20-vuotias tyttäreni aikoo mennä naimisiin 29-vuotiaan miehensä kanssa.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Voi ei...
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

Voi ei...

Vieras
He ovat seurustelleet melkein kolme vuotta ja asuneet yhdessä kaksi. Koko ajan olen laittanut toivoni siihen, että suhde ei kestä tyttäreni iän takia. Mies on kuitenkin jo aikuinen. Olin asiasta ihan varma. Nuoruuden suhteet eivät koskaan ole vakavasti otettavia. Mutta nyt tilanne on tämä...

Olisiko sinulle ok, jos lapsesi päättäisi mennä naimisiin noin nuorena?
 
No sinähän et sille mitään voi. Yhdeksän vuoden ikäero on alle 20-vuotiaana suuri, mutta tasoittuu siitä kovaa vauhtia. Sanotaanko heittämällä että yli 25-vuotiaiden suhteissa tuo ei ole enää mikään juttu. (Nuoremman siis ollessa yli 25, näsäviisastelijoille tiedoksi. ;) )

Mikäs nyt on pahinta mitä siinä voi käydä? Että eroavat jossain vaiheessa? Niin voi käydä kelle vaan.

Sinuna nielisin mielipiteeni ja olisin tyttären tukena sekä ylä- että mahdollisissa alamäissä. Suurinta tuhoa saat aikaan iskemällä kiilaa väliinne sekaantumalla kahden aikuisen ihmisen elämänvalintoihin. Ala vilpittömästi osallistumaan tyttäresi iloon, muuten voi käydä niin, ettei hän käänny puoleesi enää surunkaan hetkellä. Kukaan ei avioeron sattuessa halua kuulla että ''mitäs minä sanoin''. (Ja vaikkei noita sanoja ääneen lausutakkaan, voivat ne olla aistittavissa aikaisempien kokemusten perusteella.)

tietysti toivon ett'ä heidän liittonsa kestää. Toivo sinäkin.
 
Ei kai siinä muukaan auttas. Vaikkakin itse olen 21 v mennyt naimisiin 29 v kanssa puolentoistavuoden seurustelun jälkeen. Nyt ollaan oltu naimisissa jo 20 vuotta, joten ei ne aina pääty epäonnisesti. Ei meillä kyllä vanhemmat vastustelleet yhtään. En varmaan miekään. Vanhin lapsista nyt 18 eikä ole kyllä kaverista tietoakaan, joten sitä odotellessa.
 
Tämä on taas tämä yksi ikäerotrolli, joka tehtailee näitä samantyyppisiä aloituksia joka ikinen päivä joko tänne tai Vauva-lehden foorumille. Ei näihin kannata ylipäätään reagoida.
 
meillä on vajaa kymmenen vuoden ikäero, JA vielä niin päin että minä olen 32 ja mies 23 ;)
Ollaan seurusteltu kohta viis vuotta joista naimisissa vähän päälle vuosi, lapsia on yksi (oltaisiin ehkä odotettu vielä mutta mies halusi ja toisaalta minä en tästä nuorene)

Anna lapsesi tehdä ihan itse omat virheensä
 
no eipä siihen mulla olisi mitään sanomista, itse menin 18-vuotiaana naimisiin 7 vuotta vanhemman poikakaverini kanssa ja edelleen ollaan onnellisesti naimisissa 23 vuotta myöhemmin. Eipä olisi omien vanhempieni vastustus paljon painanut ainakaan omalla kohdallani vaikka ei sitä kyllä olisi tarvinnut pelätäkään kun sain maailman parhaan ja kunnollisimman miehen <3
 
Itse olin just täyttänyt 21 kun mentiin naimisiin ja mies on 5 v vanhempi. Nyt on kaks lasta, työt, okt ja hääpäivästä 7 vuotta. Älä huoli, kyll se liitto kestää/hajoa ikää katsomatta :)
 
Mie löysin oman mieheni kun olin 16v. seurustelemaan alettiin kun olin 17v. Ensimmäinen lapsi syntyi kun olin 21 ja naimisiin mentiin kun olin 21v edelleen. Toinen syntyi kun ikää mittarissa 23v ja nyt odotamme onnellisina kolmatta kun mulla ikää 27v. Joten missä vika? Jos löytää nuorena sen kumppanin kenen kanssa haluaa elämänsä jakaa ainakin jonkin aikaa eteen päin niin miksi ei. Ja kuitenkin ovat asuneetkin jo noin kauan yhdessä niin ei tule arki yllätyksenä. Ehkä parempikin on, että on löytänyt kypsän miehen rinnalleen, kuin lähempänä omaa ikää olevan lapsellisen hulttion. Mutta onnea parille ja tulevalle anopille. :)
 
En tiedä, miten suhtautuisin. Riippuisi suhteesta ja siinä elävistä henkilöistä. Itse aloin seurustella oman mieheni kanssa 19-vuotiaana, naimisiin menin hänen kanssaan 22-vuotiaana, ja meillä on kolme lasta (14 v, 11 v ja 7 v). Mieheni on minua neljä vuotta vanhempi. Nyt 36-vuotiaana olen siis edelleenkin onnellisesti aviossa saman miehen kanssa.

Mikäli joskus eroaisimme, en kuitenkaan koskaan katuisi parisuhdettamme. Yhteiset vuotemme ovat olleet hienoja.
 

Similar threads

Y
Viestiä
4
Luettu
3K
Aihe vapaa
vierailija
V

Yhteistyössä