Otan osaa suureen suruunne.
Oletkin saanut jo hyviä vinkkejä, miten auttaa pientä. Olen sinänsä KiiajaVillen kanssa samaa mieltä, että hautajaisista pitää kertoa, mitä siellä tapahtuu jne, mutta vähänkään herkemmälle lapselle jättäisin kertomatta, mitä arkussa on. Todeta vain, että se on mummon arkku, jollaisen kaikki ihmiset saavat, kun he kuolevat.
Jos vaan mahdollista, hanki lapselle/lapsille hoitaja, kun menette kappeliin äitiäsi noutamaan. Kauniskin kuollut on hämmentävä kokemus noin pienelle. Oma mummuni näytti arkussa vain nukkuvalle, lapsi ei olisi voinut ymmärtää, miksi mummu ei puhu. Pappani taas oli sairauden murtamana parissa viikossa kuihtunut kasaan ja todella vieraan näköinen ja olisi ollut lapselle kamalaa nähdä tuttu, rakas ihminen niin oudon (suorastaan kamalan) näköisenä. Aikuiselle hänen näkemisensä oli helpotus: sairas, vanha ja väsynyt mies oli viimein päässyt Taivaan Isän kotiin, hänen elämänsä ei enää olisi ollut elämisen arvoista.