2-vuotias taapero ja perheessä uusi vauva

[Ippu]

Nyt kehiin kaikki apu, joka tulee mieleen liittyen otsikon tilanteeseen! Tuntuu että kaikin puolin olen hukassa, ja lisäksi on ainakin yksi ihan oikea ongelmakohta.

Se ongelma on illat/yöt. Tähän asti taapero on nukkunut yönsä, kun oppi jo puolivuotiaana unikoulun tuloksena nukkumaan läpi yön. Poikkeuksia on tietysti ollut, sairastaessa ja noin, mutta muutoin meillä pääsääntöisesti on nukuttu.

Nyt uuden vauvan tultua poika herää öisin itkemään, ja kun minä menen hänen huoneeseensa, hän rauhoittuu heti, ja nukahtaakin pian. Minä vain en jaksaisi mennä, kun nousen jo vauvan imetysten tähden kolme-neljä kertaa yössä...
Jos isä menee, poika jatkaa itkua ja huutaa äitiä, ja yrittää lähteä huoneestaan pois, meidän makkariimme. Rauhoittuu kyllä ennen pitkää, joskus vähemmällä huudolla, joskus vain väkisin sylissä pitäen. Toisinaan iskän rauhoitusyritysten jälkeen uni kuitenkin löytyy vasta minun vieressäni, meidän sängyssä, ja iskä on häädettynä pojan huoneessa oleville vieraspatjoille... Eli iskä ei meinaa kelvata millään.
No menisihän yöt toki näinkin, mutta mieluustihan sitä pitäisi tietynlaisen "järjestyksen" yllä edes öissä, kun päivät on yhtä kaaosta. Eli miten tästä nyt selvittäisiin..?
**Auttaako aika, kun uuden vauvan tulostahan tämä nyt selvästi johtuu?
**Pitäisikö antaa periksi, että no tule vaan äidin viereen nukkumaan, vai jääköhän se sit vaan tavaksi, että jatkossakin poika nukkuisi loppuyönsä aina meidän sängyssä..?
--Vai hoksaisikohan poika jossain vaiheessa, että taidanpa nukkua sittenkin omassa sängyssäni, omassa huoneessani, kun täällä äidin&iskän huoneessa näkyy olevan elävä herätyskello soimassa n. kolmen tunnin välein..?
**Vai pitäisikö olla tiukkana, että joo-o, elämäntilanne on muuttunut, mutta sinun pitää silti nukkua omassa sängyssäsi?

Entäs sitten päivät, miten saatte päivät etenemään jouhevasti?
Vaikkapa pihallelähtö, kumman puette ensin, taaperon vai vauvan?
Nukutteko itse päiväunia että jaksatte?

Huoh, tässä nyt mietintää alkuun, kyselen lisää jos tulee myöhemmin mieleen.

 

[Mankell]

No, esikoinen on aika pieni ja vauva uusi tulokas. Yrittäkää muutamia kuukausia jaksaa poikaa vaikka siellä teidän sängyssä, jos mies kantais sen sitten pois kun on nukahtanut?

SIt vähän ajan kuluttua vois alkaa parempaa järjestystä esikosellekin hankkimaan. =)

 

[Ippu]

Hohhoh, kaaosta taitaa tosiaan olla, kun tuo viestinikin on tosi sekava ja vaikeaselkoinen... :ashamed:

 

[Rouva Räpylä]

Nukkumisongelmiin en osaa vastata. Päivät sujuu hyvin, kun muistaa välillä mennä isomman lapsen luo ensin kun tulee itku molemmilta. Ulos puetaan eka vauva joka nukahtaa vaunukoppaan. Sit isompi joka pääsee heti portaille odottelemaan, että puen itseni. Päiväunia en nuku, koska isompi ei enää nuku päiväunia.

Ja meillä siis nyt 2v 1kk ja 5kk ikäiset.

Jos sua meidän yöt kuitenkin kiinnostaa, niin tuo vanhempi nukahtaa omaan sänkyynsä ja tulee yöllä meidän viereen jos herää. En ole jaksanut opettaa, että omassa sängssä täytyy nukkua koko yö... Se vielä on aina ollu huono nukkuja niin helpoiten itse saa nukuttua ku ottaa yöllä viereen niin ei tarvi juosta montaa kertaa yössä toisessa huoneessa. Ja vielä ku mies viikot pois niin en jaksa tuommoista.

Eiköhän se siitä :hug:

Eiku nyt pitää lisätä. Eli ihan alussa mä ja vauva nukuttiin eri huoneessa ja isä toisen kans toisessa. Aika pian siirryttiin normaaliin järjestelyyn kuitenkin.

 

[miisku]

meillä aikalailla samanlainen tilanne. eli meidän neiti täyttää jsut 2 ja pikkumies on 5kk..nyt on selvästi alkanut yöt jo rauhoittumaan.vauva herää kerran tai kaks..ja neitikin kömpii viereen enää ehkä parin-kolmen yön völiin. mtuta siis meillä ratkaisu oli että nukuttiin välillä kaikki samassa sängyssä eli neiti sai/saa tulla väliin.
silloin meillä nukkui/nukkuu kaikki parhaiten..ja mä ainakin teen suunnilleen mitä vaan että saan mahd. hyvät yöunet!mutuen msuta ei ole päivisin mihinkään!

 

[Pellervo]

Helppo taas neuvoa kun ei itselläni ole ollut vastaavaa tilannetta, meidän vanhemman unia (tai muutakaan elämää ei vauvan tulo häirinnyt sitten tippaakkaan...

Mutta, luulen että tilanteessa antaisin isän hoitaa vanhemman lapsen ja itse keskittyisin vauvaan ja nukkumiseen. Isä saisi siis mennä ja tyynnytellä vanhempaa lasta tämän omassa huoneessa, eiköhän aika pian lapsi ymmärrä että asia on vaan niin ettei äidin sänkyyn niin vaan pääse, mutta ettei äiti sieltä myös mihinkään katoa vaan että aamulla äiti on edelleen olemassa ja huolehtimassa ihan niin kuin ennenkin.

 

[vieras]

Niinpä, poika teidän huoneeseen nukkumaan. Esikoista selkeästi on hämmentänyt uusi tulokas ja hänellä on turvaton olo! Heitä nurkkaan kaikki kasvatussäännöt ja anna esikoiselle niin paljon huomiota ja turvaa kuin vain vauvalta ehdit. Pitäkää miehenne kanssa esikoista paljon kainalossa ja sylissä, niin paljon kuin vain ehdit. Murehtikaa myöhemmin niitä nukkumisjärjestelyjä. Äläkä edes yritä tehdä kotitöitä!

Mun mielestä 2-vuotias saisi hyvinkin nukkua vaikka aina vanhempien kanssa, kun on vielä niin pieni.

 

[HäMäTä]

Eikö taaperon sänkyä voi laittaa teidän huoneeseen?

 

[äiti]

Helppo taas neuvoa kun ei itselläni ole ollut vastaavaa tilannetta, meidän vanhemman unia (tai muutakaan elämää ei vauvan tulo häirinnyt sitten tippaakkaan...

Mutta, luulen että tilanteessa antaisin isän hoitaa vanhemman lapsen ja itse keskittyisin vauvaan ja nukkumiseen. Isä saisi siis mennä ja tyynnytellä vanhempaa lasta tämän omassa huoneessa, eiköhän aika pian lapsi ymmärrä että asia on vaan niin ettei äidin sänkyyn niin vaan pääse, mutta ettei äiti sieltä myös mihinkään katoa vaan että aamulla äiti on edelleen olemassa ja huolehtimassa ihan niin kuin ennenkin.

meillä tehdään just näin. Isä menee patjalle nukkumaan isomman viereen. Nyt siitä onki tullu ihan isin tyttö. Huom. anna isän hoitaa yöllä sitten niin ettet millään lailla sekaannu asiaan. Esim et huutele ohjeita tai käy rauhoittelemassa.

 

[Ippu]

Eikö taaperon sänkyä voi laittaa teidän huoneeseen?

Kunpa voisikin, tämä ratkaisisi kaiken, mutta tilaa ei yksinkertaisesti ole..
Ja toisekseen se tuntuisi liian paljosti paluulta takaisin johonkin, josta on päästy pois jo puolitoista vuotta sitten...

 

[Ippu]

Helppo taas neuvoa kun ei itselläni ole ollut vastaavaa tilannetta, meidän vanhemman unia (tai muutakaan elämää ei vauvan tulo häirinnyt sitten tippaakkaan...

Mutta, luulen että tilanteessa antaisin isän hoitaa vanhemman lapsen ja itse keskittyisin vauvaan ja nukkumiseen. Isä saisi siis mennä ja tyynnytellä vanhempaa lasta tämän omassa huoneessa, eiköhän aika pian lapsi ymmärrä että asia on vaan niin ettei äidin sänkyyn niin vaan pääse, mutta ettei äiti sieltä myös mihinkään katoa vaan että aamulla äiti on edelleen olemassa ja huolehtimassa ihan niin kuin ennenkin.

meillä tehdään just näin. Isä menee patjalle nukkumaan isomman viereen. Nyt siitä onki tullu ihan isin tyttö. Huom. anna isän hoitaa yöllä sitten niin ettet millään lailla sekaannu asiaan. Esim et huutele ohjeita tai käy rauhoittelemassa.

Tämä se ehkä vois olla se ratkaisu... Pysyis nukkumistilanteet suunnilleen ennallaan, eikä olisi edessä päin niin suuri opettelu pois väliaikaisesta tavasta. Kun jos oppii siihen että meidän sänkyyn saa tulla, ni siitä on iso opetteleminen sit joskus eessä, että kun ei sit taas enää saakaan.
Näin ku toimis, niin tarttis vaan iskän opetella joskus nukkumaan taas koko yö omassa sängyssä!

 

[vieras]

Ei lapsi ilkeyttään vanhempien vieressä halua nukkua -tai siksi että olisivat pilalle hemmoteltuja. Lapsi haluaa vanhempien läheisyyteen, koska siinä on turvallisinta olla! Lapsi ei ole kaksivuotiaana mikään manipuloiva juonittelija vaan oikeasti haluaa turvaa ja olla vanhempien lähellä. Äidin sänkyyn lapsen tulisi aina saada päästä jos niin haluaa! Mitä pahaa siinä voisi olla että päästää oman lapsensa sänkyynsä?

Oletteko koskaan ajatelleet mikä voisi olla syynä siihen, että nykyään on jotenkin muka positiivinen asia se, että lapsi nukkuu yksin - jopa pieni vauva? Mitä hyvää se muka tuo? Moni sanoo, että lapsi pitää totuttaa nukkumaan yksin, koska muuten aina haluaa nukkua vieressä. Ensinnäkään tuo ei ole tutkimuksienkaan valossa totta, vaikka kuinka kaikki neuvolantädit niin jankkaisivat. Toisekseen, mitä sitten jos lapsi haluaisi vähän vanhempanakin kömpiä sänkyyn vanhempien viereen? Turvaa ja läheisyyttää hän hakee eikä mitään muuta ja mun mielestä lapsi ei voi koskaan saada niitä liikaa!

On tutkittu että mitä enemmän lapsi on saanut vauvana ja taaperona läheisyyttä, sitä itsenäisempi hänestä tulee ja sitä parempi itsetunto hänellä on.

 

[vieras]

Muuten en osa neuvoa, kun meillä vauvan tulo ei aiheuttanut esikoisessa(1v11kk) mitään kummempia muutoksia, mutta vauvan puin aina ensin, koska hän nukahti vaunuihin saman tien, kun ne pukkasi ulos. Sitten oli aikaa pukea rauhassa esikoinen ja itsensä ja varmistella, että kaikki tarvittava on mukana.

Kun kuopus oli aivan vastasyntynyt, nukuin melko usein päivällä myös itse. Vauvan toiset päiväunet osuivat samaan aikaan esikoisen päikkäreiden kanssa.

Muuten päivärytmi ulkoiluineen pidettiin samana kuin ennen vauvan syntymää.

Jaksamista AP:lle ja toivottavasti helpottaa pian=)

 

[Ippu]

Ei lapsi ilkeyttään vanhempien vieressä halua nukkua -tai siksi että olisivat pilalle hemmoteltuja. Lapsi haluaa vanhempien läheisyyteen, koska siinä on turvallisinta olla! Lapsi ei ole kaksivuotiaana mikään manipuloiva juonittelija vaan oikeasti haluaa turvaa ja olla vanhempien lähellä. Äidin sänkyyn lapsen tulisi aina saada päästä jos niin haluaa! Mitä pahaa siinä voisi olla että päästää oman lapsensa sänkyynsä?

Oletteko koskaan ajatelleet mikä voisi olla syynä siihen, että nykyään on jotenkin muka positiivinen asia se, että lapsi nukkuu yksin - jopa pieni vauva? Mitä hyvää se muka tuo? Moni sanoo, että lapsi pitää totuttaa nukkumaan yksin, koska muuten aina haluaa nukkua vieressä. Ensinnäkään tuo ei ole tutkimuksienkaan valossa totta, vaikka kuinka kaikki neuvolantädit niin jankkaisivat. Toisekseen, mitä sitten jos lapsi haluaisi vähän vanhempanakin kömpiä sänkyyn vanhempien viereen? Turvaa ja läheisyyttää hän hakee eikä mitään muuta ja mun mielestä lapsi ei voi koskaan saada niitä liikaa!

On tutkittu että mitä enemmän lapsi on saanut vauvana ja taaperona läheisyyttä, sitä itsenäisempi hänestä tulee ja sitä parempi itsetunto hänellä on.

Totta kyllä kaikki tässä.
Mutta toisille perheille vain sopii paremmin nukkua näin, toisille toisinpäin. On niin erilaisia nukkujia.
Itse herään pieneenkin ääneen, ja joskus jopa miehen uni-tuhina, syvä hengitys, häiritsee omaa unensaantiani.
On ollut opettelussa, että saan ylipäätään nukuttua, kun huoneessa onkin taas vauva tuhisemassa, joten siksi meillä toivotaan lasten nukkuvan omillaan, sitten kun ei öisin sitä palvelua (=ruokaa) enää tarvitse.
Lapsikin on virkeämpi, kun nukkuu hyvät ja pitkät yöunet.

 

[Myrskynmerkki]

Noi uni-asiat on vaikeita..niinkuin AP sanokin niin jokanen on erilainen. Vaikea itse neuvoa kun itsellä vähän sama tilanne tai oikeastaan edessä. Meillä poika 1v ja 5 kk ja tyttö kohta 3 kk.
Mä en osaa nukkua lasten kanssa samassa sängyssä ellen ole toooosi väsyny. Uni on katkonaista ja lapsikin vaistoaa sen ja se johtaa siihen että kaikki heräilee koko ajan ja sitten VÄSYTTÄÄ.
Kyllä se isompi taitaa tuntea jonkin sortin "syrjintää" ja yöllä ikävöi sua kun vauva vie huomiota. Minä sinun tilanteessa odottelisin jonkun aikaa enkä "opettais" omaan sänkyyn ottamista jos kerran sun uni siitä häiriintyy entisestään. Jospa siitä hellittää kun isompi tottuu vauvaan..ja jos se mies jaksais sitkeesti yrittää sitä lohduttamista?!
Kyllä se siitä varmasti lutviintuu.. :hug:

Tosta uloslähdöstä, mä teen niin että puen ensin vauvan koska sillä "lähtee taju" nopeemmin..nostan vaununkopassa viileeseen eteiseen ja alan pukea taaperoa. Välillä ne lähdöt on yhtä huutoa niin että tekis mieli itkee itekkin kun kaikki on hukassa ja sekasin. Mutta kun päästään pihalle niin kyllä siitä..vauva vaunuihin ja taaperon kanssa leikkimään ja ihmettelemään luontoa.
Arkihan on välillä hektistä ja välillä tuntuu että ei jaksa..mutta yritän itekkin levätä ja joskus mies hoitaa lapset niin että saan nukkua. Usein menee niin että päivällä lapset ei nuku samaan aikaan,silloin ei ole omaa aikaa yhtään mutta kyllä kaiken oppii tekemään lasten kanssa tai sitten jättää tekemättä
Suihkussa käyn joskus niin että otan taaperon mukaan kun vauva nukkuu. Tai kun mies on kotona..muutenkin yritettään suurempia hommia tehä yhessä ja kun mies kotona ettei yksinään tule kiire ja hätä.

Mutta koitahan jaksaa..mulla täällä täys hulina taas joten täytyykin mennä.

 

[Cycadeen]

Meillä esikoinen ja vauva nukkuivat molemmat meidän sängyssä ja isille tehtiin peti siihen meidän sängyn viereen (ikäeroa lapsilla 1v10kk). Nyt 3,5v nukkuu omassa huoneessa ilman mukinoita. Ulos ensin vauvalle ja sit esikoiselle. Kun vauva nukkui, niin extra huomiota esikoiselle. Imettäessä (ja tämä oli aluks kamalaa, kun esikoinen alkoi aina itkeä sydäntä raastavasti, kun vauva oli tissillä) otin esikoisen kainaloon ja kateltiin lastenohjelmia. Näin sain pidettyä pojan pois pahan teosta (jos ei saa huomiota hyvässä, niin sitten pahassa!) sillä vauva tuntui olevan koko ajan tissi suussa! Vauva sai syödä, esikoinen olla lähellä ja minä rauhallisen mielen, kun kaikki ok. Alku oli hankalaa, mutta hyvin äkkiä helpotti=) Nyt ovat kuin paita ja peppu ja maailman rakkaimmat toisilleen :heart: Tällä hetkellä ovat 1v7kk ja 3,5v

 

[vieras]

esikoinen ei ymmörrä miksi vauva saa nukkua vanhempien kanssa ja hän ei...

 

[Estu]

Meillä keskimmäinen 1v7kk ja kuopus 2kk. Mitään ongelmia ei ole ollut keskimmäisen kanssa öisin, eikä päivisin.

Mahtaako teidän esikoinen tuntea mustasukkaisuutta? Meinaan meidän 4v esikoinen ei mitenkään muuten osoittanut mustasukkaisuutta, paitsi että öisin heräsi huutamaan (=parkumaan) ja kiukutteli 10-15min ja mikään ei auttanut. Huuto jatkui, vaikka otin syliin, suukottelin ja rauhoittelin. Poika vaan huusi ja paiskoi tyynyä. Sitten eräs tuttavani kertoi, että heidän esikoisen mustasukkaisuus oli ilmennyt öisin niin, että nousi sängyssään seisomaan, eikä suostunut maate ja sitä tapahtui joka yö. Niinpä vaihdoin keskimmäisen ja esikoisen sänkyjen paikkaa eli esikoisen sängyn vedin meidän sängyn viereen ja huuto ym loppui siihen paikkaan.

Lisään vielä, että huomioitta ei esikoinen (kuten ei keskimmäinenkään) ole jäänyt. Jo keskimmäisen syntymän aikoihin otin esikoisen vauva-askareisiin mukaan, jotta hän tuntisi itsensä tärkeäksi ja aina, kun vauva nukkui touhusin jotain kivaa esikoisen kanssa.

 

[Heidi]

Meillä taapero 2.v ja vauva 5kk. Meillä on väsätty kolmesta 80cm runkopatjasta yks 240cm sänky, heh. Alkuyön esikoinen nukkuu omassa jatkettavassa tämän meidän mahti sängyn vieressä. Jossain vaiheesse yöllä sitten kömpii sitten meidän väliin. Aluksi meillä oli ihan normi sänky ja oli kyllä ahdasta. Nyt nukutaan mainiosti yöt ja kaikilla on reilusti tilaa nukkua . Koirakin mahtuu vielä sinne sekaan.