Heippa!
Päätin aloittaa uuden keskustelun meille, joilla vauvakuume on kova, mutta joilla yritys on alkamassa vasta ensi vuoden puolella syystä tai toisesta!
Olisi mukava jakaa kokemuksia ja tuntemuksia, kun tikuttaminen ja plussajännäily ei vielä ole ajankohtaista vaan sen sijaan piinaava odottelu, koska voisi alkaa yrittää pienokaista.
Itse olen 24 vuotias, kuten miehenikin. Perheen perustaminen on ollut toiveena jo kauan ja lähikuukaudet se on ollut kovasti mielessä (ja puheissa ilmeisesti myös ) Niimpä mies sitten kyllästyi kyselyyn "joko nyt, joko nyt", joten hän ilmoitti että maaliskuussa olisi hyvä aika. Mistä lie sitten juuri maaliskuu, en tiedä, kai reppana ajatteli että saa mut vaiennettua muutamaksi kuukaudeksi lupaamalla jonkun tietyn päivämäärän. Hmm, ei ole onnistunut Tammikuuksi onkin varattu yhteinen lomareissu, joten toisaalta on hyvä että ei siellä sitten tarvitse pahoinvoivana olla, vaikkakin lapsen takia sitä peruisi vaikka minkä matkan. Tosin eilen mies kyllä totesi, etteihän sitä koskaan voi tietää mitä lomamatkalla tapahtuu. Joten yrittäminen alkaa siis jossain vaiheessa ensi vuotta, ennemmin tai myöhemmin
Yhtenä syynä ettei yritetä vielä, on oma sairauteni ja lääkitykseni, jonka takia olen viime kuukaudet tankannut foolihappoa 1g annostuksella. Mutta onneksi lääkäri on antanut "siunauksensa" mahdolliselle raskaudelle, joten siinä mielessä turvallinen olo, etenkin kun raskautta sitten seurataan useammin.
Joka päivä tuntuu olevan erilainen, toisena päivänä tuntuu tosi haikealta kun ei vielä yritetä, toisena taas yrittää ajatella että nyt vielä kerkeää tekemään niitä "omia ja kahdenkeskisiä juttuja" rauhassa ja yrittää nauttia niistä. Paljon lapsettomuudesta kärsivien naisten juttuja lukeneena, joskus pelottaa jos lasta ei meille koskaan suodakkaan ja toisaalta pelottaa, että tämä kuitenkin on erityistä valvontaa vaativa raskaus. Välillä (usein) eksyy katselemaan erinäisiä vauvatarvikkeita, sitten taas kieltää itseään, ettei mene vielä ennakkoon hankkimaan
Tälläisiä tuntemuksia täällä, olisi mukava jos löytyisi samanhenkisiä tyyppejä keskustelamaan ja jakamaan tätä yrityksen aloittamisen piinaavaa odotusta!
Päätin aloittaa uuden keskustelun meille, joilla vauvakuume on kova, mutta joilla yritys on alkamassa vasta ensi vuoden puolella syystä tai toisesta!
Olisi mukava jakaa kokemuksia ja tuntemuksia, kun tikuttaminen ja plussajännäily ei vielä ole ajankohtaista vaan sen sijaan piinaava odottelu, koska voisi alkaa yrittää pienokaista.
Itse olen 24 vuotias, kuten miehenikin. Perheen perustaminen on ollut toiveena jo kauan ja lähikuukaudet se on ollut kovasti mielessä (ja puheissa ilmeisesti myös
) Niimpä mies sitten kyllästyi kyselyyn "joko nyt, joko nyt", joten hän ilmoitti että maaliskuussa olisi hyvä aika. Mistä lie sitten juuri maaliskuu, en tiedä, kai reppana ajatteli että saa mut vaiennettua muutamaksi kuukaudeksi lupaamalla jonkun tietyn päivämäärän. Hmm, ei ole onnistunut Tammikuuksi onkin varattu yhteinen lomareissu, joten toisaalta on hyvä että ei siellä sitten tarvitse pahoinvoivana olla, vaikkakin lapsen takia sitä peruisi vaikka minkä matkan. Tosin eilen mies kyllä totesi, etteihän sitä koskaan voi tietää mitä lomamatkalla tapahtuu. Joten yrittäminen alkaa siis jossain vaiheessa ensi vuotta, ennemmin tai myöhemmin Yhtenä syynä ettei yritetä vielä, on oma sairauteni ja lääkitykseni, jonka takia olen viime kuukaudet tankannut foolihappoa 1g annostuksella. Mutta onneksi lääkäri on antanut "siunauksensa" mahdolliselle raskaudelle, joten siinä mielessä turvallinen olo, etenkin kun raskautta sitten seurataan useammin.
Joka päivä tuntuu olevan erilainen, toisena päivänä tuntuu tosi haikealta kun ei vielä yritetä, toisena taas yrittää ajatella että nyt vielä kerkeää tekemään niitä "omia ja kahdenkeskisiä juttuja" rauhassa ja yrittää nauttia niistä. Paljon lapsettomuudesta kärsivien naisten juttuja lukeneena, joskus pelottaa jos lasta ei meille koskaan suodakkaan ja toisaalta pelottaa, että tämä kuitenkin on erityistä valvontaa vaativa raskaus. Välillä (usein) eksyy katselemaan erinäisiä vauvatarvikkeita, sitten taas kieltää itseään, ettei mene vielä ennakkoon hankkimaan
Tälläisiä tuntemuksia täällä, olisi mukava jos löytyisi samanhenkisiä tyyppejä keskustelamaan ja jakamaan tätä yrityksen aloittamisen piinaavaa odotusta!