2-vuotiaitten kerhossa "kiusaaja" -mitä tekisitte

[pienten tyttöjen äiti]

Lapseni käy 2-vuotiaitten kerhoa kerran viikossa, ja olen ollut seuraamassa ekalla kerralla ryhmän toimintaa, lapset ja tädit ovat mukavia. Yksi tyttö on kuitenkin hieman erikoinen, hänen äitinsä tiuskii aina hänelle pukuhuoneessa ja on muutenkin hieman epäsiisti tms. No, ei siinä mitään muuten, mutta tämän tyttö tönii omaa lastani. Lapsi selittää usein kerhon jälkeen kuinka "xx" tönii ja kaataa. En oikein tiedä miten suhtautua, kun kysyn tädeiltä, nämä eivät ole asiaa maininneet. Viimeksi kun hain tyttöni kerhosta, tämä "xx" tyttö töni häntä pukuhuoneessa ja yritti kaataa, ja sanoi "mene pois!". Tytön äiti ei sanonut lapselleen mitään! Ei edes torunut, naureskeli vain. Samoin jos tämä xx tyttö itkee, niin tytön äiti vain nauraa.

Oma tyttöni pahoitti mielensä tönimisestä ja puhui siitä koko päivän, ja vaikka kuinka yritin selittää, että "xx" teki väärin, eikä niin saisi tehdä, hän vain toistelee asiaa ja näyttää surkealta. Nyt hän myös tekee samaa pikkusisarelleen, ja sanoo "mene pois" Olen sanonut että vaikka xx tekikin sinulle tuhmasti sinä et saa tehdä pikkusisarellesi niin. Vähän väliä lapseni mainitsee asiasta ja sanoo että hänellä on siitä paha mieli.

Kun kerhon tädit eivät ole asiasta ikinä mitään maininneet niin jotenkin tuntuisi kurjalta heille siitä mainita, mutta toisaalta en oikein tiedä miten muuten voisin asialle jotain tehdä. Vai onko tästä nyt tarpeen tehdä tän isompaa asiaa, pitäisikö vain antaa olla?

Mutta miten voisin lapselleni selittää asian niin että hän ymmärtäisi ettei niin saa tehdä. 2-vuotias on vielä liian pieni ymmärtämään että maailmassa on aina ihmisiä jotka tönivät ja tekevät rumasti, mutta heistä ei pitäisi välittää... Epäilen että ko. lapsi ei ole kovin hyvissä oloissa kotonaan, kun seuraan hänen äitinsä touhua ja jo se, miten lapsi ja äiti ovat pukeutuneet (likaisia, äidillä jopa haisevia) vaatteita, ja miten oudosti äiti puhuu lapselleen, niin epäilen, että ei ole xx:llä asiat kotona kunnossa. Mutta eihän 2-v sitä ymmärrä ja jotenkin pitäisi asia hänelle selittää.

Jos oltaisi päiväkodissa olisi varmaan helpompi kehityskeskusteluissa kysellä asiasta hoitotädeiltä, mutta tällaisessa kerran viikossa olevassa kerhossa ei oikein viitsisi ruveta valittaamaan "pikkuasiasta". Haluaisin vain jotenkin selittää asian lapselleni niin ettei se enää häntä vaivaisi. Osaako kukaan neuvoa miten voin noin pienelle sen selittää että hän unohtaisi pahan mielensä eikä enää toistaisi sellaista käytöstä.

Kiitos avusta!

 

[puolusta]

Kuten itsekin kirjoitit, 2-vuotias ei vielä osaa pitää puoliaan kaikissa tilanteissa. Sinuna sanoisin suoraan kiusaajalle, että noin ei saa tehdä. ja reippaasti vaan puhumaan asiasta myös kiusaajan äidille. Sinä olet ainoa, joka voi lastasi auttaa tässä asiassa.

 

[Zannikka]

Toki voit ottaa asian puheeksi kerhon ohjaajien kanssa. Kyllä heidän kuuluu ottaa se vakavasti ja kiinnittää siihen jatkossa huomiota.

 

[kiusaamien kuriin,]

Ehdottomasti otat asian puheeksi kerhon ohjaajien kanssa! Meillä ainakin päiväkodissa on tosi tärkeää, että kiusaaminen loppuu heti. Meille vanhemmille painotetaan aina vanhempainillassa, että jos lapsi puhuu kiusaamisesta, se pitää tuoda heidän tietoon ja asia selvitetään. Siellä myös heti kerrotaan, jos joku on töninyt tai oma lapsi on ollut se kiusaaja. Mutta eivät hekään kaikkea huomaa, joten rohkeesti vain puhumaan ohjaajille asiasta. He voivat sitten ottaa sitten erityis tarkkailuun nämä lapsukaiset ja tarvittaessa sitten ilmoitella vanhemmille.
Onhan niitäkin lapsia (vaikka noin pieniä ovatkin) että kemiat eivät vain osu kohdallee ja eivät välttämättä koskaan tule keskenään toimeen, mutta siihen voivat sitten ne ohjaajat toiminnallaan puuttua ja seurata tilannetta.

 

[kiinnostavaa]

Lapseni käy 2-vuotiaitten kerhoa kerran viikossa, ja olen ollut seuraamassa ekalla kerralla ryhmän toimintaa, lapset ja tädit ovat mukavia. Yksi tyttö on kuitenkin hieman erikoinen, hänen äitinsä tiuskii aina hänelle pukuhuoneessa ja on muutenkin hieman epäsiisti tms. No, ei siinä mitään muuten, mutta tämän tyttö tönii omaa lastani. Lapsi selittää usein kerhon jälkeen kuinka "xx" tönii ja kaataa. En oikein tiedä miten suhtautua, kun kysyn tädeiltä, nämä eivät ole asiaa maininneet. Viimeksi kun hain tyttöni kerhosta, tämä "xx" tyttö töni häntä pukuhuoneessa ja yritti kaataa, ja sanoi "mene pois!". Tytön äiti ei sanonut lapselleen mitään! Ei edes torunut, naureskeli vain. Samoin jos tämä xx tyttö itkee, niin tytön äiti vain nauraa.

Oma tyttöni pahoitti mielensä tönimisestä ja puhui siitä koko päivän, ja vaikka kuinka yritin selittää, että "xx" teki väärin, eikä niin saisi tehdä, hän vain toistelee asiaa ja näyttää surkealta. Nyt hän myös tekee samaa pikkusisarelleen, ja sanoo "mene pois" Olen sanonut että vaikka xx tekikin sinulle tuhmasti sinä et saa tehdä pikkusisarellesi niin. Vähän väliä lapseni mainitsee asiasta ja sanoo että hänellä on siitä paha mieli.

Kun kerhon tädit eivät ole asiasta ikinä mitään maininneet niin jotenkin tuntuisi kurjalta heille siitä mainita, mutta toisaalta en oikein tiedä miten muuten voisin asialle jotain tehdä. Vai onko tästä nyt tarpeen tehdä tän isompaa asiaa, pitäisikö vain antaa olla?

Mutta miten voisin lapselleni selittää asian niin että hän ymmärtäisi ettei niin saa tehdä. 2-vuotias on vielä liian pieni ymmärtämään että maailmassa on aina ihmisiä jotka tönivät ja tekevät rumasti, mutta heistä ei pitäisi välittää... Epäilen että ko. lapsi ei ole kovin hyvissä oloissa kotonaan, kun seuraan hänen äitinsä touhua ja jo se, miten lapsi ja äiti ovat pukeutuneet (likaisia, äidillä jopa haisevia) vaatteita, ja miten oudosti äiti puhuu lapselleen, niin epäilen, että ei ole xx:llä asiat kotona kunnossa. Mutta eihän 2-v sitä ymmärrä ja jotenkin pitäisi asia hänelle selittää.

Jos oltaisi päiväkodissa olisi varmaan helpompi kehityskeskusteluissa kysellä asiasta hoitotädeiltä, mutta tällaisessa kerran viikossa olevassa kerhossa ei oikein viitsisi ruveta valittaamaan "pikkuasiasta". Haluaisin vain jotenkin selittää asian lapselleni niin ettei se enää häntä vaivaisi. Osaako kukaan neuvoa miten voin noin pienelle sen selittää että hän unohtaisi pahan mielensä eikä enää toistaisi sellaista käytöstä.

Kiitos avusta!

Mitäkö tekisin? Ottaisin parivuotiaani pois kerhosta siksi, että hän on aivan liian pieni tuollaiseen ryhmään jossa tädit eivät näköjään vahdi lapsia ja kuten huomaat lapsesi ottaa esimerkkiä kiusaajasta kiusaamalla omaa siskoaan joka ei ole hyväksyttävää missään olosuhteissa.
Pari vuotiaan ei tarvitse vielä opetella viidakon lakeja pärjätäkseen ryhmässä sillä tuon ikäisen ei vielä tarvitse pärjätä ryhmässä sillä hän ei osaa leikkiä muiden kanssa.
Tuon ikäinen tarvitsee ennen kaikkea kasvurauhaa, ei kodin ulkopuolisia virikkeitä!

 

[pah]

Mitäkö tekisin? Ottaisin parivuotiaani pois kerhosta siksi, että hän on aivan liian pieni tuollaiseen ryhmään jossa tädit eivät näköjään vahdi lapsia ja kuten huomaat lapsesi ottaa esimerkkiä kiusaajasta kiusaamalla omaa siskoaan joka ei ole hyväksyttävää missään olosuhteissa.
Pari vuotiaan ei tarvitse vielä opetella viidakon lakeja pärjätäkseen ryhmässä sillä tuon ikäisen ei vielä tarvitse pärjätä ryhmässä sillä hän ei osaa leikkiä muiden kanssa.
Tuon ikäinen tarvitsee ennen kaikkea kasvurauhaa, ei kodin ulkopuolisia virikkeitä!

Ja höpö höpö etteikö parivuotias voisi jo opetella "viidakon lakeja". Kyllä tuon ikäiselle voi jo aivan hyvin, ja pitääkin, opettaa millainen käytös on soveliasta ja mikä ei. Ei niitä lapsia missään pumpulissa ja erakkona tarvitse kasvattaa. Jos kiusaa kotona siskoaan, niin pitää opettaa että niin ei saa tehdä! Missä vaiheessa sinä ajattelit alkaa lastasi kasvattamaan, koulussako? Voi voi kun s elapsi joskus sit päästetään ihmisten ilmoille ilman minkäänlaisia tapoja siitä miten muiden kanssa tulee toimia...

 

[kiinnostavaa]

Ja höpö höpö etteikö parivuotias voisi jo opetella "viidakon lakeja". Kyllä tuon ikäiselle voi jo aivan hyvin, ja pitääkin, opettaa millainen käytös on soveliasta ja mikä ei. Ei niitä lapsia missään pumpulissa ja erakkona tarvitse kasvattaa. Jos kiusaa kotona siskoaan, niin pitää opettaa että niin ei saa tehdä! Missä vaiheessa sinä ajattelit alkaa lastasi kasvattamaan, koulussako? Voi voi kun s elapsi joskus sit päästetään ihmisten ilmoille ilman minkäänlaisia tapoja siitä miten muiden kanssa tulee toimia...

No juu vaikka sitten niin jos kasvattamattomuus on sitä, että ei opeta lapselleen viidakon lakeja!

 

[pah]

No juu vaikka sitten niin jos kasvattamattomuus on sitä, että ei opeta lapselleen viidakon lakeja!

No onko ne sitten "viidakon lakeja", jos lapsi oppii käytännön esimerkein miten ei tule käyttäytyä, että kiusaaminen ja töniminen ei ole oikein? Minun mielestä ne on ihan normaaleja lapsen käyttäytymismalleja, jotka tulee eteen ennemmin tai myöhemmin.

 

[kiinnostavaa]

No onko ne sitten "viidakon lakeja", jos lapsi oppii käytännön esimerkein miten ei tule käyttäytyä, että kiusaaminen ja töniminen ei ole oikein? Minun mielestä ne on ihan normaaleja lapsen käyttäytymismalleja, jotka tulee eteen ennemmin tai myöhemmin.

Pari vuotias ei ole valmis ryhmään jossa vetäjät eivät ehdi puuttumaan kiusaamiseen eli siellä vallitsevat viidakon lait joka tarkoittaa sitä, että vahvin voittaa ja heikompi häviää aina koska ei osaa puolustautua.

Totta kai kiusaamiseen pitää puuttua mutta kun ryhmässä ei siihen näköjään puututa ja lapsi altistuu kiusaamiselle joka ainut päivä.

Tottakai kotona pitää puuttua kiusaamiseen mutta kun se pointti ei nyt ollut siinä vaan siinä, että minä en altistaisi kaksivuotiastani kiusaajalle jonkun kerhon takia.

 

[fg]

Pari vuotias ei ole valmis ryhmään jossa vetäjät eivät ehdi puuttumaan kiusaamiseen eli siellä vallitsevat viidakon lait joka tarkoittaa sitä, että vahvin voittaa ja heikompi häviää aina koska ei osaa puolustautua.

Totta kai kiusaamiseen pitää puuttua mutta kun ryhmässä ei siihen näköjään puututa ja lapsi altistuu kiusaamiselle joka ainut päivä.

Tottakai kotona pitää puuttua kiusaamiseen mutta kun se pointti ei nyt ollut siinä vaan siinä, että minä en altistaisi kaksivuotiastani kiusaajalle jonkun kerhon takia.

Huoh, kerhohan on vain kerran viikossa, joten kiusaamiselle ei altistuta joka ikinen päivä...

Eikä mielestäni oikea ratkaisu ole se, että kiusattu lapsi otetaan pois kerhosta. Vaan kiusaamiseen on puututtava heti, ja jos joku kerhosta lähtee niin se kiusaaja sitten. Eli rohkeasti asia puheeksi ohjaajien kanssa, niin saatte asian etenemään.

Oma lapsenikin käy kerran viikossa kerhossa vaikka on vasta 2,5-vuotias. Kyllä mun mielestä on ihanaa, että kerhossa maalaavat sormiväreillä, askartelevat yms mitä en todellakaan viitsi kotona alkaa lapsen (ja pikkusisaruksen) kanssa tehdä. Ja kerhossa lapsi juurikin oppii toimimaan yhdessä muiden kanssa, miten ryhmässä ollaan, miten toisia kohdellaan, miten kommunikoidaan toisten kanssa jne.

 

[Tiuku]

Pidä lapsesi puolia! Pieni saattaa ajatella että hänessä on jotain vikaa kun tuolla tavalla kiusataan ja se on muutenkin kauhean hämmentävää. Puhu selvästi lapsen kanssa, että toinen lapsi toimi väärin ja teki niin ehkä koska hänellä itsellään on jostain paha olo. Kysy omalta lapseltasi miltä hänestä tuntuu, pelottaako, ihmetyttääkö tms. ja LOHDUTA. Kerro ettei hänelle saa tehdä niin, eikä hänkään saa töniä siskoa kun tietää itsekin ettei sellainen tunnu kivalta. Kerhossa jos vastaavaa sattuu ollessasi paikalla niin nosta lapsi syliin ja sano tiukasti toiselle lapselle ettei saa töniä!Ei tarvitse huutaa tai olla ilkeä, hänellä voi olla kurjatkin oltavat kotona tms. Sano myös rauhallisesti lapsen äidille ettet halua että lastasi kiusataan. On tärkeää ettei oma lapsesi erehdy luulemaan että olet hänelle vihainen, niin saattaa käydä jollei tilannetta selvennä.

 

[toppis]

No rauhoitutaanpas pikkuisen. Kyllä ihan varmasti ryhmässä puututaan kiusaamiseen. Mutta 2-vuotiailla on tuo töniminen, lelujen kädestä ottaminen, lyöminenkin ja ei-kivasti-sanominen ihan NORMAALIA käytöstä, kun ei kerta kaikkiaan vielä osata olla toisten kanssa. Ei tarvitse olla äidillä "haisevat vaatteet", ihan tavallistenkin vanhempien kullannuput voivat käyttäytyä "huonosti" eli siis ikätasolle ihan tavallisesti.

Tuossa vaiheessa on vielä paljon eroja ja on vielä pitkään siinä, kuinka toisten kanssa tullaan juttuun. Toiset osaavat jo vähän leikkiä muiden kanssa, jotkut ovat vielä ihan vauvoja, jotkut tottuneet saamaan kotona kaiken periksi eikä osata jakaa, toisille on jo opetettu tapoja, joiltain ei ole vaadittu mitään. Lisäksi jotkut 2-vuotiaat ovat tosi kovassa uhmaiässä, toiset eivät vielä, sekin vaikuttaa käytökseen. Ja valitettaavasti on niitä vanhempia, jotka eivät osaa/viitsi kasvattaa lapsiaan. Niidenkin kanssa on kuitenkin jotenkin tultava toimeen jos ei meinaa kotiin sulkeutua tai vaihtaa hoitopaikkaa tai kerhoa tai puistoa joka kerran kun ongelmia ilmenee.

Tietysti jos tuntuu ettei _toistuvaan_ tönimiseen ym. puututa, tulee siitä vanhemman huomauttaa. Ja tietysti oman lapsen voi pitää kotona kouluikään asti, mutta joskus ne on päästettävä muiden vaikutuspiiriin ja valitettavasti ne huonot tavat tarttuvat nopeasti oli vaihe mikä hyvänsä. Ei siinä auta muu kuin opettaa lapselle mikä on oikein ja väärin omalla esimerkillään, ja toivoa että se kantaa sitten kun lapsi on poissa silmistä.

 

[piententyttöjenäitimyös]

Me käydään perhekerhossa, jossa vanhemmat ovat lastensa mukana eli nämä 2 vuotiaat eivät jää sinne "keskenään". Eteen on tullut useinkin tilanteita joissa joko omaa 2-vuotiastani tönäistään tai sitten oma tyttöni on se joka tönii, vie lelun toisen kädestä ym. Oli "kiusaaja" kenen lapsi tahansa niin kyllä minä häntä komennan jos lapsen oma äiti ei huomaa. Sanon hillitysti mutta napakasti että "-Ei, noin ei saa tehdä, se ei tunnun toisesta kivalle. Ei kukaan saa sinuakaan töniä!" Omaa lastani käsken vielä pyytämään anteeksi ja jos ei suostu niin sitten mennään hetkeksi vähän sivummalle miettimään asiaa ja sitä miten toisten lasten kanssa käyttäydytään. Myös meidän kerhossa on äitejä jotka eivät joko huomaa lastensa huonoa käytöstä tai sitten eivät puutu siihen, mutta minusta on tärkeää että "kiusaajaa" ojennetaan ihan senkin takia että oma lapseni saa oikean kuvan siitä mitä saa ja mitä ei saa tehdä.

Meidän tyttö kyllä sitten kokeilee näitä sääntöjä vielä kotona yrittäen napata lelun pikkusiskon kädestä ym. mutta kun kiellot ja "rangaistukset" (pyydetään anteeksi tai sitten mennään hetkeksi miettimään) ovat kotonakin samat eikä niistä lipsuta niin aika hyvin hän jo osaa leikkiä nätisti.

Kun tyttöäni on esim. tönitty kerhossa niin kyllä hänkin asiasta puhuu paljon. Niin hän käsittelee asiaa. Ei kuitenkaan itke tai muutenkaan vaikuta surkealta mutta ihmettelee kyllä "Se poika töni minua, se oli tuhma"

Jos en olisi itse paikalla niin puhuisin kyllä kerhon ohjaajille ja pyytäisin tarkkailemaan tilannetta enemmän ja puuttumaan siihen jos tönimistä ym. esiintyy. Lisäksi sanoisin tytölleni että tädeille voi kertoa jos joku lapsista kohtelee väärin. Heidän tehtävänsä on turvata kaikille rauha leikkiä hyvillä mielin ilman kiusaamista..

Omalle lapselle voisi myös kertoa että kaikkien kotona ei ole samoja sääntöjä mutta nämä on meidän perheen säännöt ja niitä noudatetaan, siskoa ei tönitä jne. Antaisin hänen puhua "kiusaamisesta" ja lohduttaisin, kertoisin että toinen lapsi on ollut tuhma ja toiminut väärin. Ja neuvoisin pysymään kauempana lapsesta joka kiusaa ja leikkimään muiden kanssa..

 

[kiinnostavaa]

Huoh, kerhohan on vain kerran viikossa, joten kiusaamiselle ei altistuta joka ikinen päivä...

Eikä mielestäni oikea ratkaisu ole se, että kiusattu lapsi otetaan pois kerhosta. Vaan kiusaamiseen on puututtava heti, ja jos joku kerhosta lähtee niin se kiusaaja sitten. Eli rohkeasti asia puheeksi ohjaajien kanssa, niin saatte asian etenemään.

Oma lapsenikin käy kerran viikossa kerhossa vaikka on vasta 2,5-vuotias. Kyllä mun mielestä on ihanaa, että kerhossa maalaavat sormiväreillä, askartelevat yms mitä en todellakaan viitsi kotona alkaa lapsen (ja pikkusisaruksen) kanssa tehdä. Ja kerhossa lapsi juurikin oppii toimimaan yhdessä muiden kanssa, miten ryhmässä ollaan, miten toisia kohdellaan, miten kommunikoidaan toisten kanssa jne.

No kai se yksikin päivä on liikaa jos ryhmässä kiusataan.

Pieni lapsi ei nimenomaan opi vain ryhmässä olemalla miten toisia kohdellaan tai miten kommunikoidaan vaan tarvitsee siihen aikuisen läsnäoloa ja opastusta ja sitähän ei ainakaan isoissa ryhmissä ole tarjolla.
Lapsi oppii siis vain ne viidakon lait; vahvempi voittaa ja heikompi kärsii.

Eri asia ovat pienet ryhmät jossa vetäjät tosiaan pystyvät puuttumaan kiusaamisiin mutta silti olen sitä mieltä, että pari vuotias ei tarvitse mitään kodin ulkopuolisia virikkeitä vaikka niin monet vanhemmat niin luulevat tai sitten vain laittavat lapsensa kerhoihin vain päästäkseen itse helpommalla ja perustelevat sen lapsen parhaalla.

 

[tytön äiti]

No kai se yksikin päivä on liikaa jos ryhmässä kiusataan.

Pieni lapsi ei nimenomaan opi vain ryhmässä olemalla miten toisia kohdellaan tai miten kommunikoidaan vaan tarvitsee siihen aikuisen läsnäoloa ja opastusta ja sitähän ei ainakaan isoissa ryhmissä ole tarjolla.
Lapsi oppii siis vain ne viidakon lait; vahvempi voittaa ja heikompi kärsii.

Eri asia ovat pienet ryhmät jossa vetäjät tosiaan pystyvät puuttumaan kiusaamisiin mutta silti olen sitä mieltä, että pari vuotias ei tarvitse mitään kodin ulkopuolisia virikkeitä vaikka niin monet vanhemmat niin luulevat tai sitten vain laittavat lapsensa kerhoihin vain päästäkseen itse helpommalla ja perustelevat sen lapsen parhaalla.

Ihmettelen ylipäätään miksi 2-vuotiaille on kerhoja, joissa vanhempi ei ole mukana. Jos minulla olisi mahdollisuus hoitaa oma 2-vuotiaani kotona, niin kiertäisin moiset kerhot kaukaa. 3-4-vuotiaan kanssa on sitten eri asia, mutta sitä pienempi on taatusti kaikista onnellisin äidin kanssa kotona ja lähipuistossa. Jos ei ole pakko, niin antaisin lapsen vielä kasvaa ja kehittyä ilman stressiä ja opetella vasta tuonnempana niitä viidakon lakeja.
Eri asia on jos on pakko mennä töihin, niin kuin ikävä kyllä minun on..

 

[tämäkin]

Tämä on vaan sellainen asia, että on varmasti niin monta oikeaa vaihtoehtoa kuin on lapsiakin. Meillä on käyty kerhossa 2krt/viikko lapsi 2,5v ja oikein odottaa koska pääsee kerhoon, alkaa olla kaikki kaverit kadonneet puistoista ja äidin naama alkaa kyllästyttämään. Jos lapsi on sosiaalinen ja reipas, niin miksi häntä ei saisi kerhoon viedä? Kumpi on sitten parempi viedä se kotona hoidettu lapsi kerhoon vai laittaa se päiväkotiin? Meillä odotetaan päiväkodin alkua jo innolla, koska ihan selvästi alkaa kyllästyttämään. Ja meillä tehdään ja touhutaan paljon!!! Kyllä ne kaverit alkaa olemaan todella tärkeitä jo pienilläkin.

Mä kansssa sanoisin niille ohjaajille kiusaamisesta, koska ne varmasti haluavat asiasta tietää. Silloin he pystyvät tarkkailemaan tilannetta ja puuttumaan kiusaamiseen... rohkeasti vaan ohjaajien juttusille!