Olen muutamalle ystävälle paljastanut vauvahaaveeni ja vastaan otto ei ole ollut ihan sitä mitä olisin toivonut. Meidän kaveripiirissa ollaan aika suorasanaisia mutta tämän asian olen ottanut aika itseeni vaikka yleensä en mistään loukkaanukkaan. Puheet hirveestä kiireestä ja elämän pilaamisesta tuli vain niin puskista. Vauvahaaveita moinen suhtautuminen ei muuta mutta asia ahdistaa. Ikää minulla on 23v ja avioliitossa olen, asumme omassa asunnossa sekä molemmilla vakituinen työpaikka. Vauva on siis siltä kannalta hyvinkin tervetullut. Meillä on alkamassa vauvan yritys mutta jännitän mielessäni sitä että jäänkö yksin ja ilman kavereita kuin nalli kalliolle jos raskaaksi tulen. Kokemuksia (toivon mukaan myös positiivisia) kaipailen!
20+ mites ystävät suhtautuu?
- Viestiketjun aloittaja koiramamma
- Ensimmäinen viesti
MOI
Mä olin 24 kun poikani sain ei yksikään tosi ystävä ole läheltä hväinnyt. Oikeastaan moni oli innoissaan kun vatsa kasvoi ja sitten kun vaavi syntyi. Olen kaveri piirini ensimmäisiä äitejä. Ja nyt kun odotan toista niin vastaanotto on ollut hyvä siis nyt ikää 27 =) Eikun vaan vauvaa yrittämään jos itsestä siltä tuntuu. Ei tosi ystävät mihinkään häviä. ja edelleenkin kaveri piirissä tosi vähän laspia...
Mä olin 24 kun poikani sain ei yksikään tosi ystävä ole läheltä hväinnyt. Oikeastaan moni oli innoissaan kun vatsa kasvoi ja sitten kun vaavi syntyi. Olen kaveri piirini ensimmäisiä äitejä. Ja nyt kun odotan toista niin vastaanotto on ollut hyvä siis nyt ikää 27 =) Eikun vaan vauvaa yrittämään jos itsestä siltä tuntuu. Ei tosi ystävät mihinkään häviä. ja edelleenkin kaveri piirissä tosi vähän laspia...
moikka. olen 21 ja rv 33. kun kerroin ystävilleni olevani raskaana, niin tuntui silloin ja vieläkin että osa ei ota minuun yhteyttä enää ollenkaan ja on vähän väkinäistä keskustelua jos soitan, mutta on myös niitä jotka soitttavat ja kyselevät vauvasta ja ollaan niinkuin ennenkin. olen sanonut niille ystäville joista olen etääntynyt että olen luonteeltani sama tyyppi edelleen vaikka masu kasvaakin =) mutta ehkä jotkut vaan tavallaan pelästyy tai jotain. mulla siis vähän jakaantus ystävien mielipiteet mutta en onneksi ole kokenut jääväni yksin missään vaiheessa. toivotan onnea vauvan saaannissa :heart:
Esikoisen sain lukioaikana ollessani 20 ja nyt odoten toista 38rv ja oon nyt 24. Tosiystävät eivät ole kadonneet onnekseni mihinkään, mutta toki ystävyys-suhteen luonne on hieman muuttunut. Muuthan ovat tämän kuluneen 4,5 vuoden aikana etsineet edelleen ehkäpä elämänkumppaniaan ja painellut kaupungissa harva se ilta, mihin tietenkään ei itse voi lapsen kanssa osallistua. Ravintola illat tietenkin jää, joten siellä olevat jututkin. Eli siis tällä tarkoitan sitä ystävyyden luonnetta.. Hirmu vaikea selittää... Edelleenkään ei monillakaan ole lapsia, joten uusia lapsiperheystäviä on elämään tullut.
Toivottavasti tuosta sai jotain selvää
Tosiystävät ei katoa
Toivottavasti tuosta sai jotain selvää
Tosiystävät ei katoa Lapsen hankkiminen on jokaisen parin oma päätös. Ei kaikki kypsy samaan aikaan tai elämäntilanne ei ole sama. Jos haluatte lapsen, niin kannattaa seurata omaa fiilistä. Yrittämisessäkin voi mennä hetki. Odotan ensimmäistä lastani ja ikää on 29 -vee. Osa ystävistäni on saanut lapsen parikymppisenä ja ei se minua ole häirinnyt. En välttämättä ole heti osannut puhua "vauva-juttuja" lapsen saajan kanssa, mutta matkan varrella olen oppinut ja nyt on helpompi saada itse lapsi. Monesti sellainen ihminen, joka ei ole koko vauva-asiaa itse miettinyt, voi päästää suustaan sammakoita ihan tarkoittamatta. Kyllä tosi ystävät säilyvät ja tukevat myös lapsen tulon jälkeen. Joku saattaa ylläättääkin positiivisesti.
Esikoinen saatiin alle 2kymppisinä, ei ainakaan kukaan kaveri tullut päin naamaa sanomaan että tyhmä idea tms.
Nyt ollaan 25v ja 22v ja monilla meidän ikäisillä kavereilla on lapsia, joillakin kolmekin, joten se ei ole mitenkään outo juttu ollenkaan.
Ei olla mitenkään etsimällä etsitty perheellisiä kavereita, on vaan kummasti sattunut niin että todella moni luokkakaveri on saanut esikoisensa n.20v iässä.
Nyt ollaan 25v ja 22v ja monilla meidän ikäisillä kavereilla on lapsia, joillakin kolmekin, joten se ei ole mitenkään outo juttu ollenkaan.
Ei olla mitenkään etsimällä etsitty perheellisiä kavereita, on vaan kummasti sattunut niin että todella moni luokkakaveri on saanut esikoisensa n.20v iässä.
no mulla ekan raskauden aikaan ei ollut ruusuinen vastaanotto ikätovereilta, kun olin 18. Parhaat kaverit kyllä tiesi kannustaa mua ja oli jotenkin aina ajatellut et voisin olla nuorena jo äiti ja hyväksyi. Nyt oon 21 ja ikätoverit tietää et mulla on jo yks lapsi ja olen sen päätöksen sillon tehnyt, niin ne näkee sen ihan ok asiana et nyt tulee kakkonen.. Mutta monet ihmettelee et miksi haluaa toisen kesken opintoja, mut omapahan on päätökseni :heart:
20 v olen ja tosi ihanasti on ystävät ottaneet uutisen vastaan. Tietysti oli yllätysvauva, olihan se meillekkin, mutta kaikilta niiltä jotka mulle merkitsee olen kuullut vaan positiivisia juttuja esim. "kaikkia parikymppisiä en osais kyllä äideiks kuvitella, mut sut osaan niin hyvin." :heart: Puolitutut nyt tietysti juoruilee kaikkia ilkeyksiä, mut ei vois mua ainakaan vähempää kiinnostaa.
Tietysti oli yllätysvauva, olihan se meillekkin, mutta kaikilta niiltä jotka mulle merkitsee olen kuullut vaan positiivisia juttuja esim. "kaikkia parikymppisiä en osais kyllä äideiks kuvitella, mut sut osaan niin hyvin." :heart: Puolitutut nyt tietysti juoruilee kaikkia ilkeyksiä, mut ei vois mua ainakaan vähempää kiinnostaa. Sain esikoisen kun olin 24v ja täytyy myöntää ettei entiset lapsettomat ystävät oikein ymmärrä nykyistä "äidin arkea". Ei ystävät kokonaan oo hylänny ja ottivat uutisetkin vastaan tosi hyvin, mutta näin käytännössä eivät oikein tajua ettei baareilu yms. ehkä enää niin kiinnosta, varsinkaan juuri äidiksi tullutta.
Tässä tilanteessa kun vauva on vielä pieni on ainakin musta ihan mukavaa jutella toisten äitien kans. Heillä kuitenkin sama elämäntilanne ja tavallaan samat jutut.
Tässä tilanteessa kun vauva on vielä pieni on ainakin musta ihan mukavaa jutella toisten äitien kans. Heillä kuitenkin sama elämäntilanne ja tavallaan samat jutut.
Minä sain esikoisen 18-vuotiaana...kyllä siinä taisi suurinosa ystävistä matkalle jäädä, osa jäi jo siinä vaiheessa, kun 16-vuotiaana muutin yhteen poikaystäväni (nykyisen mieheni) kanssa.
Seuraavan sain 20v ja kolmannen 23v...lähinnä nuo kaverit on tätänykyä sellaisia "baarikavereita", mutta ompa noita uusiakin tullut äitiyden myötä =)
Nyt olen 28v ja nelosta odottelen ja osa niistä vanhoista kavereista on juuri saanut esikoisensa =)
Seuraavan sain 20v ja kolmannen 23v...lähinnä nuo kaverit on tätänykyä sellaisia "baarikavereita", mutta ompa noita uusiakin tullut äitiyden myötä =)
Nyt olen 28v ja nelosta odottelen ja osa niistä vanhoista kavereista on juuri saanut esikoisensa =)
Minä sain esikoiseni, kun olin juuri täyttänyt pari kk:tta aikaisemmin 21 v. Pikku-kakkosen raskaus on vielä ihan aluillaan ja olen nyt 24 v.
Minulle muutama kaveri kyllä teki selväksi, etteivät ymmärtäneet miksi olimme yrittämällä yrittäneet saada lasta, mutta enpä ole heidän ystävyyttä jälkikäteen kaipaillutkaan.
Tosi ystävät ovat pysyneet ja vaikka heillä ei olekkaan itsellään vielä lapsia, niin kyläilevät, soittelevat ja ymmärtävät kyllä miksi en enää baareissa niin paljon juokse. Uusia ja mahtavia äiti-ystäviä olen löytänyt paljon ja heidän kanssaan tapailemme lähes viikottain.
Hyviä jatkoja sinulle koiramamma! =)
Minulle muutama kaveri kyllä teki selväksi, etteivät ymmärtäneet miksi olimme yrittämällä yrittäneet saada lasta, mutta enpä ole heidän ystävyyttä jälkikäteen kaipaillutkaan.
Tosi ystävät ovat pysyneet ja vaikka heillä ei olekkaan itsellään vielä lapsia, niin kyläilevät, soittelevat ja ymmärtävät kyllä miksi en enää baareissa niin paljon juokse. Uusia ja mahtavia äiti-ystäviä olen löytänyt paljon ja heidän kanssaan tapailemme lähes viikottain.
Hyviä jatkoja sinulle koiramamma! =)
Kiitos ihanan rohaisevista viesteistä :hug:
Niin se juuri onkin niin hassua että jos vahingossa (yksi kaveri) tulee raskaaksi niin se on hyväksyttävämpää kuin että ihan yritetään.
Kaipa osan kavereiden jutuista olen "kasvanut" ulos jos noin voi sanoa. On ne kaverit tärkeitä en sitä sano mutta kyllähän mä itselleni tätä elämää elän ja jos se ei jollekkin passaa niin sillehän minä taas en voi mitään...
Tule Serafia tuonne vauvakuumepuolelle haaveilemaan esikkoa meidän muitten kuumeisten kanssa
Niin se juuri onkin niin hassua että jos vahingossa (yksi kaveri) tulee raskaaksi niin se on hyväksyttävämpää kuin että ihan yritetään.
Kaipa osan kavereiden jutuista olen "kasvanut" ulos jos noin voi sanoa. On ne kaverit tärkeitä en sitä sano mutta kyllähän mä itselleni tätä elämää elän ja jos se ei jollekkin passaa niin sillehän minä taas en voi mitään...
Tule Serafia tuonne vauvakuumepuolelle haaveilemaan esikkoa meidän muitten kuumeisten kanssa
minä olin 15 kun sain esikoisen ja nyt olen 21 ja toista odottelen, kyllä mullakin jotkut kaverit sano etä hullu oon ku "luovun elämästä" jo niin nuorena lapsen takia, mutta minusta tämä on ollu minulle sopiva ratkaisu. turha se ois sitte 5kymppisenä ruveta itkemään että hitsi ku en kerenny niitä lapsia "tekemään"..
mä itse en oo mikään kovin nuori ensisynnyttäjäksi (oon 26), mutta silti olen kaveripiirini ensimmäinen. olin myös kaveripiirini ensimmäinen naimisiinmenijä. muut vielä tosiaan juoksentelevat baarissa etsimässä miestä. heidän suhtautumisensa minuun ei ole juurikaan muuttunut, paitsi että baariin ei enää pyydetä mukaan (en tosin jaksaisi enää tällä mahalla lähteäkään =) ) olen ollut aina muutenkin se "outo" kaveripiirissäni koska olen aina ollut ainoa seurusteleva =)
ja itse olisin mielelläni hankkinut lapsen jo nuorempana, mutta mieheni koki nyt olevansa valmis.
kaveripiirissäni koska olen aina ollut ainoa seurusteleva =) ja itse olisin mielelläni hankkinut lapsen jo nuorempana, mutta mieheni koki nyt olevansa valmis.