2 vuotias saa päättää asioita/mitäs mieltä te olette?

[Pampas]

Mulla on yksi kaveri, joka teki noin poikansa kanssa. Vaikeudet alkoivat, kun poika alkoi olla kouluiässä. Äidille ihan mahdoton, käytös aika kamalaa. Onneksi heillä isä on pitänyt jöötä (ihan hyvällä tavalla) ja lapsi on häneltä kuitenkin oppinut toisenlaistakin käytöstä.

Mun tyttöserkun kasvatus on kuulemma mennyt vähän tota tahtia myös. Hän on kyllä ihan pärjäävä ihminen ja niin pois päin, mutta kauhean kova koulu on hänellä ollut oppia muiden ihmisten huomioonottamista, kun se suunta lapsuudenkodissa oli se, että vain hänen tarpeensa merkkaavat.

 

["minna"]

Miehen veljen vaimo on tehnyt juuri tätä. Heillä on nyt 4 lasta ja se on ihan täyttä kaaosta. Ei hallitse enää yhtään lapsiaan jne. Yrittää komentaa niitä ja pelottelee isällään, ku isä tulee kotiin niin se kyllä sanoo, eikö isä kieltänyt tekemästä noin ym. Kauhulla seuraan vierestä mutta eipä siihen oikein voi puuttua sen enempää... Mitä isompia ne on, sitä vaikeampaa tulee olemaan.

 

["mamma"]

Entä lapsen isä? Onko hän samoilla linjoilla siskosi kanssa?

valitettvasti on, ja mummi (isän puolen) jota siskoni syyttää että hänen vika kun on antanut kaiken periks(omallensa ja nyt tälle lapsenlapselle.)

 

[Huuhkajatar]

[QUOTE="mamma";24131975]valitettvasti on, ja mummi (isän puolen) jota siskoni syyttää että hänen vika kun on antanut kaiken periks(omallensa ja nyt tälle lapsenlapselle.)[/QUOTE]

Lapsiparka, hänellä ei siis ole kunnon tukea varttuessaan, ja joutuu oppimaan kaiken kantapään kautta viimeistään kun tulee kouluun ja huomaa ettei hän olekaan maailman napa ja erikoistapaus.

 

["vieras"]

Mä olen aina tullut surulliseksi, kun ajattelen kuinka vaikeaa tälläsillä lapsilla on tulevaisuudessa ihmissuhteissa. Kaverit kun ei aina tee niin kuin itse haluaisi ja seurustelukin saattaa olla yhtä pään seinään takomista.

Luulis, että vanhemmat tajuais sen verran maailmaa, että tietäis opettavansa lapsensa epäonnistumaan..

 

[SporttisMama]

Jaahas, että sisko ajatteli sitten päästä helpommalla myöhemmin. Missähän iässä siskosi kuvittelee että lapsi haluaa tuosta valta-asemastaan luopua? Tuskin koskaan ellei nyt kiireesti vaihdeta tyyliä! Olen mäkin nähnyt ihmisiä jotka sanovat ettei 2-vuotiasta voi kieltää kun "eihän se mitään ymmärrä". Kyllä mun lapseni ymmärtää paljonkin ja ekat neuvot ja kiellot kyllä annettu molemmille lapsille ihan jo alle 1-vuotiaana. 2v uhma on se paha kausi mutta puolessa vuodessa sekin helpottaa kun pitää vaan pintansa (Ainiin mähän oon sen mun kauppakertomuksen mukaan se palstan paskin mutsi joten älä vaan usko mun juttuja)

 

["mie"]

Itseasiassa ne vanhemmat tekee lapselleen sitä karhunpalvelusta. Jos lapsi saa/joutuu päättämään omista asioistaan liian varhain, se on vahingollista psyykkeellee. Kaksivuotiailla on usein uhma, jolla nimenomaan haetaan rajoja. Vanhempien pitää ne rajat asettaa. Jollei rajoja aseteta, se tuo turvattomuuden tunnetta. Vanhemman tehtävä on olla VANHEMPI ja kantaa vastuunsa päätösten tekijänä perheessä!

Täysi peesi! Ja KIITOS! Täytyy lukea tämä aina kun tuo 2 vee jälleen kerran ja koko ajan uhmaa kaikkea toimintaa. Ja kun tekis mieli antaa periksi... mutta täytyy toistaa itselleen mielessä että "tässä luon turvallisuudentunnetta, turvallisuudentunnetta..." laskea kymmeneen ja sitten poika onkin rauhottunut ja unohtanut hetkeksi tämän tapauksen, kunnes tulee seuraava. No joo, meni nyt ihan omien löpöttelyksi mutta kun on tässä viime aikoin joka päivä taistellut 2 veen kanssa niin liippas läheltä aihe.

 

["vieras"]

Muistelisin, että Jari Sinkkonen on jossain kirjottanut, että se on lapselle ahdistavaa päättää asioista ja olla aikuinen. Sitähän se reppana joutuu olemaan, kun äiti (tai isä) ei osaa päättää, vaan jättää päätökset lapselle tyyliin, mitä tehdään, minne kauppaan mennään, mitä ostetaan, mitä syödään. Lapselle voi toki antaa vaihtoehtoja, saa valita kahdesta, esim laitatko hanskat vai tumput, syötkö ruis- vai paahtoleivän.

 

[Suzyanne]

[QUOTE="mamma";24130675]kiva kuulla että on muitakin jotka ovat samaa mieltä kanssani, sillä siskoni suuttui kun tuosta asiasta hänelle sanoin. itselläni myös 2 vuotias ja tiedän miten vaikeeta välillä on pitää oma pää pienen uhmaikäisen kanssa. kaupassa kävimme siskoni kanssa ja hänen lapsi säntäsi samantien lelu hyllylle ja otti lelun ei äiti paljoa yrittänyt kieltää edes että ei sitä saisi. omani otti myös sanoin heti että ei nyt otetaan jätski, kun sitä tultiin ostamaan. tänään sitten kertoi, että illalla kävivät mummin kanssa vielä kaupassa(äitikin mukana) ja taas piti saada lelu no mummi osti.(eikä mitään pikku leluja) 2 lelua samana päivänä ja kehtasi vielä kertoa (ihan ku ois jotenki hyväkin asia)[/QUOTE]

Itselläni myöskin 2-vuotias uhmis.

Siskosi yrittää välttää uhmakohtauksia antamalla kaiken periksi. Hän huomaa kyllä myöhemmin että se ei ole paras ratkaisu, vaikka helpoin onkin. Lapsi oppii että saa kaiken periksi, ja päiväkodissa ja koulussa tulee sitten pikku prinsessalel/prinssille melko ankeat oltavat kun huomaa, etteivät kaikki enää tanssikaan hänen pillinsä mukaan.

Ihan hyvä että olet puhunut asiasta siskollesi. Vaikka nyt suuuttuikin, niin takuulla hän vielä joskus muistaa neuvosi, ja ajattelee että olisikohan pitänyt kuunnella sinua.

Meillä on tällä hetkellä sen verran voimakas uhma lapsella, että tuntuu aika huvittavalta ajatella elämää jossa hän saisi ihan kaiken periksi:

Lapsi ei söisi aamulla aamupalaa, ei kävisi potalla, eikä hänelle laitettaisi vaatteita päälle. Lähdettäisi ulos jossa hän saisi ensin puolisen tuntia läträtä talon vierustalla olevien täysien kastelukannujen kanssa ja kastella kaikki vaatteensa. Sitten mentäisiin leikkipuistoon, jossa hän saisi olla nelisen tuntia. Kun tulisimme kotiin, hän ei söisi eikä menisi nukkumaan ollenkaan, joisi vaan maitoa ja katsoisi tuntikaupalla piirrettyjä, siinä sivussa heittelisi leluja ja vetelisi kissaa hännästä ja söisi herkkuja, ei ruokaa. Kylvyssä hän olisi vähintään kaksi tuntia, ja loiskuttelisi puolet vedestä äidin päälle ja pitkin kylppäriä. Kylvyn jälkeen ei kuivattaisi, ei kammattaisi hiuksia, ei puettaisi pyjamaa eikä käytäisi potalla, vaan leikittäisiin autolla noin puoleen yöhön, koska sen aiemmin hän ei itse haluaisi ,mennä nukkumaan.

Melko rankkaa olisi tuollainen, mutta tuo kaikki pitäisi tehdä jos ei haluaisi päivässä yhtä ainutta pienenpientäkään huutoa tai kitinää pojalta.

 

["mamma"]

voikun siskoni lukisi tämän ja huomaii että muutkin on tätä mieltä, sanoin tuosta kirjasta ja että tänne kirjoitin tokas vaan jaa psykologilleko tässä on mentävä. en tiedä sääliäkö lasta vai mitä, mutta on se vaan aina katsottavaa kun sellainen pikkuihminen määrää aikuista ihmistä