3,5 v lyö - miten sen saa loppumaan?

Meidän 3,5 vuotias poika aloitti toisten lasten lyömisen, läpsimisen, tönimisen noin parivuotiaana päiväkodissa vähän ennen sisaruksen syntymistä. Kun pikkusisko syntyi, poika jäi kokonaan kotiin. Mutta, lyöminen, töniminen ym. jatkui vaan. Ensin ajattelin sen olevan mustasukkaisuutta, mutta nyt sitä on jatkunut kohta 1,5 vuotta. Ollaan joka kerta kielletty poikaa, kerrottu, että lyöminen sattuu, kielletty lyömästä, ja viety myös omaan huoneeseen muutamaksi minuutiksi rauhoittumaan. Mikään ei auta, poika lyö siskoaan. Lyömiset ovat joskus sitä, että pikkusisko yrittää ottaa lelun isoveljeltä, mutta joskus poika vaan "huvikseen" tönäsee tai läpsäsee siskoa tai yrittää kaataa hänet. Lapsia ei voi jättää sekunniksikaan yksin, jos kääntää vähänkin selkänsä, poika on siskon kimpussa. Miten ihmeessä saan tuon loppumaan, kohta olen menossa töihin ja lapset päiväkotiin, mutta tuntuu, että mitä jos se jatkuu sielläkin. Poika nimittäin helposti lyö myös muitakin lapsia, varsinkin, jos he ovat kylässä meillä. Ollaan yritetty kohdella molempia lapsia samanlailla, kumpikin päässyt syliin, halitaan paljon ja tehdään kaikenlaista kivaa yhdessä. Tuo lyöminen on vaan niin kurjaa..

 

Onhan se kurjaa, mut kai se jotenkin kuuluu asiaan. Meillä kolmevuotias kanssa "kurittaa" vähän yli vuoden ikäistä pikkusiskoa, on siis kurittanut heti kun vauva lähti liikkeelle. Meillä milloin joutuu jäähylle, milloin menee lelu ylähyllylle. Joskus jos ei kuulu huutoa, en oo näkevinänikään, sekin auttaa välillä. Mun laps ei kyllä oo muita läpsiny muutakun tätä rakasta pikkusiskoa.

 

En ole mikään ammatti-ihminen, joten nämä kommentit voi ottaa varauksella. Meillä oli aikoinaan ongelmia myös esikoisen agressivisuuden kanssa. Ensimmäinen vaihe ajoittui 2 vuoden tienoille ja toinen sitten kun pikkusisar syntyi. Siltä pohjalta vaan mietin tätä asiaa.

Uskon että, pikkusiskon töniminen ja läpsiminen on "normaalia", jos sitä sattuu silloin tällöin (useinkin), kunhan heillä on myös niitä helliäkin hetkiä. Jos hän aina vaan kiusaa pientä, niin silloin hän ei ehkä ole vielä sinut siskon syntymän aiheuttaman muutoksen kanssa. Ja vielä jos hän läpsii myös muita lapsia, kun he kyläilevät teillä, niin mieleeni tulee että hän jotenkin puolustaa omaa reviiriään, on epävarma omasta paikastaan perheessä.

Se miten asian saa korjattua onkin kinkkisempi juttu. Meillä ainakin aikoinaan jouduttiin oikein arpomalla hakea syytä lapsen agressiivisuuteen. Omasta mielestä perhe-elämä oli normaalia, oli vain tämä yksi lapsi, joka sai huomiota. Rajoja asetettiin, mutta esim. ilman lyömistä ym. Mutta sen opin, että asia ei välttämättä mene pois lapsen kasvaessa, vaan vanhempien on tarkistettava omaa käyttäytymistä ja ajan käyttöä. Esim. meillä tilanne rauhoittui, kun rauhoitimme illat ja viikonloput kaikelta touhulta. Ja nämä touhut olivat sukujuhlia/sukuloimisia, kauppareissuja, iltatyöt vasta siihen aikaan kun lapsi jo nukkumassa (ts. molemmat vanhemmat läsnä) eli ihan tavallisia juttuja.

En valitettavasti osaa antaa vinkkejä mistä teillä on kyse, mutta suosittelen ainakin hetkisen pohtimaan mikä menee pieleen. Häneltä voi jo kyselläkin, miltä hänestä tuntui, kun piti löydä. Harmittaako joku asia (itse nimetä niitä asioita, jotta lapsi voi vastata kyllä/ei). Tosin tietysti vastaukset on otettava hieman varauksella, ei välttämättä osaa ihan ilmaista itseään. Mutta ehkä sieltä löytyy se tiedon murunen, joka teillä auttaa raktaisemaan, miksi hän kokee tarvetta lyödä.

Tsemppiä teille! Meillä vei useamman kuukauden aikaa löytää ratkaisu siihen, mikä aiheuttaa agressivisuuden, toivottavasti te löydätte nopeammin!

 

Myös meillä on vilkas poika 3v. Läpsii, tönii, nipistelee, joskus jopa pureekin! :ashamed: Tämä on ongelmana hoidossa, varsinkin kun tilanne vaihtuu eli koittaa uloslähdön aika, toimintatuokio yms.Jäähyllä olo kyllä rauhoittaa tilanteen , ainakin joksikin aikaa.Kotona ei juurikaan ko. ongelmaa ole. On kurja hakea lasta hoidosta kun saa maha kuralla jännittää millainen syntilista vastassa on. No, maanantaina otan yhteyttä neuvolaan, eiköhän sieltä apua löydy....