2v7kk miten kuriin

Meidän esikoinen(2v7kk) on nyt viimeisen kk:n aikana muuttunut ihan piruksi!

Koko ajan tekee pahuuksia,päällimmäisenä tietysti kiusaa 1v pikkusiskoaan.On ihan hirvee;vie lelut ja murjoo toista. Toki pikkusisko on oppinut käyttämään tätä hyväksi eli itkee ja vinkuu toisinaan vaikka ei olis mitään tapahtunut(veli muuten vaan ärsyttää).

Mutta tänään,tämä pikku piru varasti ruokaa!!Oltiin kerhossa ja poika otti ja vei KAKSI kertaa evästä pöydästä,muuten en olis niin raivoissani ja häpeissäni,mutta kun toisella kertaa vei jonkun äidin lautaselta!!!!!

Miten ihmeessä saan pojan kuriin,kun en mä haluisi antaa selkään "koko ajan" eikä se ole edes auttanut vaikka sormille näpäyttää tuommosen jälkeen.
Joko me ollaan nyt saatu kasvatus menee pieleen,vai voiko alle 3-4vuotiasta edes oikein kasvattaa?Ollaan yritetty nämä perus oikein väärin opettaa,eli konkreettisesti sitä ettei kädestä oteta.

Tiedän kyllä,että poika oirehtii pikkusiskoaan,kun se vie niin paljon aikaa ja jos on vapaata äidillä niin sillon sitä mielellään soisi itselleen hetken aikaa istua sohvalla.Poika on joutunut kasvaa niin kiireellä isoksi.

Kuinka paljon kasvatusta haittaa vanhempien erimielisyys kurista ja toiminta tavoista silloin kun on rankaisun paikka?

Neuvoja kiitos,ja kokemuksia(tässä alkaa tuntea itsensä niin tyhmäksi)

 

Meidän esikoinen(2v7kk) on nyt viimeisen kk:n aikana muuttunut ihan piruksi!

Koko ajan tekee pahuuksia,päällimmäisenä tietysti kiusaa 1v pikkusiskoaan.On ihan hirvee;vie lelut ja murjoo toista. Toki pikkusisko on oppinut käyttämään tätä hyväksi eli itkee ja vinkuu toisinaan vaikka ei olis mitään tapahtunut(veli muuten vaan ärsyttää).

Mutta tänään,tämä pikku piru varasti ruokaa!!Oltiin kerhossa ja poika otti ja vei KAKSI kertaa evästä pöydästä,muuten en olis niin raivoissani ja häpeissäni,mutta kun toisella kertaa vei jonkun äidin lautaselta!!!!!

Miten ihmeessä saan pojan kuriin,kun en mä haluisi antaa selkään "koko ajan" eikä se ole edes auttanut vaikka sormille näpäyttää tuommosen jälkeen.
Joko me ollaan nyt saatu kasvatus menee pieleen,vai voiko alle 3-4vuotiasta edes oikein kasvattaa?Ollaan yritetty nämä perus oikein väärin opettaa,eli konkreettisesti sitä ettei kädestä oteta.

Tiedän kyllä,että poika oirehtii pikkusiskoaan,kun se vie niin paljon aikaa ja jos on vapaata äidillä niin sillon sitä mielellään soisi itselleen hetken aikaa istua sohvalla.Poika on joutunut kasvaa niin kiireellä isoksi.

Kuinka paljon kasvatusta haittaa vanhempien erimielisyys kurista ja toiminta tavoista silloin kun on rankaisun paikka?

Neuvoja kiitos,ja kokemuksia(tässä alkaa tuntea itsensä niin tyhmäksi)

Ihan ensinnäkin..lapsen ruumillinen kuritus on laissakin kielletty. Sillä et saavuta mitään.

Ja mitä kasvatukseen tulee niin kyllä tuon ikäisen kohdalla voi hyvinkin jo puhua kasvattamisesta. Kaikki lähtee siitä että vanhemmat ovat samaa mieltä kasvatuskäytännöistä ja niistä on juteltu yhdessä. Jos jostain ollaan eri mieltä sitä ei näytetä lapselle van siitä puhutaan kahden kesken. Luodaan lapselle selkeät säännöt ja sitä kautta turvallinen sekä positiivinen kasvuympäristö.

Kun lapsi tekee jotain väärää, puhu hänen kanssaan. Kerro miksi ruuan varastaminen toisen lautaselta on väärin tai miksi pikkusiskon kädestä ei saa viedä lelua. Tarvittaessa anna lapselle sopiva rangaistus, esim jäähy jäähypenkillä. Laita lapsi myös pyytämään anteeksi ja hyvittämään tekonsa. Aseta lapsi myös toisen osapuolen osaan, miltä sinust tuntuisi jos joku ottaisi leluja tai varastaisi ruokasi.

Puhu lapsen kanssa häne tunteistaan. Noin pieni ei vielä aina hallitse tai ymmärrä omia tunteitaan. Kun kiusaa esim pikkusiskoa niin sano että tiedän että sinua nyt harmittaa kun sisko tuli häiritsemään leikkejäsi. Et kuitenkaan saa töniä siskoa pois vaan tule kertomaan aikuiselle niin aikuinen ottaa siskon pois häiritsemästä sinun leikkiä.

Anna lapselle myös omaa aikaasi (myös isän aikaa) ilman siskoa. Menkää kauppaan, puistoon tai vaikka kirjastoon ihan kahdestaan.

Ota lapsi kiinni hyvästä - ei aina pahasta - kehu lasta ja kerro miten iloinen olet kuh hän käyttäytyi noin hyvin.

 

HALOOOO!!!En tiedä jäikö sulla huomaamatta mutta mun tekstissä luki että EN viitsisi koko ajan antaa selkään(et vissiin edes rivien välistä osaa lukea tässä lauseessa olevaa sarkasmia),kyllä mä tiedän että sillä ei saavuta mitään,muuten kai olisi riiviö jo saatu kuriin.En mä tänne tullu saarnaa hakee siitä että ruumiillinen kuritus on laissa kielletty,vaan neuvoja samassa tilanteessa olevilta/olleilta jotka ovat ratkaisun keksineet,tai edes jotain tilannetta helpottavaa.

Taitaa olla niin että meillä 2,5v on jotenki jälkeen jäänyt kun esimerkiksi kun siltä kysyy miltä susta tuntuis jos joku teksi sulle noin,tämä poika vaan sanoo että mmm tai niin. Helvetin helppo keskustella/puhua lapsen kanssa joka ei edes ymmärrä kysymystä.

 

Musta taas nuo peppuliinin neuvot oli täysin asiallisia ja ainakin meillä toimii oikein hyvin - miksi siis heti vedät herneen nenään kun kuitenkin neuvoja kyselit?? Ja kyllä minusta sormille näpäyttäminen on tuota ruumiillista kuritusta, mistä peppuliini mainitsi...

Ja kyllä yli 2,5-vuotias ymmärtää jos asian selittää riittävän yksinkertaisesti ja hitaasti samalla tasolla lapsen kans (ja niin pitkään että näkee että se oikeasti uppoaa kaaliin...). Meillä ainaki toimii tuo ylläkuvattu kasvatusmetodi kun sen tekee nimenomaan kasvokkain 2 v 3kk ikäisen kanssa - jos asiaa vaan huutelee jostain omista korkeuksista niin ei mitään vaikutusta.

 

Vilpittömästi pyydän anteeksi eilistä käyttäytymistäni,tuli paha mieli kun sain nyt aamulla luettua kaikki omat vuodatukseni.Mä en jaksa selitellä mun väsymyksiä ja parisuhde ongelmia täällä,vaikka ne osaltaan tähän kuuluukin.Tämä on ainoa paikka mistä mä saan minkään näköistä apua arkeen(mies on mutta se on pitkä juttu ja apua vähän sieltä tänne) ja nimenomaan niitä peilejä.Eihän se oikeuta mua täällä räyhäämään muille,tai kellekkään.

Mutta tuo poika on hirviö mä tiedän että omaa sytänihä se on kun en jaksa enkä saa aikaa riittämään kaikkeen,ja välillä yritän päästä kaikkein helpoimmalla että jaksaa iltaan.Mä vaan oon niin poikki! Mä lähinnä toivoin täältä saavani jonkun helpon reseptin siihen miten saan jaettua itseni niin moneen osaan kun tarvis vaatii ilman etä tähän paikkaan kuolee,sitä ei taida olla?
Ja mitä tohon kurittamiseen tulee,niin sehän on itsestään selvä asia minulle,enkä itse sitä salli,mä luulin että se tuli mun kirjoituksissa tarpeeksi selvästi esiin,niin että sitä ei tarvitse joka mutkassa toistaa,vaikka ääliö olenkin niin kyllä mä lukemani ymmärrän.

 

ärripurri :minä ymmärrän sua täysin! Meillä kans vähän samaa ongelmaa ilmassa, lapset ovat vaan 2v2kk ja toinen 7kk. Välillä on meno ihan mahdotonta, pikkuveli saa kyytiä :ashamed: Kerro mullekkin jos keksit jonkin hyvän konstin saada puhumalla tuo lapsi kuriin! Jäähypenkilläkin se vaan nauraa...

 

MEILLÄ: ei se aina auta vaikka koittaisit puhua ja selittää ja selittää eikä jäähytkään aina, eikä sekään että yrität antaa kahdenkinkeskistä aikaa ja keskittyä esikoiseen ym.. ja meidän laps jo yli 5v.....mustasukkasuus jäätävää tuota 1v kohtaan... aluks ei ollut mitään, mutta nykyään..hohhoijaa! meil uhma alkoi vasta tossa 3v ja kestäääää,tai nyt en enää tiä onko kyseessä jo vaan mustasukkasuutta pikkusiskoa kohtaan,mutta RANKKAA ON! ja huomiota kyllä saa ja kehuja ym, vähän vain vaikeeta kun turhan usein päivät on enemmän sitä kiukkua ja valitusta.... kyllä,anteeks vaan, joskus tulee sitäkin mietittyä kun ei PUHE eikä jäähyt tepsi, että selkäänsäkö tuo lapsi tarttis,eikö muu auta vai montako vuotta tähän menee!!!!! lapsia on myös eri luontoisia. meilläkin tää esikko oli tohon 3v asti kuin enkeli! todella kiltti ja kohtelias ja totteli helposti ym. ja säännöt on selvät olleet ja kaikki "kuten pitääkin" ainakin esim lasten terapeutin mukaan.... jaksamista!!

 

Älä välitä. Meidän poika (2 v. 9 kk) on välillä myös oikea kiusantekijä, vaikkei mitään pikkusisarta olekaan! Täytyy vain aina muistaa yrittää selittää (moneeeeen kertaan) miksi jotain ei saa tehdä. Ja kehua tarvittaessa, kun lapsi toimii oikealla tavalla. Se vain tuppaa aina ainakin meikäläiseltä unohtumaan. Liian pitkiä perustelupuheita ei kannata pitää, koska pieni lapsi ei välttämättä ymmärrä kaikkea - tai ei jaksa kuunnella pitkiä jaaritteluja. Katsot lasta lähietäisyydeltä silmiin ja kerrot lyhyesti ja ytimekkäästi mitä hän ei saa tehdä ja miksi näin. Tsemppiä!

 

Oma poikani on pikkaisen vajaa 3 v ja muistelisin, että pahin aika oli muutama kk sitten. Poika teki ihan mitä lystäsi, töni muita eikä totellut ollenkaan. Nyt tilanne on eri. Lapsilla on näitä huonompia ja parempia vaiheita ja olen ajatellut, että ne suvantovaiheet on siksi, että vanhemmat pysyisivät edes kutakuinkin järjissään...

Ärripurri, ymmärrän että olet väsynyt ja tiukilla. Mutta älä silti kutsu lastasi hirviöksi, vaan yritä ennemminkin muistaa ne hyvät puolet ja myös kiittää lasta niistä hetkistä, jolloin hän käyttäytyy hyvin (niitäkin taatusti on). Pitkää pinnaa tämä pienten kasvattaminen vaatii, sitä ei käy kieltäminen...

 

Kiitos,tätä vertaistukea mä kaipaan tosi kipeästi,täällä ei uskalla apua kovin paljon pyydellä tai ainakaan puhua asioista niiden oikeilla nimillä . Jäähy ei meillä toimi niin kuin tv:ssä niillä lastenhoitaja guruilla,tulee sellanen raivari että oksat pois,sitten huudellaan äitiä koko se minuutti,pari(en tod.ole aikaa ottanut kauanko on,ei kuitenkaan pitkään). Mä en oikein tiedä että pitäiskö silloin raivarin aikana mennä lohduttaa vai ei.(Mies ei ota kantaa tähän kavatukseen oikein yhtään) Niin ja jäähyllä tuhoaa kaiken mitä lähellä on että silleen

Mutta nyt on mennyt paremmin,vaikka tekis välillä mieli heittää kaikki miestä myöten seinään.
Käydään pojan kanssa kahden joka paikassa aina kun on mahdollista.Mutta ei se auta,se huomio pitää aina saada just silloin kun pikkusisko on sylissä,syömässä yms.Esikko tuskin halusi pikkusiskon 1v7kk ikäisenä,ottaahan se pattiin varmasti hänellä.
Ja toki muista myös ne hyvät ja ihanat hetket mitä poika tuo päivään,väsyneenä vaan oon niin pessimisti.
Ja kun ehkä saadaan vielä suhdepuolella arki kuntoon,niin valo alkaa paistaa mullekkin

 

Sori.. mä en osaa ottaa huumorilla mitään tollasia selkään antamisjuttuja, melkeen kaikkea muuta kyllä.

Anteeksi jos pahoitin mielesi. Mielestäni kuitenkin annoin myös käytönnön vinkkejä, sellaisia jotka monella toimivat. ja samanlaisia vinkkejä antoivat monet muutkin.

Toivottavasti teillä asiat muuttuvat parempaan päin, kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi.

 

Jäähy ei meillä toimi niin kuin tv:ssä niillä lastenhoitaja guruilla,tulee sellanen raivari että oksat pois,sitten huudellaan äitiä koko se minuutti,pari(en tod.ole aikaa ottanut kauanko on,ei kuitenkaan pitkään). Mä en oikein tiedä että pitäiskö silloin raivarin aikana mennä lohduttaa vai ei.(Mies ei ota kantaa tähän kavatukseen oikein yhtään) Niin ja jäähyllä tuhoaa kaiken mitä lähellä on että silleen

Mä en ole tuota jäähyä käyttänyt, mutta noissa ohjelmissahan siellä jäähyllä istutaan sen verran minuutteja kun on ikää. Mitäs jos antaisit raivota vaan ja aina jos tulee pois ennenkuin aika on täysi, niin eikun palautus jäähylle ja aika alkaa alusta. Yhdessä ohjelmassa oli kans ongelma toi, että rikkoi paikkoja ja silloin lapsi laitettiin jäähylle huoneeseen, jossa ei ollut rikottavaa. No tää on varmaan aika vaikea toteuttaa? mut jos se jäähypaikka olis vaik sänky, missä ei voi rikkoa mitään? Niin ja tärkeäähän olis tuossa kans sitten kun on rauhoittunut "mennä lapsen tasolle" ja selittää miksi joutui sinne ja laittaa pyytämään anteeksi. Ihan hirveä urakka varmaan saada toi menetelmä toimimaan, mut luulisin, että olis vaivan arvoista, jos vaan löydät voimia. Jäähylle laittamisesta, jos ei sitä vie loppuun, on luultavast enemmän haittaa kun hyötyä.

Kauhulla muuten luin sun tekstiä. Meillä poika nyt 2,5 ja ollut tosi "mallikelpoinen" tähän asti. Mietin vaan, että kiva jos meilläkin muuttuu tässä parin kuukauden kuluttua. (Pikkuveli silloin meilläkin 1vee)

Koita jaksaa! Johdonmukaisuus ja pos. palaute olis niin tärkeää, mutta tietäähän sen itse kukin miten vaikeaa se on kun oikein väsyttää.. mut tsemppiä!

 

Vielä sellainen vinkki, että puhu neuvolassa tai soita mielenterveystoimistoon, jos tuntuu, että et jaksa. Esimerkiksi perheneuvolasta voit saada yllättävää apua arjessa jaksamiseen, parisuhteeseen ja lasten kasvattamiseen. Et ainakaan menetä mitään, mutta voit saada paljonkin

 

Meillä about 2v 3kk pikku koheltaja myös
.En jaksanut lukea kaikkea yllä joten ..

Välillä on noita äitiä koettelevia raivis päiviä.

Välillä se riehuu ihan vaan periaatteesta:laitoin väärän lusikan/oven kiinni yms. silloin vaan pidän huolen ettei se satuta minua eikä itseään ja annan sille omaa aikaa rauhoittua.

Joskus pikkuasioissa vedän ihan leikiksi. Naurahdan päälle tai hassuttelen naamaa väännellen...sit perään toteamus et ethän sä oikeasti ole vihainen kun ihan noin naurattaa...
kun itse olen todella väsynyt niin sit on kyllä aika hapanta menoa mutta itse yritän olla laskeutumatta muksun tasolle kiukuttelemaan.

Olen välillä antanut vain huutaa itsekseen hetken ja käynyt välillä kysymässä että menikös kiukku ohi jo.Aluksi se saattoi lyödä päätään lattiaan tai purra minua oikein huolella. Nyt järjen karttuessa tavarat saa kyytiä.(olen opettanut jalan polkemista ja murisemista sekä sanallista ilmaisua/lauseita esim. olen nyt tosi kiukkuinen äitille/lelulle koska..)

Välillä lentää lelua päin ja huutaa:mee pois mutta usein myös rauhoittuu ja tulee syliin. Kysyn että mistäs kiukku tuli ja onko vielä vihainen/murheellinen. Nykyään tulee söpö selitys. Vakio on :mulle tuli kiukku kun lelu ei toiminut/isi ei tullu kotiin/on nälkä/on kakkahätä. Katuessaan usein niin suloinen että äidillä meinaa tulla tippa linssiin.

Olen kyllä aikoinaan sormille napauttanut mutta toimi lähinnä provosointina ja paremman tehon sain kun selitin että jos hellan nappuloihin koskee niin voi koko talo palaa ja kaikki lelut,unilelua myöten.

Välillä kun ei ole hajuakaan miksi se suuttuu eikä tahdo mennä ohi millään niin otan syliin ja pidän kiinni->päätän sen puolesta esim että nyt sulla on nälkä ja oot kiukkunen. ihan niinkuin isikin välillä kun se tulee töistä.jne. Kovasti yritän "haistella ilmaa" että mistähän se nyt suuttui.

On ollut ihan vauvasta todella tempperamenttinen tapaus(liekö vanhempiinsa tullut)
Meillä on tulossa kohta pikkukakkonen joten |O olen koittanut vaan ottaa rennosti.

Paljon jaksamisia kaikille tempperamenttisten/uhmaisten lasten vanhemmille!!! :hug:

p.s. joku kasvatus psykologi on sanonut että lapset tottelee tosiaan paremmin jos molemmat vanhemmat aina "samaa" mieltä kasvatuksesta mutta ne joilla on myös ristiriitaisuuksia auttavat lasta oppimaan kompromissien tekoa ja vähemmän "mustavalkoista" ajattelutapaa. Kuulemma hyötyä näin vanhemmilla päivillä... B)