<3<3<3TOUKOKUUN TUHISIJAT TOUKOKUUSSA<3<3<3
- Viestiketjun aloittaja Therean
- Ensimmäinen viesti
Onnea uusista vauvoista,niitä oli taas tullut ainakin pari prinsessaa. :heart:
Turvotus vaan pahenee.Paineet alkanu nousee vähä liikaa.Olen jopa mittaillu kotona kahtena päivänä.
alapaine oli hetki sitten 96 eli liikaa.
Huominen lääkäri alkaa jännittää. Pitäkää peukkuja,että suostuu siihen käynnistykseen.
Jasmin: voi harmi hammasvaivaa. Musta tuntuu,että tuolla kunnallisella ne hoitaa tosi huonosti.Aion kyllä synnytyksen jälkeen mennä sinne yksityiselle. Mulla vaivaa tälkin hetkellä yks hammas.Sitä kunnallisessa ne hio ku sanoin,että onko se reuna outo.Meni viikko ni se halkes puoliks se hammas. Sit ne paikkas sen.Mut se toinen jäljelle jäänyt puolikas on ihan liian korkea ja se vaivaa sillai,että välillä syömisen/ paljon pureskeltua se on kipee/oudon tuntuinen.Tuntuu,että ne kunnallisessa korjaa just vaan sen jutun jonka takia olet siellä eikä mieti pitemmälle/ seuraamuksia.
Pitäiskö sitä lähtee tänään käymään jossain...jos vaikka lääkäri yllättääkin ja käynnistää synnytyksen samantien. en kyllä usko,mutta pakko kai henkisesti valmistautua siihenki mahdollisuuteen.
NN rv 38+4 (39+5)
Turvotus vaan pahenee.Paineet alkanu nousee vähä liikaa.Olen jopa mittaillu kotona kahtena päivänä.
alapaine oli hetki sitten 96 eli liikaa.Huominen lääkäri alkaa jännittää. Pitäkää peukkuja,että suostuu siihen käynnistykseen.
Jasmin: voi harmi hammasvaivaa. Musta tuntuu,että tuolla kunnallisella ne hoitaa tosi huonosti.Aion kyllä synnytyksen jälkeen mennä sinne yksityiselle. Mulla vaivaa tälkin hetkellä yks hammas.Sitä kunnallisessa ne hio ku sanoin,että onko se reuna outo.Meni viikko ni se halkes puoliks se hammas. Sit ne paikkas sen.Mut se toinen jäljelle jäänyt puolikas on ihan liian korkea ja se vaivaa sillai,että välillä syömisen/ paljon pureskeltua se on kipee/oudon tuntuinen.Tuntuu,että ne kunnallisessa korjaa just vaan sen jutun jonka takia olet siellä eikä mieti pitemmälle/ seuraamuksia.
Pitäiskö sitä lähtee tänään käymään jossain...jos vaikka lääkäri yllättääkin ja käynnistää synnytyksen samantien.
en kyllä usko,mutta pakko kai henkisesti valmistautua siihenki mahdollisuuteen.NN rv 38+4 (39+5)
Alhambralle tsemppiä matkaan, samoin kuin Auroralle käynnistykseen! :wave:
Oikein paljon onnea tytöntylleröstä PilkkuPantterille, ihanaa kun sait vihdoin nyytin syliin ja ei tarvinnut käynnistää sittenkään! :heart:
Stk, et ole ainoa, täälläkin hyvinkin sitkeästi ollaan yhtenä kappaleena! :wave: Mun veikkaus on että tää menee sittenkin kesäkuun puolelle, mitä en IKINÄ olis uskonut jos joku olis mulle niin raskausaikana sanonut! Voimia sinne ja onnea poksuista!
Neuvolassa kävin nyt viimeistä kertaa, ensi viikon tiistaina rv 41+5 vasta yliaikaiskontrolli Jorvissa jos sinne asti menee.. blaah. Miksei ne ota aiemmin kontrollia?! Eikö muissa sairaaloissa oteta jo aiemmin?! Kaikki oli neuvolassa ok:
hb 130
paineet 117/85
sf 35,5
vyötärönympärys 116
painoa +467 g / vko
syke 135-140
pissa puhdas
Terkka kun siinä paineli mahaa niin tuli supistus jonka hän tunsi hyvin mahan päältä. Koko aamun suppaili mutta ei kivuliaasti, sitä vois kuvailla niin että lähtee paineaalto tuolta alhaalta ja leviää ylöspäin, jolloin koko maha kovettuu. Näitä tuli aamulla noin 5-10 min välein ja ne kesti jotain 20sekkaa. Eli harjoitus/ennakoivia suppareita, voi kun tulis jo niitä ihan oikeita!!
Terveydenhoitaja suositteli menemään Jorviin nukkumaan unilääkkeiden avulla jos ei muuten nämä unet ala korjaantumaan.. ehkä pitää jo alkaa harkita sitä kun on ihan seko olo kun herää yöllä puolen tunnin välein ja valvoo välillä ja sit säpsähtelee koko ajan.. ois ihan hyvä saada edes yhdet kunnon yöunet ennen synnytystä!
Yksi positiivinen juttu tuli mieleen tämän kaiken valituksen keskellä: onneksi ei tarvitse olla kesällä raskaana!!! On tän mahan kaa aika tuskallista monkiä menemään tällasilla helteillä! Ja ihana kun kohta pääsee shoppailemaan normaalin kokoisia kesävaatteita, niin kuin Toukotytsy! B) Oli varmaan ihanaa saada uusia vaatteita kun ei ole maha enää tiellä!
RockMummy + sitkeä maha-asukas rv 40+5
Oikein paljon onnea tytöntylleröstä PilkkuPantterille, ihanaa kun sait vihdoin nyytin syliin ja ei tarvinnut käynnistää sittenkään! :heart:
Stk, et ole ainoa, täälläkin hyvinkin sitkeästi ollaan yhtenä kappaleena! :wave: Mun veikkaus on että tää menee sittenkin kesäkuun puolelle, mitä en IKINÄ olis uskonut jos joku olis mulle niin raskausaikana sanonut! Voimia sinne ja onnea poksuista!
Neuvolassa kävin nyt viimeistä kertaa, ensi viikon tiistaina rv 41+5 vasta yliaikaiskontrolli Jorvissa jos sinne asti menee.. blaah. Miksei ne ota aiemmin kontrollia?! Eikö muissa sairaaloissa oteta jo aiemmin?! Kaikki oli neuvolassa ok:
hb 130
paineet 117/85
sf 35,5
vyötärönympärys 116
painoa +467 g / vko
syke 135-140
pissa puhdas
Terkka kun siinä paineli mahaa niin tuli supistus jonka hän tunsi hyvin mahan päältä. Koko aamun suppaili mutta ei kivuliaasti, sitä vois kuvailla niin että lähtee paineaalto tuolta alhaalta ja leviää ylöspäin, jolloin koko maha kovettuu. Näitä tuli aamulla noin 5-10 min välein ja ne kesti jotain 20sekkaa. Eli harjoitus/ennakoivia suppareita, voi kun tulis jo niitä ihan oikeita!!
Terveydenhoitaja suositteli menemään Jorviin nukkumaan unilääkkeiden avulla jos ei muuten nämä unet ala korjaantumaan.. ehkä pitää jo alkaa harkita sitä kun on ihan seko olo kun herää yöllä puolen tunnin välein ja valvoo välillä ja sit säpsähtelee koko ajan.. ois ihan hyvä saada edes yhdet kunnon yöunet ennen synnytystä!
Yksi positiivinen juttu tuli mieleen tämän kaiken valituksen keskellä: onneksi ei tarvitse olla kesällä raskaana!!!
On tän mahan kaa aika tuskallista monkiä menemään tällasilla helteillä! Ja ihana kun kohta pääsee shoppailemaan normaalin kokoisia kesävaatteita, niin kuin Toukotytsy! B) Oli varmaan ihanaa saada uusia vaatteita kun ei ole maha enää tiellä! RockMummy + sitkeä maha-asukas rv 40+5
Ei oo totta! ei kai tää vauva ole voinut kääntyä perätilaan ku hikka mun mielestä tuntuu ylhäällä!!!Vai voiko tää olla jotain muuta? ihan tasaisesti kyllä pomppii ylämasu rytmissä niinku hikassa.Pylly tossa kyl mun mielestä on tänäänki heilunut.Tää nyt tästä vielä puuttuiski.Onneks huomenna on lääkäri. Kai mä olisin huomannu sen jos se olis kääntynyt. :|
Nikunaku, toivottavasti ei olis kääntynyt perätilaan! :hug: Mäkin säikähdin yhessä vaiheessa täs lopussa kun hikka tosiaan tuntui ylhäällä! Mut sit kuitenkin tunsin myös pepun ylhäällä et kai se vauva vaan on jo niin iso että koko kroppa heiluu hikan mukana! Toivotaan että näin olisi myös teillä!!
Mut sit kuitenkin tunsin myös pepun ylhäällä et kai se vauva vaan on jo niin iso että koko kroppa heiluu hikan mukana! Toivotaan että näin olisi myös teillä!!nikunaku mä kans yhes vaihees panikoin just sen hikan takia, että onko kääntyny perätilaan, mutta ei onneks ollu. Tuntu tosi ylhäällä. Mutta niinku RockMummykin sanoo, niin ehkä se on jo niin iso, että koko kroppa hytkyy Vois kuvitella, että kääntymisen huomais tässä vaiheessa... Ja ei kai se enää mahdu kääntymään? Toivottavasti teillä on edelleen rt!
Onnea taas vauvautuneille! :flower:
Ja stk, täälläkin edelleen tiukasti kasassa, eikä merkkiäkään mistään muusta. Tää niiiiiiin menee kesäkuulle. Mut menköön. Mikään muu ei ärsytä, ku tuo ihana oma mies, jolla koko ajan muka hommat loppuu ja loma alkaa. Koko ajan löytyy tekemättömiä hommia... No ens viikolla se loma alkaa oikeesti, mutta täällä on joku aika kärsivällisenä oottanu koko kevään, että millon helpottaa?? Mä ymmärrän kauheen hyvin, miks sitä hommaa on, mutta se ei auta siihen, että kärvistelen täällä yksin tylsyydessä! Jaahas, näköjään tuli tämmönen purkaus kesken kaiken pahoitteluni.
Taidan mennä jatkamaan sohvalla makoilua. Pesin tänään alakerran ikkunat. Saa riittää aktiivisuudeksi tälle päivälle B) Paitsi terassin vois putsata....
Ansku 39+6
Vois kuvitella, että kääntymisen huomais tässä vaiheessa... Ja ei kai se enää mahdu kääntymään? Toivottavasti teillä on edelleen rt!Onnea taas vauvautuneille! :flower:
Ja stk, täälläkin edelleen tiukasti kasassa, eikä merkkiäkään mistään muusta. Tää niiiiiiin menee kesäkuulle. Mut menköön. Mikään muu ei ärsytä, ku tuo ihana oma mies, jolla koko ajan muka hommat loppuu ja loma alkaa. Koko ajan löytyy tekemättömiä hommia... No ens viikolla se loma alkaa oikeesti, mutta täällä on joku aika kärsivällisenä oottanu koko kevään, että millon helpottaa?? Mä ymmärrän kauheen hyvin, miks sitä hommaa on, mutta se ei auta siihen, että kärvistelen täällä yksin tylsyydessä! Jaahas, näköjään tuli tämmönen purkaus kesken kaiken
pahoitteluni.Taidan mennä jatkamaan sohvalla makoilua. Pesin tänään alakerran ikkunat. Saa riittää aktiivisuudeksi tälle päivälle B) Paitsi terassin vois putsata....
Ansku 39+6
Synnytyksestä :
Pe-la yönä alkoi tulemaan hyvin epäsäännöllisesti epämukavan tuntuisia supistuksia, joita sitten la aamusta kellottelin. La aamuna tuli myös vanhan veren näköistä limaa. Illalla soittelin synnärille ja ilmoittelin et jossain vaiheessa varmaan tullaan. Kolmen jälkeen la-su välisenä yönä mentiin synnärille, jossa selvisi, että kohdunsuu on kiinni, tosin kaulaa ei ollut jäljellä. Ehdottivat kotiin lähtöä, mutta supistukset olivat sen verran kivuliaita, että jäätiin sitten perhehuoneeseen.
Sain tramalia lihakseen ja yritin nukkua, eikä siitä kyllä mitään enää tullut. Mies sai onneksi nukuttua muutaman tunnin. Aamusta tutkittiin ja kohdunsuu oli edelleen kiinni. Päivällä kätilö arvioi, että seuraavan yön voisin olla osastolla ja saada unilääkettä ja kipulääkettä. Kokeiltiin sitten vesiallasta, jossa viihdyin puolitoista tuntia. Altaassa pyrin rentoutumaan aina supistuksen tullessa. Tämän jälkeen kätilö ehdotti kävelylle lähtemistä, mutta sitten supistukset alkoivat lyömään niin kovaa, että nojasin niiden aikana pöytään ja valitin. Pyysin pian jotain kipulääkettä ja sain petidin-piikin. Piikistä ei ollut juurikaan apua ja jokainen supistus tuntui aivan tuskaiselta, eikä rentoutumaan pystynyt mitenkään. Siinä sitten kiroilin ja hakkasin tyynyjä supistusten aikana.
Edelleenkin kohdunsuu oli hädintuskin yhdelle sormelle auki ja näin ollen en päässyt saliin. No aikani siinä tuskailtuani ja lisää jotain lääkettä pyydettyäni pääsin illalla vihdoin saliin. Sai kokeilla ilokaasua ja parin ekan henkosen jälkeen olin aivan sekaisin ja kuvittelin hengaavani PMMP:n kanssa... Sitten kätilö huomas, että ilokaasu oli ihan täysillä. Sitä laskettiin oikealle tasolle ja sitten siitä olikin paljon apua. Kerran oksenkin, mutta muuten ei tullut huono olo. Välissä kokeilin vielä aqua-rakkuloita. Kyllähän niiden laittaminen kirpaisi, mutta oli niistä hetken apua. Puolen yön jälkeen maanantain puolella kohdunsuu oli auki sen verran, että puudutusta päästiin harkitsemaan. Lekuri puhkaisi ensin kalvot ja laittoi vauvan päähän elektrodin ja sitten laitettiin epiduraali.
Epiduraali auttoi kyllä ja supistukset siirtyivät tuntumaan takapuoleen. Oksitosiinitippa laitettii vauhittamaan hommaa. Nousin jossain välissä keinutuoliin ja siinä alkoi supistukset tulemaa käyrien mukaan isoina ja tiheästi. Epiduraalin laiton jälkeen alkoi muuten jalat kramppaamaan ihan holtittomasti. Vähitellen alkoi tuntumaan pientä työntämisen tarvetta, tässä vaiheessa oli 6 cm auki. Aika pian työntämisen tarve muuttui kovemmaksi ja pian lähes hallitsemattomaksi. Aika nopeasti olin 10 cm auki ja edellä oli lippa, jonka kätilö muklas pois tieltä. Ponnistamisen pidätteleminen oli kieltämättä aika epämiellyttävä tunne. Ponnistusvaihe kesti 16 minuuttia, ponnistin puoli-istuvassa asennossa, epparia ei tehty. Yksi isompi toisen asteen repeämä tuli ja pienempiä nirhaumia. Vauva syntyi nyrkki poskella, lapsivesi oli aivan vihreää. Vauva sai täydet yhdeksän pistettä, tosin sitä imettiin vielä myöhemmin, kun kurlasi sitä vihreätä lapsivettä.
Epäsäännölliset supistukset alkoivat siis kaksi vuorokautta ennen syntymää, eikä synnytys edistynyt oikein mitenkään, supistukset olivat kaksiosaisia ja rytmittömiä, mutta valtavan kivuliaita. Lopulta vauvan synnyttyä en ollut nukkunut yli kahteen vuorokauteen. Sitten kun sai puudutukset ja tipat, homma eteni normaalisti. Harmittaa, kun oma kroppa ei toiminut oikein, eikä kohdunsuu auennut hyvin ja näin ollen jouduin käyttämään koko kipulääkearsenaalin. Kätilöt eivät myöskää uskoneet, että synnytys oli käynnissä. No, mutta hengissä selvittiin ja palkinto on mitä mieluisin. Synnyttäminen pelottaa kyllä nyt, saa nähdä uskaltaako seuraavalla kerralla alakautta yrittää. Tulipas romaani..
Kerttu ja Maisa 8 vrk
Pe-la yönä alkoi tulemaan hyvin epäsäännöllisesti epämukavan tuntuisia supistuksia, joita sitten la aamusta kellottelin. La aamuna tuli myös vanhan veren näköistä limaa. Illalla soittelin synnärille ja ilmoittelin et jossain vaiheessa varmaan tullaan. Kolmen jälkeen la-su välisenä yönä mentiin synnärille, jossa selvisi, että kohdunsuu on kiinni, tosin kaulaa ei ollut jäljellä. Ehdottivat kotiin lähtöä, mutta supistukset olivat sen verran kivuliaita, että jäätiin sitten perhehuoneeseen.
Sain tramalia lihakseen ja yritin nukkua, eikä siitä kyllä mitään enää tullut. Mies sai onneksi nukuttua muutaman tunnin. Aamusta tutkittiin ja kohdunsuu oli edelleen kiinni. Päivällä kätilö arvioi, että seuraavan yön voisin olla osastolla ja saada unilääkettä ja kipulääkettä. Kokeiltiin sitten vesiallasta, jossa viihdyin puolitoista tuntia. Altaassa pyrin rentoutumaan aina supistuksen tullessa. Tämän jälkeen kätilö ehdotti kävelylle lähtemistä, mutta sitten supistukset alkoivat lyömään niin kovaa, että nojasin niiden aikana pöytään ja valitin. Pyysin pian jotain kipulääkettä ja sain petidin-piikin. Piikistä ei ollut juurikaan apua ja jokainen supistus tuntui aivan tuskaiselta, eikä rentoutumaan pystynyt mitenkään. Siinä sitten kiroilin ja hakkasin tyynyjä supistusten aikana.
Edelleenkin kohdunsuu oli hädintuskin yhdelle sormelle auki ja näin ollen en päässyt saliin. No aikani siinä tuskailtuani ja lisää jotain lääkettä pyydettyäni pääsin illalla vihdoin saliin. Sai kokeilla ilokaasua ja parin ekan henkosen jälkeen olin aivan sekaisin ja kuvittelin hengaavani PMMP:n kanssa... Sitten kätilö huomas, että ilokaasu oli ihan täysillä. Sitä laskettiin oikealle tasolle ja sitten siitä olikin paljon apua. Kerran oksenkin, mutta muuten ei tullut huono olo. Välissä kokeilin vielä aqua-rakkuloita. Kyllähän niiden laittaminen kirpaisi, mutta oli niistä hetken apua. Puolen yön jälkeen maanantain puolella kohdunsuu oli auki sen verran, että puudutusta päästiin harkitsemaan. Lekuri puhkaisi ensin kalvot ja laittoi vauvan päähän elektrodin ja sitten laitettiin epiduraali.
Epiduraali auttoi kyllä ja supistukset siirtyivät tuntumaan takapuoleen. Oksitosiinitippa laitettii vauhittamaan hommaa. Nousin jossain välissä keinutuoliin ja siinä alkoi supistukset tulemaa käyrien mukaan isoina ja tiheästi. Epiduraalin laiton jälkeen alkoi muuten jalat kramppaamaan ihan holtittomasti. Vähitellen alkoi tuntumaan pientä työntämisen tarvetta, tässä vaiheessa oli 6 cm auki. Aika pian työntämisen tarve muuttui kovemmaksi ja pian lähes hallitsemattomaksi. Aika nopeasti olin 10 cm auki ja edellä oli lippa, jonka kätilö muklas pois tieltä. Ponnistamisen pidätteleminen oli kieltämättä aika epämiellyttävä tunne. Ponnistusvaihe kesti 16 minuuttia, ponnistin puoli-istuvassa asennossa, epparia ei tehty. Yksi isompi toisen asteen repeämä tuli ja pienempiä nirhaumia. Vauva syntyi nyrkki poskella, lapsivesi oli aivan vihreää. Vauva sai täydet yhdeksän pistettä, tosin sitä imettiin vielä myöhemmin, kun kurlasi sitä vihreätä lapsivettä.
Epäsäännölliset supistukset alkoivat siis kaksi vuorokautta ennen syntymää, eikä synnytys edistynyt oikein mitenkään, supistukset olivat kaksiosaisia ja rytmittömiä, mutta valtavan kivuliaita. Lopulta vauvan synnyttyä en ollut nukkunut yli kahteen vuorokauteen. Sitten kun sai puudutukset ja tipat, homma eteni normaalisti. Harmittaa, kun oma kroppa ei toiminut oikein, eikä kohdunsuu auennut hyvin ja näin ollen jouduin käyttämään koko kipulääkearsenaalin. Kätilöt eivät myöskää uskoneet, että synnytys oli käynnissä. No, mutta hengissä selvittiin ja palkinto on mitä mieluisin. Synnyttäminen pelottaa kyllä nyt, saa nähdä uskaltaako seuraavalla kerralla alakautta yrittää. Tulipas romaani..
Kerttu ja Maisa 8 vrk
Kiitos kerttu synnytyskertomuksesta! :hug:
Jaan sun fiilikset siitä että synnytys pelottaa näin jälkikäteen. No mä kävinkin pelkopolilla raskausaikana mutta pelot jäikin sinne eikä tuleva synnytys enää hermostuttanut yhtään. Nyt on sit toinen ääni kellossa, luulen että pelkopoli tulee kovaan käyttöön jos uskallan seuraavaa raskautta edes miettiä joskus. Enkä tiedä onko siitä apua, sen verran "mukava" oli minunkin synnytys! Mutta ei siinä mitään pahaa ole että kaikki kivunlievitysmahikset käyttää, minä päinvastoin toivoisin että niitä olisi enemmän...tai edes tehokkaampia! :saint:
Mutta kuten sanoit, hengissä ollaan ja palkatkin saatu, ei voi valittaa! =)
Jaan sun fiilikset siitä että synnytys pelottaa näin jälkikäteen. No mä kävinkin pelkopolilla raskausaikana mutta pelot jäikin sinne eikä tuleva synnytys enää hermostuttanut yhtään. Nyt on sit toinen ääni kellossa, luulen että pelkopoli tulee kovaan käyttöön jos uskallan seuraavaa raskautta edes miettiä joskus. Enkä tiedä onko siitä apua, sen verran "mukava" oli minunkin synnytys! Mutta ei siinä mitään pahaa ole että kaikki kivunlievitysmahikset käyttää, minä päinvastoin toivoisin että niitä olisi enemmän...tai edes tehokkaampia! :saint:
Mutta kuten sanoit, hengissä ollaan ja palkatkin saatu, ei voi valittaa! =)
tänään kotiuduttiin naperon kanssa :heart: Tässä väsyneenä kirjoittelen.
eli semmoisen lyhyen synnytyskertomuksen tulin jakamaan
perjantaina 22.5. käytiin siis äippäpolilla tarkistuksessa ja kun sieltä palattiin kotiin, alkoi supistella. suppailut koveni vähitellen ja illalla klo 10 alettiin niitä kellottamaan kun olivat todella kovia. klo 00 soittelin polille että aiottais lähitunteina lähtee tulemaan. Supistukset alkoi säännöllistymään -> 5min, 5min, 8min, 5min, 5min, 7min, 5min, 5min, 6min.. no, siinä sitten kärvistelin ja miestä hoputin hakemaan auton tallista. Kun päästiin synnärille suppareita tuli 4min välein ja olivat yhtä tuskaa. |O Olin 2cm auki.
Halusin kokeilla ammetta, noh, ihan turha! Ei niin mitään pienintäkään helpotusta suppareihin. :headwall: Kärvistelin siellä noin kolmen supparin verran, sitten halusin epiduraalin. Päästiin synnytyssaliin ja kätilö sanoi että ruuhkaa on. Anestesialääkäri oli antamassa epiduraalia jollekin toiselle ja jouduin vielä sitä tuskissani odottamaan kun se vaan venyi ja venyi. Lopulta mies soitti kelloa ja itkin jo kivusta.
Tulihan se epiduraalikin sitten lopulta saatua ja ei sen laittaminen todellakaan sattunut yhtään. Siitä se autuus sitten pikkuhiljaa alkoi. Torkahdeltiin miehen kanssa n. 2,5h. Kätilö tuli ilmoittamaan että vuoro vaihtuu ja uusi kätilö tuli tilalle. Olikin aivan ihana persoona.
klo 10 aamulla olin 9cm auki ja epiduraalin vaikutus alkoi heiketä. Sain pikkuannoksen lisää vaikka kätilö tiesi että se hidastaa ponnistusvaihetta. Noh, ihan sama, kunhan ei sattunut enää. Oksitosiinitippa laitettiin ylläpitämään supistuksia.
Ponnistamaan pääsinkin hyvin pian. Kaikenkaikkiaan ponnistusvaihe kesti 1,5h Mutta ei ollut niin rankka mitä kuvittelin. Kunnon kivut alkoi vasta kolmen viimeisen ponnistuksen aikana kun lääkärikin oli avittamassa hommaa. Lapsivesi oli vihreää, ja vauvan sydänäänet heikkeni viimisiä ponnistettaessa reippaasti, lääkäri veikkasi napanuoran olevan kaulan ympärillä ja otti imukupin avuksi. Eppari piti leikata. Sara syntyi kahden seuraavan ponnistuksen aikana napanuora kaulan ympärillä. Hengitystiet imettiin puhtaaksi ja tyttö olikin pian äidin rinnalla. :heart:
Neiti on hurmaava, rauhallinen ja nukkuu paljon. Maito nousi salamana ja kiristää vielä. Tyttö on kylläinen ja tyytyväinen. Hurraahuutoja sinappikakalle! Tänään on puklailtu reippaasti, ei niin kiva. :/
Eppari kipuilee, burana&panadol yhdistelmä jelppaa vähän.
kissinminttu & sara 3vrk
:heart: Tässä väsyneenä kirjoittelen. eli semmoisen lyhyen synnytyskertomuksen tulin jakamaan
perjantaina 22.5. käytiin siis äippäpolilla tarkistuksessa ja kun sieltä palattiin kotiin, alkoi supistella. suppailut koveni vähitellen ja illalla klo 10 alettiin niitä kellottamaan kun olivat todella kovia. klo 00 soittelin polille että aiottais lähitunteina lähtee tulemaan. Supistukset alkoi säännöllistymään -> 5min, 5min, 8min, 5min, 5min, 7min, 5min, 5min, 6min.. no, siinä sitten kärvistelin ja miestä hoputin hakemaan auton tallista. Kun päästiin synnärille suppareita tuli 4min välein ja olivat yhtä tuskaa. |O Olin 2cm auki.
Halusin kokeilla ammetta, noh, ihan turha! Ei niin mitään pienintäkään helpotusta suppareihin. :headwall: Kärvistelin siellä noin kolmen supparin verran, sitten halusin epiduraalin. Päästiin synnytyssaliin ja kätilö sanoi että ruuhkaa on. Anestesialääkäri oli antamassa epiduraalia jollekin toiselle ja jouduin vielä sitä tuskissani odottamaan kun se vaan venyi ja venyi. Lopulta mies soitti kelloa ja itkin jo kivusta.
Tulihan se epiduraalikin sitten lopulta saatua ja ei sen laittaminen todellakaan sattunut yhtään.
Siitä se autuus sitten pikkuhiljaa alkoi. Torkahdeltiin miehen kanssa n. 2,5h. Kätilö tuli ilmoittamaan että vuoro vaihtuu ja uusi kätilö tuli tilalle. Olikin aivan ihana persoona. klo 10 aamulla olin 9cm auki ja epiduraalin vaikutus alkoi heiketä. Sain pikkuannoksen lisää vaikka kätilö tiesi että se hidastaa ponnistusvaihetta. Noh, ihan sama, kunhan ei sattunut enää. Oksitosiinitippa laitettiin ylläpitämään supistuksia.
Ponnistamaan pääsinkin hyvin pian. Kaikenkaikkiaan ponnistusvaihe kesti 1,5h
Mutta ei ollut niin rankka mitä kuvittelin. Kunnon kivut alkoi vasta kolmen viimeisen ponnistuksen aikana kun lääkärikin oli avittamassa hommaa. Lapsivesi oli vihreää, ja vauvan sydänäänet heikkeni viimisiä ponnistettaessa reippaasti, lääkäri veikkasi napanuoran olevan kaulan ympärillä ja otti imukupin avuksi. Eppari piti leikata. Sara syntyi kahden seuraavan ponnistuksen aikana napanuora kaulan ympärillä. Hengitystiet imettiin puhtaaksi ja tyttö olikin pian äidin rinnalla. :heart: Neiti on hurmaava, rauhallinen ja nukkuu paljon. Maito nousi salamana ja kiristää vielä. Tyttö on kylläinen ja tyytyväinen. Hurraahuutoja sinappikakalle! Tänään on puklailtu reippaasti, ei niin kiva. :/
Eppari kipuilee, burana&panadol yhdistelmä jelppaa vähän.
kissinminttu & sara 3vrk
Kertun synnytyskertomusta oli mukava lukea. Vaikka kauhealta kuulostaa, että noin kauan olet joutunut kipuja kestämään. Kipulääkkeissä ei ole mitään pahaa, onneksi ne on keksitty, ja niitä sait. :hug: Onneksi palkinto kaikesta on maailman parhain. :heart:
Oi, onhan meitä kasassa oleviakin vielä jäljellä! Ei kovin montaa, mutta on kuitenkin. Ei tarvii "yksinään" tuskailla ja hermoilla viime hetken vaivoja ja tuntemuksia. =)
Miten olis, synnytetäänkö kaikki huomisen aikana?? Eihän me nyt kesäkuun puolelle ootella, eihän?? Minen kestä edes ajatusta! :kieh:
40+0
Oi, onhan meitä kasassa oleviakin vielä jäljellä! Ei kovin montaa, mutta on kuitenkin.
Ei tarvii "yksinään" tuskailla ja hermoilla viime hetken vaivoja ja tuntemuksia. =) Miten olis, synnytetäänkö kaikki huomisen aikana?? Eihän me nyt kesäkuun puolelle ootella, eihän??
Minen kestä edes ajatusta! :kieh: 40+0
Prinsessa syntyi perjantaina, paino 3,450 pituus 49 cm, viikkoja 39+5 eli melkein laskettuna päivänä. Kaikki hyvin nyt, kertomusta myöhemmin.
Onnea myös muille vauvaantuneille ja voimia vielä yhtenä oleville. :heart:
Onnea myös muille vauvaantuneille ja voimia vielä yhtenä oleville. :heart:
Oi eiiiiiiiiiiiii!! |O Ei, kyllä me nää toukokuun tuhisijat käydään pyöräyttämässä toukokuussa!Alkuperäinen kirjoittaja Sompio:Stk Mä olen tässä ajatellut, että heinäkuu voisi olla hyvä kuukausi synnyttää
Vielä olis muutama päivä aikaa. :xmas: Mä tuossa suunnittelin, et aamuyöstä vois tulla lähtö. Tosin oireet puuttuu toistaiseksi, mutta piankos ne ilmaantuu. :saint:
Mantelinkukalle
:heart: :heart: Paljon, paljon Onnea pikku prinsessasta!! :heart: :heart:
:heart: :heart: Paljon, paljon Onnea pikku prinsessasta!! :heart: :heart:
Palliina
Heips.
Empä ole muuta täällä tehnyt kuin rekisteröitynyt ja nytkin vaan ilmoitan kuulumiset.
Eli Jorvissa synnytin pojan 8.5.09. 3585g 49cm. Rv 38+2.
:flower: Onnea muillekin tuoreille äideille!
Empä ole muuta täällä tehnyt kuin rekisteröitynyt ja nytkin vaan ilmoitan kuulumiset.
Eli Jorvissa synnytin pojan 8.5.09. 3585g 49cm. Rv 38+2.
:flower: Onnea muillekin tuoreille äideille!
Pikaisesti ilmoitan, meille syntyi tyttö 25.5 klo 9.11 Kätilöopiston sairaalassa. Nopeaa toimintaa oli, aamuyöllä alkoi kipeät supistukset, sairaalaan menimme puol kahdeksalta aamulla, ja kello 9 sai jo ponnistaa
Painoa oli 3395g ja pituutta 49cm, pipo 34cm.
Oi tätä ilon tunnetta, pääsimme kotiin jo eilen illalla, kaikki hyvin ja totuttelua uuteen elämään esikoisen ja uuden vauvan kanssa, isosisko hyvin utelias hoitamaan... :heart:
Onnea kaikille vauvansa saaneille ja lopuille vielä tsemppausta, kyl se sielt tulee!!!
Painoa oli 3395g ja pituutta 49cm, pipo 34cm.
Oi tätä ilon tunnetta, pääsimme kotiin jo eilen illalla, kaikki hyvin ja totuttelua uuteen elämään esikoisen ja uuden vauvan kanssa, isosisko hyvin utelias hoitamaan... :heart:
Onnea kaikille vauvansa saaneille ja lopuille vielä tsemppausta, kyl se sielt tulee!!!
heippa kaikille! Onnea vauvaantuneille ja hirmuisesti voimia pallomahoille :hug: :flower:
Me saatiin neiti maanantaina kotiin, kun hän oli 4vrk Joten nyt totutellaan vauva-arkeen.Mies pitää isyyslomaa vasta myöhemmin ja olihan hän to-ma mun kanssa sairaalassa lähes tauotta. Ja oikeastaan ilman olisi pärjännytkään :heart:
Mutta synnytystarina.
Eli to 21.5 klo 5.30 keskimmäinen heräsi syömään ja itse nousin ylös sen verran että komensin takaisin nukkumaan. Tunsin hassua painetta alamahassa, mutten uskonut synnytyksen olevan käynnissä. neljältä olin käynyt vessassa ja ei mtn tuntemuksia. No 6.30 oli noustava sängystä uudestaan, kun ei saanut nukuttua. Tein aamutouhuja siinä ja lehteä lukiessani huomasin, et hiukan ku supistais. 8.00 paikkeilla sanoin miehelle, että eipä taidakaan vauva syntyä kesäkuussa. Mutta annoin hänen vielä nukkua. 9.00 mies nousi ja kerroin että alle 10min välein tulee jatkuvasti kovenevia suppareita. Sit laitoin itselleni saunan ja komensin miehen poraamaan vessan naulakot paikalleen, ennen kuin tulee lähtö arvatkaa sanoiko vastaan
No saunassa kesti supparit tosi hyvin.. mies oli siinä vaiheessa n10 ihan paniikissa ja ramppasi vessassa. Äitini kanssa olisivat jo lähteneet viemään. No suostuin soittaa synnärille ja kysyä mielipidettä. sieltä sanoi heti että tervetuloa!
Edelleen itse olin aika rento tilanteen suhteen, koska kestin kivut. Olisin mielelläni katsonut Emmerdalen loppuun,mutta eivät nämä antaneet
noin 11 saavuttiin tyksiin ja kätilö totesi että 5cm auki. käyrällä makasin yli ½h. sitten huoneeseen ja lämpimään suihkuu.
ennen 14 laitettiin kohdunkaulan puudute, kun supistuksia tuli 25min aikana 7 |O Mutta se ei hyödyttänyt mtn, oli vaan tylsä kun laittoi.. Sitten vaihtui kätilöt ja sain miespuolisen kätilöharjoittelijan. Kysyi kohteliaasti, että saako tulla ja koska tämä Tuomas oli ollut kaverillanikin n.1k sitten ja hän kehui paljon annoin tulla. Ja kyllä kannatti, minun sekä miehen puolesta!!!
14.40 sain spinaalin, mikä kirpaisi selästä, mutta antoi autuaan olotilan liki 2h. en tuntenut siis mtn jalat kyllä liikkui, mutta olo oli ihana. varmaan parhain sitten joulukuun
Sitten kalvot puhkaistiin, ei tuntoa. 16.15 kätilö palasi ja infos että 10cm on auki, että saa ponnistaa kun siltä tuntuu. No kun ei tuntenut mtn, niin ihmettelin vielä vartin, ja sitten tunto palasi ja aika iloisesti tuli huudettua kun vauvaa ponnistin. Mieskätilö hoiti koko synnytyksen! Ja kiitos hänen sain vain 2 tikkiä, kun pyöritteli vauvaa niin, ettei paikat repeä. 12min ja neiti oli maailmassa.
Tuli ulos hirveän vesimäärän kanssa, mitä sitten imaisi heti kun piti happea imaista.
Yritettiin imemällä saada pois, muttei saatu. Vauva vietiin hoitohuoneeseen mistä kerran tuotiin mun rinnalle, jos olisi arvot noussut, mutta eipä nousseet, joten hänet vietiin vauvojen tehohoitoon
Mies meni sinne mukaan ja sitten palasi hakemaan minut osastolle ja sieltä keskolaan.
Neiti oli avokaapissa, mutta sai lisähappea vieressä olevasta happinaamarista.Tippa oli kädessä, jotta sai heti antibiootit.
Sitten viikonlopun aikana kuvattiin sydäntä ultraäänellä (kuului pieni sivuääni, mikä erikoislääkärin mukaan ei haittaava vaan häviää aikanaan ), keuhkoja röntgenissä ja verikokeita otettiin. Itse sai onneksi olla siellä vaikka koko ajan. Syliin kunnolla tytön sain vasta pe aamulla.. Ihana tunne ja itketti paljon.
La/su yöllä neiti oli alkanut huutaa, niin kovaa, että häädettiin pois tehohoitohuoneesta ja pääsi pieneen hoitohuoneeseen, missä sai häntä sylittää niin paljon kun jaksoi =) Su sai rintaa ekan kerran ja kaikki arvot olivat jo kohdallaan. Sitä uutta sydän ultraääntä odotettiin maanantaiksi ja kun erikoislääkäri antoi terveen paperit päästiin onneksi kotiin ja ihan normi neuvolakäynnit ohjeistukseksi.
Synnytys oli siis sinäänsä helppo ja nopea, vaikka istukka meinannutkaan tullat kovin helposti ulos. Mutta vauvan osastolle vienti oli kamalaa :'( Nyt onneksi kaikki hienosti ja aletaan tätä arkea ja rytmiä hakemaan. Hän on tosi ihana tumma pieni tyttö, yritän saada kuvan tänne, mut tie miten onnistuu
Äippä ja Jatta illalla 6vrk
p.s isä sit tiesi koko ajan että tyttö tulee :heart:
Me saatiin neiti maanantaina kotiin, kun hän oli 4vrk
Joten nyt totutellaan vauva-arkeen.Mies pitää isyyslomaa vasta myöhemmin ja olihan hän to-ma mun kanssa sairaalassa lähes tauotta. Ja oikeastaan ilman olisi pärjännytkään :heart: Mutta synnytystarina.
Eli to 21.5 klo 5.30 keskimmäinen heräsi syömään ja itse nousin ylös sen verran että komensin takaisin nukkumaan. Tunsin hassua painetta alamahassa, mutten uskonut synnytyksen olevan käynnissä. neljältä olin käynyt vessassa ja ei mtn tuntemuksia. No 6.30 oli noustava sängystä uudestaan, kun ei saanut nukuttua. Tein aamutouhuja siinä ja lehteä lukiessani huomasin, et hiukan ku supistais. 8.00 paikkeilla sanoin miehelle, että eipä taidakaan vauva syntyä kesäkuussa. Mutta annoin hänen vielä nukkua. 9.00 mies nousi ja kerroin että alle 10min välein tulee jatkuvasti kovenevia suppareita. Sit laitoin itselleni saunan ja komensin miehen poraamaan vessan naulakot paikalleen, ennen kuin tulee lähtö arvatkaa sanoiko vastaan
No saunassa kesti supparit tosi hyvin.. mies oli siinä vaiheessa n10 ihan paniikissa ja ramppasi vessassa. Äitini kanssa olisivat jo lähteneet viemään. No suostuin soittaa synnärille ja kysyä mielipidettä. sieltä sanoi heti että tervetuloa!
Edelleen itse olin aika rento tilanteen suhteen, koska kestin kivut. Olisin mielelläni katsonut Emmerdalen loppuun,mutta eivät nämä antaneet
noin 11 saavuttiin tyksiin ja kätilö totesi että 5cm auki. käyrällä makasin yli ½h. sitten huoneeseen ja lämpimään suihkuu.
ennen 14 laitettiin kohdunkaulan puudute, kun supistuksia tuli 25min aikana 7 |O Mutta se ei hyödyttänyt mtn, oli vaan tylsä kun laittoi.. Sitten vaihtui kätilöt ja sain miespuolisen kätilöharjoittelijan. Kysyi kohteliaasti, että saako tulla ja koska tämä Tuomas oli ollut kaverillanikin n.1k sitten ja hän kehui paljon annoin tulla. Ja kyllä kannatti, minun sekä miehen puolesta!!!
14.40 sain spinaalin, mikä kirpaisi selästä, mutta antoi autuaan olotilan liki 2h. en tuntenut siis mtn jalat kyllä liikkui, mutta olo oli ihana. varmaan parhain sitten joulukuun
Sitten kalvot puhkaistiin, ei tuntoa. 16.15 kätilö palasi ja infos että 10cm on auki, että saa ponnistaa kun siltä tuntuu. No kun ei tuntenut mtn, niin ihmettelin vielä vartin, ja sitten tunto palasi ja aika iloisesti tuli huudettua kun vauvaa ponnistin. Mieskätilö hoiti koko synnytyksen! Ja kiitos hänen sain vain 2 tikkiä, kun pyöritteli vauvaa niin, ettei paikat repeä. 12min ja neiti oli maailmassa.
Tuli ulos hirveän vesimäärän kanssa, mitä sitten imaisi heti kun piti happea imaista.
Yritettiin imemällä saada pois, muttei saatu. Vauva vietiin hoitohuoneeseen mistä kerran tuotiin mun rinnalle, jos olisi arvot noussut, mutta eipä nousseet, joten hänet vietiin vauvojen tehohoitoon
Mies meni sinne mukaan ja sitten palasi hakemaan minut osastolle ja sieltä keskolaan.
Neiti oli avokaapissa, mutta sai lisähappea vieressä olevasta happinaamarista.Tippa oli kädessä, jotta sai heti antibiootit.
Sitten viikonlopun aikana kuvattiin sydäntä ultraäänellä (kuului pieni sivuääni, mikä erikoislääkärin mukaan ei haittaava vaan häviää aikanaan ), keuhkoja röntgenissä ja verikokeita otettiin. Itse sai onneksi olla siellä vaikka koko ajan. Syliin kunnolla tytön sain vasta pe aamulla.. Ihana tunne ja itketti paljon.
La/su yöllä neiti oli alkanut huutaa, niin kovaa, että häädettiin pois tehohoitohuoneesta ja pääsi pieneen hoitohuoneeseen, missä sai häntä sylittää niin paljon kun jaksoi =) Su sai rintaa ekan kerran ja kaikki arvot olivat jo kohdallaan. Sitä uutta sydän ultraääntä odotettiin maanantaiksi ja kun erikoislääkäri antoi terveen paperit päästiin onneksi kotiin ja ihan normi neuvolakäynnit ohjeistukseksi.
Synnytys oli siis sinäänsä helppo ja nopea, vaikka istukka meinannutkaan tullat kovin helposti ulos. Mutta vauvan osastolle vienti oli kamalaa :'( Nyt onneksi kaikki hienosti ja aletaan tätä arkea ja rytmiä hakemaan. Hän on tosi ihana tumma pieni tyttö, yritän saada kuvan tänne, mut tie miten onnistuu
Äippä ja Jatta illalla 6vrk
p.s isä sit tiesi koko ajan että tyttö tulee :heart:
Sylintäydeltä onnea Mantelinkukka ja Palliina! :heart: :flower: :heart:
Kiitos synnytyskertomuksista Kissinminttu ja Kerttu!
Meitä pallomahoja taitaa olla jo todellinen vähemmistö.. Mä heräsin hieman kivuliaisiin suppareihin klo 6.30 tänä aamuna ja niitä on jatkunut tähän asti mutta en oo kellotellut kummemmin kun ei kuitenkaan ole tuskasen kipeitä. Ja oon varma että nääkin supparit taas vaan kiusaa mua enkä pääse mihinkään synnyttämään ennen kesäkuuta.. :kieh: Joutuukohan käynnistämään synnytyksen?! Miehen äidillä molemmat raskaudet on jouduttu käynnistämään kun omia supistuksia ei kertakaikkiaan tullut..
Eilen sain aikaiseksi taas siivota, neljännen kerran jo "viimeistä kertaa ennen vauvan tuloa".. Vielähän tässä parhaimmillaan ehtisi kaksi viikkosiivousta tehdä ennen kuin käynnistetään, hehheh.
RockMummy + rakas masuasukki rv 40+6 (huomenna poksuu jo rv 41!!! )
Kiitos synnytyskertomuksista Kissinminttu ja Kerttu!
Meitä pallomahoja taitaa olla jo todellinen vähemmistö..
Mä heräsin hieman kivuliaisiin suppareihin klo 6.30 tänä aamuna ja niitä on jatkunut tähän asti mutta en oo kellotellut kummemmin kun ei kuitenkaan ole tuskasen kipeitä. Ja oon varma että nääkin supparit taas vaan kiusaa mua enkä pääse mihinkään synnyttämään ennen kesäkuuta.. :kieh: Joutuukohan käynnistämään synnytyksen?! Miehen äidillä molemmat raskaudet on jouduttu käynnistämään kun omia supistuksia ei kertakaikkiaan tullut..Eilen sain aikaiseksi taas siivota, neljännen kerran jo "viimeistä kertaa ennen vauvan tuloa"..
Vielähän tässä parhaimmillaan ehtisi kaksi viikkosiivousta tehdä ennen kuin käynnistetään, hehheh.RockMummy + rakas masuasukki rv 40+6 (huomenna poksuu jo rv 41!!!
)