Mites teillä saman ikäiset? Onko jollain muulla samaa ongelmaa? Eli että äidissä roikutaan yhtäkkiä niin että kitistään kun äiti menee yksin lenkille, suihkuun tai vaikka vessaan.
Meillä tätä kestänyt jo jonku aikaa. On paljon isin kanssa ja isikin kyllä kelpaa, mutta sitten kun ollaan molemmat kotona ja mää meen vaikka suihkuun niin sinne pitäis tulla mukaan tai jos meen lenkille niin siitäkin protestoidaan. Jää hyvin mummun, papan tai isin kanssa jos meen johonkin ja ennen tein niin että ilmoitin pojalle että äiti menee nyt kaupaan ja sinä jäät tänne mummun/pappan kanssa ja poika jäi hyvin. Mutta nyt en enään voi sanoa sitä koska lähtemisestä ei sitte tuu kuin vinkumista joten lähden salaa. Ei kuitenkaan koskaan jää itkemään perään, mutta sellaista narinaa ja jalassa roikkumista on ihan päivittäin. Kun teen ruokaa niin pitää monesti päästä syliin ja kun en ota niin alkaa itkemään.
Poika on aina ollut hellyyden ja läheisyydenkipeä ja meillä halataan ja suukotellaan tosi paljon, mutta onko tämä nyt jotain äitivaihetta vai mitä?
Meillä tätä kestänyt jo jonku aikaa. On paljon isin kanssa ja isikin kyllä kelpaa, mutta sitten kun ollaan molemmat kotona ja mää meen vaikka suihkuun niin sinne pitäis tulla mukaan tai jos meen lenkille niin siitäkin protestoidaan. Jää hyvin mummun, papan tai isin kanssa jos meen johonkin ja ennen tein niin että ilmoitin pojalle että äiti menee nyt kaupaan ja sinä jäät tänne mummun/pappan kanssa ja poika jäi hyvin. Mutta nyt en enään voi sanoa sitä koska lähtemisestä ei sitte tuu kuin vinkumista joten lähden salaa. Ei kuitenkaan koskaan jää itkemään perään, mutta sellaista narinaa ja jalassa roikkumista on ihan päivittäin. Kun teen ruokaa niin pitää monesti päästä syliin ja kun en ota niin alkaa itkemään.
Poika on aina ollut hellyyden ja läheisyydenkipeä ja meillä halataan ja suukotellaan tosi paljon, mutta onko tämä nyt jotain äitivaihetta vai mitä?
Poika on nyt 2v3kk (pikkusisko 1v1kk), ja lukuisia kertoja päivässä pitää päästä "ylliin". Poika on aina, jo ihan vauvasta, tarvinnut läheisyyttä ja syliä (toisin kuin rämäpää pikkusisarensa). Meillä minun jonnekin lähteminen ei aiheuta tarkertumsta, sillä selitän ja olen jo ihan vauvasta selittänyt minne äiti menee ja että tulee ihan pian takaisin. Mielestäni sinunkaan ei kannata lähteä salaa. Ajatelepa asiaa toisin päin: jos joku kaappaisi lapsesi silloin tällöin (et siis tiedä yhtään milloin ja monestiko päivässä ja että saatko lapsesi takaisin heti vai ei koskaan) niin olisitko siinä tilanteessa ITSE kiinni lapsessasi vain varmistaaksesi, etti häntä kukaan pääse viemään? =) Joku viisas on joskus todennut, että jos aina yrittää päästä lapsen kanssa helpolla, löytyy vaikeudet sitten myöhemmin edestä päin. No joo myönnän kyllä itsekin käyttäväni lahjonta-kiristys-uhkaus- periaatteita aina sillloin tällöin 