3,5 vuotiaan huono käytös leikkipuistossa

Minulla on 3,5 vuotias poika joka on hyvin villi ja tempperamenttinen luonteeltaan. hän saattaa leikin tuoksinnassa huitaista tai tönäistä toista lasta aivan yllättäen niin etten aina ehdi puuttua siihen ja ohjata muuhun puuhaan.

Tänään aamulla hän oli laskemassa liukumäkeä ja oli jo ylätasanteella kun toinen lapsi tuli hänen perässään laskemaan. Poikanio tönäisi toisen lapsen liukumäen portailta alas niin että toinen lapsi kaatui maahen ja itki. Kun kysyin miksi, hän sanoi vain että koska oli hänen vuoro laskea. Neuvoin pyytämään anteeksi toiselta joka itki ja sitten poikani joutui jäähypenkille muutamaksi minuutiksi. Mielessäni vain mietin miten muiden lasten äidit suhtautuvat ja kokevatko he että rankaisu olisi oltava kovempi. Lapseni nimittäin ei ole moksiskaan kun joutuu jäähylle. Käytän samaa menetelmää kotona mutta ei tunnu tepsivän. Huono käytös uusii vaikka miten olisi ollut puhetta että sitten joutuu jäähylle.

Kysynkin nyt neuvoa millaisia eri rankaisukikkoja muilla olisi.

Ja myös millaisia ajatuksia herättää se kun toinen lapsi satuttaa omaa lastasi. Kärsin itse suunnattomasti tilanteesta, tämän ikäisestä lapsesta ei voi enää sanoa että kun on niin pieni ettei ymmärrä.

 

Kyllä minä haluan että lastani tahalleen satuttaneen lapsen äiti tulee henkilökohtaisesti juttelemaan kanssani. Minulla on melko arka 4 vuotias poika joka isonkokonsa tähden usin arvioidaan vanhemmaksi ja saakin sen mukaista kohtelua. Juuri tästä syystä olisi hyvä keskustella äidin kanssa. Alle 5 v lapsi on vielä liian pieni yksin selvittämään tahalliseen kiusantekoon liittyvää asiaa.

 

Meillä on myös ollut keinot vähissä nyt jo 5 vuotiaan tytön kanssa. Kolme vuotiaana hän oli myös kovin ns kontaktihakuinen muihin lapsiin nähden ja usein tuli itku pitkästä ilosta toiselle osapuolelle.

Kun tyttö oli n 4 v sovimme että jos tahallaan satuttaa niin saa rangaistukseksi tukistuksen. Aluksi ei aina muistanut mutta sitten teot väheni ja nyt vain aniharvoin satuttaa muita lapsia.

Nykyään on edelleen tukistus keino käytössä mutta annamme ensin varoituksen ja useimmiten se riittää.

 

Meillä aresti tai jäähy ei toimi ellei tyttö itke! Eli sen verran "kovakouraisesti" ja vihaisesti toruen raahaan väkisin jäähylle, että itku tulee ennen kuin laitan istumaan. Sitten muistutan vielä jäähyn ajan aina välillä, että "istut tässä nyt, koska olet tuhma eikä kukaan halua leikkiä kanssasi kun tönit". Jäähyltä pääsee pois vasta kun itku ja kiukuttelu on rauhoittunut ja sitten vielä keskustellaan tarkkaan, että mitä teit ja miksi. Sitten mennään pyytämään nätisti anteeksi siltä, ketä loukattiin ja se todella tarkoittaa, että pitää sanoa kiltillä ja selvällä äänellä "anteeksi kun tönäisin sinua" ja sitten luvata, ettei tee enää silleen. Siis mennään todella pitkän kaavan mukaan koko aresti-operaatio. Ja tämä koko show seuraa aina pienestäkin rikkeestä, pienikin läpsäisy, tönäisy, edes niiden yrittäminen, johtaa aina arestiin. Tätä "kovennettua" kun on jatkettu nyt pari viikkoa oikein aktiivisesti, niin vähän alkaa näkyä valoa tunnelin päässä. Se vaan tarkoitti edelliseen käytökseeni sitä, että ihan tosiaan pienimmästäkin rikkeestä (joskus jopa vahingosta, sillä pitää lapsen oppia jo tässä iässä kontrolloimaan holtitonta riehumista) pitää seurata rangaistus ja sen pitää olla niin pitkä ja rasittava kokemus lapselle, ettei hän halua kokea sitä kovin montaa kertaa yhden puisto-reissun aikana.

Ja kyllä meilläkin otetaan ihan viimehädässä tukasta kiinni. Tyttö tietää mitkä asiat on kiellettyjä ja jos mikään muu ei auta ja teko on tosi raju (esim. aivan tahallaan ja harkiten tönäisee pikkusiskon nurin ja tämä loukkaa itsensä tai jos puree), niin varmasi otan myös tukasta kiinni ja sen lisäksi raahaan arestiin. Meillä myös tyttö tietää tasan tarkkaan milloin ja mistä hyvästä tukkapöllyä voi saada, joten harkitusta teosta seuraa harkittu rangaistus.

 

Tuon ensimmäisen viestin kirjoittajana hieman pelkään että jos alan käyttämään ruumiillista kuritusta niin lapsi menee enemmän sekaisin mikä on hyväksyttävää ja mikä ei. Siis kun toisen satuttaminen on kiellettyä niin miksi vanhempi tekee niin.

Mietin vielä on sopiva ikä olettaa että lapsi jo ymmärtää ja voi olettaa että lapsen täytyisi ottaa vastuuta teoistaan?

 

Samantapaisesta ongelmasta jutteli minulle eräs äiti puistossa. Oli käynyt puhumassa neuvolapsykoklogin kanssa. Tulivat siihen tulokseen, että siinä tapauksessa kyseessä oli huomionhaku. Äiti sitten kokeili holding-terapiaa ja jäähyllä istuttamisen sijaan otti syliin. Käytös muuttui viikossa! En väitä, että teillä olisi kyse tästä, mut pisti ainakin mut miettimään... Meillä ainakin haetaan monesti huomiota, ei kyllä ulkopuolisia satuteta, mutta siskoja sen edestä.
Vaatii kyllä päätöstä ja asennoitumista vanhemmilla, että pistää syrjään oman halun eristää lapsi tai rangaista lasta ongelmatilanteen jälkeen ja ottaakin syliin.

 

Joku tuossa kertoi, että pienestäkin rikkeesta joutuu kovakouraisesti saateltuna jäähylle. Eikö lapselle pidä antaa ensin mahdollisuus parantaa käytöstään eikä raahata suoraan pois leikistä? En tietystikään tarkoita, että pitäisi vain varoitella, jos on sattunut jotain pahempaa, kuten portaissa tönimistä, mutta mielestäni vahingoista rankaisu on jo hieman liiallista. Siinä vaiheessa muistutetaan, että jos vauhti ei hieman hiljene, niin joutuu rauhoittumaan penkille. Jos meno pysyy yhtä hurjana, niin sitten se rauhoittuminen.

Meillä oli myös havaittavissa lähinnä sisaruksen tönimistä, mutta siihen auttoi yhdessä leikkimisen lisääminen. Yhdessä todellakin leikittiin, eikä vain menty esim puistoon ja juteltu toisten äitien kanssa. Piirettiin, askarreltiin, juteltiin siinä samalla, pelattiin jotain peliä tai vaikkapa heiteltiin palloa. Kirjojen luku on lapsilleni tärkeää, joten pyhitettiin ihan lukuaikoja. Aika usein illat menevät siihen, että vanhemmat katsovat tv:tä ja lapset nyhjöttävät vieressä. Mitään kommunikointia ei ole, eikä lapsi saa aikuiselta huomiota. Huomiota haetaan pahalla, koska se on takuuvarman keino.

Minäkin mielelläni juttelen lyöneen lapsen vanhemman kanssa ja ainakin itse olen pahoitellut lapseni käytöstä, jos hän on tehnyt jotain väärin. Olen myös sitä mieltä, että jos lapsi saa väärin teollaan vanhemman jakamattoman huomion, vaikkakin se huomio on torumista, hän jatkaa tekojaan. Torumisen jälkeen keskityn "uhriin" ja paijaan häntä, en pahantekijää. Kesken leikkipuistosession voi käydä vähän halimasa omaa lastaan ja kehua, kuinka hyvin ja kauniisti hän leikkii muiden lasten kanssa.

Muutamia ajatuksia reposteltavaksi =)

 

\

Tuon ensimmäisen viestin kirjoittajana hieman pelkään että jos alan käyttämään ruumiillista kuritusta niin lapsi menee enemmän sekaisin mikä on hyväksyttävää ja mikä ei. Siis kun toisen satuttaminen on kiellettyä niin miksi vanhempi tekee niin.

Mietin vielä on sopiva ikä olettaa että lapsi jo ymmärtää ja voi olettaa että lapsen täytyisi ottaa vastuuta teoistaan?

Olen samaa mieltä että ei fyysistä eikä tukkapöllyjä tms. Mielestäni voit jo alkaa olettamaan että hän tietää tekonsa seuraukset: että hän tietää satuttavansa kun tönii tai lyö toisia.
Muisti vaan on lyhyt, eli rangaistuspenkissä ollessa muistutetaan miksi sinne mennään, miksi ollaan ja mitä saa tehdä ja mitä ei, että on väärin ja rumaa kiusata toista ja miltä hänestä itsestä tuntuisi jos joku tekisi samoin.
Ja kun aika on istuttu, muistutetaan miksi siellä oltiin.

Mutta kun on kielletty ja toruttu mitä ei saa tehdä, pitäisi myös kertoa mitä SAA tehdä - miten käytännössä leikitään kunnolla. Ehkä hän ei tiedä sitä

Joudut tekemään tämän ennen kun menette puistoon ja sinne puistoon saavuttuanne. Monta kertaa puistossa oloaikana ja sitten pitäisi taas muistaa kiittää ja kehua jos on jaksanut toimia hienosti, myös aina siinä puistossa ollessa. Halaus ja silittelykin riittää, ei sanoja aina tarvita osoittamaan että hyväksytään.

 

Mulla on nyt 8-vuotias poika, jonka puistokäytös oli törkeän huonoa pitkään. N. 5-vuotiaana hänellä todettiin ns. aisti-integraatio-häiriö. En tässä rupea tarkemmin selittämään, mutta hänellä se tarkoitti muunmuassa paniikkitilannetta tasapainoa vaativissa paikoissa. EN aikoinaan voinut mitenkään käsittää, miksi hän niin usein alkoi töniä juuri noissa liukumäen "odotusvuoroissa" jos joku tuli lähelle. Vaistosin jo silloin, että kyse ei ollut huomion hakemisesta eikä hänellä myöskään ollut pahat mielessä. Kyseessö oli enemmänkin paniikinomainen reaktio ja näitä sattui juuri silloin kun puistossa oli paljon väkeä.

 

--> Samantapaisesta ongelmasta jutteli minulle eräs äiti puistossa.
Oli käynyt puhumassa neuvolapsykoklogin kanssa. Tulivat siihen
tulokseen, että siinä tapauksessa kyseessä oli huomionhaku.
Äiti sitten kokeili holding-terapiaa ja jäähyllä istuttamisen sijaan
otti syliin. Käytös muuttui viikossa!

Ihan kiva kuulla että näin saatiin käytös muuttumaan. Arveluttaa vain hieman että jos poika oppii ettö tönäsemällä pääsee äidin syliin. Ja toisaalta kun on pikkusiskokin hoidettavana eli aina ei ole mahdollisuutta istua poika sylissä. Ja lisäksi jos on tönäissyt siskoa niin silloin kyllä huomio menee siskon lohdutukseen enkä tiedä miten siinä voisi toimia holding periaattella.

Kiitokset kovasti kaikille vastanneille. Ne joilla on ollut samantapaista käytöstä niin kertokaa vielä minkä ikäisenä loppui.

 

Tuo kuullostaa aivan minun pojaltani.
Hän on 4,5-vuotias ja "panikoituu",kun tulee muita lapsia viereen ja kovin herkästi tönäsee Hänellä on kehitysviivästymä ja ajattelin,että voisiko lisänä olla tuo samainen mikä sinun lapsellasi on.

Jos haluat kirjoitella niin osoitteeni on sini80@hotmail.com