2kk ei viihdy hetkeäkään itsekseen hereillä

[Nintsi]

siinä se otsikossa tulikin.

Lapsen ollessa hereillä hän vaatii jatkuvan huomion tai alkaa kova itku.
Ei viihdy lattialla / sitterissä / vauvakiikussa.

Toki hän on vielä pieni ja saakin olla paljon sylissä.
Mutta joskus olisi kiva juoda kahvit tai ripustaa pyykit ilman vauvaa sylissä
(mies tekee n. 10h työpäiviä).

Onko se nyt vain tämä ikä vai yrittäisettekö jo opettaa jotenkin olemaan
ïtsekseen?
Vauva ei iltaisin nukahda sänkyynsäkään ellen ole
hänen kanssaan saman peiton alla tai hän ei ole sylissä.

 

[Aniit]

Mä sanoisin että ihan normaalia. Kyl se siitä ajan kanssa kun tulee ikää lisää ja alkaa ymmärtämään lelujen ym päälle.

 

["Monenmamma"]

Odota muutama kuukausi niin vauva alkaa viihtyä. Voit opettaa vauvaa esim sitteriin niin että juttelet hänelle alussa koko ajan sitterissä ja vaikka silittelet.

Palkkaa naapurista joku 10-15v vauvasyliks

 

[Nintsi]

Kiitos vastauksistanne!

Eli tämä on ihan normaalia. Anopin mielestä olen pitänyt (ja pidän) vauvaa liikaa sylissä ja saan syyttää
itseäni "sylivauvasta"

 

["anu"]

Musta toi parin kk:n ikä on ollut aina vaikein, tai siis äidille vaativin kun vauva oikeasti tarvii läheisyyttä 24/7. Hyvällä tuurilla nukkuessaan kelpuuttaa muunkin ku sylin..

 

["Piparnakkeli"]

Kantoliina kehiin. Vauva saa olla lähelläsi ja saat kädet vapaiksi. Ja tuo on ihan normaalia.

 

["vieras"]

Ja pidä sylissä ihan niin paljon kuin haluat, vauva on vauva niin vähän aikaa. Siitä nauttii vauva sekä äiti. Nauti!

 

["vieras"]

minua kans kaveri ja hänen äitinsä moralisoivat kun minun tyttö oli syntymästään lähtien hereillä oloajat minussa kiinni jatkuvasti tai muuten alkoi hirveä huuto.. Kaverillani oli saman ikäinen vauva, joka makaili onnellisena pitkiäkin aikoja yksinään.

Nyt kun lapset ovat vuoden ikäisiä, niin minun tyttö mennä viipeltää itsekseen pitkin taloa ja saan touhuta ihan rauhassa kotihommia ja lukea kirjaa/lehteä sohvalla. Kaverin lapsi taas roikkuu äidissään koko ajan kiinni eikä anna tehdä rauhassa mitään. Vähän hymyilyttää tämä tilanne, mutta en ole kehdannut sanoa kaverilleni mitään kun tämä voivottelee ettei saa oma rauhaa tehdä ruokaa kotona.

En voi luvata ap, että sinullekin kävisi samoin kuin minulle. Halusin vain tämän kertoa, että tietäisit että toivoa on olemassa. Minulla alkoi helpottamaan kun tyttö oppi liikkumaan ja pääsi itse tutustumaan maailmaan eikä vauva tarvinnut minua enää välikätenä. Kaverilla taas kävi päinvastoin..