V
vierailija
Vieras
Mitä tehdä, kun en jaksa enää? Juuri tultiin neurologilta muun syyn vuoksi (yöt, en nyt avaa tässä sen enempää) ja hän totesi käynnin lopuksi, että ongelma on selvästi päivässä.
Sen jälkeen kun tyttö sai tarran "äiti mennään jo, mennään nyt, joko mennään" ja tunkee naamalle. Mitkään "odota hetki aikuiset juttelee" pyynnöt ei auta. Lääkärikin totesi että hyvä, että näki sen todellisen luonteen kaiken ujostelun alta (mitään ei olisi suostunut tekemään).
Päiväuniin on jo puututtu, mutta kaipaisin konkreettisia neuvoja nyt heti. Olen niin väsynyt, että olen lastensuojeluilmoituksen partaalla ja pikkusta vaille joutumasta sairaslomalle.
Jos mulla on joku työpuhelu joudun juoksemaan pitkin asuntoa lasta karkuun jotta pystyn keskittymään, muuten lapsi seisoo vieressä ja jankuttaa "kuka se on, äiti kuka soittaa". 1,5v vanhempi esikoinenkin sanoo joskus, että äiti on puhelimessa.
Esikoisen sanomisia esim autossa saattaa jankata niin kauan, että
oikeasti korottaa ääntä. Samoin jotain tyhjänpäiväistä asiaa "tuolla on ambulanssi" 5 kertaa.
Tuntuu, että oikein tahallaan yrittää saada mut raivostumaan ja sitten kun mulla menee hermo ja korotan ääntäni (kyllä, huudan kurkku suorana kun olen 3 kertaa vastannut siihen "kato auto", että joo) niin lapsi alkaa itkeä ja huutaa kuin palosireeni ja sitä itkua ei sitten ihan heti saakaan loppumaan.
Ruokapöydässä pitää monesti sanoa kaikkiin höpötyksiin, että nyt hiljaa ja syödään, kun muuten on jatkuva "äiti, äiti, äiti". Ja se asia on sitten jotain "tuolla on lintu".
Tuntuu ettei mikään määrä huomiota riitä ja kun tätä kestää aamusta iltaan, olen jo sekoamispisteessä.
Joka ilta sama sota nukkumaanmennessä, kuin ei osaisi rauhoittua tai maata hiljaa paikallaan. Esikoinenkin kärsii tästä, kun ei saa unen päästä kiinni kun toinen hästää
Sen jälkeen kun tyttö sai tarran "äiti mennään jo, mennään nyt, joko mennään" ja tunkee naamalle. Mitkään "odota hetki aikuiset juttelee" pyynnöt ei auta. Lääkärikin totesi että hyvä, että näki sen todellisen luonteen kaiken ujostelun alta (mitään ei olisi suostunut tekemään).
Päiväuniin on jo puututtu, mutta kaipaisin konkreettisia neuvoja nyt heti. Olen niin väsynyt, että olen lastensuojeluilmoituksen partaalla ja pikkusta vaille joutumasta sairaslomalle.
Jos mulla on joku työpuhelu joudun juoksemaan pitkin asuntoa lasta karkuun jotta pystyn keskittymään, muuten lapsi seisoo vieressä ja jankuttaa "kuka se on, äiti kuka soittaa". 1,5v vanhempi esikoinenkin sanoo joskus, että äiti on puhelimessa.
Esikoisen sanomisia esim autossa saattaa jankata niin kauan, että
oikeasti korottaa ääntä. Samoin jotain tyhjänpäiväistä asiaa "tuolla on ambulanssi" 5 kertaa.
Tuntuu, että oikein tahallaan yrittää saada mut raivostumaan ja sitten kun mulla menee hermo ja korotan ääntäni (kyllä, huudan kurkku suorana kun olen 3 kertaa vastannut siihen "kato auto", että joo) niin lapsi alkaa itkeä ja huutaa kuin palosireeni ja sitä itkua ei sitten ihan heti saakaan loppumaan.
Ruokapöydässä pitää monesti sanoa kaikkiin höpötyksiin, että nyt hiljaa ja syödään, kun muuten on jatkuva "äiti, äiti, äiti". Ja se asia on sitten jotain "tuolla on lintu".
Tuntuu ettei mikään määrä huomiota riitä ja kun tätä kestää aamusta iltaan, olen jo sekoamispisteessä.
Joka ilta sama sota nukkumaanmennessä, kuin ei osaisi rauhoittua tai maata hiljaa paikallaan. Esikoinenkin kärsii tästä, kun ei saa unen päästä kiinni kun toinen hästää
