Täällä te olette salaa kirjoitelleet jo monta viikkoa! Olen käynyt silloin tällöin kurkkimassa kuumeilijoiden palstaa ja jännännyt josko jollain olis tärpännyt. Kirjoitin siis palstalle joulu-tammikuussa varsin tiheästikin nimimerkillä katti, joka olikin nyt valitettavasti varattu.
Sain plussan tammikuussa (ja se oli työvoitto, kaikki keinot oli kerralla käytössä) ja laskettu aika on ens viikolla! Tuntui että syyskuisten pinossa ei ollut enää niin samanhenkistä porukkaa joten sen ja kiireiden vuoksi kirjoittelu on vähentynyt. Kyllähän se ikäkin jo jotain vaikuttaa.
Katsoin, että Joe80 on saanut pojan 17.9. (PKKS) 3555 g, 47.5 cm.! Onnea kovasti, jos ehdit täällä enää pyörähtää!
Oma odotusaika on mennyt suht ok. Ensin oli ihan päivittäiset oksentelut 4 kk ajan ja kun niistä päästiin huomasin että tosi pienikin rasitus aiheutti supisteluja. Siis tyyliin 0,5 l vesipullon nostaminen sai mahan ihan pinkeeksi. No nämä supistukset eivät olleet kipeitä, olin vain tosi ihmeissäni että pitääkö nyt jo rauhoittaa tahtia että supistuksen saa loppumaan. Kevät oli tosi kiirettä kyllä koulun puolesta, mutta oksentelut sai ajoitettua aamuun ja iltaan. Ja illat olin aivan reporankana TV:n ääressä. Kaksi kertaa olen tammikuun jälkeen käynyt jollain lähemmäs 10 km kävelyllä, ennen kuin supistelut alkoivat toukokuussa. Ja siinä on kaikki urheilu, mihin olen koko aikana kyennyt. Ja kyllä se näkyykin näissä reisissä.. Ennen tätä rumbaa olen ollut tosi aktiivinen liikkuja, ja nyt menee kyllä kaikki mummotkin rollaattoreillaan ohi.
2 kk sain lyhyissä pätkissä saikkua supistuksiin ja nyt melkein 5 vko olenkin ollut jo äitiyslomalla. Tosin aloitin syksyllä taas koulua mutta nyt maanantaina jouduin luovuttamaan kun istuminen luennoilla alkoi olla ylivoimaista. Ja tämän viikon olen siis ihmetellyt kotona, miten saisin aikani kulumaan. Tulisi nyt se vauveli! Toisaalta taas iltaisin nukkumaan mennessä toivon, että saisin nukkua rauhassa eikä lähtö tulisi vielä.
Synnytys tietty jännittää ja se, meneekö kaikki hyvin. En uskalla edes sanoa huolia ääneen vaan olen pähkäillyt kaikenlaista yksikseni. Koko raskaudesta kerrottiin vanhemmillekin vasta viikoilla 14-15, töissä kerroin vasta viikon 20 jälkeen. Vauvakirjaan en ole uskaltanut mitään kirjoittaa vaan aion aloittaa täyttämisen vasta kun vauva on sylissä. Vieläkin tuntuu niin epätodelliselta, että meille muka olisi tulossa vauva. Unohdan sen edelleen useasti, sillä kömpelöön oloonkin näköjään tottuu.
Vauva on ilmeisesti siis poika. Viime viikolla olin pienen kokoni ja suuren mahani takia synnytystapa-arviossa ja nyt näin itsekin kivekset aivan selvästi. Synnytystapa-arviosta ei jäänyt mitenkään hyvät fiilikset, sillä lääkäri oli nuori ja kokematon, eikä osannut olla vakuuttava. Yritetään nyt alakautta ja katsotaan mitä käy..
No, toivottavasti synnytys käynnistyisi vesien menolla, ettei tarttis arpoa niin sen lähtemisen kanssa. Kovasti on jo supistellut nytkin ja kerran jo tehtiin lähtöä, mutta lähes vuorokauden kipeiden supistusten jälkeen kaikki loppuikin ihan seinään. No, jos viikonlopun aikana ei tapahdu mitään, varaan varmaan ajan vyöhyketerapiaan. Vaikka ei vaikuttaisikaan käynnistymiseen, on se varmaan taivaallista. Tarvitsee tähän loppuun jotain pientä luksusta, kun yötkin menee niin pätkissä ja on kaikkea pientä kremppaa.
Onnellista odotusta teille kaikille! SnowTiger näköjään pääsee seuraavana äitiyslomalle. Pidä puolesi, jos tuntuu et tarttet sairaslomaa. Mä olin hölmö ja juoksin terveyskeskuksessa, jossa jotkut kandit ei uskaltanu kirjottaa lomaa kun viikon kerrallaan. Ja joka kerta tekivät sen sisätutkimuksen, joka vaan lisäsi supisteluita. Onneksi ajauduin sitten fiksulle gynekologille, joka paukautti kerralla koko loppuajaksi lomaa ja sanoi vielä että älä rehki sit liikaa edes äitiyslomalla vaan mies saa hoitaa siivoukset ja muut. Ja olen mä kyllä aika lunkisti ottanutkin..
Tsemppiä!