2koiraa+vauva

[huolestunut]

Hei!
Odotan esikoistani suurella innolla. Minua vain huolestuttaa että miten selviän kun on minulla on kaksi koiraa (jackrusseleita, aika pieniä), jotka tarvitsevat paljon liikuntaa. Mieheni tekee erittäin pitkää päivää joten vauva ja koirat jäävät minun huolehdittavakseni. Mietin että miten pärjään!! Kävelylle lähtökin koirien ja vaunujen kanssa voi olla hankalaa koska koiramme ovat hyvin eloisia ja nopeita, ja niissä riittää pitelemistä ilman vaunujakin.. Onko teillä kokemuksia?

 

[Mää]

Veit viestin suustani. Olin juuri aikonut kysellä samaa vaikkakin meillä vain yksi eloisa Jackrussell. Mitenkähän tuo mustasukkaisuus on hoidettu teillä muilla koiraperheillä? Onko ollut ongelmia? Olen saanut neuvoa että ottaa koiran ""mukaan"" vauvan hoitotoimiin eikä vain aina työnnä koiraa pois kun puuhailee vaavin kanssa. Meillä kyllä koira on suht itsenäinen mutta joskus kyllä toisaalta niin mammanpoika ettei paremmasta väliä. =) Kokemuksia otetaan mieluusti vastaan vähän suurempienkin koirien omistajilta...

 

[kake]

mun siskolla oli jackrussell ja kun vauva syntyi niin se piti antaa pois koska ei tykännyt vauvasta, oli tosi mustasukkainen ja yritti näykätä. Se oli muutenkin aika yliaktiivinen eli ei ehkä siltikään olis tullu mitään pitää vauvaa ja koiraa yhtäaikaa.. liekö poikkeustapaus.

 

[Sunny]

Meillä on 3 koiraa + 1 vauva, ja toinen tulossa. Koirat ovat isoja ja suuriturkkisia, joten vaikka ne eivät yliaktiivisia olekaan vaativat ne usean tunnin viikossa hoitoa ja harjausta, johon mies ei osallistu. Oma mielipiteeni on, että kaikesta selviää kunhan vaan haluaa selvitä. Tuntuu järjettömältä että ihmiset antavat koiransa pois siinä vaiheessa kun lapsia syntyy, poikkeus tietysti on jos koira/t todella ovat aggressiivisia lasta kohtaan. Monesta muusta ongelmasta selviää keskustelemalla ongelmakoirakouluttajien/koirapsykologien kanssa, tai kyselemällä muilta samanrotuisten omistajilta joilla on lapsia, niin minä tein.

Me asumme maalla, joten ulkoilutus on helppoa jos niin haluaa, koirat vain ovesta ulos. Kaupungissa olisi ehkä mahdollista hommata dogsitterit tai naapurintytöt ulkoiluttamaan alkuajoiksi, kyllä se sitten alkaa sujumaan kun vauva vähän vanhenee. Ja itse asiassa muistan kyllä kuinka itse nautti kun iltaisin pääsi koirien kanssa ulkoilmaan kun isä tuli kotiin, lapsemme syntyi tammikuussa ja oli kovia pakkasia, joten ei ihan heti päästy edes vaunuilemaan.

Tällä hetkellä kun poikamme on 7kk ja harjoittelee liikkumista, ovat koirat osan aikaa toisessa huoneessa portin takana, niin ei tarvitse koko ajan valvoa onko karvoissa kiinni vai ei ja pystyy itsekin tekemään jotain samalla.

Toivottavasti saatte yhdistettyä koiraharrastuksen ja vauvan tulon, myöhemmin se varmasti harmittaa jos nyt joutuu luopumaan koirista! Tsemppiä!

 

[kiia]

On ihan itsestään selvää, että kun vauva tulee taloon, ei koirille jää enää niin paljon aikaa. Koirat jotka vaativat paljon liikuntaa ja huomiota saattavat muuttaa käyttäytymistään ja tulevat mustasukkaisiksi kun huomaavat että nyt vauva onkin se johon kaikkien huomio kiinnittyy.Itse en päästäisi koiria ihan ""vastasyntyneen"" lähelle, vaan hoitaisin vauvan kauempana koirista. Jos koira yrittää näykkäistä vauvaa tai muuten on uhkana sille, kannattaa minusta silloin luopua koirasta, sillä kyllä vauva on aina tärkeämpi. Mutta toivottavasti koirat tulevat hyvin vauvan kanssa toimeen. kannattaa tutustuttaa koirat vauvaa ajan kanssa.

 

[2 ison koiran omistaja]

Meillä on kaksi isoa palveluskoirarotuista koiraa, jotka siis tarvitsevat luonnollisesti paljon liikuntaa sekä vauva tulossa. Jo koiraa ottaessa tulisi miettiä, mitä kaikkea mahdollista muutosta elämään saattaa sen 15 vuoden aikana tulla kun se koira elää ja miettiä vielä uudestaan, kannattaako sitä koiraa ottaa ja pystyykö siitä kaikissa elämäntilanteissa huolehtimaan.

Omat koirani olen kouluttanut niin, että voin huoletta lähteä niiden (ja vauvan vaunujen) kanssa mihin vaan lenkkeilemään. Ne voi myös huoletta laskea irti esim. metsässä eikä tarvitse pelätä että ne lähtisivät omille teilleen. Useilla tutuillani on useampiakin isoja ja pieniä koiria, jotka tulevat vallan mainiosti toimeen lasten kanssa. Kaikki on vain kiinni siitä, että koirat on kasvatettu oikein ja ne tietävät paikkansa laumassa. Piloille lellityt ja väärin kasvatetut koirat ovat sitten oma lukunsa, mutta edelleenkään vika ei juuri koskaan ole KOIRASSA, vaan omistajassa, joka ei ole osannut/viitsinyt A) harkita tarkkaan, pystyykö koirastaan asiallisesti huolehtimaan koko sen eliniän ja B) hankkia tietotaitoa koiran kasvatuksesta ja koulutuksesta niin, että koiran kanssa eläminen erilaisissa elämäntilanteissa on sekä itselle että koiralle helpompaa.

Eli lapset eivät ole este koiranpidolle. Jos koiristaan joutuu lasten tulon takia luopumaan (en nyt tarkoita allergiaa), olisi syytä katsoa peiliin ja hankkia seuraavat eläimet lelukaupan hyllyltä.

 

[Kukka]

Meillä on kaksi pientä koiraa ja esikoinen tulossa.
Ensinnäkin kannattaa miestä käskeä tuomaan, ennen kuin äiti ja vauva kotiutuu, sairaalasta esim. pyyhkeen missä on vauvan tuoksuja, näin koirat voivat jo etukäteen haistella vauvan tuoksua.

Kotona kannattaa koiria kehua kun ne ovat rauhallisia ja välinpitämättömiä vauvaa kohtaan. Näykkimistä ei saa hyväksyä.

Ja kun koiran kanssa tekee aivoaktiviteetti juttuja, harrastaa ja lenkkeilee niin koira tuntee itsensä huomioiduksi hyvällä tavalla, vaikka vauva onkin tärkein, mutta myös koirat tarvitsevat huomiota.
Kirjassa Marie Hansson Hallgren ""Paras Ystäväni"" on joitain käytännöllisiä vinkkejä, esim temppujen opettamiseen.

Meille on tulossa kolmas koira samaan aikaan vauvan kanssa (tiedän, semmosta ei suositella, mutta kaikki nyt menee päällekkäin ja tapahtuu yhtäaikaa), joten kahdelle jo olevalle koiralle tulee iso muutos, mutta itse olen luottavaisin mielin ja luotan siihen että kaikki menee hyvin.

Aioin hoitaa myös lenkitykset vaunujen kanssa, kyllä koira siihen oppii samalla tavoin kun seuraamaan ja kulkemaan vierellä.
Tsemppiä ja jaksamista koirien kanssa touhuiluun ja vauvan hoitamiseen!

 

[koulutusta]

Onnea vaan odotukseesi. Toivottavasti elämä koirienkin kanssa onnistuu sitten kun vauva on tullut. Voisit alkaa kouluttaa koiriasi ehkä jo hieman etukäteen. Kun muutat koiriesi päiväohjelmaa jo nyt, niin ne eivät koe lapsen tulemista muutoksena.

- ota ulkoilutuslenkille vaunut mukaan ja totuta koirasi kävelemään niiden rinnalla siivosti
- totuta koirasi olemaan sisällä omissa oloissaan ja mahdollisesti eri huoneessa, ei huomionosoituksia sinulta jatkuvasti
-opeta tottelemaan sanallisia käskyjä
-keksi itse lisää, mutta ole tiukka ja johdonmukainen

Kummasti motivoi treenaamaan kun muistat, että koirien on joko sopeuduttava tai lähdettävä.

 

[Samppa]

Täällä onkin annettu paljon hyviä neuvoja. Kysymys on omasta viitseliäisyydestä. Jos ei ole aiemmin koiraa tapakouluttanut/peruskouluttanut niin raskausaikana kannattaa viimeistään aloittaa. Tietyt peruskäskyt on hyvä olla hallussa ja tosiaan ei kannatta tehdä vauvatuloa koiralle täydeksi shokiksi vaan tehdä sille selväksi (rutiinein) tietyt asiat jo ennen vauvatuloa- esim. jos koira on aiemmin saanut nukkua sängyssä ja vauvan tultua sitä ei enää haluta makuuhuoneeseen ollenkaan- on harjoittelu ja aloitettava jo hyvissä ajoin.

Meillä on kaksi noutajaa ja eka lapsi tulossa. Ei huolestuta lainkaan, koska koirilla on tietyt säännöt selvillä. Lisäksi uskon että koiraharrastuksesta ja niiden lenkittämisestä on oiva apu oman pääkopan tuulettamiseen , kun voi lähteä ulkoilemaan koirieen kanssa isän jäädessä vauvan kanssa kotiin.

 

[Ansku]

Meilläkin on russelin poika,2½vuotias,vauvamme on 4½kk,koira on suhtautunut vauvaan erittäin hyvin. Aluksi kun syötin vauvaa niin koira tuli vinkumaan lelun kanssa jalan juureen, eli ihan kuin parivuotinen lapsi jolla on juuri asiaa äidille kun äiti on vauvan kanssa touhuilemassa. Koira käy haistelemassa vauvaa, välillä lipaiseekin (sitä ei anneta tehdä tahallaan, mutta minkäs teet kun koira on niin vikkelä). Kun vauva on lattialla niin koira menee peiton viereen katselemaan ja jos vauva potkaisee tai huitaisee koiraa, niin koira ei ole moksiskaan ei edes lähde siitä pois. Aluksi koiramme pelkäsi vaunuja, mutta on jo pidemmän aikaa kulkenut normaalisti vaunujen vierellä, pahimmat pomppimiset ja poukkoilutkin ovat jääneet. Mä pelkäsin myös koiran reaktiota vauvan tuloon, koska russeli on aika vaativa koira ja monet niistä eivät pidä lapsista. Joten älä turhaan murehdi etukäteen, tsemppiä teille vauvan ja koirien kanssa.

 

[täällä myös]

Tervepäiset, asiallisesti koulutetut koirat pärjäävät lapsen kanssa vallan mainiosti! Tärkeää on, että teillä on säännöt selvillä (=koirien ""oikeudet"") jo hyvissä ajoin ennen vauvan tuloa. Koirien pitää saada vähintään yhtä paljon huomiota ja liikuntaa/aivojumppaa kuin ennen vauvaakin. Ja se on sinun itsesi päätettävissä, miten haluat aikasi käyttää, oli talossa vauvaa tai ei.

Kovin suurta numeroa vauvan tuonnista kotiin ei kannata tehdä, ethän sinä ole kysymässä koiriltasi lupaa ottaa laumaan uusi jäsen!

Koirien kanssa tulee lähdettyä ulos liikkumaan paljon useammin kuin muuten viitsisi, jolloin kuntoudut nopeammin etkä tule mökkihöperöksi kotona. Tutkimusten mukaan vähintään kaksi karvaista lemmikkiä kotona vähentää lapsen allergiariskiä selvästi. Koirat auttavat myös säilyttämään suhteellisuudentajun vaikka tuntuisi että koko maailma pysähtyy kun MEILLÄ ON VAUVA: niillä on pissahätä ihan riippumatta siitä, oletko hosunut yön hereillä vahtimassa vauvan hengitystä. Pöpöhysteria katoaa nopeasti kun kuitenkin koira vähän väliä nuolaisee vauvaa, tai vauva koiraa.

Oli upeaa nähdä vauvan ilme kun se ensimmäisen kerran todella huomasi meidän koirat... mikä riemu!

Ja vinkki: hanki koirille tavalliset lyhyet nahkahihnat, niin saat opetettua ne kulkemaan vaunujen vierellä. Flexit on hengenvaarallisia. Toinen tärkeä asia: EHDOTON ruokarauha, molemmin puolin. Koirille EI anneta mitään makupaloja kun ihmiset (tai vauva) syö, eikä vauva saa edes vahingossa ryömiä läheltä kun koirat syö.

 

[Russelin mamma]

Hei meillakin on russell poju, 9kk, muttei viela vauvaa vaikkakin kovasti yritetaan! ollaan alusta lahtien totuteltu pentua muiden lapsiin, ihan kaiken kokoisiin ja ikaisiin. Loistavasti on sujunut, koira on lahes alistuva pienimpia kohtaan. Yleensa tosi eloisa tyypillinen ihana Russell, mutta kayttaytyy erittain mallikkaasti ihan taaperoiden ja jopa ihan pienten vauvojen kanssa, olen hanen ylpea ""mamma""
Itse odotan sita kun mekin joskus saadaan vaavi, koiralle ""sisarus"". Meilla koira otettiin niinkuin aina pitaisi, ettei siita hankkiuduta eroon missaan nimessa, ei ainakaan vauvanhankinnan takia. Tsemppia vaan, hyvin se menee!!