2- vuotiaan töniminen

Mulla 2 -vuotias poika ja 4 kk tyttö. Ongelmana on pojan käytös. Kun paikalla on muita saman ikäisiä ja hieman vanhempiakin, pojalla on kova tarve töniä muita kaveria. Ilmeisesti on pojan mielestä kiva leikki mitä se ei todellakaan ole. Tätä on jatkunut jo puoli vuotta eli ennen kuin tyttö on edes syntynyt! Ollaan isännän kans päätelty että poika haluaa kaataa kumoon "kilpailijat" ts. yrittää kaikin tavoin tehdä selväksi että hänetkin huomattaisiin. Muutenkin vilkas ja toimelias poika ja isokokoinenkin (eli voimaakin on), joka itsekin tietää ettei näin saa tehdä mutta ei vain usko. Aina täytyy jonkun aikuisista olla paikalla "suojelemassa" muita lapsia. Jännää on että joskus on tilanteita että ei töni kertaakaan vaan leikkivät rauhassa!! Luonnollisesti silloin on vauhti päällä kun on huonosti nukuttu päikkärit tai edellinen yö. Tönimistä tapahtuu silloinkin kun on hyvin nukuttu yö ja päikkäritkin.. Eli aika ongelmallista!

Onko muita joilla samanlainen tilanne?? Kaupassakin kun mennään ostoskärryissä, poika saattaa huudella naisille "tönii, tönii" ilmesesti yrittää ottaa ihmisiin kontaktia tms. Kertokaahan neuvoja millä eroon tästä hankalasta tilanteesta! Perheneuvolassakin ollaan asiaa pohdittu jo ennen tytön syntymää..

Tällä hetkellä poika on ollut vain kotihoidossa mutta talvella ollaan ajateltu viedä hoitoon 1-2 kertaa viikossa että oppisi muihinkin lapsiin. Siskostaan on kovasti mustasukkainen mikä varmasti osaltaan vaikuttaa mutta kun tätä on jatkunut jo ennen syntymää..

Neuvoja ? Neuvoja?

 

niin-niin tutulta kuulostaa. meillä poika oli tuossa iässä todella vilkas ja vaativa lapsi. töni ja tukisti toisia lapsia ,sekotti toisten leikit ja sotki paikkoja huomiota saadakseen. Todella väsyttävää.Ja aina sai ite paskat niskaan kun lapsi on huonosti kasvatettu :'(
4 vuotiaana sain lapsen neuvolan kautta psykologin tutkimuksiin kun huomasimme muutakin epänormaalia käytöstä ym. pojallamme todettiin neurologinen kehitysviive eri osa-alueilla. Kaikki tämä ihme käytös johtui siitä ettei poika ymmärtänyt eikä muistanut saamiaan ohjeita, eikä tiennyt kuinka toimia eritilanteissa ja kaikki meni aina hulinaks ja häiriköinniks. Nyt poika jo 8 v. ja tilanne rauhoittunut huomattavasti kun ymmärtää puhetta. Erityistuen tarvetta on myös koulussa ja on hyvin herkkä ja ujo lapsi vilkkaudestaan huolimatta.
Tuossa tilnateessa vanhemmilta vaaditaan aikaa ja huomiota lapselle todella paljon ja se ei ollut helppoa kun meilläkin oli jo pieni vauva.
Syliä ja asioista puhumista paljon, sillä meillä on menty eteenpäin.
Voimia :flower: =)

 

Heippa äiti!
Olisi kiva vaihtaa kuulumisia!! Mua rupes todella huolestuttaan tämä meidän tilanne. Miten voisi vaihtaa yhteystietoja??

 

Meillä sama juttu ollut pojan kanssa. Joskus siitä tänne kirjoitinkin. Varmaan vuodenpäivät sitä kesti. Kaksivuotiaana alkoi. Kyllähän se suututti, ahdisti ja hävetti. Mutta yhtäkkiä tämä käytös vain loppui (koputan puuta), onneksi. Sen tilalle on kylläkin tullut kamala kiroilu, jonka takia saa välillä hävetä silmät päästä.

Tein vain niin, että johdonmukaisesti joka kerta otin pojan miettimään ja kaverilta pyydettiin anteeksi.
Kyllä se ohi menee, vaikka rankkaa onkin ja tosiaan välillä tekisi mieli vältellä lapsikontakteja, kun koko ajan saa haukkana olla vahtimassa. Ja huomaan kyllä vieläkin, että jos itkua kuuluu, juoksen heti paikalle tai ajtattelen, että mitähän se poika nyt teki, vaikka onkin ollut täysin syytön tapahtuneeseen.

 

Heippa!
Kuulostaa tutulta. Meidän pojalla alkoi uhma noin 2-vuotiaana, siinä samassa alkoi töniminen ja muu kiusan teko muita lapsia kohtaa. Varsinkin jos toinen osapuoli oli arempi, tai muuten vain pienikokoisempi. Melkein koko ajan sai olla puistossa puuttumassa tönimiseen. Tuntui että muut ajattelivat lapsestani: kauhea kauhukakara, eikö vanhemmat osaa kasvattaa...Kaikkea mekin kokeiltiin....pois lähtemistä, "uhkailua", lahjomista, kiristystä. En tiedä onko näistä mikään niin järkevää. Mutta kun alkoi kaikki keinot olla vähissä. Nyt kun poika täytti 3v niin pikkuhiljaa on alkanut töniminen helpottaa. Vielähän poika sitäkin tekee, mutta aika harvoin. Pelkät kiellot yleensä tehoaa, ei ihan aina nekään. Ja vauvan syntyminen ehkä myös rauhoitti tönimistä. Kaikelle aikansa...vieläkun muu uhma helpottaisi
Voimia sulle =)

 

Kiitos rohkaisuista! "Onneksi" on muitakin kohtalontovereita! Meidän pojalla toki saattaa olla joku kehitysviivekin kehityksessä. Poika on nimittäin syntynyt 6 viikkoa ennen laskettua aikaa. Perheneuvolaan ollaan taas menossa ensi viikolla selvittelemään että mitä olisi tehtävissä asian suhteen.

Poika on kylläkin kova tekemään töitä eli touhuamaan pihalla (maalaistalo) kaikenlaista järkevää mm. jakais lehmille rehua.. jos annettais! Muuten kehitys on normaali, ensimmäinen äiti-sana tuli jo puoli vuotiaana ja alle 1 v. oli jo paljon sanoja. nyt 2-v. on monia 2-3 sanan lauseita. Kävelemään oppi 1 v. ikäisenä.

Kun vielä saisi tämän sosiaalisen taidon opetettua! Ollaan huomattu että outojen lasten kanssa ei ole tätä tönimistä niin paljon kuin tuttujen esim. saman ikäisten serkkupoikien.. Poikkeuksia tietysti on.

Täytyy toivoa että aikaa myötä asiat helpottais. Ei oo kiva että muut lapset pelkää meidän poikaa, joka muuten on niin herttainen.

Kommentteja otetaan vastaan!

 

\

Kiitos rohkaisuista! "Onneksi" on muitakin kohtalontovereita!

Kun vielä saisi tämän sosiaalisen taidon opetettua! Ollaan huomattu että outojen lasten kanssa ei ole tätä tönimistä niin paljon kuin tuttujen esim. saman ikäisten serkkupoikien.. Poikkeuksia tietysti on.

Täytyy toivoa että aikaa myötä asiat helpottais. Ei oo kiva että muut lapset pelkää meidän poikaa, joka muuten on niin herttainen.

Kommentteja otetaan vastaan!

Onko teillä tönimisestä päästy jo eroon. Millaisia keinoja olette kokeilleet.

 

sama juttu poika meni 2.5 vuotiaana tarhaan ja kun oli kotona töninyt pikkusiskoaan niin nyt tarhassa oli uusia uhreja tönittävänä. sovittiin tarhan kanssa että aika kun poika käyttäytyy huonosti selitetään ja viedään jäähylle tässä tapauksessa pinnasänkyyn kun ei enää siellä nukkunut.
mutta vieläkin 3 vuotiaana meillä on huonoja päiviä ja pinnasänkyjä ja totuus on että mitkään keinot sinällään ei tönimistä lopettaneet paitsi että se iän mukana vain vähenee.
kärsivällisyyttä on tarvittu mutta viisaus näköjään kasvaa kun ikää karttuu...

 

\

mutta vieläkin 3 vuotiaana meillä on huonoja päiviä ja pinnasänkyjä ja totuus on että mitkään keinot sinällään ei tönimistä lopettaneet paitsi että se iän mukana vain vähenee.

Miten ovat muiden lasten vanhemmat suhtautuneet ja miten paljon olet asiasta jutellut esim päiväkodin muiden vanhempien kanssa.

Olisi mukava järjestää tönijälasten tapaaminen niin ehkä huomaisivat miten ikävää se on kun tönitään.

 

\

\

mutta vieläkin 3 vuotiaana meillä on huonoja päiviä ja pinnasänkyjä ja totuus on että mitkään keinot sinällään ei tönimistä lopettaneet paitsi että se iän mukana vain vähenee.

Miten ovat muiden lasten vanhemmat suhtautuneet ja miten paljon olet asiasta jutellut esim päiväkodin muiden vanhempien kanssa.

Olisi mukava järjestää tönijälasten tapaaminen niin ehkä huomaisivat miten ikävää se on kun tönitään.

MAINIO IDEA.
Siellä kun nämä 2-3 v kössit tönii kilvan toisiaan, niin tosiaan: sitten tietäisi miltä se tuntuu ja kun kotona muistuttaisi, että millaista se olikaan siellä ja siellä kun kaikki lapset töni,.. ehkä se sitten loppuisikin.

 

.. niin, tai sitten he voisivat jatkossakin tavata toisiaan, kokoontua tönimään toisiaan, jos nimittäin jotkut lapse tykkää olla tönittävänä.. piti tämä vielä lisätä :headwall:

 

Kuulostaa samanlaiselta kuin muuan poika joka käy samassa perhekerhossa ja leikkipuistossakin jsokus. Todella rasittava perhe, äiti touhuaa vauvan kanssa ja poika tönii ja selättää muita 2v lapsia. Ehätin kerran hätiin kun jopa kuristi toista. Koko ajan pitää vahtia omaansa kun tämä äiti toteaa lapsen vain haluavan painia. Omii myös lelut kerhossa ja nappaa kädestä, siis oikea huomion kipeä riiviö on. Enpä osaa neuvoja antaa, mutta toivottavsti vahdit omaasi toisin kuin tämä kovasti kontaktia ottavan vesselin äiti.
Kun omallesi tulee vuosi lisää laita nassikka painiin, siisä on kai ikäraja 3v ja saisi ottaa kontaktia ja painia toisten kanssa. Oma 2v tykkää painimis leikeistä isomman veikan ja siskon kanssa kyllä, mutta jotenkin osaa ottaa huomioon ettei pieniä tai samnkokoisia töniskele.

 

Meillä kanssa sama juttu, poika nyt hieman reilu 2.v, ja töniminen on alkanut päiväkodissa. Nyt ollaan menossa päiväkotiin asiasta juttelemaan johtajan ja omahoitajan kanssa, mikä toivottavasti saa hoitajillekkin hieman eri näkökulmia. Sillä vaikka toisten töniminen on ehdottomasti kielletty ja pitää saada tottakai loppumaan. Niin en enää jaksa jokaikinen päivä kuunnella, miten huonosti lapsi taas käyttäytyi, ja yksikin kerta kun vein lapseni hoitoon, pyöritti omahoitaja minulle päätänsä ja huokasi että niin vaikea lapsi. Siis hei haloo, minä satun olemaan kyseisen lapsen äiti !!! Vielä ymmärtäisin, jos lapseni tekisi tätä kotona.. mutta kun on pääosin niin kovin kiltti. Ja eikö päiväkodissa työskentelevien pitäisi tajuta, että 2.vuotiaana lapsi alkaa kokeilemaan rajojaan, tulee uhmaa, ja nyktin poikani ryhmässä on vain häntä nuorempia vauvoja, ja loput ovat sitten 3.vuotiaita, ja kun isän kanssa olemme vieneet lastamme hoitoon, olemme toistuvasti huomanneet kuinka nämä muutama vanhempi lapsi tönii poikaamme, koska poikamme haluaisi mukana leikkiin heidän kanssaan. Ja poikamme sitten vain nauraa tönimiselle, kun luulee että se on leikkiä. Tottakai lapsi oppii näitä asioita isommilta päiväkodissa ja varmasti muutenkin tässä 2.vuoden iässä kokeilee rajojaan !!! Jäähylle laitto ja kieltäminen on ehdottomia tottakai, ja sitä teemme kotonakin kun lapsemme jotain kiellettyä tekee, mutta eikö myös pitäisi tajuta, että jos lapsi ei kotona töni, mutta jatkuvasti päiväkodissa, niin se tekijähän tulee silloin sieltä !!! Muutenkin lapsemme omahoitaja vaihtui,kun lapsemme oli kerennyt olemaan n.puoli vuotta hoidossa, ja tämä uusi vaikuttaa olevan kyllä täysin väärällä alalla... aina naama mutrulla ja valittaa vaan (ainakin meidän pojasta!!), huomaan kyllä että hän ei pidä pojastamme, ja en ymmärrä että eikö hän tajua, että ehkä poikammekin aistii sen ... ei tunnu kivalta, että poikani on päiväkodissa jatkuvasti vain ''hankala'', ja istuu arestissa ja syökin jopa ainoana lapsena yksin pöydässä istuen, selin muihin. Ja kun poikamme ei OIKEASTI ole ikinä ollut kovin hankala lapsi...vilkas kyllä, varsinkin nyt kun taapero ikään on tullut, niin huomaan että energiaa ja puhtia on, mutta pidänkin siitä hänessä ! Ja itsellänikin on pienenä ollut kovin omaa tahtoa, ja huomaan pojassani nyt samaa piirrettä. Mutta eikös tämä nyt ole aika yleistäkin tässä taapero iässä... PÄIVÄKODINHOITAJIEN PITÄISI MUISTAA TÄRKEIN, JOKAINEN LAPSI ON YKSILÖ... EIKÄ YRITTÄÄ AINA ISTUTTAA KAIKKIA LAPSIA SAMAAN MUOTTIIN ... ja jos lapsi ei tähän yleisimpään muottiin mene, niin jokin on lapsessa vialla !!! Toivon todella, että saan myös näitä näkökulmia hoitajille, kun menemme asioista keskustelemaan, sillä tänäänkin pääsi minulta itku, kun olin pojan vieny... kun tuntuu että kukaan ei pidä hänestä hoitopaikassa, ja että hän on vain riesa hoitajille ja istuukin ihan erakkona siellä ! Sydämeni särkyi ! Jos ihmisillä olisi hyviä vinkkejä, miten voin saada pojaltani pois tönimisen päiväkodissa (kun itsehän en siellä ole paikalla), niin olisin kovin kiitollinen vinkeistä ??? Ja kun enpä minä oikein kotonakaan voi kamalia keskusteluja asiasta käydä, kun poika on vasta 2.v, ei hän ymmärrä/muista, jos rupean puhumaan jostain tönimisestä mikä tapahtui 4h sitten päiväkodissa. Ja kun ei kotona tätä harrasta! Mutta ei tietysti ole muita lapsiakaan ympärillä. En vaan tiedä enää mitä tehdä...