Meillä siis kohta 2,5 vuotias poika jonka kanssa alkanut tää taisto, oikeastaan kaikesta 
Meillä esim. nukkumaan menosta on tullut tosi hankalaa. Ei suostu nukkumaan päikkäreitä - en pakota, ellei nyt selkeästi ole ihan todella väsynyt.
Mutta illalla nukkumaan meno on ihan yhtä vaikeaa, nukkui päivällä tai ei. Huutaa/ kiukuttelee, ja oikeasti siisei mitään todellista hätää/vaivaa ole.
Tänään sitten kävin pari kertaa sanomassa, että " käy nukkumaan, tai jos ei nukuta niin ainakin huilaat sängyssä, ilman huutamista" tjs.
No poika senkun jatkaa mekastustaan, kuten muulloinkin herätti huudollaan pikkuveljen jne.
Mies kävi jotain ärähtämässä, kun rauhoittelin vauvaa. Huuto jatkui, mentiin sitten molemmat (pyysin miehen mukaan, jotta kuulee sen meiltä molemmilta) pojan huoneeseen ja sanoin, että " nyt äiti ja isä ei tule tänne enään, ollaan olohuoneessa ja sinä voit käydä ihan rauhassa nukkumaan, ei ole mitään syytä huutaa. Tai sitten voit huutaa ihan niin paljon kuin haluat, mutta äiti ja isä ei juokse täällä enään, nyt on nukkuma-aika"
No, yllätävää huuto jatkui ja sitten mies ehdotti että ovi kiinni ja huutakoon. Mutta tää on nyt tää ongelma, kun mun mielestä ei ole oikein että lapsi jätetään oven taakse huutamaan. Vaikka se huuto herättäisikin vauvan.
No ovi jäi auki, lapsi huusi vielä hetken mutta rauhottui ylättävän nopeasti. Eli musta tää toimi näinkin, silti mies sanoo että oon liian lepsu ja että tyhmää herättää vauva toisen kiukuttelun takia.
No joo, en mäkään varsinaisesti nauti siitä että vauvaa pitää uudelleen nukuttaa, mutta en mä siltikään haluisi että isompi kokee että se " lukitaan" johonkin koska on kiukkuinen. Ajattelen että mielummin hyssytän vauvaa nyt muutamia iltoja uudelleen uneen, kuin " hylkäisin lapsen oven taakse.
Mutta mies taas sanoi että sillä suljetulla ovella olemitään merkitystä, jos toinen kuitenkin " jätetään" huutamaan.
Eli nyt jäin miettimään että kumpi on pahempi/parempi?
Meillä esim. nukkumaan menosta on tullut tosi hankalaa. Ei suostu nukkumaan päikkäreitä - en pakota, ellei nyt selkeästi ole ihan todella väsynyt.
Mutta illalla nukkumaan meno on ihan yhtä vaikeaa, nukkui päivällä tai ei. Huutaa/ kiukuttelee, ja oikeasti siisei mitään todellista hätää/vaivaa ole.
Tänään sitten kävin pari kertaa sanomassa, että " käy nukkumaan, tai jos ei nukuta niin ainakin huilaat sängyssä, ilman huutamista" tjs.
No poika senkun jatkaa mekastustaan, kuten muulloinkin herätti huudollaan pikkuveljen jne.
Mies kävi jotain ärähtämässä, kun rauhoittelin vauvaa. Huuto jatkui, mentiin sitten molemmat (pyysin miehen mukaan, jotta kuulee sen meiltä molemmilta) pojan huoneeseen ja sanoin, että " nyt äiti ja isä ei tule tänne enään, ollaan olohuoneessa ja sinä voit käydä ihan rauhassa nukkumaan, ei ole mitään syytä huutaa. Tai sitten voit huutaa ihan niin paljon kuin haluat, mutta äiti ja isä ei juokse täällä enään, nyt on nukkuma-aika"
No, yllätävää huuto jatkui ja sitten mies ehdotti että ovi kiinni ja huutakoon. Mutta tää on nyt tää ongelma, kun mun mielestä ei ole oikein että lapsi jätetään oven taakse huutamaan. Vaikka se huuto herättäisikin vauvan.
No ovi jäi auki, lapsi huusi vielä hetken mutta rauhottui ylättävän nopeasti. Eli musta tää toimi näinkin, silti mies sanoo että oon liian lepsu ja että tyhmää herättää vauva toisen kiukuttelun takia.
No joo, en mäkään varsinaisesti nauti siitä että vauvaa pitää uudelleen nukuttaa, mutta en mä siltikään haluisi että isompi kokee että se " lukitaan" johonkin koska on kiukkuinen. Ajattelen että mielummin hyssytän vauvaa nyt muutamia iltoja uudelleen uneen, kuin " hylkäisin lapsen oven taakse.
Mutta mies taas sanoi että sillä suljetulla ovella olemitään merkitystä, jos toinen kuitenkin " jätetään" huutamaan.
Eli nyt jäin miettimään että kumpi on pahempi/parempi?