V
vierailija
Vieras
Tilanne on tämä... Ensimmäinen oikeasti vakava suhteeni päättyi, kun kumppanin mielenterveys oli jatkuvasti vaakalaudalla, mm. soitteli mulle et ”oon nyt tääl junanraiteilla paikassa X, nyt mä päätän mun elämäni”, jouduin jatkuvasti soittaa poliiseja ja ambulansseja etsimään miestä, joutui suljetulle osastolle jatkuvasti(ei mitään huumeita/tupakkaa/alkoholia ikinä, täysin niitä vastaan) ja petti jatkuvasti, myös ns. ”ystävieni” kanssa yritti lähennellä.
Minä siis jätin, ensinäkin oman jaksamiseni tähden. Mies meni aivan paskaksi asiasta ja itki asiaa yhteisille ystävilleni. Tästä aikaa 2 vuotta.
Mies on selvästikin liikkunut eteenpäin elämässään, löysi suht nopeasti itselleen uuden nuoremman daamin, mutta itse en pääse yli erosta. Itse olen päätynyt polttamaan ruohoa, jotta saisin miehen pois päästäni. Hetkeksi auttaa, mutta sitten ikävä taas iskee. Itken viikottain eron vuoksi, edelleenkin vaikka en huumeita olisi käyttänytkään.
Silloin tällöin laitan viestiä helpottamaan tuskaani, mutta heti tulee eron syitä näkyviin. Viesteistä näkee kaukaa, että mies kärsii edelleenkin mielenterveysongelmista. Jelppiä? D:
Minä siis jätin, ensinäkin oman jaksamiseni tähden. Mies meni aivan paskaksi asiasta ja itki asiaa yhteisille ystävilleni. Tästä aikaa 2 vuotta.
Mies on selvästikin liikkunut eteenpäin elämässään, löysi suht nopeasti itselleen uuden nuoremman daamin, mutta itse en pääse yli erosta. Itse olen päätynyt polttamaan ruohoa, jotta saisin miehen pois päästäni. Hetkeksi auttaa, mutta sitten ikävä taas iskee. Itken viikottain eron vuoksi, edelleenkin vaikka en huumeita olisi käyttänytkään.
Silloin tällöin laitan viestiä helpottamaan tuskaani, mutta heti tulee eron syitä näkyviin. Viesteistä näkee kaukaa, että mies kärsii edelleenkin mielenterveysongelmista. Jelppiä? D:
