2v tunnekehitys

["jojo"]

Miten toimisitte tässä tilanteessa?

Luin tänään kaksivuotiaalle Teemu-kirjaa, jonka yhdessä kuvassa "Teemu on vihainen" eli suupielet ovat surullisesti alaspäin. Kuva kiinnosti lasta kamalasti ja sitä piti selittää, sanoin lapselle mm. että Teemulla on siinä paha mieli. Viereisessä kuvassa Teemu sitten hymyilee leveästi.

Lapsi tutki kirjaa monta kertaa päivän mittaan ja nyt illalla löysin hänet tutkimasta sitä taas. Aiemmin päivällä hän matki Teemun surullista ilmettä ja käänsi omatkin suupielensä alaspäin, nyt tunne meni sitten loppuun asti ja lapsi parahti surkeaan itkuun kuvaa katsellessaan. Hellyyttävää, ainakin äidin mielestä! Nyt sitten lapsi alkaa itkeä saman tien, jos edes sanoo sanaparin "paha mieli".

Mietin, otanko kirjan pois vai annanko lapsen tunnelmoida sen parissa? Olen joka kerta selittänyt, että paha mieli menee aina ohi ja sitten tulee hyvä mieli taas, se näyttää olevan lapselle tärkeää. Mutta meneeköhän tämä itkuasia jo "liian pitkälle" eli pitäisikö tosiaan viheltää peli hetkeksi poikki? Lapsikaan ei voi tunteestaan kertoa, hän kun ei vielä puhu paljonkaan.

 

[Kvart över]

Mä antaisin katsella sitä kuvaa. Ei ole mitään tietopohjaa aiheesta, mutta järkeilen, että lapselle olisi hyväksi, että oppii "eläytymään toisen rooliin". Lainausmerkit siksi, että tuskinpa ne ihan vielä kovin syvällisesti sitä osaavat tehdä, mutta jotain kuitenkin kelailevat.

Ja mietin myös, että jos sen kirjan piilottaa, voi lapsi ajatella että siinä tunteessa oli jotain kiellettyä?

Mulla itsellä myös 2,5v lapsi ja tuo samainen Teemu-kirja on ollut yksi suosikeista jo kauan. Ja juurikin tuo kohta on myös täällä kiinnostanut (se missä torni romahtaa?). Tyttö ei ole ihan noin vahvasti eläytynyt, mutta on kysellyt tuosta paljon.

 

["annika"]

katselisin sitä kirjaa yhdessä lapsen kanssa ja voipi lukea jotain muita kirjoja sitten ittekseen. mutta pelkästään positiivistahan tuommoinen empatiakyky on.
meillä tyttö keksi reilu 1.5v:nä ruveta pelkäämään muumikirjan mörköä, mikä oli mun mielestä hassua, kun olin kuvitellut että semmonen vaihe tulis vasta myöhemmin. välillä halus hypätä koko mörkösivun yli, välillä halus että äiti kääntää sen sivun esiin ja sitten sitä ihmeteltiin ja selitetettiin uudestaan ja uudestaan.

 

["jojo"]

Mulla itsellä myös 2,5v lapsi ja tuo samainen Teemu-kirja on ollut yksi suosikeista jo kauan. Ja juurikin tuo kohta on myös täällä kiinnostanut (se missä torni romahtaa?). Tyttö ei ole ihan noin vahvasti eläytynyt, mutta on kysellyt tuosta paljon.

Juu, sama kirja kyseessä.

Kiitos vastauksista itse kullekin

 

["henna"]

kannattaa antaa katsella ettei lapselle tule tunnetta ettei pahan mielen näyttäminen olekaan sallittua. voi olla että tuo vaihe menee nopeastikin ohi

 

["jojo"]

Tuli mieleen, että jonkinnäköistä empatian kehittymisvaihetta varmaan eletään muutenkin. Muistin, että vajaa viikko sitten hoidin kipeää varvastani ja pikkumies hääri ympärillä kovin kiinnostuneena. Lopulta hän tuli, puhalsi varpaaseeni ja halasi vielä päälle. Ja taas oli äidillä tippa linssissä. :heart:

 

[juuuu]

Anna vaan katsella ja vastaile tarvittaessa. Paha mielikin kuuluu elämään. Meillä 2,5v rupes usein itkemään jos illalla laulettiin "pieni tytön tylleröinen". Silti halusi sen lähes joka ilta kuulla. Nyt vuoden vanhempi ja ei enää itke. Saattaa sanoa, että "muistatko kun minulla tuli tästä harmi" <3

 

[Joxu]

Älä ota kirjaa pois, anna tutkia. Ite ainakin luulen, että opettelee hahmottamaan eri tunne tiloja. Meillä tytär 1v5kk jos näkee kirjoissa surullisen naaman, niin matkii sitä surullista ilmettä ja sanoo vaan voi, voi. Ja ite tietenkin selitän mitä ilme tarkottaa ja mistä voi tulla pahamieli. Tytärtä kiinostaa kovasti kaikki kasvon ilmeet ja matkii niitä. Matkii niitä ilmeitä jopa niinkin paljon, että käy peilistä katsomassa omaa nassuaan ja tekee ne samat ilmeet peilin edessä