2wee uhmasta!!!

Kertokaas ystävät miten teillä käyttäydytään kun uhmakohtaus iskee kunnolla päälle? Meillä ihan mahdotonta touhua,varsinkin nyt kun vauvakin talossa.
Poika ei suostu illalla menee nukkumaan,yleensä menee 19-20.00 ja nukahtaa hyvin,mutta nyt tullut vaihe että nukahtaa aina hirveen taistelun jälkeen ja ihan yliväsyneenä.Raivoaa huutaa heittää tavaroita,huijaa että pipi tuli tohon ja pipi tähän,tai että lisää maitoa yms... Päivätkin on aika menoa kun on vilkas poika m uutenkin ja tuntuu että päivät on yhtä kamppailua ittensä kanssa,suuttuu hetkein välein itselleenkin jos joku asia mee niin kuin pitäs! Eli omaa tahtoa on!

Olis kiva kuulla minkälaista uhmaa tedän lapsilla in ja minkäikäisiä?

Paheeneko tämä vai onko vain tämän 2vuoden uhman ajan? :\|

 

on vaan jotenkin tosi kurja olo,kun joutuu jatkuvasti huutaa lapselle ja hermot kireenä. Isää kyllä uskotaan paljon paremmin.Ja on myös kurja olo siitä että ykkönen jäänyt paljon vähemmälle nyt kun vauva synyt,ja en pysty niin paljoa repii aikaa esikolle niin kuin enne
Niin ymmärrän kyllä että kaipaa kovasti huomiooni!

 

no meillä poika on kohta kolme vuotias ja uhma on railakkaana. eli meillä taistellaan ihan kaikesta. nukkumaan meno ja pukeminen ovat tällä hetkellä pahimmat. uhkailu on oikeastaan toimivin keino toimia tällä hetkellä. eli nukkumaan hän laittaa meän sänkyyn samalla kun nukutan hänen pikkuveljeään ja jos ei meinaa rauhottua niin menee sitten omaan sänkyyn, omaan huoneeseen (jonne hänet kannetaan aina nukahdettuaan). tätä hän ei luonnollisesti halua niin yleensä kerran siellä sängyssä käynnin jälkeen hän laittaa viereeni nukkumaan.

nukkumaan mennessä hän haluaa myös vettä...eli siis tekee samaa kuin teidän lapsi, että huijaa, että tahtoo sitä ja tätä ja että tulee pissa jne. no me ollaan tehty periaate, että kerran käytetään pissalla, jos sitä valittaa ja kerran saa hörpätä vettä jos janottaa ja se siitä sitten vaati hän sitä kuinka paljon vain!

pukemisessa, hampaiden pesussa jne. mistä ikinä hän haluaa alkaa vääntämään kättä niin me ollaan päätetty vaan pitää pintamme eli pojalle kerrotaan aina ennenkuin tapahtuu, että mitä tapahtuu. koko päivä mennään eteenpäin periaattella, että kerrotaan pojalle, että kohta syödään...sitten kun on syöty, käydään pissalla, puetaan ja mennään ulos, kohta mennään sisälle, sisällä riisutaan jne. eli valmistellaan lasta hyvin ja sitten toimitaan. tämä joskus auttaa, ja sitten taas ei. esimerkiksi ulos olen saanut nyt jo pitemmän aikaa AINA pukea pojan väkisin. ei vaan anna periksi, mutta en anna minäkään. voimiahan tämä vaatii, varsinkin, kun toinen on siinä rinnalla kans hoidettavana ja kolmas massussa. mutta voimia sinulle...on täällä muitakin, jotka on tekemisissä sinnikkäiden uhmakkaiden lasten kanssa!!! :hug: :heart:

 

Uhmaa meilläkin päin. tyttärini täyttää kohta 3v ja uhma jatkuu, välillä oli 3kk seesteisempi kausi ja tuli uudelleen. Vanhempien kärsivälisyyttä koetaallaan kovasti. Kuuluu kuitenkin tähän ikään, kaikilla lapsillamme ollut 2-3v.

Koita jaksaa!

 

Mielestäni näillä uhmaikäisillä helpottaa, jos päivissä ja kaikissa tekemisissä on tuttu ja turvallinen rutiini. Asiat siis tapahtuvat -kiukutteluista/huutamisista/raivoamisista huolimatta samalla tavalla ja periksi ei anneta, siis vanhempien kannalta. Helpointa on, jos näitä rutiineja on ollut jo vauvaiästä lähtien, siis tietenkin aina ikäkausiin soveltaen. Ja kannattaa tietty muistaa, että lapsi ei aina ole hankala uhmaikäinen "tahallaan", vaan käy läpi kehitykseensä tärkeitä vaiheita. Jees, siis tosi helppo muistaa, sen uhmakohtauksen ollessa päällä ja omatkin tunteet on vielä pinnassa... \|O
Jaksamista teille kaikille!