2v hoidon aloittaminen tuskaa

Kertokaa ystävät rakkaat neuvoja tai muuten vain kommenttia ja mielipiteitä. Tää tilanne on niin raskas että en enää tiiä mitä pitäisi tehdä. Meillä on sellanen tilanne, et oon yksinhuoltaja 2v2kk tytölle. Pari viikkoa sitten aloitin työt ja tyttö siis meni perhepäivähoitajalle. Tytöllä on 3-4 päivää viikossa hoitopäiviä jotka ovat pituudeltaan 4-6 tuntisia. Kuvittelin tämän tilanteen helmpommaksi mutta ihan kauheita on aamut kun kuulee että pitää lähteä hoitoon. Kotona alkaa jo itkun tihrustaminen ja hokemin ettei halua hoitoon. Tänäkin aamuna jäi sinne lohduttomasti itkemään. Itse olen kovasti kehunut hoitotätiä ja kyselly mitä kaikkea kivaa on hoidossa tehny toisten lasten kanssa. Vasaukset ovat tyyliä, hoitotäti ei ole kiva, en halua mennä hoitoon. Tyttö ei syö hoidossa mitään koko päivänä korkeintaa juo maidon.

Tyttö on luonteeltaan tosi arka ja ujo etenki oudossa seurassa. Ollaan käyty avoimessa päiväkodissa että sais edes vähän leikkiä toisten lasten kanssa mutta roikkuu vain minussa kiinni. Olen ollut tytön kanssa ihan kahdestaan koko ajan ja hoidossa on ollut vain mummolla ja papalla silloin tällöin.

En tiiä mitä teen, lopettaakko vai jatkaakko??? silloin kun hain tytölle hoitopaikkaa niin ajattelin perhepäivähoidon olevan pehmeämpi lasku tytölle mutta nyt oon alkanu ajattelemaan et oiskohan sittenki pitänyt laittaa päiväkotiin, missä olisi enemmän toimintaa ja lapsia. Tyttö kyllä tykkää toisista lapsista mutta vähän isommista. Tuolla hoidossa kun on vaan nuorempia lapsia.

Että äidin sydän itkee kun ajatteleeki millä mielin tyttö jäi hoitoon :'(

 

Ei ole helppo homma toi hoitoon laitto/meno...etenkään aremman lapsen kanssa. Mitä hoitaja on kertonut päivän kulusta? Onko varmasti hyvä hoitaja? vaikka ton ikänen lapsi saattaa puhua ilman syytäkin että hoitotäti on tyhmä yms...mutta kannattaa sitäkin kuitenkin miettiä jos jatkuu et onko hoitotädissä sit jotain vikaa ihan oikeesti.

Suostuisko tyttö syömään jos tuot omaa ruokaa sille mukaan? pikkuhiljaa rupeis sit syömään hoitopaikan ruokaa? Onko tytöllä mukana joku tärkee lelu tms? se vois kanssa auttaa. Tarhaa en välttämättä suosittele noi aralle lapselle,siellä jää helposti jalkoihin eikä tädeillä ole aikaa niin paljoa keskittyä vaan yhteen lapseen. Vaikka toki toimintaa on enemmän.

Mulla on nyt 2v täyttänyt tyttö joka meni 1 vuotiaana tarhaan ja on mennyt kyllä tosi hyvin, harvoin on itkustanut perään. Mutta hän onkin kyllä sellainen rämäpää ettei tosikaan!

Sä sen itse päätät että jatkatko vaiko et, mutta ei nyt ihan heti kannata luovuttaa,hyvä kokeilla nyt useampi viikko ainakin. Joskus sinne hoitoon on pakko mennä,viimeistään kouluun ainakin.

Voimia!

 

Meillä on vuodenvaihteessa sama edessä 2v3kk tytön kanssa. Hän on lähes samanlainen luonteeltaan (arka) kuin itsekin kuvailit. Mekin ollaa avoimessa käyty, tosin nyt on pidetty pitkä paussi, kun en tämän sikaflunssan takia kehdannut sinne lähteä.
Meidän tyttö mene ryhmäperhepäiväkotiin, jossa on n.10 lasta. Tuolla onneksi on muutama vanhempikin lapsi, sillä meidänkin neiti selvästi viihtyy vanhemman lapsen seurassa.
Viime viikolla kävimme siellä ekan kerran tutustumassa ja tällä viikolla olisi 2 kertaa käytävä.
Ensisijaisesti hain hoitopaikkaa tarhasta, mutta sinne ei päässy, mutta toivon, että tämä olisi parempi vaihtoehto.
Mutta jännittää kyllä enemmän kuin liikaa hoitoon laitto, sillä tyttö on aina ollut minussa kiinni! Voin tulla kommentoimaan lisää meidän hoidon aloituksesta tammikuun alussa.
Kerropa, helpottaako teillä hoitoon jääminen milloin? Sen tosin tiedän, että viikkojahan se voi viedä lapselta tottua.. Tsemppiä! :hug:

 

Kiitos suzyco ja kisu vastauksista. Hoitotäti on sanonut päivän menevän hyvin ja tytön osallistuvan kaikkeen mukaan mitä touhuilevat, ainoastaan ulkoa sisälle meno on hankalaa ja siinä tulee itku. Hoitotäti on jo "vanha" eläkeikä lähestyy muutaman vuoden päästä muuta en osaa vielä tätistä sanoa. Tyttö ei syö siellä ruokaa edes vaikka veisin omat eväät mukana, ei suostu edes pöytään istumaan. kotoa ottaa aina mukaan yhden lelun tai nallukan.

Harmittaa kun sain eilen kuulla tyttöä haettaessa että hoitotäti pitää joulun tienoilla kolmen viikon loman :kieh: Onneksi itellä on vain öitä töissä ja tyttö voi olla mummolla hoidossa yöt. Mutta taas tammikuussa alkaa "uudelleen tutustuminen" ja varmasti sama itku jatkuu :'( Varahoitopaikka olis päiväkodissa mutta en halua tyttöä viedä sinne kun ei ole kerennyt edes edelliseen sopeutua.

kiva juttu kisu että tuut sitten kertomaan miten teillä lähtee menemään. Minäki kirjoittelen miten täällä menee. Muutkin kirjoitelkaa mielellään kommenttia ja ajatuksia.

 

Saisko tyttö ottaa sit hoitopaikassakin yhden lelun mukaan kun syödään? Harmi kun ei oikeen muuten pysty antaan vinkkejä miten alkais meneen paremmin. Muuta kun että sitkeyttä ja pitkää pinnaa... :hug:

 

Meillä 1 v. 9 kk ikäinen poika meni hoitoon elokuussa päiväkotiin ja ongelma oli samanlainen kuin ap:llä. Aamuitkuja, syömättömyyttä ja 10 min päiväunia kesti noin kuukauden. Kahden kuukauden kohdalla alkoi nukkua puolen tunnin unet ja syömään jotain sekä aamuitkut olivat loppuneet. Tässä vaiheessa eräs ryhmään tullut samanikäinen poika itkeskeli vielä aamuisin (hänellä sujuivat syöminen ja unet jotekuten mutta alkuun itkeskeli koko päivän eikä leikkinyt). Nyt kun hoidon aloituksesta on 4 kk, en meinaa poikaa saada sieltä iltapäivällä pois ja joka aamu olis menossa hoitoon (hoitopäiviä 3/viikko).

Joten: alku ottaa koville ja meille sanottiin että noin 2 kk menee tottumiseen, sitten tulee takapakki ja sen jälkeen alkaa sujua. :hug: Lohtuhali äidille. Kyllä se sitten helmikuussa jo on helpompaa. Olet vain itse iloisella mielellä ja juttelette hoidosta usein: ompa kiva kun on muita lapsia jne. Ja aamulla ei saa jäädä itkevää lasta lohduttamaan hoitopaikkaan, reippaasti halataan ja sanotaan että äiti hakee iltapäivällä. Heipat ja sillä siisti. Lapselle jää olo että eihän tässä hätää ole, lopettaa itkun pian. Meillä on mun paita unirättinä hoidossa, samoin oma unilelu (kotoa tuotu mutta ei sama kuin kotona).

 

Heippa pitkästä aikaa :wave:

Meillä joululomilta palattu ja hoidossa kuljettu nyt pari viikkoa. Ensimmäinen viikko oli kauheaa itkua ja hokemista ettei halua hoitoon Aloin jo itse ajatella että otan tytön pois hoidosta ja jään hänen kanssa vielä kotiin joksikin aikaa kunnes viikonloppuna tyttö alko puhumaan että menee huomenna hoitoon. Olin ihan ällikällä lyöty ja ajattelin et oikei katsotaan vielä viikko. Maanantai aamuna oli pientä itkua ja kun olin lähdössä niin itki enempi mutta päivä päivältä jääminen kävi helpommaksi ja perjantai aamuna herätessään sano että haluaa hoitotätin tykö =) Nyt siis tyttö on jäänyt hoitoon ilman itkemistä ja hyvillä mielin. IHANAA on kiva itselläkin lähteä töihin.

Silloin alussa kun aloitimme hoidon tyttö oli lähinnä puolipäiväsenä ja kolme pv viikossa. Nyt kun aloitettiin joululoman jälkeen hoito pidin tyttöä koko päivän vaikka itse olin kotona ja neljä päivää viikossa että pääsi kunnolla olemaan siellä ja tutustumaan toisiin lapsiin.
Pientä syömättömyyttä on joinakin päivinä mutta ei radikaalista kieltäytymistä niinku silloin alussa.

Suuret kiitokset kaikille rohkaisevista kirjoituksista :hug: näistä kirjoituksista ja vastauksista on ollut todella apua ja on saanut itseni uskomaan että kyllä se vielä onnistuu meilläkin. Kiitos :hug:

 

Heippa! Minäkin lupasin tulla kertomaan kuulumisia ja meillä alkoi tytöllä nyt 3 hoitoviikko. Tyttö on osa-aikahoidossa (10pv/kk) ja on nyt ollu 2-3pv viikossa. Alku oli ERITTÄIN hankalaa! Tyttö itki kovasti, ei syönyt, ei leikkinyt jne.. No, tuli se päivä kun hoitajat sanoivat, että nyt neiti jo vähän seurailee mitä toiset tekee ja oli vähän jo suostunut syömäänkin.
Tällä viikolla on tyttö jo suostunut leikkimäänkin, jotenkuten syö (ei aina), päiväunet menee hienosti.. Mutta kotoa lähtö on vielä aika hankalaa, rupee tihrustamaan viimeistään tarhan pihalla, ettei halua mennä. Toivon, että aika auttaa ja meillekin koittaisi se päivä, että tyttö oikein haluaisi tarhaan eikä jäisi itkemään. Vanhemmillekin on PALJON helpompaa lähteä ja olla töissä kun tietää lapsen viihtyvän.
Käydäänhän taas kertomassa kuulumisia, toivon tosiaan että meilläkin tilanne vielä paranisi. Pitää tosin ottaa huomioon sekin, että kun ei päivittäin tarvitse tarhassa olla vie sopeutuminenkin varmasti enemmän aikaa. Tosin lapset on erilaisia ja toiset sopeutuu nopeasti, toiset ei sitten millään.
Mekin jo yhdessä vaiheessa mietittiin hoidon aloituksen lykkäämistä alun hankaluuksien jälkeen, mutta hieman valoa on nyt tunnelin päässä, joten mennään päivä kerrallaan

 

jos perhepäivähoitaja on oikeasti ns.tyhmä kuten lapsesi sanoo.jos hän on jo jäämässä eläkkeellekin pian ja työ ei enää kiinnosta...entä jos menisit vain osapäivätöihin niin että hoitopaikassa ei tarvitsisi olla niin pitkää päivää. Psykologit suosittelee 3 vuotiaaksi asti olemaan kotona.

 

alku on aina hankalaa, ja niinkuin joku jo täässä ketjussa kertoilikin että nyt jo menee paremmin.
silmään kiinnitti huomiota tuo ap:n mainnta että hoidossa on muut pienempiä.
aika haastava ryhmä hoitajalla. jos oma lapsesi on isoin.
ehkä syy voi olla siinäkin, että ryhmän pienet vie hoitajan ajan niin perusteellisesti, että
vanhimmalle eli sinun lapsellesi ei jää hirveästi aikaa.
itse en enää ikinä ota ryhmää jossa kolme alle 2v ja isoin ehkä juuri 2v. täyttänyt.
siinä ei kauheasti jää aikaa muulle kuin perushoidolle.

 

Onko hoitopäivät perättäiset päivät? Siis vaikka ma-ke? Ei niin että ollaan hoidossa ma, ke, pe. Sillon kun on perättäiset hoitopäivät voi olla hieman helpompaa! Itse olen ollut päiväkodissa töissä ja tiedän kuinka vaikeaa on juuri niillä aroilla lapsilla jotka ovat joka toinen päivä kotona tai joka toinen viikko.. Sillon on vaikea rutustua ryhmään, hoitajiin ym. Töissä on kuitenkin käytävä ja ihanteellista olisi että lapsi viihtyy hoidossaan... Mutta kannattaa myös miettiä uutta hoitajaa koska just se et muut on pieniä niin ei sillon jää aikaa leikkeihin kun perushoito vie ajan... Olipa sekavaa, mutta tsemppiä teille!! Meillä 2 w aloittaa maaliskuussa hoidon ja nyt ollaan käyty leikkimässä kavereiden kanssa jo muutamana päivänä, äitiä kyllä jännittää enenmmän hoitoon vieminen ku lasta, myös oma ahdistus voi vaikuttaa lapsen suhtautumiseen hoitopaikkaa kohtaan....