2 vuotiaan nukkumaan meno

meillä jokaikinen ilta sama ongelma; lapsi ei vaa halua mennä omaan sänkyy, ei ole moneen kuukauteen mennyt vaan suoraan nukkumaan. kiukkuaa vaan (yliväsymystä) , haluua leikkiä yms. syliin nukahtaa hyvällä tuurilla, sitten ku vie sänkyy niin herää yöllä ja pelästyy missä tietty on ja tulee väliin.. joka yö. alkaa olla tosi puuduttavaa ku ei oo koskaa iltasin mitää rauhaa. pakko mennä nukkumaan ku lapsikin menee eli ottaa lapsi viereen. ei voida vaan viemällä viedä sänkyyn koska huutaa ja menee ihan paniikkiin sitten (pelkää sänkyä ehkä.. mutta ei hajua miks!?) päivisin suostuu siellä kyllä pomppimaan. oisko mitään ehdotuksia mitä vois iltaisin tehdä eri tavalla ja miten lapsen saisi nätisti nukkumaan? rauhotteluista tms kirjan lukemista ei hyötyä koska ei kirjoihin keskity ollenkaan.

 

No meillä parivuotias menee illat aina samalla rutiinilla ja suosiolla juoksee antamaan hyvänyönsuukot, sitten omaan huoneeseen. Käydään läpi, että sängyssä on kaikki ne pehmot, mitä kuuluukin, valot on pois, verhot on kiinni. Yksi hyvänyön toivotus vielä, yksi halaus ja suukko otsalle. Siihen jää nukkumaan/nukahtamaan itsekseen. Suloista on, kun joskus lauleskelee tai kertoillee unilelulleen päivän tapahtumista, kauhea höpötys käy. Rutiinit on meillä kaiken a ja o ja niistä ei lipsuta. Ei nyt ihan minuuttiaikataulu, mutta 30min tarkkuudella mennään. Lapsi oppii ennustamaan mitä tapahtuu ja nukahtaminen helpottuu. Ei meilläkään kirjoja haluta kuunnella tai keskittyä mihinkään tarinaan.

 

Olet varmaan kokeillut kaikki keinot. Ehkäpä tuohon auttaa vain aika, niin kurjalta kuin se kuulostaakin. Mitä jos yrittäisit ns. tarratekniikkaa? Tee paperi, mihin liimaatte tarroja jokaisesta hyvin menneestä illasta ja lupaat jonkun hienon palkkion kun tarroja tarpeeksi, esim 10 kpl. Älä ala keräämään mitään hirmu suurta määrää tarroja, sillä lapsella loppuu mielenkiinto lyhyeen kun huomaa, että luvattu palkinto on liian suuren saavutuksen takana. Todennäköisesti tuon 10 yön jälkeen jo tapakin on totuttu, eli menee automaattiisesti nukkumaan kiltisti.

 

onko teillä joka ilta tutut rutiinit? kokemukseni mukaan taaperot rakastavat rutiineja, tuo heille varmemman olon, kun tietävät mitä seuraavaksi tapahtuu.

 

meillä auttoi päiväunien lyhentäminen. ihan järkyttävää tappelua oli illat.

 

Täällä yksi 2vee kukkuja myös :wave: Tyttö oli pienempänä tosi helppo nukuttaa, tai siis vain nukahti sänkyynsä pesujen, pusujen ja iltasadun jälkeen.. Eipä nukahda enää Ehkä tämä vaihe ei kestä kauaa (toivottavasti). Itse yritän vaan jaksaa, ja pitää siitä kiinni että milloin on nukkumisaika ja ettei leikkimään enää pääse illalla.

 

Olet varmaan kokeillut kaikki keinot. Ehkäpä tuohon auttaa vain aika, niin kurjalta kuin se kuulostaakin. Mitä jos yrittäisit ns. tarratekniikkaa? Tee paperi, mihin liimaatte tarroja jokaisesta hyvin menneestä illasta ja lupaat jonkun hienon palkkion kun tarroja tarpeeksi, esim 10 kpl. Älä ala keräämään mitään hirmu suurta määrää tarroja, sillä lapsella loppuu mielenkiinto lyhyeen kun huomaa, että luvattu palkinto on liian suuren saavutuksen takana. Todennäköisesti tuon 10 yön jälkeen jo tapakin on totuttu, eli menee automaattiisesti nukkumaan kiltisti.

Onkohan mun 2 vee jotenkin vajaa, mut se ei ainakaan tajuais tollasesta tarra jutusta yhtään mitään...vois kattoo hoomoilasena että mitä toi äiti selittää. Vähän vanhemmalla ehkä toimis?

 

kiitos vastauksista! en usko että meillä tuo tarra systeemi kiinostaa mutta voihan sitäkin tottakai kokeilla, luulen kyllä että kuten tuossa sanottiin: meilläkin vain katottaisiin että mikä tää juttu oikein on ja se siitä. rutiinit on pääosin samat; jutut ja ajat. sitten ku on pesulla käyty alkaa semmonen oikein "en mene nukkumaan" aika ja se on illan ärsyttävin vaihe! ehkä tähän auttaa vain aika.. mutta vois mennä aika sitten pikaisesti! alkaa olla ite meinaan tosi väsynyt

 

nii ja noista päikkäreistä; meillä vähennettiin niitä ihan tarkotuksella; ei mitään apua!

 

lisäideoita kaivataan jos jollain vain olisi? täytyy varmaan alkaa miettiä jotain ulkopuolista apuun tähän juttuun..

 

Auttaisko siihen nukahtamiseen se, että itse istuisit lapsen sängyn vieressä ensi alkuun, että oppisi nukkumaan omassa sängyssä? Silittelisit tai pitäisit kädestä.

Meillä ongelmana on se, että lapset nukkuu tilanpuutteen vuoksi kaikki kolme samassa huoneessa vielä toistaiseksi ja villitsevät toinen toistaan. Just 2v on mahottomin noista. Ollaan koitettu päästä nyt eroon nukuttamisesta, mutta helpoimmalla pääsee, kun hetken istuu vieressä ja pitää kädestä, niin nukahtaa suht äkkiä.

 

kirjoitit tuolla aiemmin yliväsymyksestä, monelta teidän lapsi menee nukkumaan?
super nannyn ohjeet meni muistaakseni suurin piirtein niin, että kiukuttelevakin lapsi viedään sänkyynsä ja ensimmäisellä kerralla sanotaan vähän pidemmin, esim. "hyvää yötä kulta, nuku hyvin". sitten jos ja kun lapsi kiukkuaa ja tulee ulos huoneesta, viedään lapsi takaisin sänkyyn ja sanotaan "hyvää yötä/nyt nukutaan". kolmannella kerralla vaan viedään sänkyyn ilman puheita, kuten seuraavilla kerroilla siitä eteenpäinkin.

 

toi silittely on muuten hyvä, sillä tavalla meidän poika malttoi jäädä sänkyyn kun jossain vaiheessa tuli levottomampi vaihe muuten.

 

Meillä on ollut samanlaista 2-vuotiaan tyttären kanssa. Ongelma kuitenkin ratkesi, kun päiväunet jätettiin pois. Jos tyttö kuitenkin nukahtaa päiväunille itse (koskaan ei nukuteta), hän saa torkkua noin 20 minuuttia ja sitten herätellään pieni hellästi. Sängyssä köllötellään herätyksen jälkeen yhdessä hetki hiljaa jutustellen ja sitten jatketaan leikkejä.

Toinen juttu, jonka luulen auttaneen uniongelmissa, on päiväntapahtumista jutteleminen illalla hyvissä ajoin ennen nukkumaanmenoa. Lapsemme on herkkä, ja siksi tämä on koettu hyväksi tavaksi parantaa niin nukahtamista kuin nukkumaanmenoakin. Samalla voi yhdessä suunnitella vaikkapa seuraavan päivän touhuja, jotta lapsi muistaa, että nukkumisen jälkeen on taas jotain mukavaa tulossa. Nukkumisesta kannattaa myös puhua lapselle etukäteen. "Leiki vielä hetki, kohta mennään iltapesulle ja nukkumaan." Näin lapsella on mahdollisuus valmistautua nukkumaanmenoon rauhassa.

Rutiinit on myös tärkeitä, niin kuin moni jo vastasikin. Meillä iltapalan ja iltapesujen jälkeen luetaan hetki kirjaa ja silitellään. Mikä olisi kiva rauhoittava rutiini teidän iltoihin? Laulaminen? Rauhallinen jutustelu?

Kannattaa myös muistaa, että jos lapsi ei saa unta, häntä ei kannata pakottaa olemaan sängyssä!20 minuuttia voi odotella unta, mutta sen jälkeen kannattaa nousta hetkeksi ylös ja kokeilla nukahtamista vähän myöhemmin uudelleen. Aikuisen unettomuuteen suositellaan sängystä nousemista ja ihan samaa suositellaan myös pienten lasten kohdalla. Muutoin sängystä ja nukahtamisesta voi tulla lapselle ahdistavaa ja tämä vaikeuttaa edelleen nukahtamista.

Oot tehnyt mun mielestä aivan oikein siinä, ettet ole pakottanut itkevää lasta yksin sänkyynsä! Olisiko mahdollista antaa lapsen nukkua vieressä? Meillä 2-vuotias nukkuu tuolla meidän parisängyssä (äiti tai isi nukuttaa, nukuttamiseen menee noin 10 minuuttia) ja me ollaan miehen kanssa nautittu yhteisestä ajasta tässä olkkarissa. Ja kaikki - niin aikuiset kuin lapsikin - ollaan tilanteeseen tosi tyytyväisiä!

Toivottavasti tilanne ratkeaa parhain päin!

 

Meillä 1v11kk juo vielä iltamaidon tuttipullosta. Rauhoittuu syliini juomaan maidon ja nukahtaa samalla. Nostan hänet sänkyynsä kun on hetken aikaa sylissä nukkunut.
Yöllä kyllä yleensä kömpii viereen mutta yleensä niin hiljaa etten välttämättä itsekään herää.

 

Olet varmaan kokeillut kaikki keinot. Ehkäpä tuohon auttaa vain aika, niin kurjalta kuin se kuulostaakin. Mitä jos yrittäisit ns. tarratekniikkaa? Tee paperi, mihin liimaatte tarroja jokaisesta hyvin menneestä illasta ja lupaat jonkun hienon palkkion kun tarroja tarpeeksi, esim 10 kpl. Älä ala keräämään mitään hirmu suurta määrää tarroja, sillä lapsella loppuu mielenkiinto lyhyeen kun huomaa, että luvattu palkinto on liian suuren saavutuksen takana. Todennäköisesti tuon 10 yön jälkeen jo tapakin on totuttu, eli menee automaattiisesti nukkumaan kiltisti.

Onkohan mun 2 vee jotenkin vajaa, mut se ei ainakaan tajuais tollasesta tarra jutusta yhtään mitään...vois kattoo hoomoilasena että mitä toi äiti selittää. Vähän vanhemmalla ehkä toimis?

En mä tiedä onko teidän lapsi vajaa, tuskin on. Mut kyllä meidän 2,5 vuotias ymmärtää hyvinkin tuollaisten päälle. Meillä nuo tarrat on siis toiminut =)