2-vuotiaan nukkumaanmeno :o

Eli ensin jatkettavaan sänkyyn siirto sujui ihan ok. Mutta nyt... Nukkumaanmeno saattaa kestää useita tunteja. Poika juoksee pois sängystä, haluaa mukamas potalle mutta mitään ei tule, käy herättämässä pikkuveljensä, leikkii, jne.. apua!!! Vinkkejä tähän? Menee kyllä paremmin nukkumaan kun jättää päikkärit väliin mutta sitten taas on itkuinen ja riehuu koko illan. Jos menen viereen nukkumaan rauhoittuu kyllä mutta ei silti yleensä nukahda pitkään aikaan ja en aina pysty makaamaan vieressä tuntitolkulla.
 
Alkuperäinen kirjoittaja onkohan:
annat sen mennä niin? Sinähän se päätät, eikä hän. Oletko varmasti tosissasi kertoo 4 lapsen äiti ja sanoo ei saa nousta.
Oletko itse tosissasi?? Totta kai sanon että ei saa nousta! Mutta nousee kumminkin ja ellen fyysisesti pidä häntä kiinni sängyssä hän nousee ja tappelee vastaan useita tunteja vaikka mitä tekisi. Just... noh kitos siitäkin turhasta vastauksesta.... Kertoo väsynyt 2 lapsen äiti ja sanoo et ole tavannut meidän poikaa.
 
Meillä kans 2-vuotias jolla meinasi välillä mennä nukkumaanmeno tuollaiseksi ramppaamiseksi. Toimivaksi konstiksi osoittautui, kun sängystä poistumisesta tuli seuraamuksia - jos ei totellut paria kieltoa, niin unikaveri lähti kaappiin ja palasi sänkyyn vasta kun muksu alkoi pysyä peiton alla kiinni pitämättä. Myös cdltä soitetut unilaulut valojen sammuttamisen jälkeen toimii - varsinkin kun niitä voi myös käyttää "valuuttana" (cd pysäytetään jos sängystä tullaan pois). Jos janottaa tai pissattaa niin molemmat hyväksytään vain kerran ja sen jälkeen selitetään että yksi kerta riittää, pistähän poika nukkumaan (yövaippa on vielä käytössä meillä, joten ei ole riskiä sängyn kastumisesta). Nykyään nukahtamiseen menee illalla alle tunti,kun päiväunet on rajattu 1,5 h:iin ja istun itse hiljaa huoneessa odottamassa pojan nukahtamista enkä puhu mitään vaikka muksu yrittääkin jutella.

En tiedä onko näistä konsteista mitään apua,mutta toimivat meillä vilkkaalla pojalla. :)
 
Kylläpä kuulostaa tutulta. Meillä kans nukkumaanmeno vaihtelevaa, puolesta tunnista tuntiin kestää. Tuntuu, että kaksivuotiaalla pyörii ihan hirvittävästi päivän asioita ja tapahtumia mielessä juuri nukahtamisen yhteydessä. Meillä toimivimmaksi keinoksi osoittautunut hellä sänkyyn palautus sylittelyn jälkeen. Poika kun ei todellakaan ehdi sylissä päivällä olla, kiirettä kun pitää leikkiessä ja taitoja hioessa, niin on tuntunut luontevalta antaa syliä silloin kun siinä haluaa rauhoittua. Palaa omaan sänkyyn aina todella halukkaasti, eikä kyse ole syliin nukuttamisesta vaan siitä, että omaan sänkyyn PÄÄSEE vasta kun on rauhoittunut. Välillä käydään läpi päivän tunnelmia ja tapahtumia, välillä ollaan vain hiljaa. Seurustelemaan ei ruveta, mutta jos selvästi jokin uusi asia tai tunne on jäänyt päälimmäiseksi mieleen niin siitä jutellaan. Näin siis meillä, tapoja on varmaan yhtä monia kuin meitä vanhempiakin!
 
me ollaan aina nukutettu viereen. musta se on niin ihana tapa ettei olla edes muita vaihtoehtoja mietitty. muutama minuutti menee kun lapset nukahtaa eivätkä varmasti yksin sänkyyn edes nukahtaisi, mutta miksi pitäisi,jos on helpompi ja hermoja säästävämpi vaihtoehto olemassa? me ollaan ajateltu niin, että sillä tyylillä mennään kerran helppoa ja nopeeta on aina ollut.ongelmia siitä ei ole syntynyt, reippaita lapsia ovat jos ei olla paikalla ja homma toimii mummin tai kummin kanssa yhtä sujuvasti. =)
 

Yhteistyössä