2v3kk ja äiti vaihe menossa!

Mantatyttö82

Aktiivinen jäsen
11.03.2005
1 806
0
36
Mites teillä saman ikäiset? Onko jollain muulla samaa ongelmaa? Eli että äidissä roikutaan yhtäkkiä niin että kitistään kun äiti menee yksin lenkille, suihkuun tai vaikka vessaan.
Meillä tätä kestänyt jo jonku aikaa. On paljon isin kanssa ja isikin kyllä kelpaa, mutta sitten kun ollaan molemmat kotona ja mää meen vaikka suihkuun niin sinne pitäis tulla mukaan tai jos meen lenkille niin siitäkin protestoidaan. Jää hyvin mummun, papan tai isin kanssa jos meen johonkin ja ennen tein niin että ilmoitin pojalle että äiti menee nyt kaupaan ja sinä jäät tänne mummun/pappan kanssa ja poika jäi hyvin. Mutta nyt en enään voi sanoa sitä koska lähtemisestä ei sitte tuu kuin vinkumista joten lähden salaa. Ei kuitenkaan koskaan jää itkemään perään, mutta sellaista narinaa ja jalassa roikkumista on ihan päivittäin. Kun teen ruokaa niin pitää monesti päästä syliin ja kun en ota niin alkaa itkemään.
Poika on aina ollut hellyyden ja läheisyydenkipeä ja meillä halataan ja suukotellaan tosi paljon, mutta onko tämä nyt jotain äitivaihetta vai mitä?
 
No meillä on just tuota 1v3kk neidillä :kieh: Iskän kanssa on hyvin nätisti kaksin kotona. Yleensä narina alkaa kun äiti tulee kotiin. Eka on ihan naama hymyssä ja tulee syliin. Hetken kestää ja sit pitää purkaa kiukkua :/
Mä myös lähden salaa, eikä silloin mitään ongelmaa lähtemisessä.


Kai nää vaan kuuluu kasvuun?!
 
Kyllä meilläkin usein on tuontapaista, tyttö 2 v 2kk. Kai tämä on sitä uudelleen lähentymisen -vaihetta, kun haluaisi olla jo iso tyttö ja pärjätä omillaan, mutta äidiltä käydään edelleen tankkaamassa rohkeutta lisää ja hellyyttä. Meillä tosin myös 6 kk vauva, joten olen laittanut tämän äidin "omimisen" myös mustasukkaisuuden piikkiin, syliin on päästävä varsinkin silloin jos vauva alkaa kitistä tai teen kotihommia. Meillä tosin isikin kelpaa hyvin lapselle, mutta äitiin silti takerrutaan enemmän, kotona kun olen päivät. Myös hoitoon mummille tai isälleen jää hyvin, jos käyn kaupassa tms.

Koitetaan jaksaa tämäkin vaihe, ihanaahan tämä on kun vielä syliin halutaan, kohta voi olla ettei enää haluakaan, kun ikää tulee vähän lisää... :heart:
 
Meillä vähän samaa. Tyttö pian 2 v 2 kk ja kovin on välillä perään, kun lähden jonnekin.
Luin jostain että salaa ei saisi koskaan lähteä, kun lapsi voi luulla ettei äiti tule takaisin. En lähde salaa, vaikka itkisi perään. Yleensä pian lähdön jälkeen rauhoittunu, kun jäänyt isänsä kanssa ja onhan isovelikin pian 5 v. Eri asia jos on nukkumassa ja lähden vaikka kauppaan. Jos kysyy äitiä, mieheni kertoo missä olen. :heart:
 
Meillä poika (2v5kk) vaatii, että minä kerron selvästi, mitä teen ja minne menen. Eli jää isänsä/isovanhempien kanssa kaksin tai päiväkotiin aamulla ihan huudoitta, kun vain tietää, mikä on homman nimi. Mutta muuten kiehnää oikein antaumuksella. .. Eli minä en saa vahingossa unohtua minnekään, en saa livahtaa salaa/huomaamatta (tai itku tulee) ja kotona mun pitää olla ehdottomasti hänen kanssaan. "äiti on mun kaveri". Mun pitää selvästi sanoa, että teen muita hommia ja hän leikkii isänsä kanssa, niin pienen kitinän jälkeen homma toimii kotona ok.
 
Meillä ainakin tuossa 2v kieppeillä alkoi aikamoinen äiti-vaihe :) Poika on nyt 2v3kk (pikkusisko 1v1kk), ja lukuisia kertoja päivässä pitää päästä "ylliin". Poika on aina, jo ihan vauvasta, tarvinnut läheisyyttä ja syliä (toisin kuin rämäpää pikkusisarensa). Meillä minun jonnekin lähteminen ei aiheuta tarkertumsta, sillä selitän ja olen jo ihan vauvasta selittänyt minne äiti menee ja että tulee ihan pian takaisin. Mielestäni sinunkaan ei kannata lähteä salaa. Ajatelepa asiaa toisin päin: jos joku kaappaisi lapsesi silloin tällöin (et siis tiedä yhtään milloin ja monestiko päivässä ja että saatko lapsesi takaisin heti vai ei koskaan) niin olisitko siinä tilanteessa ITSE kiinni lapsessasi vain varmistaaksesi, etti häntä kukaan pääse viemään? =) Joku viisas on joskus todennut, että jos aina yrittää päästä lapsen kanssa helpolla, löytyy vaikeudet sitten myöhemmin edestä päin. No joo myönnän kyllä itsekin käyttäväni lahjonta-kiristys-uhkaus- periaatteita aina sillloin tällöin :laugh:
tässä vielä linkki lapsen kehityksen vaiheisiin:
http://vanhemmat.mll.fi/lapsi_kasvaa_ja_kehittyy/2-3vuotias.php?dir=/lapsi_kasvaa_ja_kehittyy
 
Nyt minusta tuntuu että kaikki käsittivät asian niin että olen kamala äiti kun lähden salaa pois. Korjaan nyt asiaa senverran, että olen tehnyt tätä vasta muutaman kerran ja todennut sen paremmaksi kuin sen että alan selittää että äiti menee kauppaan, koska silloin en pääse lähtemään ollenkaan. Olen joka kerta salaa lähdettyäni kysynyt hoitajalta että onko huomannut mun lähtöä ja miten reagoinut. Jos olis jäänyt itkemään niin EN TIETENKÄÄN OLISI ENÄÄN LÄHTENYT SALAA!! Mutta meillä se on mennyt niin ettei poika ole huomannutkaan mun lähtöäni.....että tapoja on monia ja lapset ovat erilaisia, joten minusta ei ole yhtään tuomittavaa ettei niin voisi tehdä!
Ja mitä tuohon takertumiseen tulee niin meillä ei sisaruksia ole joten ei ole mustasukkaisuutta. Ja meillä halitaan ja suukotellaan ja lapsi on aina tervetullut syliin, mutta kun tilanne menee siihen ettei äiti saa edes ruokaa laitettua niin minusta se on jo vähän hankalaa arkea....ELI LAPSI SAA OLLA SYLISSÄ MEILLÄKIN :) Ja tottakai nautin siitä että poika tulee vielä syliin, mutta kovin kauaa tämä ei onnistu että poika sylissä ja teen toisella kädellä ruokaa kun olen raskaana ja vatsa alkaa kasvaa. Mutta eiköhän se tästä.
 
Tottakai kannattaa tehdä siten kun on parhainta. Minä taas lähdin joskus ihan epähuomioissani urheilemaan ja en sanonut pojalle mitään. Äitiä etsittiin sitten oikein antaumuksella. Lisäksi mun pitää selvästi sanoa että jään kotiin jos miehet menevät kaksin päiväkodille. Muuten poika on ihan varma että äiti unohtui ja on isälleen vihainen. Vielä viime talvena tällä ei ollut niin merkitystä meillä, mutta nyt on.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Työäiti:
Tottakai kannattaa tehdä siten kun on parhainta. Minä taas lähdin joskus ihan epähuomioissani urheilemaan ja en sanonut pojalle mitään. Äitiä etsittiin sitten oikein antaumuksella. Lisäksi mun pitää selvästi sanoa että jään kotiin jos miehet menevät kaksin päiväkodille. Muuten poika on ihan varma että äiti unohtui ja on isälleen vihainen. Vielä viime talvena tällä ei ollut niin merkitystä meillä, mutta nyt on.
Minäkin toivoisin että meillä tilanne tästä vielä muuttuu, koska silloin oli paljon mukavampi lähteä johonkin kun pystyin sanomaan pojalle eikä siitä syntynyt minkäänlaista narinaa. Ehkä tämä on vain joku vaihe.
 

Similar threads

Yhteistyössä