2v ei syö eikä nuku päikkäreitä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"vieras"

Vieras
Meidän 2-vuotias tyttö lopetti kuin seinään päiväunet kotona. Muuten rauhallinen ja kiltti tyttö (vaikka minä itse -kiukkua onkin), riehuu ja kiukkuaa nukkumista vastaan ja päiväunet ovat jääneet parin viikon ajan välistä kotosalla. Päiväunille rupeamiskiukun jälkeen alkaakin jo sitten väsykiukku. Alkuillasta on jo niin väsynyt, että unet olisivat olleet tarpeen. Samaan aikaan tytön syöminen on muuttunut lähes olemattomaksi. Ruoka-aikana ruoka ei kelpaisi laisinkaan, mutta muulla ajalla kyselee kokoajan leipää yms. syötäväksi sohvalle. Meillä ei koskaan kukaan syö sohvalla ruokaansa ja ruoka-aikojen välillä ei herkkuja ja ekstravälipaloja tipu. En ymmärrä siis mistä tyttö on keksinyt tuon sohvalla syömisen. Kotona meillä on säännöllinen rytmi, jonka mukaan toimitaan. Muita muutoksia arjessa tai koti-ilmapiirissä ei ole tapahtunut. Hoidossa lapsi nukkuu ja syö normaalisti ja käyttäytyy kuin ennenkin. Hoitokaan ei ole lapselle uusi juttu.

Onko samanlaista ilmaantunut muualla? Ja mikä neuvoksi?
 
Päivähoidossa rutiinit (nukkumisineen ja syömisineen) sujuvat siis ongelmitta? Meilläkin hoidossa oleva 2-vuotias on kuin enkeli, eikä vastaanhangoittelua ole. Kotona kiukutaan sitten senkin edestä. Itse olen pitänyt kotirutiineista kiinni, jos lapsi ei syö ruoka-aikana, syö hän sitten ehkä seuraavalla vähän paremmin. Ylimääräisiä välipaloja ei tipu, mutta ruoka-aikaa voi olla esim. puoli tuntia aikaisemmin. Päiväunille asettuminen on usein hankalaa, mutta minusta 2-vuotiaalle kuuluu lepohetki, edes lyhyt. Siispä lapsi toimitetaan sänkyyn lepäämään, vaikka uni ei tulisikaan. Yleensä se sitten kuitenkin tulee... Lapsi kiukkuaaa kotona, olen ajatellut, että kotona lapselle pitää antaa aikaa ja hellyyttä mahdollisimman paljon, 2-vuotias on vielä pieni, ja riippuvainen vanhemmistaan emotionaalisesti ja muutenkin. Yleensä syli auttaa kiukkuun parhaiten.
 
Toi päiväunista kieltäytyminen on tuttua.. meiän 2v3kk poika nukkuu nykyään ehkä 4-5 päivänä viikossa päikkärit (on kotihoidossa),usein liian myöhään eli illat venyy turhan myöhäisiksi. Ootko yrittäny siirtää myöhemmäksi? Nukkuuko (onko ennen nukkunut) rattaissa? Kaverin poika ei tahdo enää nukahtaa sisällä joten kaveri lähtee pojan kanssa joka päivä "kärrylenkille" - välillä vaan ulos,välillä bussiajelulle,joskus kauppoihin tms..
 
Meillä kotihoidossa 2-vuotias ei nuku jos isä hoitaa häntä iltapäivän, mutta nukahtamisessa ei ole mitään ongelmia, jos olen kotona ja nukutan hänet. Muutenkin omaa tahtoa ja itsellisyyttä tässä haetaan, esimerkiksi syöttötuolissa istuvat vain vauvat, eivät isot hellokitty-tytöt, ja syömään pitää päästä vähän vaikeasti tavalliseen tuoliin. Tai vaatteet pitää antaa valita itse, monta tuollaista pientä asiaa tullut 2 v 2 kk iässä.
 
Mukavaa kuulla, ettei olla ainoita! Se jo lohduttaa paljon!

Hoidossa rutiinit sujuvat aivan normaalisti, ei mitään ongelmia.
Kotona nukahtaminen on aivan kamalaa tosiaan ja ei auta, vaikka mentäis yhdessä/yksin lepäilemään sängylle. Hermoromahdusta kestää juuri niin pitkään, kun yritetään nukuttaa (parhaillaan 2,5h, jonka jälkeen loppui usko ja ruoka-aika tuli vastaan). Ennen nukkui vaunuissa mielellään, mutta nykyisin ei sinnekään suostu edes väsyneenä nukahtamaan. Ainut paikka on auto, jossa nukahtaa hyvin väsyneenä.

Lisävälipaloja ei kotona saa ja ruokaa on aikaistettu, jos syönyt huonosti, mutta taitaa syödä sit mahansa täyteen hoidossa, koska kotona ei ruoka maistu (aiemmin hoidossa syöminen oli ongelmallisempaa). Viikonloppuisin ja pitemmillä vapailla hoidosta ongelma kärjistyy oikeaksi noidankehäksi nukkumisen ja syömisen suhteen, mutta syödään sitten lapsen lemppariruokia (riisipuuro, raejuusto ja keitetyt porkkanat), vaikkeivat niin kaikkein monipuolisimpia olisi.

Meilläkin oli havaittavissa syöttötuolikiukuttelua, mutta vaihdettiin käyttöön sitten juniorituoli. Se helpotti syömistä kummasti hellokitty-tytön syömistä! Ei voi muuta todeta kuin, että 2-vuotiaan elämä on rankkaa, kun on omasta mielestä niin isoa tyttöä, mutta ilman vanhempia ei vielä mihinkään itse kykene.
 

Yhteistyössä