2 vuotiaan raivarit

[juup]

meidän reilu 2 vuotias poika saa aivan kauheita raivareta,saattaa raivota yli tunninkin yhtä soittoa,siis itkee,huutaa ja karjuu,räkä lentää,pissat tulee housuun eikä kuuntele mitään...menee siis jo ihan yli eikä edes osaa enää rauhoittua.. mitä mun pitäisi tehdä??? olen yrittänyt antaa olla,mennä juttelemaan,ottanut syliin ym. ym. lukemattomia muita juttuja,joskus mulla vaan palaa kiinni ja sekään ei kyllä auta yhtään asiaa jos otan syliin niin potkii ja lyö,rauhoittuu kyllä lopulta kun pidän "väkisin" kiinni,mutta siihenkin saattaa oikeasti mennä ylitunti. lisäksi meillä on 8kk ikäinen pikkuveli eikä nämä sylissä pitämiset siis onnistu läheskään aina kun olemme keskenämme päivisin...

 

[Gluteus maximus]

laitat rauhalliseen paikkaan huutamaan ja huutakoot siellä, eihän tuohon mikään auta kuin antaa huutaa. Meillä tyttö menee omaan huoneeseen kiukkuamaan ja on siellä niin kauan, että on rauhoittunut (ovi on auki )

 

[s]

laitat rauhalliseen paikkaan huutamaan ja huutakoot siellä, eihän tuohon mikään auta kuin antaa huutaa. Meillä tyttö menee omaan huoneeseen kiukkuamaan ja on siellä niin kauan, että on rauhoittunut (ovi on auki )

samaa mieltä!

 

[juu]

Meillä on ihan samaa ja päivisin vielä menee, mutta meiän muksu keksinyt että teenkin öisin. Eli hän välistä herää yöllä tekemään tätä samaa ja sitten herää joka ikinen. Joudun joissakin tilanteissa antamaan periksi, kun toivon että naapurit edes saisi yörauhan.

 

[paapelo]

Samaa mieltä.
Meidänkin poika, tänään 2v, on alkanut mesoamaan samalla tavalla, joskin kerrat ovat hyvin harvassa, ainakin toistaiseksi. Silloin laitan rauhoittumaan omaan huoneeseen ja kun raivari on ohi, niin tulee sitten yleensä koputtelemaan ovelle ja sitten halataan ja pyyhitään kyyneleet poskilta.
Näitä tulee, koetetaan vaan pitää maltti mukana niin pitkään kuin on mahdollista, tietty joskus se vanhemmankin hermo menee, joten silloin on parempi mennä itse jäähylle hetkeksi =)

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Äh. Älkää eristäkö raivonsa kanssa. Minusta se on pahinta, minkä voi tehdä: näyttää, että vihainen/raivoava lapsi on niin vaarallinen, että täytyy sulkea jonnekin.

Meillä toimi se, että totesin muksulle hänen olevan nyt todella kiukkuinen ja odotan tässä lähellä, että on kiukutellut valmiiksi, jos vaikka tahtoisi sitten syliin.

 

[neljän äiti]

Äh. Älkää eristäkö raivonsa kanssa. Minusta se on pahinta, minkä voi tehdä: näyttää, että vihainen/raivoava lapsi on niin vaarallinen, että täytyy sulkea jonnekin.

Meillä toimi se, että totesin muksulle hänen olevan nyt todella kiukkuinen ja odotan tässä lähellä, että on kiukutellut valmiiksi, jos vaikka tahtoisi sitten syliin.

no mun oli kyl pakko laittaa nuo isommat lapset raivoamaan omaan huoneeseensa, ovi kiinni. kun aina oli pienempi, vauvaikäinen, joka katsoi pelästyneenä silmät suurina, että mikä ihme tuota isoasiskoa vaivaa....

 

[JONSERED Karhunkantaja]

no mun oli kyl pakko laittaa nuo isommat lapset raivoamaan omaan huoneeseensa, ovi kiinni. kun aina oli pienempi, vauvaikäinen, joka katsoi pelästyneenä silmät suurina, että mikä ihme tuota isoasiskoa vaivaa....

Minun onneksi ei... Neljä lasta minullakin, parin vuoden eroilla. Vauva minulla yleensä oli liinassa tai sylissä, eikä tainnut juuri järkyttyä.

 

[paapelo]

Juu kyllä meilläkin sen suurimman kiukun tullessa laitetaan omaan huoneeseen, itsekkin teen niin kun kiukustun kovasti ja kun kiukku on ohi, tulen iloisena takaisin.
Omasta mielestäni tässä ei ole mitään pahaa. Poika tietää pääsevänsä heti syliin tämän kohtauksen jälkeen...raivon vallassa yrittää vain purra ja satuttaa muita. Pinempi lapsi on 5kk ja pelästyy kovasti näissä tilanteissa.

Mielestäni tämä keino on hyvä, kunhan vaan muistaa, että kun poru on ohi, niin kertoo simppelisti että olipa siinä kiukku ja mistäpäs se johtui ja että nyt on taas parempi olo, kun sai kiukun kiukuttua eikä enään ole mitään hätää.
Pienemmissä raivareissa sitten lohdutetaan sylissä, silloin jopa tahtoo rauhoittavat juttelut heti ja kaipaa paijauksia ja haleja.

 

[ap]

meillä ei läheskään aina pysy huoneessaan,tai minne laitankin huutamaan vaan tulee sieltä raivon vallassa,saattaa roikkua esim. mun jalassa kiinni ym. ym. meidän vauva ei onneksi korvaansa letkauta että se ei ole huolena. kaipa mä vaan sitten yritän olla lähellä ja toisinaan annan vain huutaa kiukkunsa ohi... katsellaan tilanteen mukaan. kiitti kun kerroitte kokemuksistanne..

 

[meillä]

kuulostaapa tutulta. Meillä minä pidän lasta kiinni, sylissä. Raivo saattaa kestää tunnin. Sitten kun se on ohi, pyydetään anteeksi ja jatketaan elämää. Omaan huoneeseen laittaminen ei onnistu, koska tulee sieltä pois. Ja luulen että pelkäisi jos laittasin oven kiinni ja jättäisin yksin. Lisäksi raivon vallassa heittelee tavaroita ja tekee tahallaan kielettyjä asioita.

 

[elli]

älä oikeesti laita missään nimessä eristyksiin! meillä on 3 lasta joista 2 on ollut samanlaista hullunraivoajia. heldingia aikoinaan kokeiltiin,mutta kahta pahempi raivotranssi oli lapsella. paras taka on istua pehmeällä matolla vieressä ja sanoa että olen tässä, sulla ei ole hätää jne. raivoavat raivonsa ja sitten syliin ihan väsyneinä. kyllä maailmaan huutoa ja tunteita mahtuu. oleellista on että lapsi tietää etei jää yksin. ole sinä järkähtämätön. vaikka vaikeaa se välillä on, varsinkin siinä vaiheessa kun on toimen tissitakiainen.

 

[ap]

älä oikeesti laita missään nimessä eristyksiin! meillä on 3 lasta joista 2 on ollut samanlaista hullunraivoajia. heldingia aikoinaan kokeiltiin,mutta kahta pahempi raivotranssi oli lapsella. paras taka on istua pehmeällä matolla vieressä ja sanoa että olen tässä, sulla ei ole hätää jne. raivoavat raivonsa ja sitten syliin ihan väsyneinä. kyllä maailmaan huutoa ja tunteita mahtuu. oleellista on että lapsi tietää etei jää yksin. ole sinä järkähtämätön. vaikka vaikeaa se välillä on, varsinkin siinä vaiheessa kun on toimen tissitakiainen.

Kiitos tästä vastauksesta vauva on onneksi jo 8kk ikäinen,enkä imetä enää. kova vaan menemää jo etten voi itekseen ilman vahtimista juurikaan jättää..

 

[elli]

älä oikeesti laita missään nimessä eristyksiin! meillä on 3 lasta joista 2 on ollut samanlaista hullunraivoajia. heldingia aikoinaan kokeiltiin,mutta kahta pahempi raivotranssi oli lapsella. paras taka on istua pehmeällä matolla vieressä ja sanoa että olen tässä, sulla ei ole hätää jne. raivoavat raivonsa ja sitten syliin ihan väsyneinä. kyllä maailmaan huutoa ja tunteita mahtuu. oleellista on että lapsi tietää etei jää yksin. ole sinä järkähtämätön. vaikka vaikeaa se välillä on, varsinkin siinä vaiheessa kun on toimen tissitakiainen.

Kiitos tästä vastauksesta vauva on onneksi jo 8kk ikäinen,enkä imetä enää. kova vaan menemää jo etten voi itekseen ilman vahtimista juurikaan jättää..

Voi että, symppaan kovasti. Kyllä se siitä vielä helpottaa. tuo oli ainakin minusta just se pahin vaihe. pienin kiipeilee ilman järjen häiventä ja isompi on uhmassaan. meillä nuorimman raivouhma on kestänyt pahimmillaan tunnin ja sinä aikana satuttanutkin itseään.

luojan kiitos ne ajat ovat takana päin. nyt menee jo perussetti uhmakohtausta rutiinilla ja niitäkin on niin harvoin... no, teini-ikää odotellessa

 

[?]

Siis mistä asiasta raivokohtaukset tulee?

 

[marjo]

Siis mistä asiasta raivokohtaukset tulee?

Kuuluu lapsen kehitykseen. Ei se aihetta katso.

 

[joopa joo]

Siis mistä asiasta raivokohtaukset tulee?

Kuuluu lapsen kehitykseen. Ei se aihetta katso.

No, harva sitä ilman aihetta raivoaa - oli sitten kaksi tai kaksikymmentä. Kyllä siellä taustalla useimmiten jokin juttu on mistä raivari alkunsa saa.

 

[Marjo]

Siis mistä asiasta raivokohtaukset tulee?

Kuuluu lapsen kehitykseen. Ei se aihetta katso.

No, harva sitä ilman aihetta raivoaa - oli sitten kaksi tai kaksikymmentä. Kyllä siellä taustalla useimmiten jokin juttu on mistä raivari alkunsa saa.

Ei taida olla lapsia sinulla? Tutkipas pikkuisen lapsen psyykkisen kehityksen kirjallisuutta. Ja todellakin empiirinen tieto kertoo, että raivotranssin aiheena on "en halua näitä kenkiä ja sitten haluankin nämä kengät"- taustalla jotain paljon suurempaa kuin pelkät kengät.

 

[pp]

curling

[quote="joopa joo"

No, harva sitä ilman aihetta raivoaa - oli sitten kaksi tai kaksikymmentä. Kyllä siellä taustalla useimmiten jokin juttu on mistä raivari alkunsa saa.[/quote]

 

[vieras]

Meillä on kuopus raivokkaampi, joten ei onneksi ole siinä pienempää katsottavana. 2-vuotias saa aika hillittömiä huutoraivareita mutta istun vain vieressä ja koitan kysellä, mistä tuli niin paha mieli ja pyydän kertomaan, että äiti ymmärtää ja voi auttaa. Kun lapsi on itse valmis, tulee syliin hellään halitteluun ja sillä se kohtauskin loppuu.

Esikoinen ei koskaan saanut tuollaisia vaan piti enemmänkin sellaista tasaista narinaa. Siinä oli korvat kuumina äidillä mutta pystyin ihan helposti katsomaan sekä narisijan, että vauvan perään.

 

[hoh hoijaa]

Siis mistä asiasta raivokohtaukset tulee?

Kuuluu lapsen kehitykseen. Ei se aihetta katso.

No, harva sitä ilman aihetta raivoaa - oli sitten kaksi tai kaksikymmentä. Kyllä siellä taustalla useimmiten jokin juttu on mistä raivari alkunsa saa.

Ei taida olla lapsia sinulla? Tutkipas pikkuisen lapsen psyykkisen kehityksen kirjallisuutta. Ja todellakin empiirinen tieto kertoo, että raivotranssin aiheena on "en halua näitä kenkiä ja sitten haluankin nämä kengät"- taustalla jotain paljon suurempaa kuin pelkät kengät.

No, sinäpä sen sanoit. Elikä "en halua näitä kenkiä ja sitten haluankin nämä kengät"- raivon taustalle on lapsen turhautuminen omaan päättämättömyyteensä (tosin lapsihan ei tajua että se on päättämättömyyttä..)

 

[ap]

joo siis tänäkin aamuna syyksi riitti se etten odottanut poikaa mukaan olkkariin vaan menin yksin sinne... sen jälkeen ei mikään auttanutkaan enää...yritän kyllä kysellä kovasti että mikä kiukuttaa,onko jokin hätänä ym. sattuuko jonnekin mutta raivo vaan kasvaa usein kysellessäni...

 

[ap]

joo siis tänäkin aamuna syyksi riitti se etten odottanut poikaa mukaan olkkariin vaan menin yksin sinne... sen jälkeen ei mikään auttanutkaan enää...yritän kyllä kysellä kovasti että mikä kiukuttaa,onko jokin hätänä ym. sattuuko jonnekin mutta raivo vaan kasvaa usein kysellessäni...

ja toisinaan hän haluaa jotain mutta ei sitten haluakaan,tai joku saattaa ottaa hänen tavaransa eikä enää auta jos sen palauttaa,luulen hänen tosiaankin kamppailevan itsensä kanssa,ei ole helppoa olla pieni lapsi ja ymmällään uusista (ja tutuistakin) asioista.

 

[tässähän näitä syitä]

http://reasonsmysoniscrying.tumblr.com/

 

[-]

Meidän kaksivuotias menee ihan itse omaan huoneeseensa raivoamaan ja tulee pois, kun on rauhoittunut. Toisinaan se voi kestää tunninkin. Huutoa, Itkua ja puhdasta raivoa. Ovea ei laiteta kiinni, ellei hän itse sitä tee ja hän tulee omatoimisesti huoneesta pois ja halimaan, kun on valmis. En itse ole kokenut tätä minkäänlaisena eristämisenä... mutta onkohan se sitten sitä?