannu et sellaiset calsium-purutabletit auttaa melkein yhtä hyvin närästykseen. Veikkaan että tuohon hb:n laskuun on vaikuttanut sekin kun olen nauttinut närästyksen takia hirveästi maitotuotteita. Nehän ehkäisee raudan imeytymistä. No onneks nyt on hb sen 132, mikä on hyvä tässä vaiheessa. Joudun sen yhden aterian ajan kärvistelemään närästyksen kanssa kun en raudan kanssa voi ottaa sitä maitoa/piimää aterian yhteydessä. Muilla aterioilla sitten käytän aina maitotuoteita. Jännää muuten etttä mulla oikealla kyljellä närästää enemmän kuin vasemmalla kyljellä maatessa. Riippuu varmaan yksilöllisesti mahan asennosta

MelodyPop, nt-ultrassa kätilö katsoi ne perusmitat ja niskaturvotuksen. Muistaakseni turvotusta oli tytsyl 1 mm eli normaalisti. Koko oli +5 päivää LAta isompi, mutta ei lähtenyt muuttamaan sitä. Kuvia saatiin pienokaisesta ja nähtiin kun se liikkui masussa, vaihteli eri asentoja. Oli ihan minikokoisen ihmisen näköinen jo silloin. Veriarvot oli muuten normaalit, mutta sitä raskaushormonia oli Moms-laskentatavan mukaan tuplasti. Se oli kuitenkin kuulemma ihan normaalin rajoissa. Down-riski oli jotain 1 suhde 10.000een. En enää muista tarkkaan, jännä että nekin asiat unohtaa kun raskaus etenee.

Huh huh, tulipas tekstiä Pitää tässä ryhtyä leipomaan pakkaseen leivonnaisia tulevien vierailujen varalle ja iltapäivällä on taas neuvola (verenpaineen tarkistusta, ollut vähän koholla lähtötasosta).

Viiu ja papu-tytsy 38+3

 

Maijaz kiva, että miehesi on innostunut neuvolasta. Meillä se oli lähinnä kauhistus. Mitä, menee tunti? Onko sinne pakko tulla?

Äitiysvaatteet täytyy tehdä uusi hyökkäys HM:lle. Ricardina, kiitos linkeistä. Juutuin myös tutkimaan sivuja pidemmäksi aikaa ja tilasinkin pari hepenettä 9kk:sta. Olen aika pieni, joten voi olla että joudun palauttamaan. S on usein iso, ainakin merkeissä, joilla ei ole lainkaan XS:ää. Vähän oli pelottavaakin tilata: uhmaako tässä kohtaloaan, kun ennen nt-ultraa näin rohkeasti toimii? Toisaalta ehdin palauttaakin tarvittaessa.

Hironea hyvältä tyypiltä kuulostaa sinunkin pomo. Meidän työpaikassa saattaa se myrtsein olla tj. Kun menee rahaa, kun ihmiset lisääntyy . Mutta se on hänen ongelmansa.

Palelu: mua paleli alkuvaiheessa paljon. Töissä mulla oli lisäpatteri käytössä ja on edelleen satunnaisina päivinä päällä.

Fidia ja Viiu: täällä kans yksi jännittäjä tai pelkuri. Ei varmaan ole kovin montaa raskauteen liittyvää asiaa, mitä EN olisi ehtinyt kauhulla ajatella. Kaikki kehityshäiriöitä aiheuttavat virukset, listeria ja suomalaiset tautiperinnöt on täytynyt läpi miettiä. Ei yhtään auta, että keskustelupalstoilta löytyy niin helposti kaikkea uutta kauheaa.

Mulla on nt-ultra heti vapun jälkeen maanantaina. Eilen oli pientä jomotusta alavatsalla, se lisäsi luottamusta taas hetkeksi.

Välillä mietin, että liikunko liian kovilla sykkeillä ja millaiseen höykytykseen se katka mun kyydissä oikein joutuukaan. Suunnistaessa en tahdo malttaa kävellä En vielä, kun ei se "tunnu" pahalta. Eilen rastien jälkeen, jalat oli aika puhki ja lisäksi kulutus on niin suuri, että en tiedä miten nopeasti se paikkaantuu. Sykemittari sanoi kevään tullen yhteistyösopimuksen irti, juuri kun sitä olisi kannattanut käyttää. :headwall: Tasamaalla luulen tuntevani syketason suurin piirtein, mutta metsässä se on huomattavasti korkeampi. Periaatteessa haaveilen jo siirtymisestä smoothimpien lajien pariin, mutta toisaalta ajattelen, että sitä aikaa kestää toivottavasti sitten pitkästi ensi vuoden puolelle. Monissa ohjeissa sanotaan, että kannattaa kuunnella kehoaan ja levätä jos väsyttää, mutta olen aika usein tehnyt juuri toisin päin. Jos on ollut väsy, olen lähtenyt liikkeelle ja se on helpottanut oloa. Toki on päiviä, että olen niin jumissa, etten saa mitään aikaiseksi.

11+2

 

Ihanaa kun täällä on näin aktiivista! :heart:

Tervetuloa uusille!

Nyt otan itseäni niskasta kiinni ja kirjoitan tänne pitkästä aikaa edes jotakin. Monta kertaa päivässä olen käynyt lukemassa juttujanne, mutta en yksinkertaisesti ole saanut itsestäni sen vertaa irti, että olisin kirjoittanut. Mulla on yhtenä oireena (ainakin toivon että se on vain raskausoire eikä masennusta) saamattomuus. En saa aikaiseksi mitään, en yhtään mitään! Ajatus ei kulje, unohtelen asioita, mieli on maassa, kaikki (muu paitsi tuleva vauvan syntymä) vi**ttaa ja tuntuu pahalta. Kuvotus ja huono-olo on kovaa ja jatkuvaa, ja tuntuukin että kun on fyysisesti niin huono-olo, niin se on se, mikä käy jotenkin psyykeen päälle. Välillä vähän pelottaa nämä fiilikset.

Tästäkin tuli nyt kunnon valitusvirsi, mutta nyt ei näköjään muuhun kykene.

Liljah 6+2

 

Moikka moi! Täällä yksi plussannut ilmoittautuu. :wave: Moni teistä onkin jo ennestään tuttuja, mutta olen siis kirjoitellut viime kesästä asti tuolla kolmekymppisten kuumeilijoiden puolella. Syksyllä kävin kääntymässä huhtikuisissa, mutta nyt siis täällä. Eli yksi keskenmeno takana ja nyt sen jälkeen kolmannesta kierrosta taas mukana odottajien puolella. Plussa testiin tuli maanantaina ja olen sitä tässä nyt sitten sisäistänyt tämän viikon. Plussa tuli ihan puskista... Seksiä oli harvoin, kierto sekaisin, mies stressissä ja meillä sen myötä vauvaprojekti hyllytetty. Vaan sieltä se puski läpi. :heart: Ja miestäkin taas naurattaa... Ihana nähdä miten tämä asia selkeästi toi taas valoa hänenkin elämäänsä, vaikka ei semmoista paniikkivauvautumista ole ollut ilmassa missään vaiheessa. Miehellä on kaksi isompaa lasta kuitenkin jo edellisestä suhteesta.

Nyt sitten rennoin mielin eteenpäin. Minulla on jotenkin omituisenkin seesteinen fiilis eikä mahdollinen keskenmeno pelota. Tulee jos on tullakseen, ainakin tiedetään, että tämä alkuun pääseminen meiltä onnistuu. Eka neuvola on varattuna vajaan kahden viikon päähän. Neuvola päätti mennä lyhyen 28 kierron mukaan laskuissa, jotta ei ainakaan ratkaisevat seulonta-ajat mene ohi. Totesivatkin heti, että mieluummin käy kaksi kertaa ultrassa kuin yhden kerran liian myöhään.

Tuolla kolmekymppisten kuumeilijoiden ketjussa on aivan superhuhtikuu menossa. Seitsemän plussaa jo! Eli tästä ketjusta saattaa tulla entistäkin aktiivisempi ihan hetkenä minä hyvänsä...

Neuvolan laskujen mukaan tänään 5 + 2, omien arvelujen mukaan 4 + 2.

 

Heippa taas kaikille, ihanaa että on taas viikonloppu!

Fidia toivottavasti saat puhtaat paperit rasituksesta! Mä olin kanssa jo alkuraskaudesta kertaalleen, silloin vielä arvot oli ok. Olin ennen raskautta normaalipainoinen eikö sukurasitetta ole, mutta koska mulla on PCO-munasarjat (jotka altista insuliiniresistenssille) niin olen riskiryhmää. Siinä mielessä ei ole ihme, että tämä vaiva iski, mutta oisi voinut olla kyllä tulemattakin nyt on lähete sairaalaan vetämässä, mikä on varmaan ihan jees koska tänäänkin mittaus meni yli viitearvon vaikka söin tosi hillitysti.

Hironea palelu on oikein hyvä raskausoire, jee mä palelin koko talven, vasta ihan hiljattain jätin yösukat pois ja pitkähihaisen yöpaidan. Trikoot on edelleen, odottelen sitä lämpöpatterioloa.. Ihana pomo sullakin, yllättävän monella on kuitenkin lapsettomuustaustaa ja se on kyllä sellaista, että kummasti yhdistää kun toisen vaikeuksista kuulee. Mitä muuten koirille kuuluu? Mun nuorempi agitykki on kisannut tämän kauden kaverin ohjaamana, ja itseasiassa meille tulee kolmas pentu nyt mun kesäloman alkaessa. Tiedetään, vauva-arki on rankkaa, koiranpentu ei auta.. Mutta tulee silti, kaikesta selviää kun päättää selvitä

Säihkiss nostan hattua että oot töissä loppuun asti! Mä etukäteen mietin kanssa olevani, mutta kun laskettu aika osui kesään ja duuni on fyysistä niin päätin sitten ottaa 3 viikkoa kesälomaa pohjille. Nyt oon tosi tyytyväinen että tein niin, täytyy myöntää että työmotivaatio on aika nollissa.

MelodyPop niinkuin jo mainitsinkin, mulle nt-ultra oli jotenkin tosi liikuttava kokemus, kun siellä näki ekan kerran vauvan liikkuvan :heart: lapettomuushoitojen aikana ehti nähdä sen ultraruudun niin monen kertaan, että luuli että on tottunut kaikkeen.. Mutta kun vauva lopulta heräsi (mun piti hyppiä tasajalkaa lattialla) ja alkoi möyrytä, oli se fiilis ihan uskomaton. Meidän tyypillä niskaturvotusta oli 0,5mm ja Down-riski muistaakseni 1/71000 ja se toinen 1/100000.

Viiu täytyykin googlata noita sikiön asentoja! Mä en oikeasti osaa sanoa miten tää vauva on masussa. Liikkeet tuntuu molempiin kylkiin, enemmän oikealle, ja välillä vaimeina alas melkein mun takapuolen tienoilla :stick: neuvolan täti lupasi kyllä laittaa sitten lähetteen jos on tulkinnan vaikeutta vielä myöhemmin.

Zoona mun mies oli periaatteessa innoissaan tulossa neuvolaan, mutta meidän neuvolatäti on aika hidas puhumaan, sellainen lähes eläkkeellä oleva täti joka ei muutenkaan oikein tunnu olevan ihan kartalla.. Ekaan käyntiin meni 1h45min ja mies meinasi kiivetä seinälle ei oo sen jälkeen tullut kuin kerran, tosin ultrissa on ollut kaikissa.

tamariinille ihan valtavasti onnea plussasta, ihanaa :flower: :heart: me oltiinkin alkuun siellä huhtikuisissa molemmat, mä vaan tipuin jo aiemmin pois porukasta.. Tästä ketjusta päästään sitten molemmat pois vasta hyvin menneen synnytyksen jälkeen, eiks je?

Jaksamista Liljahille :hug: toivottavasti olo vähän helpottuu pian!

Ricardina 29+5

 

Onpa hyvä, että olet Ricardina täällä puhunut tuosta PCO:sta ja radista. Olisihan se tietty pitänyt jo heti alkujaan itsekin tajuta, että näillä on yhteys. Mutta eipä vaan tullut mieleen. Pitää muistaa mainita ekassa neuvolassa asiasta. Itselläni siis ei kovin pahana ole kun kerran raskautuminen onnistui ilman apuja, mutta viime kesän ehkäisyn lopetuksen jälkeen paino pomppasi heti 6-7 kiloa ylöspäin enkä ole saanut sitä enää alas vaikka päälläni olisin seisonut. Ei se nyt silleesti haittaa, ettei painoa vieläkään mitenkään mahdottomsti ole, mutta hyvä tosiaan huomioida tuo radin kohonnut riski!

Ja kyllä täällä on sormet ja varpaat ristissä, että tällä kertaa matkalainen pysyisi mukana. Mutta kuten kirjoitinkin, niin toivon toisen keskenmenon olevan helpompi käsitellä mikäli niin taas käy. Mehän tosiaan jätetään tällä kertaa alkuraskauden yksityinen ultra käymättä, ihan vaan ettei innostuta liikaa. Koitetaan olla maltillisin mielin "tulee mitä tulee" -asenteella nt-ultraan asti.

 

Moikka taas kaikki ja tervetuloa uudet odottajat!

Tosi kiva, että plussatuulet puhaltavat meidän vanhempienkin mammojen keskuudessa!

Niinhän siinä kävi, että rd-tuomio paukahti myös minulle. Joten Ricardina, samassa veneessä keikutaan! Harmittaa vimmatusti, yksi pahuksen arvo 0,4 yli viiterajan ja nyt menee koko loppuraskaus sokereita pohtiessa! Mutta minkäs teet, ja yritänkin muistuttaa itselleni, että parempi seurata nyt kuin päkistää sitä seitsemänkiloista jättiläistä pihalle... Silti harmittaa, koska tietenkin sitä haluaisi olla täydellinen odottaja ja täydellinen äiti ja täydellinen... Joo, parempi ottaa reality check taas tähän kohtaan, niin säästyy tulevilta pettymyksiltä!

Melodypop, vettä menee ainakin mulla pari litraa päivässä ainakin. Siihen lisäksi maitokahvit ja teet ja piimät ja muut... Mutta jos yökkii, niin kannattaa ottaa kokemukseni mukaan aina sisään ainakin puolitoista kertaa se, mitä lähtee ulos, sen normin lisäksi. Ja yleensä parasta on joku kivennäispitoinen juoma, esim vanha kunnon vissy, ainakin jos kunnolla oksentelee. Siinä menee paljon mineraalejakin muun mukavan lisäksi. Tosin just nyt ei helle erityisemmin haittaa, joten hukka ei ole niin suuri. Ja Liljah, yritä selvitä! Mahdollisimman rennosti vaan ja omaa vointia kuunnellen. Ei se ikuisesti voi kestää tuokaan koettelemus!

Apropos helle, mulla on kahden viime päivän aikana iskenyt patterivaihde päälle! Yleensäkin olen lämpöinen ihminen, ja nyt tuntuu jo ulkotakissa tosi tukalalta. Sisälläkin tarkenee jo melko vähissä, ja nukkuessa hiki virtaa. Joten täällä on ainakin yksi joka EI kaipaa hellekesää!

Zoona, me ollaan käyty kaikki neuvolat, perhevalmennukset ja ultrat yhdessä. Mies on kiitettävästi jaksanut olla innostunut ja kieltämättä oletusarvoni on, että kun kerta yhdessä ollaan hommaan lähdetty, niin tasa-arvoisina mennään. Vanhempainvapaankin aiomme jakaa joiltain osin, mutta leijonanosa jää varmaan käytännön syistä mulle. Kun mies on niin lauta, että epäilen vähän tuon imetyksen onnistumista hänellä... Sanoohan ne toki, että pienistä rinnoista ei ole haittaa imetyksessä, mutta ehkä kuitenkin silloin, kun ne tissit on kiinni mieskropassa niin haastetta on tavanomaista enemmän!

Tänään hain äitiyspakkauksen. Tuli sellainen kiitollinen olo hyvinvointiyhteiskuntaa kohtaan, on se vaan upea lahja valtiolta! Ja ihania pöllö- ja pupukuoseja, sopii minun makuuni oikein hyvin!

Mitähän kaikkea muuta sitä pitäisi hankkia? Oletteko jo muuten pidemmällä olijat päässeet kärryille eri kestovaipparatkaisuiden pätevyydestä vai aiotteko mennä kertseillä?

Terveisiä kaikille toivottaa ylämäkeen ja alamäkeen seilaava Fidia 25+jotain

 

Voi pahus, Fidia :headwall: tiedän ton fiiliksen kun haluais tehdä asiat täydellisesti ja tuntuu, että ei vaan pysty. Mulle RAD-diagnoosi oli jotenkin lopullinen pettyminen omaan kroppaan. En pystynyt tulemaan raskaaksi ilman apuja, ja raskaana oloonkin tuo ikävä perusongelma ulottaa lonkeronsa. No mutta ei tässä mitään, mä olen hyvä noudattamaan ohjeita, mietin. Että ruokavalion noudattaminen on helppoa. Joo, ei se vaikeeta olekaa, mutta kun mun kohdalla ei tunnu riittävän, ja se ottaa henkisesti koville. Että perkele, miksei tämäkään voi onnistua ilman lääkkeitä. Mutta sitten taas järki herää, ja sanoo, ettei sillä ole mitään väliä, kunhan saadaan tämä ihana vauva vihdoinkin :heart: eikähän pääse paino nousemaan, kivempi sit synnytyksen jälkeen tiputtaa muutama kilo kuin parikymmentä.

Tänään on vähän itkuinen päivä, kaikki liikuttaa ihan kyyneliin asti vaikka periaatteessa asiat on hyvin. Hormonit

Ricardina 29+6 ja huomenna poksuu viimeinen neljännes, täytyy ottaa masukuva

 

Heissuli vei kaikille ja Onnellista odotusta tuleville äideille :heart:

Anteeksi, kun tänne teidän keskusteluihin hetkeksi tuppaudun =)

Tulin vaan moikkaamaan vanhaa kuumeilu ystävää eli Säihkisstä :heart:
Mahtavaa, että tuleva mamma on jo noin kauhian pitkällä raskaudessa!
Aina silloin tällöin (kuten lupasin) käyn sun kuulumisia täältä Kaksplussalta lukemassa =)
Ihanaa, että kaikki mennyt hienosti ja tosiaan, olet jo hurjan pitkällä.
Loppu aika menee vauhdilla ja heinäkuu ja vauva on täällä, ennen kuin huomaatkaan:heart:

Meillä vietellään ihanaa vauva arkea, helpon, kyllä, helpon vauvan kanssa!
Ja aika on mennyt ihan siivillä, Vappupäivänä meillä ryömii jo 7kk poitsu :heart:

Leppoisaa odotus..vai joko voi sanoa loppu odotusta sinulle ja ihanaa kevättä :flower: :heart:
Ja mä kyllä lupaan jatkossakin seurailla sun kuulumisia täällä

Dazzler ja Onni

Ps. ei tästä tekstistä ainakaan sydämiä puutu

 

Moi kaikki!

Täällä olis yks plussanneista sieltä 3-kymppisten ensikertalaisten kuumeilijoista. Olipa tosiaan huhtikuu oikeen plussakuu!

Olen 34v, mies 37v ja yritystä suunniteltaessa otettiin femibionit käyttöön jo tammikuun alussa, jotta foolihappoa on saatu varmasti se 3kk ennen. Yrityskierron alussa alotin sitten greipin, gelee royalin, d-vitamiinin ym. Oviksen oon aina tuntenut hyvin ja sitä hyödynnettiin tehokkaasti, kun talleteltiin. Pian oviksen jälkeen alko oireet, joista arvelin, että hedelmöittyminen onnistui. Ja aivan käsittämätöntä kyllä, saatiin plussa heti ekassa kierrossa :heart:

Nyt laskujeni mukaan rv 4+1 ja koko viikonlopun on ollut niin kovaa turvotusta, että oikeen sattuu. Töissä on tehnyt tiukkaa, kun farkut kiristää. Kotona voikin pukeutua rennommin. Mutta kyllähän tää turvotuskin vahvistaa sitä totuutta, että mä oon raskaana :heart:

On tää jännää aikaa, kun koko ajan tekee mieli etsiä lisää tietoa kaikesta Kiva, kun tällainen ryhmä, jossa voi jakaa ajatuksia, kun vielä ei uskalla oikein kellekään kertoa. Tai no yhdelle hyvälle ystävälle aion kertoa heti kun nähdään. Hänen kanssa jakaisin myös mahdollisen keskenmenon aiheuttamat tuntemukset.

 

Minuakin kiinnostaisi tietää...Ok, tajuta noiden kestovaippojen logiikka, vaikkei ihan ajankohtaista olekaan. Siis niihin tarvitaan kuoria, imuja, neppareita/nipsuja? Onko siinä kaikki? Vai onko niissä edes irrallisia kiinnityssysteemejä? Onko niin, että samat imut menee kuukaudesta toiseen vai onko niistä olemassa eri vetoisuuksia? Ja kuoria hankitaan koon mukaan?

Perhevalmennukseen ja ultraan kyllä mies on kiinnostunut osallistumaan. Ehkä olisi jossain vaiheessa pidemmällä oltaessa hyvä raahata se neuvolaankin. Osaisi ottaa sitten tosissaan, jos meinataan kuolla raskausmyrkytykseen :x

11+5

 

Voi Dazzler ihanaa kuulla susta :heart: Aika tosiaan kuluu ihan älyttömän nopeasti (alkuraskauden matelun jälkeen) ja melkoinen pallomaha täälläkin jo taapertaa Kävin joku aika sitten lukemassa yhtä meidän kuumeiluketjua noin kahden vuoden takaa ja tuli ihan epätodellinen tunne. Kyllä siitäkin porukasta lopulta taisi kaikki vauvan saada syliin, vaikka melko epätoivoiselta ajoittain tuntuikin. Ihanaa kevättä sulle ja pikkumiehelle ja koko perheelle ja nauttikaa tosiaan täysillä vauva-arjesta! :heart: Mä en malta odottaa että äitiysloma alkaa...

Uusille tulokkaille hurjasti onnea raskautumisesta ja tervetuloa porukkaan!

MelodyPopille tsemppiä ultraan! On se kyllä mieletön tunne nähdä se pikkuotus siinä ruudulla. Komppaan Ricardinaa siinä, että varsinkin kun on lapsettomuustutkimusten ja -hoitojen aikana nähnyt lukemattomia kertoja pelkän tyhjän kohdun niin tunnetta ei voi sanoin kuvata, kun siellä onkin pieni ihminen. Meidän typy oli np-ultrassa kovin unelias ja häntä jouduttiin moneen kertaan herättelemään jotta saatiin tarvittavat mitat otettua. Niskaturvotusta taisi olla 1mm muistaakseni..

Viiu mulla oli rautalisän kanssa myös aikamoista säätöä aluksi kun syön tosiaan maitotuotteita kans melkein joka ruuan kanssa ja sitten monesti jäikin rauta ottamatta. Ja maha meni niin jumiin ekasta valmisteesta että olo alkoi olla tosi tukala. Ja silloin Hb jatkoikin laskuaan. Viimeksi kun oli enää 95 niin kävin ostamassa Maltoferiä, joka ei ole riippuvainen syömisistä ja todella paljon hellävarasempi vatsalle. Nyt on hyvä olo, torstaina neuvolassa sitten näkee onko ollut vaikutusta hemppaan.

Zoona mä kyllä liikuin noilla viikoilla vielä ihan normaalisti, kävin juoksemassa ym. Pikkuhiljaa alkoi kävely tuntua kivemmalta ja sitten vaihdoin siihen. Salilla käyn edelleen ja sykkeet kyllä nousee. Nykyäänhän ei enää ole niin tarkkoja sykerajoja kuin ennen, vaan tiedetään, että äiti kyllä tuntee voinnissaan mikä sopii ja mikä ei. Toisin sanoen jos liikkuu liian rankasti niin äiti kyllä pyörtyy ennen kuin vauvalla on hätää Mulla ainakin syke nousee ihan heittämällä yli 150 ja vielä on ihan hyvä olo, joten sillä oon mennyt..

Liljah tsemppiä mielialanvaihteluihin ja ketutukseen! Muista elävästi noi fiilikset. Olin niin räjähdysaltis joskus siinä alkuvaiheessa ja vielä 10-viikon kieppeillä (muistan kun silloin oli joulu) että tuntui että ei edes tunne itseään. Nyt on vissiin se seesteinen keskiraskaus meneillään, kun mieskin oli kuulemma kavereilleen kertonut, että olen ihanampi avovaimo kuin koskaan Eli toivoa on, että mieli tuosta vielä tasoittuu!

Kestovaipoista... En ole perehtynyt niihin vielä ollenkaan ja uskoisin, että mukavuudenhaluisena tulen käyttämään enemmän kertsejä. Joskus kotioloissa ehkä voisi kokeilla kestoilua, kun semmoinen äitiyspakkauksessakin tuli kahdella imuosalla..

Kävin aamulla tosiaan hakemassa äitiyspakkauksen matkahuollosta ja yhdyn kyllä Fidian sanoihin, että kiitollinen saa olla siitä, että asutaan Suomessa ja meillä on tuommoinen etuus olemassa. Mahtava paketti ja ihan mieleisiä kuosejakin

Olipa muuten hitsin hyvä kun viime viikolla kehuin täällä säästyneeni liitoskivuilta... Vielä torstaiaamuna en edes tiennyt miltä ne tuntuu mutta nyt tiedän! To-pe työpäivän aikana alkoi vihloa alapäähän ja lauantaina olin seuraneitinä 9 reiän golfkierroksella ja se parin tunnin kävely olikin sitten virhe. Olin illalla lähes liikuntakyvytön. Nyt ei taas tunnu missään mutta ei tee mieli lähteä kovin pitkille retkille enää...

Tänään olis kontrolliultra, kun rakenneultrassa istukka oli kohdunsuun päällä. Pitäkää peukkuja että on siirtynyt pois itsekseen..

Iloa ja valoa viikkoon kaikille!

Säihkiss 28+0

 

MelodyPop Sä sen tiesit Sillä hetkellä ku päivät jysähti 6+0 niin ai elämä tätä oloa!!! Vielä olen selvinnyt puhumatta suuremmin norjaa posliinimaljan äärellä, mutta nyt tätä kokoaikaista etovaa, pala kurkussa nieleskelevää ällöä oloa ei poista on syömättä tai syö kokoajan. Että kaipa tässä hommat etenee jotenkin

Väsymys myös painaa, ei jaksais tehhä mitää, mutta ku pakottaa ittesä tekee ees jotain niin sit on kuitenki hitusen parempi olo.

Ricardina Ihanaa! pentunen <3 Meillä on ollu treenitaukoa nyt piiitkä pätkä ensin multa meni polvi, sitten yks koirista telo itsensä ja kun olis voitu periaatteessa jatkaa treenejä niin mä halusin keskittyä näihin "kovempiin" hoitoihin rauhassa. Nyt ollaan siis vaan lenkkeilty ja tehty pikku treenejä ihan kotioloissa. Kisoja ei olla käyty nyt tän vuoden puolella ainuttakaan. Mulla on tän hurjan vauvakuumeen lisänä myös ihan hillitön pentukuume! huomaan kyttääväni kasvattajien sivuja ja kyntäväni koirien sukuja ja mahdollisia tulevia yhdistelmiä koiranetistä... Ja ihan hullua, koska ei oo nyt mitään mahiksia ottaa sitä pentua... Kaiken irvikuvana on vielä, nykyisten koirien kasvattajalle palautunut ihan priima pentu, joka ois just semmonen väri/suku mitä olen etsinytkin. On vaan pakko istua käsien päällä, etten soittais... sillon se ois menoa

Varhaisultra senkun lähenee ja jännitys lisääntyy. Mun mies ilmoitti heti, että tahtoo olla kaikessa mahdollisessa mukana Saa nähdä... vappuna olis ystävien kanssa bileet, jossa voi olla tosi vaikeaa olla ihan hissun kissun asiasta. Mieli tekis kovasti kailottaa jo onnea, mutta vielä ei uskalla!

Hironea ja nöttönen 6+3

 

Täällä on kirjoiteltu niin paljon, että putosin jo kärryiltä, mutta mukavaa kun on aktiivista =)

Tervetuloa kuitenkin uusille kolmikymppisille! :flower: Mukava, että plussia ropisee!

Täällä on ilmeisesti nyt virallisesti siirrytty toiselle kolmannekselle, kun 13 viikkoa tuli täyteen. Sen kunniaksi alkaa mahakin kai siirtyä uusille lukemille, kun kävellessäkin jo tuntuu ja aina vain lisää vaatteita saa siirtää syrjään. Ajattelinkin tänään käyttää hieman aikaa siihen, että etsiskelen kesävaatetuksia tai ainakin kaavoja mammavaatteisiin, jos vaikka itse jotain ompelisi.

Mukavaa viikon alkua ja hyviä vointeja :heart:

Tuutunen ja pieni 13+0

 

Liljah, mulla on ollut myös sitä "saamattomuutta". Ja mä olen kyllä päättänyt, että se johtuu raskaudesta ja on ihan normaalia. Nyt en esim. ole pessyt pyykkiä kahteen viikkoon - alkaa pikkuhiljaa puhtaat sukat loppua. Töiden jälkeen rojahdan sohvalle ja siinä makaan sitten koko illan. Ärsyttää kun ei jaksa tehdä mitään, mutta väsymys on niin lamauttavaa että pois alta. Ja tunnen itseni myös alakuloiseksi. Ja podin/poden siitä huonoa omaatuntua.

Helpotti vähän, kun sanoin aiheesta neuvolassa ja neuvolantäti oli myötätuntoinen ja kertoi millaista apua ja tukea on tarjolla jos haluaa ja tarvitsee. Onneksi pahoinvointi on alkanut laantua (helpotti 9+1->) ja sitä myöden mielikin virkistyy. Muutaman viikon kun jaksat kärvistellä, niin ehkä se olo on sitten jo ihan toinen. Toivottavasti näin.

Tamariini, jee! Ihanalta kuulostaa tuo sun seesteisyys! Pidä se.

Fidia, kiitos. Mä yritän lisätä sitä veden juontia - josko se tosiaan myös auttaisi pahaan oloon. Ihan alkuraskaudessa se ei ollut mikään ongelma kun oli niin kamala jano kokoajan, mutta nyt on lakanut taas juominen tökkiä.

Tervetuloa Fiidu! Sun visiitti tuolla yrityspuolella oli kyllä ihanan tehokas.

Kiitos Viiu, Ricardina ja Säihkiss nt-ultrakommenteista! Oli kyllä kiva lukea kokemuksista etukäteen, niin tiesi vähän mitä odottaa. Nt-ulta oli tosiaan tänään ja aamulla jalat olivat niin hyytelönä etten pystyssä tahtonut pysyä. Heräsin jo viideltä pohtimaan kauhuskenaarioita siitä kuinka vauvan sydän olisi lakannut lyömästä. :/ No, toimenpidehuoneessa mieli rauhoittui kun näki pienen potkivan ja sydän pamppaili hienosti. :heart: LA aikaistui päivällä ollen nyt 2.11. ja viikkoja tuli täyteen 13+0. Nt oli 1,3mm, mutta yhdistelmäseulan tuloksia pitää odottaa jopa kaksi viikkoa. Näillä näkymin kaikki siis oikein hyvin! Huh.

Äitiyspakkauksista ja vanhempainvapaista tuli mieleen, että oletteko keskustelleet siitä miten perheen talous hoidetaan silloin, kun toinen on kotona lapsen kanssa? Meillä on kaikki tähän mennessä maksettu puoliksi, mutta mietityttää hiukan kuinka se onnistuu jatkossa kun kotiin jäävän tulot putoavat äitiysloman jälkeen huimasti...

MelodyPop ja pikkupupu 13+0

 

Heh... Niin se seesteisyys hetkeksi taas heitettiin romukoppaan. No siis, edelleenkään itse keskenmeno ei pelota. Mutta avauduin pitkät turinat tuolla kuumeilupuolella meidän parisuhteen jamasta. Joo... Kesti sitä miehen hymyä ehkä päivä tai kaks. Ja nyt alkaa jo tosissaan painaa itseänikin tämä tilanne kun pitäisi vaan jaksaa tukea ja tsempata, niellä oma mielipahansa ja keskittyä toisen jaksamiseen. Ja kun just nyt on itekkii aika väsy ihan fyysisestikin ja kaipais vaan syliä ja läheisyyttä. Ja nyt kun se syli on ollut vaan ykssuuntainen tie jo kaks kuukautta, niin alkaa olla aika surkee olo. |O Onneksi viikon päästä on neuvola, niin siellä saa sitten näitä omia mietteitään raskaudesta ja keskenmenoista ym. jutella jonkun kanssa. Kotona kun ei näistä pahemmin tällä hetkellä voi/uskalla/saa puhua. :headwall:

Mutta muuten oma napa voi hyvin. Viimeksi oli jo näillä viikoilla tullut pikkuvuotoja ym. Nyt ei mitään. Vähän turvottelee, välillä viiltelee nopeissa liikkeissä, tissit edelleen vähän aristelee ja urheilu on ihan tuskaa. Taidan ihan suosilla siirtyä nyt hetkeksi vaan kävelylenkkeihin. Koitin eilen punttia heiluttaa, niin sykkeet pomppi omissa svääreissään ja treenikään nyt ei vallan hienosti kulkenut. Kattoos parin viikon päästä uudestaan.

Ja MelodyPop, niin samaistun tuohon sohvalla röhnöttämiseen! Sen lisänä täysi ajatuskooma... Tuntuu, että erityisesti iltaisin aivot nukahtaa jo paljon ennen muuta kroppaa. Tarttin yks päivä jo miehen opastusta pyykkien pesusta kun olin jo monta päivää valitellut miten alusvaatteet alkaa loppua. "Pistät nyt pesuun, niin voit sit ripustaa silloin ja silloin... Eikä mee kauheen myöhään." Meillä siis mies pyörittää pyykkirumbaa muuten, mutta ei saa koskea mun vaatteisiin. Sen verran monet paidat on jo kutistettu...

Onnea hyvistä ultrakuulumisista! :heart:

Ja Hironea, toivottavasti öllöolosi ei kestä kovin pitkään. Itselläni ei edellisellä kerralla pahoinvointia tullut (tai ehtinyt tulla ehkä?), joten nyt vähän jänskättää. Vielä ei mitään.

Ja samainen toivotus myös Liljahille! Toivottavasti siellä mielialakin kohenee jossain vaiheessa. Siihen asti, koita ottaa mahdollisimman rennosti ja varata tarpeeksi aikaa ihan vain itsellesi. :heart:

tamariini neuvolan mukaan 5 + 5, omat laskut 4 + 5

 

Ajatukseen tottuneena päätin tännekin tulla rv 4+1 joten aivan alussa ollaan ja jännittää, pysyykö toukka matkassa! Tuntemukset on valjut, joten sen puoleen ei uskoisi todeksi. Aattelin vielä tehdä vkonloppuna uuden kotitestin ja vasta ensvkolla soittaa neuvolaan.. Jotenkin en vielä uskalla ja varmaan varaan ajan vakkarigynelle siihen varhaisultraan, joka ilmeisesti ei kuulu perussettiin kunnallisella.. Kaikki on outoa ja uutta, että koitan lähinnä ottaa iisisti ja suht normaalisti ettei turha stressi pilaa kaikkea..

Mukavaa alkanutta viikkoa

Niin ja kiva kun tuttuja bongaa heti alkuunsa! Nyt töissä, enkä ehtinyt kaikkia juttuja lukea, mutta ne on sitten kotiläksynä mulla

 

NeitiPelargonia samoissa mennään, mulla kans 4+1 Mä jo innostuksissani soitin heti neuvolaankin tänään. Sain ekan neuvolakäynnin 20.5. eli rv 7+3 mikä on hiukan tavallista aikaisemmin. On kuulemma niin täyttä, että otti mut sille tunnille, jolloin on se päivittäinen puhelinaika. Jättääköhän sitten vastaamatta puheluihin vai vastaileeko siinä samalla? Mulla on ollut niin kovaa turvotusta tässä jo muutaman päivän ja alavatsanipistelyjä, että tunnen kyllä olevani raskaana. Sais hommata heti ne semmoset äitiyshousut Millä pukeutumisella te muut ootte selvinny tästä turvotuksesta?

 

Onpas täällä nyt intouduttu kirjoittamaan. Kiva! Vähän vaikea pysyä perässä, kylläkin, kun käy sen verran harvoin lukemassa.

MelodyPop, hienoa, että ultrassa oli kaikki niin kuin pitääkin.

ON: Nyt on erilaiset mahaongelmat alkaneet vaivata. Tuntuu, että oon koko ajan ihan täynnä, ja vatsassa on sellainen pallo. Ilmeisesti ruoka sulaa aika hitaasti. Alavatsa on myös iltaisin aika turvonnut. Viikonloppuna oli maha ihan sekaisin, mutta nyt on iskenyt ummetus, eli olo on aika epämukava. Pahoinvointia on ollut lähinnä alkuillasta, töissä en oo joutunut oksentamaan kertaakaan.

Väsymys vähän vaihtelee päivästä toiseen, mutta ihan ok jaksan päivän. Mulla on myös vähän tota saamatonta oloa, mistä Liljah ja MelodyPop mainitsivat. Mielialatkin ehkä vähän heittelee, mutta ei mitenkään sietämättömän pahasti. Lämpötilat vaihtelee sitten mielialojakin enemmän: yleensä on ihan järkyttävän kylmä, ja välillä taas keho iskee lämmityksen päälle, ja sitten hikoillaan.

Meillä on ensimmäinen neuvola ylihuomenna. Vähän jännittää mitä siellä sanotaan. Mies tulee onneksi mukaan. Varhaisultraan mennään sitten viikon päästä keskiviikkona. Mulla on ihan vahva luottamus, että kaikki on hyvin. Viime viikon lopussa oli kaksi päivää vihlontaa vasemman munasarjan kohdalla (samalla puolella kuin pari viikkoa sitten), ja googlailin jo kaikkia kohdunulkoisen oireita. Kipu meni onneksi ohi, ja nyt ei tunnu mitään erityistä. Yhtään minkään laista vuotoa ei ole ollut viime menkkojen jälkeen (paitsi valkkaria), eli kaikki on varmaan ihan jees. Varhaisultraan haluan mennä lähinnä sulkemaan pois tuulimunan mahdollisuuden.

Muuten on sellainen olo, että kai tää tästä. Kovasti haluaisin kertoa mun vanhemmille, kun on outoa pitää niiltä näin isoa salaisuutta. Ollaan kyllä miehen kanssa sovittu, että jos varhaisultrassa on kaikki hyvin, kerrotaan molempien vanhemmille äitienpäivänä tyyliin "jos kaikki menee hyvin, me saadaan joulukuussa vauva".

Maybelle 6+2

 

Onnea plussista Fiidu ja NeitiPelargonia ja lämpimästi tervetuloa! Ihanaa, että kuumeilupuolella jyrää iso plussa-aalto. Silloin kun me pidettiin sitä puolta pystyssä Hironean ja säihkiksenkanssa niin hyvä jos yksi plussasi kuussa

Ihanaa että pienellä oli kaikki hyvin ultrassa, MelodyPop! Se on kyllä ihmeellisen hieno hetki, mulle tosiaan nt-ultra oli SE hetki raskaudesta kun tajusi että hitto siellä on joku :heart:

Kestovaipoista mä tiedän sen verran, että hyvin vihreästi ajatteleva vege-ystäväni yritti, mutta joutui luovuttamaan kun ei vaan jaksanut niiden kanssa pelata. Näin ollen luulen, että oma mukavuudenhaluni kääntyy kertseihin myös.. Toki kotioloissa aion kokeilla, josko tuntuisi omalta jutulta.

Piti tamariini käydä ihan tuolla kuumeilupuolella lukemassa, mitä olet miehesi tilanteesta kertonut ja olen tosi pahoillani että joudut elämään vähän puun ja kulren välissä juuri, kun sinun kuuluisi saada olla onnesi kukkuloilla alkaneesta raskaudesta :hug: koeta kaiken keskellä muistaa, että on vauvan ja sitä kautta sinun oma hyvinvointisi! Suostuisiko miehesi käymään lääkärillä puhumassa tilanteestaan? Jos kyseessä on ihan masennus, niin lääkitykselläkin voi saada ihmeitä aikaan.

Hironea minkä ikäinen pentu ois kotia vailla? Onko vauvan lisäksi muukin syy, miksei voisi pentua nyt ottaa? Koska sehön ehtii joulukuuhun mennessä jo melkein aikuiseksi ja sittenhän sä olet kotona näin mä tän kolmannen karvanaaman perustelin, että helpompi nyt kuin lapsen taaperoiässä ja kolmashan on jossain vaiheessa saatava kuitenkin ja hei tsemppiä pahoinvointiin, toivottavasti ei kestä viikkotolkulla!

Omaa napaa... eli taas RAD:ia. Nyt tuli aika synnäriltä, mutta vasta kesäkuun puoliväliin jolloin jo 37. raskausviikko eli käytännössä taitaa olla pelkkä synnytystapa-arvio. Olen ihan ymmälläni, diabeteshoitaja sanoi vetovastuun siirtyvän nyt sairaalaan joten mulla ei ole mitään kontrollia sovittuna radiin liittyen ennen tuota kesäkuuta, ja kuitenkin arvot ovat olleet useasti raja-arvojen yli. Täytyy soittaa sinne huomenna ja kysellä. Jurppii koko homma ja julkinen terveydenhuolto tällä hetkellä. Ja anoppi, muttei siitä sen enempää tällä kertaa

Ricardina 30+1 (hui kun näyttää jo isolta luvulta)

 

Alkuturvotus onneksi mahtuu vielä normihousuihin. Kävin just ennen plussausta ostamassa uudet farkut, joissa sattuu onneksi olemaan suht joustava vyötärö. Mutta ei nekään kyllä enää niin mukavat ole kuin vielä viikko sitten, ja töistä päästyäni kiskasen ne kyllä aika nopsaan pois jalasta. Fiidu, mä kävin kyllä edellisellä kerralla jo näillä alkuviikoilla ostamassa äitiysfarkut ja -leggingsit, ihan vaan just siks, että se turvotus oli aikamoista. Eihän sitä oikeata mahaa itellenikään ehtinyt silloin edes tulla, mutta ei sitä nyt sen turvotuksenkaan kanssa ole kiva jossain tiukoissa farkuissa nökötellä. Eli jos siltä tuntuu, niin ei muuta kuin mammahousuostoksille. Ja ylipäätään joustavat materiaalit on pop!

Kiitos myötätunnosta Ricardina. En usko että tuo miehen tila on ainakaan vielä ihan masennusta. Ei hän itse ainakaan vielä halua minnekään mennä olotilojensa takia, ja kai tuo on nyt kokonaisuudessaan kesää kohti mennyt kuitenkin paremmaksikin vähän. Turnausväsymystä vain itselläni asiaa kohtaan. Mutta tämmöinen mössykkä kun olen ja mies kuitenkin ihmisenä mitä ihanin, niin ei tuosta mun "pari päivää turpa rullalla" -suunnitelmastakaan mitään tullut vaan äsken tuossa tungin itseni kainaloon rapsuteltavaksi. Ja juteltiin jopa muutama sana masustakin. Tää on tämmöstä vuoristorataa höystettynä allekirjoittaneen hormonihäiriöillä.

Ja voisiko olla, että tuo poliaika radia varten on vielä tulossa? Josko sattui vaan nyt tulemaan synnytystapa-arvion kutsu samoihin aikoihin.

 

NeitiPelargonia samoissa mennään, mulla kans 4+1 Mä jo innostuksissani soitin heti neuvolaankin tänään. Sain ekan neuvolakäynnin 20.5. eli rv 7+3 mikä on hiukan tavallista aikaisemmin. On kuulemma niin täyttä, että otti mut sille tunnille, jolloin on se päivittäinen puhelinaika. Jättääköhän sitten vastaamatta puheluihin vai vastaileeko siinä samalla? Mulla on ollut niin kovaa turvotusta tässä jo muutaman päivän ja alavatsanipistelyjä, että tunnen kyllä olevani raskaana. Sais hommata heti ne semmoset äitiyshousut Millä pukeutumisella te muut ootte selvinny tästä turvotuksesta?

Ompas huikeeta, että samoilla päivillä mennään! Voi olla, että vähän tuo muuttuu kun neuvolassa pääsee käymään, mutta tämä nyt oma arvio laskurin avustuksella..

Ehkä mun pitäis kans soittaa sinne neuvolaan.. Missä kohtaa ehtis? Ja mennäänkö siihen ihan ekaan yksin vai miehen kanssa?

Mulla myös vähän fiilis, että näinköhän tämä oli tässä, kun oireet katosivat kuin pieru saharaan... Tänään oli niin rankka työpäivä, että selkäsärky pieksi massutuntemukset sata nolla. Onko muilla fyysinen ja kuormittava työ? Mulla ei työ anna vaihtoehtoja - on painettava oikeen tosissaan, jos meinaa töitä tehdä.