Katti täällä taas uudella nimimerkillä kun aina pääsee unohtumaan noi salasanat. Ehdin jo unohtaa tässä härdellissä tän vanhan hyvän ketjun ja siksi tulen ilmoittelemaan näin myöhään.
Eli meille tuli sitten pikku-ukko, kuten jo tiedettiinkin. Mies oli paljon kookkaampi kuin kokoarvioissa tai villeimmissä unissakaan, 52 cm ja 3770 g. (Kokoarvio edellisellä viikolla oli 3000 g.) Ja syntyi siis 24.9.
Synnytys oli tosi rankka, lähinnä se ponnistus joka ei sitten meinannut edetä ollenkaan kun epiduraali tuli aivan liian myöhään, vaikka tuntuikin niissä tuskissa taivaalliselta. Heti piikin jälkeen nimittäin huomattiin että kohdunsuu oli jo 9 cm auki ja se aukesi 10 cm:iin seuraavan puolen tunnin aikana. Ja sitten kun olisi pitänyt alkaa ponnistella supistusten aikaan, ei tullut mitään tarvetta. Oksitosiinikaan ei lisännyt sitä. Parin tunnin ähinän jälkeen olin menettäny jo toivoni ihan kaiken suhteen, pyysin jo sektiotakin mutta kätilö puisteli päätään. Kätilö pyysi paikalle gynekologin ja imukupin, joka oli todellinen helpotus. Sillä vauva saatiin liikahtamaan ratkaisevat 0,5 cm, ja sitten se olisi tullut ulos jo omin avuinkin. Poika rääkäsi samantien kovan itkun ja hiljeni tarkkailemaan tilannetta. Ja voi sitä tarkkaavaista pikku katsetta.. Oikea Nalle Nappisilmä. :heart:
Maidon nousun kanssa oli ongelmia, koska en pystynyt nukkumaan ja olin jotenkin aivan tajuttoman stressaantunut. Ja se synnytyskin pyöri vaan mielessä. Sairaalassa kävin synnytyskeskustelut kätilöiden ja gynekologien kanssa jälkeen päin ja se oli tosi hyödyllistä. Ja sit muistakaa, sairaalassa saa yleensä kotikaljaa, se on tarkoitettu mammoille sillä se ehkä vaikuttaa maidonnousuun (joku vanhan kansan juttu). Käyttäkää tätä hyväksenne, mulla ainakin viimein alkoi tulla maitoa, kun olin huitassut pari pulloa naamaan ja olin jo pikku hiprakassakin. Ja sain kyllä unilääkkeetkin. Korvatulpat on kanssa hyvä ottaa mukaan, sillä sairaalassa on aina meteliä!
Vauvelin kanssa menee ihan kivasti nyt kun imetyskin jo sujuu. Aikamoista vipinää kyllä on, että sais ihan tavalliset kotityöt tehtyä tässä sivussa. Likapyykkiä tulee ihan kauheesti ja vaippoja kuluu. Vauva on aika temperamenttinen, mutta onneksi huutaa vain aiheesta eikä koko aikaa. Ja ne nappisilmät.. sydän sulaa!
Tsemppiä kaikille! Kirjoitelkaa fiiliksiänne! Ja oliks se nyt Snoukku kuka joutuu seuraavaks tulikokeeseen? Yritä levätä valmiiksi sit kun synnytys alkaa lähestyä. Mä olin niiiiin poikki sairaalassa kun lopulta olin valvonut putkeen jo 4 yötä. Ja nauttikaa muutkin vielä rauhallisista hetkistä!