20-vuotias tyttäreni kertoi jättäneensä ehkäisyn pois!

Mun mielestä on sinulta tosi väärin tuomita tyttäresi pelkän iän perusteella. En mäkään ymmärrä miksi pitäisi odottaa, voisitko sinä selittää miksi sinusta pitäisi? Mikä on sopiva ikä ryhtyä äidiksi? Mitä pitää olla valmiina että saa tulla raskaaksi? Ammatti? Omakotitalo? Kaksi uutta autoa? Mikä saa sinut vakuuttumaan, että vaikkapa 30-vuotiaana tyttäresi olisi enemmän valmis äidiksi ja ymmärtäisi paremmin asian "vakavuuden"? Minusta äitiyteen ei koskaan voi olla täysin valmis. Se on aina yllättävä, hämmentävä kokemus, vaikka ikää olisi kuinka paljon.

 

Mä ihmettelen, miksi tyttäresi edes on kertonut intiimiasioitaan sinulle..? En mä ainakaan vanhemmilleni mitään ilmoittanut, kun jätin ehkäisyn pois.

 

Veikkaan kans provoa, mut kun näköjään teiniäidit innostui niin mäkin vastaan. Itse varmaan päättää, mitä tekee, mutta ymmärtäähän varmaan sitten myös sen, että opinnot kyllä jää tauolle varmasti ja aikuisuus rysähtää sit kerralla päälle. Kaikkea ei voi saada kerralla.Silti, ei ole sun asia, mutta voit varmaan jutella asiasta. Ite en alkais vieläkään 25-vuotiaana lapsentekoon, kun opiskelen,tai vaikka en opiskeliskaan. Mut jos se on se mitä hän haluaa ja mihin pyrkii, niin sitten.

 

Ei tuo nyt minusta miltään katastrofilta vaikuta, on parisuhde ja hyvä opiskeluopaikka yms. Osa tuntemistani kaksikymppisistä on valmiimpia äidiksi kuin osa kolmekymppisistä. Se on niin yksilöllistä.

 

Kyllä minäkin voisin kuvitella olevani tilanteessa hieman huolissani. Mutta jos tyttärelläsi on vakaa parisuhde ja ovat niin päättäneet niin eihän siinä varmaan paljoa sanomista ole kenelläkään. Mutta jos ajattelen että olisin itse alkanut 20-vuotiaana äidiksi niin huh huh. Ja olin mielestäni todella kypsä ikäisekseni jo silloin. Mutta jaksaa sillon varmaan paremmin kun näin yli 3kymppisenä...

 

Päivän provo Kiva. Mutta ensi kerralla älä tee näin läpinäkyvää.

Sitten se 0,01% mahdollisuus että olet tosissasi: katkaise napanuora. Lapsesi asiat eivät kuulu sinulle.

Olen pyöritellyt tätä asiaa päässäni pari päivää, enkä voinut olla jakamatta huoltani täällä. No, ihan siis mielipiteitä toivoin, en mitään provohuutelua, sillä se ei anna minulle mitään uusia tai erilaisia näkökulmia asiaan saati tukea omille ajatuksilleni.

Joo, ei ehkä kuulu "aikuisen" lapsen asiat minulle, mutta ei se äidin huoli lopu ikinä.

itse olen ollut onnellinen että sain lapseni niinkin nuorena. menetin äitini, mutta hän kerkesi olemaan mummo ( rakasti mummona olemista ) ja lapseni saivat mummosta muistoja.

 

Eikö kenellekään tule mieleen että äiti kai kuitenkin tyttärensä parhaiten tuntee ja tietää kuinka kypsä ja vastuuntuntoinen tämä on? Oma siskoni sai esikoisensa 20-vuotiaana (tuli raskaaksi 19-vuotiaana ihan suunnitellusti) ja ymmärrän hyvin että äitini oli tuolloin kauhuissaan ja ihan syystä. Siskon parisuhde oli huteralla pohjalla, ammatilliset suunnitelmat vielä ihan hakusessa, ja vaikka täälläkin miten hehkutetaan että 20-vuotias on jo ihan taatusti kypsä äidiksi niin kyllä vain minunkin äitini päätyi loppujen lopuksi lapsenlapsensa tosiasialliseksi huoltajaksi tämän ensimmäisiksi elinvuosiksi. Tietysti aikuisen ihmisen asioihin on vaikea puuttua mutta ymmärrän kyllä aloittajan pelot siitä että miten sitten käy jos tytär ei pärjääkään.

 

*raskas huokaisu*

Ap voisi olla minun äitini. Olen 22 (pian 23) ja elän kamalassa paineessa. Mieheni kanssa olemme olleet yhdessä jo 5 vuotta ja minusta olisi aivan täydellinen aika saada esikoinen vaikka opintoni ovatkin vielä kesken. Olen "kärsinyt" kamalasta vauvakuumeesta siitä kun täytin 21, eikä tähän ole tullut helpotusta.

Äidilleni olen joskus asiasta vihjaissut puolella sanalla ja sieltä tullut kritiikki on ollut aika jäätävää. Ei ilmeisesti henkistä tukea tulossa jos päätöksemme on jättää ehkäisy pois jo ennen kuin "olisi sopiva aika" eli opintojen jälkeen kun on ollut töissä ties kuinka monta vuotta. Harmi, henkinen tuki olisi ollut aika mukavaa. Miehellenikin sanoi kun hän kosi minua (olimme silloin 18) että ettehän te nyt OIKEASTI mene naimisiin vielä seitsemään vuoteen. Pakotti "lupaamaan" niin. No, ei olla vieläkään naimisissa mutta ihan vain siitä syystä ettei ole rahaa ja ettei opiskeluaikana saisi elää.

Olisin nyt nuorempana aivan varmasti parempi äiti kuin sitten katkerana uraohjuksena.

Olen nyt pikkuhiljaa alkanut jädyttää suhteitani äitiini. En kaipaa tuollaista mielipiteiden esittämistä enää tässä iässä. Harmi että meille kävi näin.

 

Sain tyttäreni (esikoinen) 23-vuotiaana. Olin siis nuori itsekin, kuitenkin kolme vuotta vanhempi kuin tyttäreni nyt. Nuo kolmekin vuotta voivat olla melkoisen ratkaisevia...

Taitaa tyttösi parisuhde olla yhtä vakaa, kuin sulla 23v. Mieti, että kumpi tuntuis kivemmalta tämä vai se, ettäilmoittaa tekevänsä lapset vasta 40+

What? Mikä siitä tekis "vähemmän kivan tuntuista" vaik tekisivät vasta silloin 40+? Maailmassa on muutakin puuhattavaa/pyrkimyksiä kuin lapsenteko...

 

Riippuu vähän siitä, miten paljon tytär on ehtinyt kokea tuohon ikään mennessä. Saman miehen (ekan poikaystävän?) kanssa vuosikaudet (siis varhaisesta teini-iästä lähtien) tarkoittaa valitettavasti lähes aina sitä, että suhde jossain vaiheessa kariutuu, kun sitä ruohoa pitää lähteä aidan taakse maistelemaan.

Muutenkin useimmat ihmiset tuossa iässä vasta itse kasvavat aikuisuuteen ja oma persoona kehittyy voimakkaasti. Vasta n. 25-vuotiaasta lähtien oma identiteetti alkaa olla varmemmalla pohjalla ja sopivasti nuoruuden kokemuksiakin takana.

Onhan niitä aina poikkeustapauksiakin, jotka parikymppisenä ovat niin kypsiä, niin kypsiä että, mutta vähemmistöä ovat kuitenkin. Toivottavasti ap:n tytär kuuluu siihen joukkoon, jos kerran päätös on jo tehty.

 

Eikö kenellekään tule mieleen että äiti kai kuitenkin tyttärensä parhaiten tuntee ja tietää kuinka kypsä ja vastuuntuntoinen tämä on?

Tai äiti vaan ehkä on ihminen joka haluaa puuttua aikuistenkin lasten asioihin..? Yhtä mahdollista sekin...

 

No ei kai tossa periaatteessa oo mitään pahaa, että tytön oma asia. Se mua vähän ihmetyttää, että täällä palstalla niin kiivaasti kannustetaan lapsentekoon nuorena, vaikka olis opinnot kesken ja epävarma mieli ja tilanne, niin silti se lapsen pitäminen ois paras vaihtoehto eikä muka vaikuttaisi opintoihin ja muuhun elämään jos vaan osaa järjestellä asiat. Bullshit, kyllä se vaikuttaa. Veikkaan, että opiskleu on nautinnollisempaa ihan rauhassa ilman lasta.Oon ehkä vähän nihkeä, mut mun mielestä opiskelijoita pitäis kannustaa opiskelemaan innolla ja intohimolla ja nauttimaan nuoruudesta ja opiskeluajasta, vanhemmaksi ehtii myöhemminkin.

Niin, eri asia jos on aivan varma että vain lapsi voi tehdä onnelliseksi juuri siinä tilanteessa, niin sitten, mut eikö vois kannustaa vaikka itsensä kehittämiseen mieluummin kuin lapsentekoon..

 

Mun äiti oli järkyttynyt ku kerroin olevani raskaana. Silloin olin 21. Nyt kun poika on maailmassa niin huolet unohtui ja hän on onnellisin ihanasta tyttärenpojastaan. Niin sinäkin olet, kun lapsi tulla tupsahtaa maailmaan. Nyt yrität vain luottaa tyttäresi arvostelukykyyn!

 

No ei kai tossa periaatteessa oo mitään pahaa, että tytön oma asia. Se mua vähän ihmetyttää, että täällä palstalla niin kiivaasti kannustetaan lapsentekoon nuorena, vaikka olis opinnot kesken ja epävarma mieli ja tilanne, niin silti se lapsen pitäminen ois paras vaihtoehto eikä muka vaikuttaisi opintoihin ja muuhun elämään jos vaan osaa järjestellä asiat. Bullshit, kyllä se vaikuttaa. Veikkaan, että opiskleu on nautinnollisempaa ihan rauhassa ilman lasta.Oon ehkä vähän nihkeä, mut mun mielestä opiskelijoita pitäis kannustaa opiskelemaan innolla ja intohimolla ja nauttimaan nuoruudesta ja opiskeluajasta, vanhemmaksi ehtii myöhemminkin.

Niin, eri asia jos on aivan varma että vain lapsi voi tehdä onnelliseksi juuri siinä tilanteessa, niin sitten, mut eikö vois kannustaa vaikka itsensä kehittämiseen mieluummin kuin lapsentekoon..

Peesi!

 

Riippuu vähän siitä, miten paljon tytär on ehtinyt kokea tuohon ikään mennessä. Saman miehen (ekan poikaystävän?) kanssa vuosikaudet (siis varhaisesta teini-iästä lähtien) tarkoittaa valitettavasti lähes aina sitä, että suhde jossain vaiheessa kariutuu, kun sitä ruohoa pitää lähteä aidan taakse maistelemaan.

Muutenkin useimmat ihmiset tuossa iässä vasta itse kasvavat aikuisuuteen ja oma persoona kehittyy voimakkaasti. Vasta n. 25-vuotiaasta lähtien oma identiteetti alkaa olla varmemmalla pohjalla ja sopivasti nuoruuden kokemuksiakin takana.

Onhan niitä aina poikkeustapauksiakin, jotka parikymppisenä ovat niin kypsiä, niin kypsiä että, mutta vähemmistöä ovat kuitenkin. Toivottavasti ap:n tytär kuuluu siihen joukkoon, jos kerran päätös on jo tehty.

minun mieheni ei ole koskaan seurustellut muitten kun minun kanssani ja yhteistä taipaletta on takana 12vuotta. ei tietenkään tarkoita että oltas loppuelämä yhdessä välttämättä. ystäväpariskunta on ollut yhdessä 7 luokasta asti ja ýhdessä ovat olleet siis yli 20vuotta. ja mitä tulee noihin kokemuksiin, niin kaikki ei kaipaa irtosuhteita, ryyppyreissuja ja sen sellaisia elämäänsä,ei nuorena eikä aikuisena. nykyään vain kuvitellaan että nuoren pitäis tehdä kaikkea älytöntä ennekuin voi vakiintua.

 

Mä olen saanut 3 lasta kun opiskelin yliopistossa ja olen jopa valmistunutkin sieltä.

 

MUN MIELESTÄ IHMISET JA ELÄIMET SAA TEHDÄ LAPSIA JUST SILLON KUN HALUAVAT!

 

Riippuu vähän siitä, miten paljon tytär on ehtinyt kokea tuohon ikään mennessä. Saman miehen (ekan poikaystävän?) kanssa vuosikaudet (siis varhaisesta teini-iästä lähtien) tarkoittaa valitettavasti lähes aina sitä, että suhde jossain vaiheessa kariutuu, kun sitä ruohoa pitää lähteä aidan taakse maistelemaan.

Muutenkin useimmat ihmiset tuossa iässä vasta itse kasvavat aikuisuuteen ja oma persoona kehittyy voimakkaasti. Vasta n. 25-vuotiaasta lähtien oma identiteetti alkaa olla varmemmalla pohjalla ja sopivasti nuoruuden kokemuksiakin takana.

Onhan niitä aina poikkeustapauksiakin, jotka parikymppisenä ovat niin kypsiä, niin kypsiä että, mutta vähemmistöä ovat kuitenkin. Toivottavasti ap:n tytär kuuluu siihen joukkoon, jos kerran päätös on jo tehty.

minun mieheni ei ole koskaan seurustellut muitten kun minun kanssani ja yhteistä taipaletta on takana 12vuotta. ei tietenkään tarkoita että oltas loppuelämä yhdessä välttämättä. ystäväpariskunta on ollut yhdessä 7 luokasta asti ja ýhdessä ovat olleet siis yli 20vuotta. ja mitä tulee noihin kokemuksiin, niin kaikki ei kaipaa irtosuhteita, ryyppyreissuja ja sen sellaisia elämäänsä,ei nuorena eikä aikuisena. nykyään vain kuvitellaan että nuoren pitäis tehdä kaikkea älytöntä ennekuin voi vakiintua.

Ei nyt ehkä tehdä kaikkea älytöntä ja ryypätä silmittömästi, mutta mun mielestä on nuoruusvuodet syytä elää itselleen ja jos opiskelee, niin käydä vapaasti tutustumassa uusiin ihmisiin, verkostoitua ja ehkä käydä ulkomailla vaikka vaihdossa ja tehdä kaikkea sellaista, jonka myötä oppii elämästä ja itsestään. On hyvä tuntea itsensä jotenkin, että ei tule asiat sotten liian isoina yllätyksinä ja pettymyksinä. Ja tuskin kovin moni 20-vee vielä itseään kovin hyvin tuntee.

Nyt en arvostele ketään tai haluaisi yleistää, mutta veikkaan, että jos verrataan 30-vuotiasta 18-vuotiaana äidiksi tullutta ja kotona ollutta ja samanikäistä, mutta opiskellutta ja "elänyttä?, niin maailmankatsomus elämänkokemus on vähän eri luokkaa... Ei aina, mutta uskallan väittää että usein.

 

Noh Noh, äidin huoli elää varmasti aina, mutta jos jotakin haluat lapsesi hyväksi tehdä, olisi TUKEA häntä. Negatiivisella asenteella ajat hänet todennäköisesti vain pois luotasi ja välinne tulevat vain kärsimään.
20-vuotias on riittävän kypsä äidiksi ainakin fyysisesti, se, onko hän sitä henkisesti, onkin sitten eri asia. Meitä on niin moneen junaan.
Itsekin tulin äidiksi 20-vuotiaana, mutta olin aika eritavoin kypsynyt kuin muut ikäiseni, huolehtinut tuolloin yksin itsestäni vuosikaudet monista eri syistä.
Nykypäivänä tapaa paljon parikymppisiä, jotka sanovat etteivät voisi kuvitellakaan vielä tulevansa äidiksi.
Päätösvalta on kuitenkin tyttärelläsi ja hänen kumppanillaan, ei sinulla. Lähtökohdat vaikuttaisivat olevan kuitenkin kunnossa, mitä muutama vuosi siinä vaikuttaisi? Pitäisikö hänen liitää baarista toiseen vaikkei hän sitä haluakaan?

Tulipa äidiksi minkä ikäisenä tahansa, ikä ei tee kenestäkään sen parempaa tai kokeneempaa äitiä, olipa sitten 20- tai 40- vuotias.

 

Ekosysteemi: miksi olet sitä mieltä että "kokemuksien" täytyy tarkoittaa nimenomaisesti irtosuhteita ja ryyppyreissuja? Minä elin hyvin kokemusrikkaan opiskeluajan harrastamatta noista kumpaakaan. Itse ymmärrän kokemuksilla matkailua, vaihtarivuotta, erikoisempia harrastuksia, työkokemuksen hakemista vähän kauempaakin... Ei perheellinen enää voi päättää tuosta vaan lähteä kiinnostavaan työprojektiin vuodeksi toiselle puolen Suomea tai vapaaehtoistyöhön Angolaan tai kahden viikon teatterikiertueelle.

 

No tota.. ottamatta kantaa siihen onko tämä porvoosta niin vastaan.. Itse sain esikoisen 22v ja opiskelin korkeakoulussa. Hyvin meni noin kaksi vuotta, kunnes ex-vaimo (20v naimisiin) päätti lähteä etsimään itseään tai siis löysi ns. elämänsä rakkauden. Silloin toinen lapsi oli jo tulossa. Raskaana ollessaan siis jätti minut. No tämä elämän rakkaus kesti noin vuoden ja taas uusi kuvioihin. Olen onnellinen lapsistani, vaikken pystynytkään tätä toista juuri ollenkaan tapaamaan ensimmäisen vuoden aikana. Nyt kaikki hyvin, lapset käyvät usein vaikka välimatkaakin on ja uuden kihlatun kanssa pieni taapero tulossa.

Enpä osaa sanoa olinko liian nuori, mutta ehkä en ainakaan kehoita tekemään lapsia liian aikaisin. (suhde lasten äitiin minulla kesti n. 8v)

 

Ekosysteemi: miksi olet sitä mieltä että "kokemuksien" täytyy tarkoittaa nimenomaisesti irtosuhteita ja ryyppyreissuja? Minä elin hyvin kokemusrikkaan opiskeluajan harrastamatta noista kumpaakaan. Itse ymmärrän kokemuksilla matkailua, vaihtarivuotta, erikoisempia harrastuksia, työkokemuksen hakemista vähän kauempaakin... Ei perheellinen enää voi päättää tuosta vaan lähteä kiinnostavaan työprojektiin vuodeksi toiselle puolen Suomea tai vapaaehtoistyöhön Angolaan tai kahden viikon teatterikiertueelle.

mutta kun kaikkia ei kiinnosta matkustaa ja harrastaa erikoisempia harrastuksia ja kaikilla ei ole vanhempia jotka sen lystin maksaisivat. jos haaveena on mennä angolaan ei varmaan olisi suunnittelemassa lapsen hankintaa. se mikä sulle on tärkeää ennen lasten saantia ei todellakaan tarkoita että se olis jollekkin toiselle välttämätöntä.

 

Päivän provo Kiva. Mutta ensi kerralla älä tee näin läpinäkyvää.

Sitten se 0,01% mahdollisuus että olet tosissasi: katkaise napanuora. Lapsesi asiat eivät kuulu sinulle.

Olen pyöritellyt tätä asiaa päässäni pari päivää, enkä voinut olla jakamatta huoltani täällä. No, ihan siis mielipiteitä toivoin, en mitään provohuutelua, sillä se ei anna minulle mitään uusia tai erilaisia näkökulmia asiaan saati tukea omille ajatuksilleni.

Joo, ei ehkä kuulu "aikuisen" lapsen asiat minulle, mutta ei se äidin huoli lopu ikinä.

Ajattelapa vaihtoehtoja. Tyttäri lähestyy 4-kymppiä ja tekee täysillä uraa. Lapsenlapsista ei toivoakaan. .. Ei kiva..

Asiat eivät mene aina juuri niin kuin olisi ihanteellista. Mutta sehän onkin elämän rikkaus. Olisi tylsää, jos kaikki opiskelisivat tietyssä iässä, menisivät naimisiin tietyn ikäisinä ja saisivat vauvan tietyn ikäisenä. Elämä on paljon mukavampaa, kun kaikki ei mene valmiiden kaavojen mukaan. Jokainen tekee omat valintansa niiltä osin kuin voi valita.

 

Päivän provo Kiva. Mutta ensi kerralla älä tee näin läpinäkyvää.

Sitten se 0,01% mahdollisuus että olet tosissasi: katkaise napanuora. Lapsesi asiat eivät kuulu sinulle.

Olen pyöritellyt tätä asiaa päässäni pari päivää, enkä voinut olla jakamatta huoltani täällä. No, ihan siis mielipiteitä toivoin, en mitään provohuutelua, sillä se ei anna minulle mitään uusia tai erilaisia näkökulmia asiaan saati tukea omille ajatuksilleni.

Joo, ei ehkä kuulu "aikuisen" lapsen asiat minulle, mutta ei se äidin huoli lopu ikinä.

Ajattelapa vaihtoehtoja. Tyttäri lähestyy 4-kymppiä ja tekee täysillä uraa. Lapsenlapsista ei toivoakaan. .. Ei kiva..

Asiat eivät mene aina juuri niin kuin olisi ihanteellista. Mutta sehän onkin elämän rikkaus. Olisi tylsää, jos kaikki opiskelisivat tietyssä iässä, menisivät naimisiin tietyn ikäisinä ja saisivat vauvan tietyn ikäisenä. Elämä on paljon mukavampaa, kun kaikki ei mene valmiiden kaavojen mukaan. Jokainen tekee omat valintansa niiltä osin kuin voi valita.

Miten niin ei kiva jos lähempänä 40 tekee uraa? Onko se sitten kivempi että kesken opiskelujen työntää ipanoita itsekin vielä melkein lapsena? Ihan yhtä lailla voisin nyt todeta, että asiat ei aina mene niin ku ois ihanteellista. Mä en näe juurikaan ihanteellisempana lisääntyä liian nuorena kesken koulujen kuin tehdä se lähempänä neljääkymppiä.

 

Ekosysteemi: tarkoitinkin lähinnä sitä että jos hyvin nuorena perheellistyy niin ei välttämättä edes tiedä mitä kaikkea olisi voinut tehdä ja kokea ja osa (ei kaikki) alkaa sitä sitten kaipailla myöhemmin. Moni teiniäiti sanoo juuri sinun laillasi että "juominen ja irtosuhteet ei kiinnosta, en siis ole menettänyt elämässäni mitään lapsen takia" - koska ei edes osata kuvitella mitä kaikkea muuta kokemisen arvoista elämässä voisi olla.