2v lapsen uhma, -miten suhtautua toistuviin raivareihin?

[EN HALUA!]

Poika täytti juuri 2vuotta. On parin kuukauden aikana käynyt kovin uhmakkaaksi ja karjuen huutaa pitkin päivää "EN MÄ HALUA" kun ehdotan milloin ulosmenoa, askartelua, syömään tulemista.. mitä tahansa kivojakin juttuja niin aina huutaa ensin EN MÄ HALUA ja sitten kun jätät asian sikseen niin poika kipittää perässä paidasta repien ja pyytää kauniisti Anteeks ja sanoo perään että syödään.
Sitten autan pojan alkuun ruokansa kanssa, alku menee hyvin mutta kun vatsa alkaa täyttyä eikä jaksa enää niin taas sama karjaisu EN MÄ HALUA ja vähintään haarukka on pakko heittää kaaressa päin seinää.
Aivan järkyttävää uhmaamista ja varsinkin sisälletulo on aina taistelun takana.. en saa poikaa edes parin tunnin ulkoilun jälkeä houkuteltua millään sisälle, aina joutuu kantamaan karjuvana sisään naapureiden silmien alla..

Ja päiväkodista tulee päivittäin ihan samaa palautetta.. eli ihan sama ralli jatkuu sielläkin, ei osaa olla edes vieraskorea vaan väsyttää jo hoitansakin raivollaan.

Miten muut suhtautuu tollasiin raivareihin ja onko tää enää normaalia kun KAIKESTA ottaa kipinää satoja kertoja päivässä. Muuten on kyllä aurinkoinen kun saa vain tehdä mitä itse haluaa eikä kukaan kiellä mitään tai edes ehdottele mitä voitaisiin touhuta seuraavaksi.

Jos hermostun ja huudan lapselleni, poika huutaa minulle entistä enemmän ja raivari kestää pidempään. Jos en anna huomiota, poika tulee lyömään minua =(

Osaisko joku antaa vinkkejä ennen kun palan loppuun ton pikkuihmisen kanssa?

 

[vieras]

Noin äkkiseltään kyllä vaikuttaa suht normaalilta meiningiltä. Meilläkin tyttö (nyt jo 2v9kk) on vajaa 2v asti saanu aivan järkyttäviä raivokohtauksia, yleensä sillon jos ei joku asia mene just hänen pillin mukaan. Saattaa 45 min kirkua ja kieriä eteisen lattialla kun tullaan sisälle. Ite ei saa juuttunutta vaatetta pois, mut auttaa ei saa. Nenäkin pitäs niistää, mut sit ei saakaan. Ja kun hetken päästää pyytää taas niistämään, ja menen, niin sit ei taas saakaan Janiin poispäin, joka päivä monta kertaa. Sopivasti syntyi pikkuvelikin tähän saumaan, se oli taas uuden kiukuttelun paikka kun en ehtiny neitiä passaamaan heti kun hälle sopii...

 

[Poppinen]

Unohda houkuttelu sisään lähtiessä, varoita lasta pari kertaa etukäteen että kohta lähdetään sisälle ja sitten vaan nappaat kiinni että selvä, nyt mennään.
Meillä hoidetaan pukemiset, hammaspesut, hiustenpesutkin väkisin koska jos lapsi saisi päättää niin mitään ei tehtäisi, ainakaan ennen parin tunnin maanittelusessiota.

 

[EN HALUA!]

Noin äkkiseltään kyllä vaikuttaa suht normaalilta meiningiltä. Meilläkin tyttö (nyt jo 2v9kk) on vajaa 2v asti saanu aivan järkyttäviä raivokohtauksia, yleensä sillon jos ei joku asia mene just hänen pillin mukaan. Saattaa 45 min kirkua ja kieriä eteisen lattialla kun tullaan sisälle. Ite ei saa juuttunutta vaatetta pois, mut auttaa ei saa. Nenäkin pitäs niistää, mut sit ei saakaan. Ja kun hetken päästää pyytää taas niistämään, ja menen, niin sit ei taas saakaan Janiin poispäin, joka päivä monta kertaa. Sopivasti syntyi pikkuvelikin tähän saumaan, se oli taas uuden kiukuttelun paikka kun en ehtiny neitiä passaamaan heti kun hälle sopii...

Kiitos kun jaksoit vastata! Just tolta meidänkin arki tuntuu.. tota se on kokoajan.. itkiessä räkä valuu ja poika huutaa NIISTÄÄ ja vaikka juoksisit minkä jaloista pääset niin et ole tarpeeksi nopea ja enää ei saakaan niistää. mut sit itketään taas et räkä valuu!

Mut jos tää on normaalia uhmaa niin miten ne jaksaa päiväkodistakin joka päivä antaa tätä palautetta.. eikö niiden ryhmän kellään muulla 1-3vuotiaalla ole uhmaa, onko meidän poika ainoa joka siellä raivoaa päivästä toiseen? Tuntuu että hoitajat alkaa väsyä tähän kun aina iltapäivällä kuulee että taas on ollut sellanen päivä että itkien ulos ja itkien sisään, itkien askartelemaan ja itkien lopeteltu nekin hommat..

 

[tiina]

Noin äkkiseltään kyllä vaikuttaa suht normaalilta meiningiltä. Meilläkin tyttö (nyt jo 2v9kk) on vajaa 2v asti saanu aivan järkyttäviä raivokohtauksia, yleensä sillon jos ei joku asia mene just hänen pillin mukaan. Saattaa 45 min kirkua ja kieriä eteisen lattialla kun tullaan sisälle. Ite ei saa juuttunutta vaatetta pois, mut auttaa ei saa. Nenäkin pitäs niistää, mut sit ei saakaan. Ja kun hetken päästää pyytää taas niistämään, ja menen, niin sit ei taas saakaan Janiin poispäin, joka päivä monta kertaa. Sopivasti syntyi pikkuvelikin tähän saumaan, se oli taas uuden kiukuttelun paikka kun en ehtiny neitiä passaamaan heti kun hälle sopii...

Kuvauksesi tyttärestäsi oli kuin kopio poikani (2v3kk) käyttäytymisestä.
Kyllä välillä kiehuu päässä!

 

[vieras]

Poika täytti juuri 2vuotta. On parin kuukauden aikana käynyt kovin uhmakkaaksi ja karjuen huutaa pitkin päivää "EN MÄ HALUA" kun ehdotan milloin ulosmenoa, askartelua, syömään tulemista.. mitä tahansa kivojakin juttuja niin aina huutaa ensin EN MÄ HALUA ja sitten kun jätät asian sikseen niin poika kipittää perässä paidasta repien ja pyytää kauniisti Anteeks ja sanoo perään että syödään.
Sitten autan pojan alkuun ruokansa kanssa, alku menee hyvin mutta kun vatsa alkaa täyttyä eikä jaksa enää niin taas sama karjaisu EN MÄ HALUA ja vähintään haarukka on pakko heittää kaaressa päin seinää.
Aivan järkyttävää uhmaamista ja varsinkin sisälletulo on aina taistelun takana.. en saa poikaa edes parin tunnin ulkoilun jälkeä houkuteltua millään sisälle, aina joutuu kantamaan karjuvana sisään naapureiden silmien alla..

Ja päiväkodista tulee päivittäin ihan samaa palautetta.. eli ihan sama ralli jatkuu sielläkin, ei osaa olla edes vieraskorea vaan väsyttää jo hoitansakin raivollaan.

Miten muut suhtautuu tollasiin raivareihin ja onko tää enää normaalia kun KAIKESTA ottaa kipinää satoja kertoja päivässä. Muuten on kyllä aurinkoinen kun saa vain tehdä mitä itse haluaa eikä kukaan kiellä mitään tai edes ehdottele mitä voitaisiin touhuta seuraavaksi.

Jos hermostun ja huudan lapselleni, poika huutaa minulle entistä enemmän ja raivari kestää pidempään. Jos en anna huomiota, poika tulee lyömään minua =(

Osaisko joku antaa vinkkejä ennen kun palan loppuun ton pikkuihmisen kanssa?

Normaalia, mut nyt heti toi lyöminen on saatava loppumaan vaikka käsistä kiinni pitämällä!

 

[ap]

Mä olen yritänytkin lopettaa ton lyömisen heti alkuunsa. Oon pitänyt kiinni, pistänyt ruokapaikalle ns. jäähylle, torunut, ottanut lelun pois millä on mua lyönyt/heittänyt jne..

Mut vielä neuvoja siihen että miten te reagoitte lapsenne raivoon?
Korotatteko ääntä/huudatteko, jätätte ilman huomiota, laitatte jäähylle, miten?
Auttakaa kun en oikeesti tiedä mitä tehdä kun en vielä ole kai kertaakaan toiminut oikein koska en ole onnistunut laannuttamaan raivoa lainkaan.. tuntuu että pelkkä naamani näkeminen provosoi poikaa karjumaan entistä enemmän.. =/

 

[iltatähtien äippä]

joop lapsonen harjoittelee tahtomista ja itsehallinnan keinoja.Kuten tuolla aiemmin sanottiin varoita etukäteen mutta pidä homma hanskassa koko ajan = äiti päättää. Joitakin asioita voi harjoitella valitsemaan ja kieroilu on toki sallittua ... eli ulos lähtiessä et sanokaan jyrkästi että nyt mennään ulos..... vaan kierosti että mä meen ulos ja kerkiin ekana pissalle ja vaatteisiin useimmiten uhmikset on aikas yllytyshulluja ja kateita että ne on näilläkeinoin vietävissä... mutta nyt meet ja teet komennot on kun punainen vaate...

 

[ap]

iltisten äippä: kiitos, ton mä tajusin just tekeväni väärin.. pojan uhma kai tarttuu tavallaan minuunkin joten mä viimeksi tänä aamuna sanoin pojalle että "nyt lähdetään kauppaan, käy hakemassa kengät niin äiti auttaa sulle vaatteet".. ja siitäkös se ilo irtosi.. sama toistui tunti sitten kun sanoin "nyt kiireesti potalle että päästään nukkumaan". Potalla istumisestakaan ei tullut mitään kun huusi naama punasena "en mee nukkuu" !!!!!!!

 

[vieras]

Anna raivota vailla huomiota, vaikka makuuhuoneessa. Tulee pois sitten kun on rauhoittunut. Jos rikkoo paikkoja, vanhingoittaa itseään tai muita niin itse ainakin pitäisin sylissä tiukasti kohtauksen yli. Sinun huutosi ei ainakaan tilannetta rauhoita.

 

[ap]

Kiitos teille kaikille jotka viitsitte neuvoa ja valaa muhun uskoa et tää kuuluu kehitykseen.. miksi päiväkodista palautetta saadessani mulla tulee aina sellainen olo että mun pitäisi pyytää heiltä anteeksi lapseni käytöstä ja olla pahoillani kun tuon pojan taas heidän "ilokseen" hoitoon...