2-vuotisneuvolassa...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja 2v:n äiti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
2

2v:n äiti

Vieras
Neuvolassa täto kysyi, että tuleeko lapseni luokseni hakemaan lohtua kun sattuu tai tulee paha mieli. Vastasin että tulee. Ihmettelin, miksi ei tulisi ja miksi kysymys oli tärkeä.
Nyt olen huomannut, ettei lapseni enää aina tule. Saattaa suuttua ja mennä omaan huoneeseen ja ovi perässä kiinni. Kieltää minua tulemasta sinne. Yleensä kutenkin nopeasti tulee pois ja sitten on kaikki taas hyvin.
Osaako joku kertoa miksi tätä kysyttiin tai mistä se kertoo? Onko joku nyt vialla kun lapseni käyttäytyy toisin kuin ennen?
 
[QUOTE="terkka";29145547]Kiintymyssuhteesta kertoo ja osittain myös kehitysvaiheesta, jos tuossa iässä kysellään.[/QUOTE]

Niin mutta mitä? Onko nyt joku pielessä sitten?
 
Alkuperäinen kirjoittaja 2v:n äiti;29145555:
Niin mutta mitä? Onko nyt joku pielessä sitten?

Ei ole pielessä. Ihan pieni lapsi hakee lohdun sylistä ja jos niin ei ole, se saattaa kertoa jotakin kiintymyssuhteesta (tai sen häiriöstä). Myöhemmin lapsi alkaa hahmottaa olevansa oma yksilönsä ja alkaa uhmata niitä joiden kiintymyksestä voi olla varma. Uhmaikäiset melskaavat ja uhoavat aikansa, rauhoittuvat monesti itsekseen ja sitten tulevat syliin hakemaan lohtua. Jos taas itku/lohdun tarve johtuu esim. kaatumisesta/itsensä satuttamisesta, tullaan silloin helpommin hakemaan lohtu sylistä (kuin uhma-itkupotkuraivarissa). Ihan näin lyhyesti tiivistäen. Joten ihan normaalilta tuo lapsesi kehitys kuullostaa.
 
[QUOTE="terkka";29145583]Ei ole pielessä. Ihan pieni lapsi hakee lohdun sylistä ja jos niin ei ole, se saattaa kertoa jotakin kiintymyssuhteesta (tai sen häiriöstä). Myöhemmin lapsi alkaa hahmottaa olevansa oma yksilönsä ja alkaa uhmata niitä joiden kiintymyksestä voi olla varma. Uhmaikäiset melskaavat ja uhoavat aikansa, rauhoittuvat monesti itsekseen ja sitten tulevat syliin hakemaan lohtua. Jos taas itku/lohdun tarve johtuu esim. kaatumisesta/itsensä satuttamisesta, tullaan silloin helpommin hakemaan lohtu sylistä (kuin uhma-itkupotkuraivarissa). Ihan näin lyhyesti tiivistäen. Joten ihan normaalilta tuo lapsesi kehitys kuullostaa.[/QUOTE]

olen huomannut, että juuri minulle käyttäytyy näin ja minua kohtaan osoittaa sitä uhmaansa. Välillä tuntuu pahalta kun äiti ei enää kelpaa ja äidille vain kapinoidaan. Tosiaan jos satuttaa itsensä, tulee hakemaan puhallusta ja silitystä. Meillä on pieni vauva ja minua välillä pelottaa, että esikoinen luulee etten enää rakasta häntä.. :/
 
Ei ole kysytty tuollaista neuvolassa, mutta mun 2-vuotias käyttäytyy just niinkuin nimimerkki terkka sanoi. Jos on satuttanut itsensä, tulee heti syliin hakemaan lohtua, mutta jos on suuttunut jostain (uhmakohtaus) suorastaan pakenee ja jää huutamaan jonnekin kauemmas. Kun kiukku vähän laantuu, tulee syliin. Jos yrittää ottaa syliin heti, kiukku vain pahenee.
 
Ei kai ne tarkastukset sanasta sanaan samanlaisia kaikilla ole. Keskustelu etenee tilanteen mukaan, ei niitä kysymyksia varmaan mistään lomakkeesta lueta. Että sikäli ei se mikään ihme ole jos ei samoja asioita kaikilta kysytä.
 
Kysymys on huono, pitäisi tietää mistä paha mieli aiheutuu, tarkoitaanko sattumisella fyysistä kipua (Matti heittää Pekkaa lapiolla hiekkalaatikolla) vai henkistä kipua (äti kieltäytyy ostamasta karkkia lelua ym). Lapsen toimintatapakin on täysin eri riippuen mistä nyt on kyse. Tädit voisivat taas kerran hieman alustaa minkälaisesta tilanteesta on kyse.
 

Similar threads

Yhteistyössä