Huomenia.
Ihania synnytyskertomuksia, voisin kanssa omani jakaa teidän kanssa:
8.9.09
Aamulla oli aika Naistenklinikalle koska pojalla todettiin rakenneultrassa toisessa munuaisessa poikkeavuutta. En muistanu että missä kerroksessa aika oli ja olin jo valmiiksi muutaman minuutin myöhässä. Ramppasin ensin turhaan ylimpään kerrokseen, josta mut siis neuvottiin muualle.. portaita taas edestakas kunnes löysin perille. Yllättäen olin taas väärässä paikassa ja taas uusien ohjeiden perusteella portaita alimapaan kerrokseen. Aikaa oli mennyt porrasjumppaan jo niin sikana että olin rutosti myöhässä eikä lääkäri kerinny enää poikaa ultrata.
Se siitä sitten, turha reissu. Lievästi vittuuntuneena lähdin taapertamaan kohti Kampin metroasemaa ja samalla puhuin puhelimessa miehelle että en ainakaan ikinä koskaan enää astu jalallanikaan Naistenklinikalle, perhana kun kiukutti.
Samana iltana käytiin nukkumaan kymmenen aikaan ja yheltätoista heräsin mahan vihlasuun ja siihen että jotain lämmintä holahti housuun. Mies heräs siihen kun seisoin sängyn vieressä ihmeissäni ja tuijotin mahaani. Sanoin vaan että nyt tais vedet mennä ni mies oli gepardina ylhäällä ja alko panikoimaan pitkin kämppää ja ettimään numeroa Naistenklinikalle. Ohjeeksi saatiin että 12 tunnin sisällä sinne viimestää joten aattelin että aikaa on ja menin suihkun ja mies lähti hakee huoltoasemalta tupakkaa.
Puolessa tunnissa supparit ylty niin kammottaviks että ei pystyny olemaan ja mies löys mut roikkumasta pyykkikoneen päältä kun palas ja autto mut pukemaan. Samalla tajusin että eihän mulla oo mitään pakattuna koska vauvan piti syntyä vasta reilu viikon päästä. Suppareiden välissä yritin pysyä järjissä ja heittelin laukkuun mitä sattuu samalla kun mies soitti taksia.
Taksi tuli vähän vajaa puolyö, kuskina oli nuori tummaihonen kundi joka meni aivan paniikkiin ku puuskutin kyytiin mahani kanssa. Supparit oli pahoja ja istuminen tuntu helvetilliseltä, kuski oli varmaan kalpein tummaihonen mitä oon ikinä nähny eikö sen oloa helpottanu yhtään se et mies mulkoili sitä taustapeilistä vihasena aina kun mulla supisti..
9.9.09
Naistenklinikalle päästiin puolen yön jälkeen, mies jäi vielä tappelemaan maksun kanssa taksiin ku ei meinannu kortti toimia. Mä puuskutin eteisessä ja noijailin penkkeihin. Siitä sit vastaanottoon ja ne oli siellä suht rauhassa kun mähän olin ekakertalainen että kyllähän tässä vielä kestää. Sisätutkimuksessa olin 4cm auki ja sain saman ties käskyn lähteä saliin. Matkalla toisessa salissa joku nainen huus ja karju ja kirku äitiään avuks, sillon meinasin jänistää mut urheesti jatkoin kävelyä suppareiden välissä.
Salissä mun letkutettii ja sain aluksin ilokaasua kipuihin kunnes mut tutkittiin uusiks ennen epiduraalia ja olin 6cm auki. Epiduraali jeesas kun unelma, lepäsin pari tuntia ja mieskin alko vähän rauhottua. Noin klo 3.15 epiduraali alko hiipua ja mies samaan aikaan päätti lähteä paskalle. Kätilö tutki tilanteen ja olin täysin auki. Mies siis istui hyyskässä kun sain luvan alkaa ponnistaa ja saapu paikalle just ennen ekaa ponnistusta vähän ihmeissään et oltiin jo täydessä touhussa. Kolmas ponnistus ni poika oli maailmassa, kerran kirpas vähän kovempaa viimesellä ponnituksella.
Kello 3.31 musta tuli äiti ekaa kertaa pojalle joka paino 2 835 g ja oli 47 cm pitkä.
Tikkejä sain pari lieviin nirhaumiin, synnytys kesti vesien menosta syntymään 4h 31 min. Kätilöt oli ihania, kaks nuorta tyttöä.
Odotan innolla uutta synnytystä, jäi niin hyvä mieli tosta ekasta.
Mukavaa talvipäivää mammat, toivottavasti kaikki päästään kesällä tekee uutta synnytyskertomusta.
Possu ja pikkusaukko 10+4
Ihania synnytyskertomuksia, voisin kanssa omani jakaa teidän kanssa:
8.9.09
Aamulla oli aika Naistenklinikalle koska pojalla todettiin rakenneultrassa toisessa munuaisessa poikkeavuutta. En muistanu että missä kerroksessa aika oli ja olin jo valmiiksi muutaman minuutin myöhässä. Ramppasin ensin turhaan ylimpään kerrokseen, josta mut siis neuvottiin muualle.. portaita taas edestakas kunnes löysin perille. Yllättäen olin taas väärässä paikassa ja taas uusien ohjeiden perusteella portaita alimapaan kerrokseen. Aikaa oli mennyt porrasjumppaan jo niin sikana että olin rutosti myöhässä eikä lääkäri kerinny enää poikaa ultrata.
Se siitä sitten, turha reissu. Lievästi vittuuntuneena lähdin taapertamaan kohti Kampin metroasemaa ja samalla puhuin puhelimessa miehelle että en ainakaan ikinä koskaan enää astu jalallanikaan Naistenklinikalle, perhana kun kiukutti.
Samana iltana käytiin nukkumaan kymmenen aikaan ja yheltätoista heräsin mahan vihlasuun ja siihen että jotain lämmintä holahti housuun. Mies heräs siihen kun seisoin sängyn vieressä ihmeissäni ja tuijotin mahaani. Sanoin vaan että nyt tais vedet mennä ni mies oli gepardina ylhäällä ja alko panikoimaan pitkin kämppää ja ettimään numeroa Naistenklinikalle. Ohjeeksi saatiin että 12 tunnin sisällä sinne viimestää joten aattelin että aikaa on ja menin suihkun ja mies lähti hakee huoltoasemalta tupakkaa.
Puolessa tunnissa supparit ylty niin kammottaviks että ei pystyny olemaan ja mies löys mut roikkumasta pyykkikoneen päältä kun palas ja autto mut pukemaan. Samalla tajusin että eihän mulla oo mitään pakattuna koska vauvan piti syntyä vasta reilu viikon päästä. Suppareiden välissä yritin pysyä järjissä ja heittelin laukkuun mitä sattuu samalla kun mies soitti taksia.
Taksi tuli vähän vajaa puolyö, kuskina oli nuori tummaihonen kundi joka meni aivan paniikkiin ku puuskutin kyytiin mahani kanssa. Supparit oli pahoja ja istuminen tuntu helvetilliseltä, kuski oli varmaan kalpein tummaihonen mitä oon ikinä nähny eikö sen oloa helpottanu yhtään se et mies mulkoili sitä taustapeilistä vihasena aina kun mulla supisti..
9.9.09
Naistenklinikalle päästiin puolen yön jälkeen, mies jäi vielä tappelemaan maksun kanssa taksiin ku ei meinannu kortti toimia. Mä puuskutin eteisessä ja noijailin penkkeihin. Siitä sit vastaanottoon ja ne oli siellä suht rauhassa kun mähän olin ekakertalainen että kyllähän tässä vielä kestää. Sisätutkimuksessa olin 4cm auki ja sain saman ties käskyn lähteä saliin. Matkalla toisessa salissa joku nainen huus ja karju ja kirku äitiään avuks, sillon meinasin jänistää mut urheesti jatkoin kävelyä suppareiden välissä.
Salissä mun letkutettii ja sain aluksin ilokaasua kipuihin kunnes mut tutkittiin uusiks ennen epiduraalia ja olin 6cm auki. Epiduraali jeesas kun unelma, lepäsin pari tuntia ja mieskin alko vähän rauhottua. Noin klo 3.15 epiduraali alko hiipua ja mies samaan aikaan päätti lähteä paskalle. Kätilö tutki tilanteen ja olin täysin auki. Mies siis istui hyyskässä kun sain luvan alkaa ponnistaa ja saapu paikalle just ennen ekaa ponnistusta vähän ihmeissään et oltiin jo täydessä touhussa. Kolmas ponnistus ni poika oli maailmassa, kerran kirpas vähän kovempaa viimesellä ponnituksella.
Kello 3.31 musta tuli äiti ekaa kertaa pojalle joka paino 2 835 g ja oli 47 cm pitkä.
Tikkejä sain pari lieviin nirhaumiin, synnytys kesti vesien menosta syntymään 4h 31 min. Kätilöt oli ihania, kaks nuorta tyttöä.
Odotan innolla uutta synnytystä, jäi niin hyvä mieli tosta ekasta.
Mukavaa talvipäivää mammat, toivottavasti kaikki päästään kesällä tekee uutta synnytyskertomusta.
Possu ja pikkusaukko 10+4
.Kyllä sitä on itsekkin miettinyt esikoisen syntymää ja miettinyt kuinka lähellä oli että en olis saanut pitää pientä.Mutta onneksi mitään peloa ei jäänyt
.En mahdu enää mihinkään mun housuihin,onneksi mun äitiyshousut tulee ens viikolla!.Toppahousuissa kuitenkin kuljen arkena
.ja vaaleeta leipää en ole syönyt moneen vuoteen.Patonkia silloin tällöin mutta sämpylöitä tai paahtoleipää en ole syönyt kun muutaman harvoin ja siitä tulee huono olo:x
.Seuraavalla kauppareissulla on ostettava!
todella huono olo ollut eilen ja tänään. Varsinkin etukenossa koepinkan äärellä istuminen tuntuu mahdottomalta. Ja noita kokeita olisi aika läjät tässä ennen joulua... En tiedä miten selviän
3855g 51cm ja klo oli 1.13 ja kokonaiskesto oli 11h20min 
Nyt sit tietää suurinpiirtein kaikki tästä, enkä edes itse vielä usko raskauteen :O 