24 vuotias ei koskaan seurustellut??

Minkä ikäisenä(jos olet nainen) seurustelit ekan kerran? Minusta tuntuu vaikka olen 24 vuotias en ole valmis suhteeseen, ja perhe ja ystävät pitää outona. En tunne että voin luottaa kenenkään, en ole koskaan seurustellut kenenkään miehen kanssa ja minua alkaa ahdistaa jos ihastun johonkin ja alan vältellä sitä ihmistä. Olenko outo? =( Pelkään että jään koko loppuelämäni yksin

 

15-kesäisenä aloitin ensimmäisen (kesän kestäneen) seurustelusuhteeni. Ja 17-vuotiaana aloin seurustella, sitä kesti kolmisen vuotta, pojan kanssa jonka kanssa kuvittelin meneväni naimisiin.

 

15-vuotiaana aloitin seurustelun ja sillä tiellä olen vieläkin, no viikon olen sinkkuna ehtinyt olemaan suhteiden välissä.

 

13-vuotiaana löysin miehen (tai poikahan tuo silloin oli) jonka kanssa olen edelleen parikymmentä vuotta myöhemmin...

Minun mielestä ei ole ikää, milloin olisi pitänyt viimeistään olla seurustelusuhteessa tai olisi outo. Älä turhaan ota paineita tai anna muiden odotusten vaikuttaa.
Mutta jos itseäsi ahdistaa tai häiritsee, ehkä kannattaa pohtia mikä ahdistaa/miksi ihastuessaan alkaa välttelemään ihastuksen kohdetta jne... Ehkä jopa ammattilaisenkin kanssa.

 

24-vuotiaana aloitin ensimmäisen suhteen, kestänyt 3 vuotta nyt. Ymmärrän sinua paremmin kuin hyvin. Mäkin ahdistuin huomiosta ja en osannut olla, jos joku tykästyi. Sitten kun totuin ajatukseen, en kuitenkaan osannut käyttäytyä normaalisti. Olen myöhemmin analysoinut sen johtuvan siitä, että muu perheeni vanhempiani myöten kärjistetysti sanoen alkoi aina "lällättelemään" pienestä saakka, jos puhuin jonkun pojan kanssa, pojasta tms.

Koin siitä vahvoja häpeän tunteita, tein jotain väärin. "uuuu onkos meidän pikku liisalla POIKAYSTÄVÄ, kohta varmaan PUSSAATTE" Ja kaikki nauroi. Hirveästi aina kytättiin, että onko joku josta "tykkään". Olin vaikka koulukuvassa jonkun vieressä "tykkäätkös tosta pojasta uuu" tai ihan mitä vain. Kuulostaa tietysti hölmöltä, mutta häpeällisin asia mitä olisin voinut tehdä, olisi ollut tykätä jostain pojasta. Joten se sitten jäi, ja pojat + niistä tykkääminen oli sellainen mielleyhtymä päässäni, että menin ihan helvetin sekaisin jos tajusin pitäväni jostakusta. Koin jostain syystä, että on tärkeää olla näyttämättä tykkäämistään (vielä aikuisena) ja esittää mahdollisemman normaalia ja vaikka mitä, mistä seurauksena on lähinnä 5-vuotiaan lailla käyttäytyvä urpo.

Että sillä lailla. Kaikille vanhemmille, älkää vain tehkö samaa kuin omani, ja älkää antako sisarusten kiusata toisiaan noin.

 

Mä aloin seurustella vasta 27-vuotiaana. Johtui ehkä siitä, etten saanut niitä miehiä, joiden kanssa olisin halunnut seurustella, enkä tahtonut olla jonkun kanssa vain "koska muutkin seurustelevat". Tuo seurusteluni johtikin sitten pian yhteen muuttoon ja sillä tiellä olen vielä kymmenen vuotta myöhemminkin.

 

16-vuotiaana seurustelin ensimmäisen kerran. 24-vuotiaana olin vastasyntyneen vauvan äiti.

 

Totta kai minullakin oli yksi syy se, etten halunnut seurustella seurustelemisen vuoksi. Siihen päälle epävarmuus liittyen koko asiaan, niin en koskaan myös yrittänyt löytää ketään. Olen käynyt baareissa varmaan miljoona kertaa, enkä ole koskaan lähtenyt kenenkään mukaan tai ottanut ketään mukaani, vaikka se olisi varmasti lähes joka kerta halutessani onnistunut. Ahdistuin koko ajatuksesta.

 

Olen 27-vuotias, enkä ole vielä seurustellut. Ylipäätään tuo seurustelu-seksi-tapailu-treffit ym. -kuvio on ihan vieras, enkä oikein edes osaa ajatella ketään toista ihmistä potentiaalisena seurustelu- tai seksikumppanina.

Joskus harvemmin ihastun tai ehkä pikemminkin "kiinnostun", mutta tämä on tähän mennessä aina tapahtunut ihmisen ulkoisen olemuksen perusteella, ja joko en ole uskaltanut alkaa keskustelemaan kyseisen ihmisen kanssa (ihastus on tällöin muuttunut ärsyttäväksi henkiseksi rasitteeksi minulle, josta mieluiten pääsisi eroon) tai sitten tunne on haihtunut kun olen huomannut, ettemme tule juttuun.

Luultavasti jos joskus pariudun, niin se tapahtuu siten, että joku toinen lähestyy minua voimakkaan ihastuneena ja enemmän tai vähemmän "ajaa" minut suhteeseen. Toivoisin kyllä, että näin joskus tapahtuisi, koska olen lapsirakas ja haluaisin lapsia. Toisaalta toistaiseksi minua ei ole kukaan lähestynyt millään tavalla.

 

Aloin seurustella 22-vuotiaana, parin vuoden jälkeen mentiin naimisiin.

 

23-vuotiaana ekan kerran. 25v olinkin jo naimisissa. Tosin eri miehen kanssa Olen yhä.

 

Voisin kirjoittaa sinulle, että ”sinussa ei ole mitään vikaa”, ”kyllä se oikea aikanaan löytyy” ja vaikka että ”hyvää pitääkin odottaa”. Tosiasia on se, että tuo on valetta. Ihmisen evoluutiojärjestelmä on jo sellainen, että viimeistään 15-16v tytöt ovat ”kysyttyä tavaraa”. Yleensä sitä on jos jonkin näköistä kollia yrittämässä pyytää treffeille.

Jokin on kohdallasi kuitenkin vinossa. Oletko jostain syystä todella ujo ja syrjäänvetäytyvä, vaiko ylipainoinen tai muuten epäviehättävä. Sillä se nyt on 1000% selvää, että ”koulun kaunein kisu” et ole. Se ei ole mahdollista. Et kuulu mitenkään edes lähelle sitä.

Itsepetos kannattaa lopettaa. Se että ”en halua seurustella vain seurustelemisen takia” tai ”ei ole tullut kohdalle sitä oikeaa” eivät ole muuta kuin tekosyitä. Käytätkö alkoholia? Todennäköisesti et kyllä ainakaan tarpeeksi. Milloin olit viimeksi viihteellä, vai vastaatko tähänkin: ”en tykkää meluisista yökerhoista ja humalaisista ihmisistä”? Jos kyllä, niin mitä tähän nyt sanoisi… katso peiliin. Miten minä sinua tuntemattomana voisin näitä luetella, siis kohdalle osuvia juttuja, jos se ei oikeasti olisi yleensä näistä kiinni. Mietihän!

Laihduta, urheile, syö terveellisesti, MEIKKAA, ole sosiaalinen ja juo sitä alkoholia. Mutta jos luet mieluummin sitä hevoshullua vanhempien omistaman asunnon sohvalla ja syöt vaahtokarkkeja... niin olet muuten vanhapiika vielä 10v kuluttuakin. Sen jälkeen se naapurissa asuva lapsuutesi kaveri Marko on ehtinyt jo erota. Se on nykyisin siis rekkamies Tuusulasta. Se tulee ”hurmaamaan” sut puhumalla pakoputken tehoväännöistä… Sitten saat vaihtoehdon, ottaa Markon tai olla ikuisesti yksin.

Tee päätös ja muutu vähän aikaisemmin.

 

[QUOTE="Sikke";30687278]Voisin kirjoittaa sinulle, että ”sinussa ei ole mitään vikaa”, ”kyllä se oikea aikanaan löytyy” ja vaikka että ”hyvää pitääkin odottaa”. Tosiasia on se, että tuo on valetta. Ihmisen evoluutiojärjestelmä on jo sellainen, että viimeistään 15-16v tytöt ovat ”kysyttyä tavaraa”. Yleensä sitä on jos jonkin näköistä kollia yrittämässä pyytää treffeille.

Jokin on kohdallasi kuitenkin vinossa. Oletko jostain syystä todella ujo ja syrjäänvetäytyvä, vaiko ylipainoinen tai muuten epäviehättävä. Sillä se nyt on 1000% selvää, että ”koulun kaunein kisu” et ole. Se ei ole mahdollista. Et kuulu mitenkään edes lähelle sitä.

Itsepetos kannattaa lopettaa. Se että ”en halua seurustella vain seurustelemisen takia” tai ”ei ole tullut kohdalle sitä oikeaa” eivät ole muuta kuin tekosyitä. Käytätkö alkoholia? Todennäköisesti et kyllä ainakaan tarpeeksi. Milloin olit viimeksi viihteellä, vai vastaatko tähänkin: ”en tykkää meluisista yökerhoista ja humalaisista ihmisistä”? Jos kyllä, niin mitä tähän nyt sanoisi… katso peiliin. Miten minä sinua tuntemattomana voisin näitä luetella, siis kohdalle osuvia juttuja, jos se ei oikeasti olisi yleensä näistä kiinni. Mietihän!

Laihduta, urheile, syö terveellisesti, MEIKKAA, ole sosiaalinen ja juo sitä alkoholia. Mutta jos luet mieluummin sitä hevoshullua vanhempien omistaman asunnon sohvalla ja syöt vaahtokarkkeja... niin olet muuten vanhapiika vielä 10v kuluttuakin. Sen jälkeen se naapurissa asuva lapsuutesi kaveri Marko on ehtinyt jo erota. Se on nykyisin siis rekkamies Tuusulasta. Se tulee ”hurmaamaan” sut puhumalla pakoputken tehoväännöistä… Sitten saat vaihtoehdon, ottaa Markon tai olla ikuisesti yksin.

Tee päätös ja muutu vähän aikaisemmin.[/QUOTE]

Ai että pitäisi hankkia lutkan maine jo heti teininä?

 

Ai että pitäisi hankkia lutkan maine jo heti teininä?

Hyvä sisälukutaito sinulla. Juurikin näin. Suosittelen myös katsomaan aamupiirretyt ja pitämään aurinkolaseja kirkkaalla säällä. Äläkä unohda rexonaa!

 

[QUOTE="Sikke";30687278]Itsepetos kannattaa lopettaa. Se että ”en halua seurustella vain seurustelemisen takia” tai ”ei ole tullut kohdalle sitä oikeaa” eivät ole muuta kuin tekosyitä. Käytätkö alkoholia? Todennäköisesti et kyllä ainakaan tarpeeksi. Milloin olit viimeksi viihteellä, vai vastaatko tähänkin: ”en tykkää meluisista yökerhoista ja humalaisista ihmisistä”? Jos kyllä, niin mitä tähän nyt sanoisi… katso peiliin. Miten minä sinua tuntemattomana voisin näitä luetella, siis kohdalle osuvia juttuja, jos se ei oikeasti olisi yleensä näistä kiinni. Mietihän!

Laihduta, urheile, syö terveellisesti, MEIKKAA, ole sosiaalinen ja juo sitä alkoholia.[/QUOTE]

Ai kaikki miehet viehättyvät samanlaisista naisista (niistä laihoista lihaksikkaista, meikatuista, puheliaista ja humaltuneista)?

Ai kannattaa esittää itsestä luonnottomalta tuntuvaa roolia saadakseen puolison?

 

[QUOTE="tla";30687356]Ai kaikki miehet viehättyvät samanlaisista naisista (niistä laihoista lihaksikkaista, meikatuista, puheliaista ja humaltuneista)?

Ai kannattaa esittää itsestä luonnottomalta tuntuvaa roolia saadakseen puolison?[/QUOTE]

Äh... no jatketaan suorapuheisuutta, millä aloitinkin. Kyllä ne viehättyy, noin siis karkeasti ottaen. Se paska mitä suolletaan: "kaikille on omansa ja kaikki tykkää erilaisista", on sitä paskaa. Katsohan huviksesi hetki miehille suunnattua pornoa. Kyllä, sitä ihan itseään. Ei siellä kaikilla silikonitissejä ehkä ole, mutta läskeistä tykkää vain jos siihen on fetissi. Siis lainausmerkeissä ne samat kaverit, jotka tykkää nuolla kainaloita tai haluaa tulla potkituksi kiveksille.

99% miehistä pitää tietyn kauneusihanteen naisista. Se ei tarkoita että jokaisen pitää olla Sara Sieppi saadakseen miehen, mutta mitä lähemmäs pääsee sitä kysytympi naisena on. Ja "sara sieppi" lainausmerkeissä. Mikä tahansa missi, malli, tai hottis julkkis käy. Kauneusihanne kun on yhteinen ja universaali.

Sosiaalisuudesta sen verran, että jos olet "sara sieppi", on ihan sama puhutko mitään vaiko et. Sulla on miehiä jonossa mistä valita ja jotka rukoilee, palvoo ja haluaa treffeille. Mutta mikäli et ole kuitenkaan ihan "sara sieppi", vaan vähän vain sinne päin. Silloin se usein tarvitsee sosiaalisuutta, jotta tuo itsensä tietoon. Siis että haloo, täällä on nätti nainen, huomatkaa! Se vain kannattaa.

Mä en puhu mistään "roolista". Se mikä peikko olet nyt, sekin on yhtä lailla "rooli" sulla. Olen montaa tyttöä neuvonut pois tuosta kaavasta. Ei se meikkaaminen nyt niin vaikeaa ole ja tahto löytyy jos haluaa sen löytyvän. Mitätön meikki on usein sama kuin ei meikkiä.

Ja jos pitää valita, että olenko harmaahiiri terraariossa vai huora... olen se huora. Mutta jos se terraario tuntuu niin mukavalta, niin olkaa sillä. Ottakaa se Marko sitten "pakosta" jonain päivänä ja leikkikää palomiestä.

Vinkkejä nää vaan on... ei oo pakko hei...

 

Ensimmäisen seurustelusuhteeni aloitin 16-vuotiaana, ja se kesti yli viisi vuotta. Toinen elämäni suhde onkin nyt menossa, ja vuosia jo kestänyt sekin. En ole ikinä ymmärtänyt seurustelua "vain" seurustelun takia, eli jos lähden jonkun mukaan niin henkilön on oltava sellainen, jonka kanssa pidän mahdollisena perhettä ja yhteistä tulevaisuutta, mutta senkin kanssa etenemisessä olen ollut hidas - muuttanut yhteen vuoden tai kahden jälkeen, ja vaikka lapset olisivat suunnitelmissa haluan suhteen arkistuvan ja olevan varma ja vakaa ennen niin suurta muutosta.

 

[QUOTE="Sikke";30687396]...[/QUOTE]

Käytännössä se on rooli, jos käyttäytyy tuolla yllä kuvaamallasi tavalla. Jos vaikka ei pätkääkään viihdy "viihteellä", mutta antaa miesten olettaa, että viihtyisi niin eihän se ole kestävällä pohjalla.

Ei normaali mies tai nainen myöskään hae mitään kaunista kumppania vaan sellaista, joka luonteeltaan ja olemukseltaan on kokonaisuutena puoleensavetävä. Kauneus toki liittyy tähän puoleensavetävyyteen, mutta ei se ole yksistään määräävä. Tai jos joku kuvittelee, että on, niin sille suhteelle ei voi ennustaa kovin pitkää ikää.

Aika paljon isompi prosenttiosuus kuin 1% on myös sitä mieltä, että joku klassisen malliulkonäön omaava ihminen ei ole ulkonäöllisesti mitenkään järkyttävän puoleensavetävä.

 

Taisin olla 15v

 

18-vuotiaana, kesti puoli vuotta ja senkin ajan "poikaystävä" oli armeijassa. 23-vuotiaana löysin nykyisen,jonka kanssa nyt 14 vuotta yhteiseloa.

 

En uskonut "rakkauteen ensisilmäyksellä". En ollut ollut koskaan rakastunut. ehkä joskus vähän ihastunut, mutta en mitään maailmaa suurempaa. Kunnes aivan yllättäin 28-vuotiaana kohtasin aviomieheni. Se kohtaaminen vei jalat alta ja sillä tiellä olen vieläkin 12 vuotta myöhemmin.

 

14-vuotiaana ekan kerran "seurustelin" kuukauden verran. 15-vuotiaana sitte alotin vakavamman suhteen jota kesti 2,5 vuotta.

Isosiskoni on 34v eikä tietääkseni ole koskaan seurustellut. Ehtiihän sitä vielä.

 

[QUOTE="Sikke";30687278]Voisin kirjoittaa sinulle, että ”sinussa ei ole mitään vikaa”, ”kyllä se oikea aikanaan löytyy” ja vaikka että ”hyvää pitääkin odottaa”. Tosiasia on se, että tuo on valetta. Ihmisen evoluutiojärjestelmä on jo sellainen, että viimeistään 15-16v tytöt ovat ”kysyttyä tavaraa”. Yleensä sitä on jos jonkin näköistä kollia yrittämässä pyytää treffeille.

Jokin on kohdallasi kuitenkin vinossa. Oletko jostain syystä todella ujo ja syrjäänvetäytyvä, vaiko ylipainoinen tai muuten epäviehättävä. Sillä se nyt on 1000% selvää, että ”koulun kaunein kisu” et ole. Se ei ole mahdollista. Et kuulu mitenkään edes lähelle sitä.

Itsepetos kannattaa lopettaa. Se että ”en halua seurustella vain seurustelemisen takia” tai ”ei ole tullut kohdalle sitä oikeaa” eivät ole muuta kuin tekosyitä. Käytätkö alkoholia? Todennäköisesti et kyllä ainakaan tarpeeksi. Milloin olit viimeksi viihteellä, vai vastaatko tähänkin: ”en tykkää meluisista yökerhoista ja humalaisista ihmisistä”? Jos kyllä, niin mitä tähän nyt sanoisi… katso peiliin. Miten minä sinua tuntemattomana voisin näitä luetella, siis kohdalle osuvia juttuja, jos se ei oikeasti olisi yleensä näistä kiinni. Mietihän!

Laihduta, urheile, syö terveellisesti, MEIKKAA, ole sosiaalinen ja juo sitä alkoholia. Mutta jos luet mieluummin sitä hevoshullua vanhempien omistaman asunnon sohvalla ja syöt vaahtokarkkeja... niin olet muuten vanhapiika vielä 10v kuluttuakin. Sen jälkeen se naapurissa asuva lapsuutesi kaveri Marko on ehtinyt jo erota. Se on nykyisin siis rekkamies Tuusulasta. Se tulee ”hurmaamaan” sut puhumalla pakoputken tehoväännöistä… Sitten saat vaihtoehdon, ottaa Markon tai olla ikuisesti yksin.

Tee päätös ja muutu vähän aikaisemmin.[/QUOTE]

Hulvatonta tekstiä. Ihan tosissaanko uskot, että on noista luettelemistasi asioista kiinni, jos ei 24-vuotiaana ole vielä ikinä seurustellut (seurusteluksi ei lasketa säätöjä ymv.)?

 

Sinun kohdallasi ei taida olla normaalia, jos kerran sulla on jotain sitoutumisongelmaa/pelkoa ja kärsit asiasta? Mä en ole koskaan seurustellut, mutta en pidä sitä mitenkään ihmeellisenä, ettei vaan ole löytynyt sopivaa ihmistä. Ihastun erittäin harvoin. Oudompaa on mun mielestä seurustella ihan vaan seurustelun vuoksi jonkun "ok-tyypin" kanssa.

 

Tunnen kohta nelikymppisen naisen, joka ei ole tuttavapiirimme tietojen mukaan ikinä seurustellut - tai on sitten aika taitavasti sen vuosikymmenet peittänyt. Mukava, kohtalaisen fiksu, varmasti ulkomuotonsa ja luonteensa puolesta kelpaisi miehille. Syy lienee jossain naisen syövereissä.