2-vuotias ja hankalan hankalat lähtemiset - vinkkejä?

[Terhikki]

Meidän ihanasta, reippaasta pienemmästä nappisilmästä on tullut aivan KAMALA aina kun johonkin pitäs lähteä.

Tykkää kyläillä, tykkää olla päiväkodissa, tykkää olla ihan missä vaan mutta se lähteminen on aivan tuskaa.

Ei tarvii kuin sanoa että 'kohta lähdetään, puetaanpas päälle' niin alkaa järkyttävä huuto, kiljuminen ja rimpuilu. Ihan sama reaktio vaikka oltaisiin jo hyvissä ajoin sanottu.

Nyt tätä on kestänyt jo yli viikon, ja siis sama aina ihan mihin vaan lähdetään.

Millä - oi millä - mä saan tän loppumaan, tai edes helpottumaan?

Tuolla isommalla vaikka maailman isoimpia uhmakohtauksia ollut, ei sentään ikinä tällaista, säännöllisesti yhteen ja samaan asiaan kohdistuvaa.

 

[Pix]

Jaa-a... Samaan asiaan voisin minäkin huolia vastauksen. Ihan samasta kiukkuillaan täälläkin. *huoh*

 

[vieras]

Minä tein niin etten enää varoitellut aiemmin lähdöistä. Yhtäkkiä vain ilmoitin että nyt pukemaan niin lähdetään ja samantien kävin ottamassa rimpuilevan, potkivan, purevan, raapivan ja kirkuvan lapsen tiukasti ja päättäväisesti syliin, ilman yhtään mitään lepertelyjä, kyselyjä tai rauhotteluja. Kesti jonkun aikaa kunnes lapsi huomasi ettei ole niin kivaa kun väkisten puetaan ilman hellää hellanlettat meininkiä. Tein siis itse virheen aluksi siinä, etten heti alkuun ollut niin kovin päättäväinen vaikka koskaan en periksi antanutkaan. Mutta käyttäydyin kuin mikäkin lässynlässyn-täti enkä ollut heti tiukkana ja todella päättäväisenä.

 

[Terhikki]

Jaa-a... Samaan asiaan voisin minäkin huolia vastauksen. Ihan samasta kiukkuillaan täälläkin. *huoh*

Ehkä tähän asiaan ei minkäänlaisia vinkkejä löydykään :/

Olen tosiaan koittanut helpottaa lähtemisiä varoittamalla hyvissäajoin etukäteen, pistämällä asian leikiksi ja auttamalla pukemisissa yms. mahdollisimman paljon.

Ehkä se vaan on että se uhma purkautuu sitten näin...

 

[Terhikki]

Minä tein niin etten enää varoitellut aiemmin lähdöistä. Yhtäkkiä vain ilmoitin että nyt pukemaan niin lähdetään ja samantien kävin ottamassa rimpuilevan, potkivan, purevan, raapivan ja kirkuvan lapsen tiukasti ja päättäväisesti syliin, ilman yhtään mitään lepertelyjä, kyselyjä tai rauhotteluja. Kesti jonkun aikaa kunnes lapsi huomasi ettei ole niin kivaa kun väkisten puetaan ilman hellää hellanlettat meininkiä. Tein siis itse virheen aluksi siinä, etten heti alkuun ollut niin kovin päättäväinen vaikka koskaan en periksi antanutkaan. Mutta käyttäydyin kuin mikäkin lässynlässyn-täti enkä ollut heti tiukkana ja todella päättäväisenä.

Tuo on kyllä hyvä pointti.

Mie olin eilen kanssa 'raaka', laitoin lopulta tytön rakkaista rakkaimman nallen jemmaan kun ei meinattu päästä ollenkaan lähtemään.

Aikansa huusi ja kiljui, lopulta kysyin tahtooko nallen takaisin - eli puetaan siis. Aamulla taisi tapauksen muistaa kun ei ihan niin kauaa huutanut..

Hassua rajojen etsimistä kyllä, kun tietää että jokatapauksessa lähdetään ja haluaakin lähteä.

 

[Terhikki]

..kuulosti vain kamalalta kun kesken kovimman kiukkunsa tyttö ihan täristen huusi 'tyhmä äiti!' - ihan kuin nelivuotias siskonsa kauheimmissa kiukuissaan. Pelästyi pieni kyllä itsekin.

 

[Aaban]

Olisikohan tuohon asiaan tarroilla/kiiltokuvilla palkitsemisesta hyötyä? Jos lähtee nätisti saa palkkion...

 

[koi-isä]

Minä tein niin etten enää varoitellut aiemmin lähdöistä. Yhtäkkiä vain ilmoitin että nyt pukemaan niin lähdetään ja samantien kävin ottamassa rimpuilevan, potkivan, purevan, raapivan ja kirkuvan lapsen tiukasti ja päättäväisesti syliin, ilman yhtään mitään lepertelyjä, kyselyjä tai rauhotteluja. Kesti jonkun aikaa kunnes lapsi huomasi ettei ole niin kivaa kun väkisten puetaan ilman hellää hellanlettat meininkiä. Tein siis itse virheen aluksi siinä, etten heti alkuun ollut niin kovin päättäväinen vaikka koskaan en periksi antanutkaan. Mutta käyttäydyin kuin mikäkin lässynlässyn-täti enkä ollut heti tiukkana ja todella päättäväisenä.

Pikkuveljen kanssa näin myös, en usko että paljon muu auttaa. Kyllä se siitä helpottuu...

 

[Endless Sacrifice]

Voi kun tietäsin...

Meillä tollanen on alkanut just parivuotiaana, ja jatkuu edelleen (täyttävät kohta 5 ja 7 vuotta). No onneks ei noi sentään huuda enää, mutta mitään pukemista ei kyllä tapahdukkaan. Meillä toimii toi etukäteen varoittelu eli tietävät mitä on tulossa, mutta silti pelkkään takin pukemiseen saa varata 15min aikaa...
Sillon menee suht hyvin kun en itse menetä hermoja.

 

[Terhikki]

En oikein tiedä tuosta palkitsemis-linjasta... joskus isomman kanssa joissain asioissa kokeiltiin mutta se unohtui aina pian - toisaalta isomman kanssa on ollut aina sellaisia yllättäviä raivareita jotka ei kohdistu mihinkään tiettyyn - eli hankalampi oli pitää sellaista 'yleisen kiltistiolemisen' listaa.

Eiköhän tämä joskus taas helpota, lohduttavaa tietää että muillakin samanlaista

...sitä vaan toivoi ja odotti että pienemmän kanssa pääsisi helpommilla uhmilla, kun tämä on muutenkin ollut erilainen kuin siskonsa.

 

[whatever]

joko teillä on hämärät aamut? meillä huijattiin tota poikaa aikanaan sanomalla "puetaanpa reippaasti niin saat sitten ite ulkona näyttää taskulampulla valoa", kyllä oli reipasta poikaa kun ties saavansa sen taskulampun

 

[Terhikki]

joko teillä on hämärät aamut? meillä huijattiin tota poikaa aikanaan sanomalla "puetaanpa reippaasti niin saat sitten ite ulkona näyttää taskulampulla valoa", kyllä oli reipasta poikaa kun ties saavansa sen taskulampun

Oi, tässä oli hyvä vinkki - kiitos paljon!

Nuo on ihan rakastuneet taskulamppuihinsa, täytyypä ehdottomasti vaihtaa uudet patterit ja ottaa aamuisin mukaan. Nimenomaan nyt kun kuljetaan pelkästään kävellen hoitoon joka aamu.

Kiitos =)

 

[mä]

minä tein niin että kannoin pojan hissiin sisävaatteissa,sitte alaovella pukeminen onnistui hetkessä,kotona ei millään. kyllä naapurit ihmetteli kovasti ku puin lasta rappukäytävässä.

nykyään auttaa se että sanon pari kertaa nätisti että pukemaan jos ei tule ja tappelee vastaan (niinkuin tänä aamuna kenkien kanssa) niin sit sanon että jaahas lähdetään sitten ilman. tulee sitten kylmä ulkona. yleensä siinä vaiheessa ku itse alan laittaa kenkiä jalkaan lapsi huutaa puku puku,kengät.

olen toki pari kertaa vienyt hänet ulos ilman em.kenkiä. meillä oli kanssa pitkään ihan mahdotonta,mutta nyt jos menee mahdottomaksi tiedän millä saan hänet itse haluamaan vaatteet

 

[Terhikki]

minä tein niin että kannoin pojan hissiin sisävaatteissa,sitte alaovella pukeminen onnistui hetkessä,kotona ei millään. kyllä naapurit ihmetteli kovasti ku puin lasta rappukäytävässä.

nykyään auttaa se että sanon pari kertaa nätisti että pukemaan jos ei tule ja tappelee vastaan (niinkuin tänä aamuna kenkien kanssa) niin sit sanon että jaahas lähdetään sitten ilman. tulee sitten kylmä ulkona. yleensä siinä vaiheessa ku itse alan laittaa kenkiä jalkaan lapsi huutaa puku puku,kengät.

olen toki pari kertaa vienyt hänet ulos ilman em.kenkiä. meillä oli kanssa pitkään ihan mahdotonta,mutta nyt jos menee mahdottomaksi tiedän millä saan hänet itse haluamaan vaatteet

Mä nimenomaan kammoan tuota että lopulta kun olen saanut sen rimpuilevan lapsen jotenkuten puettua, saan viedä sen huutavana parin kerroksen verran rapussa alaspäin.. Meidän rappu kun on muutenkin niin kovin hiljainen, niin korvat punaisena saa joka kerta olla - kyllä kuuluu kauas että Terhikin perhe on kotoaan poistumassa.

 

[mä]

kyllä se kieltämäti alkuun olikin kovin noloa,minun mielestäni. mutta olen tullut siihen loptulokseen että se on melko ylestä että lapsi kiukkuu pukemisessa,vaikkakin ystävieni lapset teki sitä vaan joskus,ja minun omani joka ikinen kerta.

ootko kokeillut sitä että jätät ulkovaatteiden pukemisen sinne rappukäytävän alaovelle?

sillä tavalla meillä säästyttiin huutoraivareilta pitkään,koska lapsi halusi ulos,ja näki meidän ulko ovesta pihalle niinanto helpommin pukea usein. kyllähän se oli vähän noloo, mut meillä naapurin tätit on vaan ollu huvittuneita

 

[Terhikki]

kyllä se kieltämäti alkuun olikin kovin noloa,minun mielestäni. mutta olen tullut siihen loptulokseen että se on melko ylestä että lapsi kiukkuu pukemisessa,vaikkakin ystävieni lapset teki sitä vaan joskus,ja minun omani joka ikinen kerta.

ootko kokeillut sitä että jätät ulkovaatteiden pukemisen sinne rappukäytävän alaovelle?

sillä tavalla meillä säästyttiin huutoraivareilta pitkään,koska lapsi halusi ulos,ja näki meidän ulko ovesta pihalle niinanto helpommin pukea usein. kyllähän se oli vähän noloo, mut meillä naapurin tätit on vaan ollu huvittuneita

En mä kyllä tuota kokeilis :ashamed: .

Oikeasti ollaan muutettu tänne ihan vasta, ja musta tuntuu kokoajan että meistä lähtee aivan kohtuutonta meteliä (kaksi uhmaista ja kovaääninen äiti) - saatika että pitkittäisin tota rapussa olemista

 

[mä]

hmm,totta ei taitaisi kahden kanssa toimia. mutta yhden kanssa kyllä. mielummin minä puin rappukätävässä hiljaisuudessa, kuin kotona huudon ja tappelun kanssa.

 

[Terhikki]

hmm,totta ei taitaisi kahden kanssa toimia. mutta yhden kanssa kyllä. mielummin minä puin rappukätävässä hiljaisuudessa, kuin kotona huudon ja tappelun kanssa.

Hyvä että teille löytyi ratkaisu

Nimenomaan siksi utelinkin että kuulisin miten muilla on toimittu. Mie sitkeästi päätän löytää tähän ratkaisun, missiona nujertaa uhmaikä

 

[SuperÄiti-]

Meillä lähdettiin kerran kalsareilla... . Tosin ilmat oli vähän lämpösemmät kuin nyt, mut eipähän ole sen jälkeen tarvinnu tapella pukemisesta pojan kanssa, kun kalsareissa pihan läpi juoksutin ja istutin autoon . Mukana oli kyllä housutkin, jotka poika sitten kiltisti laittoi jalkaansa kaupan pihalla ennen autosta poistumista...

 

[Terhikki]

Meillä lähdettiin kerran kalsareilla... . Tosin ilmat oli vähän lämpösemmät kuin nyt, mut eipähän ole sen jälkeen tarvinnu tapella pukemisesta pojan kanssa, kun kalsareissa pihan läpi juoksutin ja istutin autoon . Mukana oli kyllä housutkin, jotka poika sitten kiltisti laittoi jalkaansa kaupan pihalla ennen autosta poistumista...

Jotakin samantapaista on aikanaan tuon isomman kanssa jouduttu tekemään