Toggle sidebar

2 v. ymmärtää hyvin puhetta, muttei halua alkaa puhumaan

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Suzyanne
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
S

Suzyanne

Vieras
Ja siis todellakin ymmärtää lähes kaiken mitä puhutaan. Tulee testattua useita kertoja päivässä.

Osaa sanoa ei, joo, hei hei, oho, yäk, o'ou, ei näy, miau, murrr, hau ja muutama muuta samantyylistä pikkusanaa, yhteensä varmaankin nion 15 kpl. Osaa myös "keskustella" noita sanoja käyttäen. Lisäksi yrittää toistella sanoja aikuisen perässä, mutta se jää yleensä sanan alkuosaan. Tunnistaa kuvista noin 20-30 eri asiaa, eläimiä, esineitä, koneita, luonnossa olevia juttuja tms.

Mutta olen tässä nyt päivänä muutamana kysynyt että voisitko sinä puhua äidin kanssa, niin on hymyillyt ilkikurisesti ja sanonut "ei". Juuri äsken viimeksi.

Voiko lapsi ihan tarkoittuksella olla puhumatta, eli vain siksi kun ei huvita? Onko muilla ollut samaa?

Tiedän että pitäisi vaan kärsivällisesti jaksaa odottaa sitä puhetta, mutta silti olen vähän malttamaton. :ashamed:
 
No ainakin lapsesi on normaali -eli ei mitään häiriötä voi tuon perusteella sanoa olevan :)

Onko lapsesi kotihoidossa? Jos veisit sen hoitoon ja siellä joutuisi kilpailemaan huomiosta muiden kanssa yms. varmasti alkaisi puhua kun muutkin pienet niin tekevät.
 
Meillä oli sama tilanne tytöllä. alkoi sitten 2v2kk iässä puhumaan ihan yhtäkkiä ja tosi paljon. nyt matkii ihan kaiken mitä sanot ja haalii uusia sanoja jokapaikasta. Kyllä se puhe sieltä löytyy, älä huolestu =) Neuvolassa eivät huolestuneet koska lapsi kuitenkin selvästi ymmärtää mitä hänelle puhutaan ja suorittaa annetut tehtävät.
 
Tärkeintä on että ymmärtää puhetta ja tunnistaa kuvista esim eläimiä.
Kaikki aikanaan, osa aloittaa puhumisen hitaammin. Lähtikö aikaiseen liikkumaan, moni sanoo että nopeasti likkeelle lähtijät on sitten hitaita oppimaan puhumaan (ite ainakin voin allekirjoittaa, kuopus lähti ryömimään kun oli 8kk, mutta alkoi puhua 10kk ja selkeitä lauseita 1.5 vuotiaana..)
 
Meidän tuttavan lapsella oli samanlaisia "ongelmia" 2-v lapsen kanssa. Ihmettelin kun lapsi ei alkanut puhua vaikka meillä jo puhuttiin täyttä häkää... sitten ei nähty alle vuoteen ja seuraavan kerran kun tavattiin, lapsi oli vähän yli kolmen, hän puhui jo täyttä häkää... Kaikilla lapsilla se puhe tulee vaan omaan aikaansa. Tiedän että odottavan aika on pitkä, mutta malttia :)

Tiedän myös tapauksen, aikaa jotain 30v, lapsi ei puhunut millään vaikka oli jo 4vuotias. Yhtenä kauniina päivänä vanhemmat olivat asioilla, lapsi päikkäreillä...kun sitten heräsi ja huomasi että oli hoitajan kanssa jätetty kotiin tokaisi ensimmäiseksi sanoikseen koko elämänsä aikana: perk*l*, ne jätti mut yksin :)
 
Kiusaako häntä itseään tuo puheen vähyys?
Ellei, niin ei kai siinä mitään. Odottelet, kunnes hän on valmis puhumaan.

Jos taas kiusaa, eli hän esim. raivoaa, koska ei osaa tehdä itseään ymmärretyksi, niin kannattaa tarkistaa, ettei vika ole helposti korjattavissa. Meillä oli samankaltainen tilanne, mutta lapsi kehitti itse viittomia tullakseen ymmärretyksi ja sai varsin kovia raivokohtauksia, koska häntä ei ymmärretty. Loppujen viimeksi syyksi löytyi erittäin kireä kielijänne, joka teki puhumisen todella vaikeaksi. 3 viikkoa sen katkaisun jälkeen hän puhui jo 3-4 sanan lauseita ja sanavarasto oli satoja sanoja entisten 20-30 sijaan.
 
Meillä tyttö ei muutamaa sanaa enempää sanonut 2-vuotiaana, mutta ymmärsi kyllä kaiken. Nyt 2,5-vuotiaana puhuu jo melkein mitä vaan. Pitkiäkin lauseita. Sanajärjestys on välillä vähän hassu ja monet sanat aika epäselviä. Ilmeisesti kuitenkin passiivinen sanavarasto on valtava. Tyttö saattaa ihan yllättäen tilanteen tullen tempaista mielensä sopukoista hämmästyttäviä sanoja, joita en tiennyt edes lapsen tuntevan. Että kyllä se puhe sieltä vielä tulee, ajallaan. :)
 
Ei mitään kiirettä. Kyllä se lapsi alkaa puhua omaan tahtiinsa. Ennen kuin lapsi täyttää kolme, ei kannata mihinkään hoitoon viedä puheen toivossa. Lapselle on parempi olla kotona ja puhua hitaampaa tahtia kuin hoidossa kilpailemassa huomiosta ja sen takia puhumassa nopeammin selkeästi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja wqw:
Meillä oli sama tilanne tytöllä. alkoi sitten 2v2kk iässä puhumaan ihan yhtäkkiä ja tosi paljon. nyt matkii ihan kaiken mitä sanot ja haalii uusia sanoja jokapaikasta. Kyllä se puhe sieltä löytyy, älä huolestu =) Neuvolassa eivät huolestuneet koska lapsi kuitenkin selvästi ymmärtää mitä hänelle puhutaan ja suorittaa annetut tehtävät.
Click to expand...

Samasta syystä ei huolestuttu täälläkään neuvolassa. Oltiin juuri alkuviikosta 2v. neuvolassa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja khkasd:
Kiusaako häntä itseään tuo puheen vähyys?
Ellei, niin ei kai siinä mitään. Odottelet, kunnes hän on valmis puhumaan.

Jos taas kiusaa, eli hän esim. raivoaa, koska ei osaa tehdä itseään ymmärretyksi, niin kannattaa tarkistaa, ettei vika ole helposti korjattavissa. Meillä oli samankaltainen tilanne, mutta lapsi kehitti itse viittomia tullakseen ymmärretyksi ja sai varsin kovia raivokohtauksia, koska häntä ei ymmärretty. Loppujen viimeksi syyksi löytyi erittäin kireä kielijänne, joka teki puhumisen todella vaikeaksi. 3 viikkoa sen katkaisun jälkeen hän puhui jo 3-4 sanan lauseita ja sanavarasto oli satoja sanoja entisten 20-30 sijaan.
Click to expand...

Ai niin mutten, tuo kielijänne!! Siskoni sanoi pojallani kieli näyttää ihan samalta kuin hänen tyttärellään jolta on katkaistu kireä kielijänne. (Kielen pää sydämen muotoinen) Puhuin siitä neuvolassa, mutta asia jäi sikseen, koska poika ei suostunut millään näyttämään kieltään, ei suostunut avaamaan koko suutaan. Jos veisi kielen lääkärille näytille, tosin huutoa tulee jos sitä yrittää katsoa, sama kuin oli hammaslääkärissä. Mutta pakkohan se olisi tutkia.

Poikaa ei tunnu kiusaavan puheen vähyys, ja yleensä tulee hyvin ymmärretyksi.
 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
Meidän toka oli samanlainen. Ymmärsi kyllä kaiken, mutta ei puhunut.
Vähän 2v. synttäreiden jälkeen lähti sitten tosi lyhyessä ajassa tulemaan tarinaa ihan urakalla.

Mutta nyt, kun tyttö on 4v., olen välillä miettinyt asiaa. Hyvin perfektionisti luonteeltaan. Kun silloin aikanaan sitä puhetta alkoi tulla, niin se tuli alusta asti lähes täydellisenä. R tietysti sorahti, mutta kaikki taivutukset, sanamuodot yms. oli pilkulleen. Vieläkin punnitsee tosi tarkkaan, miten asettelee sanansa.
Ehkä tuo ei siis saanut aikaiseksi avata suutaan, jos ei ollut varma että puhuu "oikein" :)

Toinen juttu on, että verrattuna isompaan ja pienempään siskoon, jotka on varsinaisia räpätätejä ja papupatoja, on tämä keskimmäinen aika harvasanainen, vakavampi, pohdiskeleva.
Ei se vieläkään innostu mihinkään turhanaikaiseen paskanjauhantaan, se puhuu tasan silloin, jos on jotain asiaa tai omasta mielestään tärkeää kerrottavaa. Ehkä sillä ei sitten ollut mitään niin tärkeää silloin aikaisemmin, että olisi tarinoimaan ruvennut.

Jos haluan vaan höpötellä tytön kanssa, joudun esittämään ison tukun kysymyksiä, tuo ei ala omasta tahdostaan kertoilemaan miten päivä on mennyt ja onko joku ollut erityisen kivaa tai harmittanut kovasti tms.
 
Viimeksi muokattu:
Meillä kyllä lapsen puheenkehitys nopeutui kun jäi kotiin päivähoidosta 2,5 vuoden iästä - siellä päiväkodissa kun ei kenelläkään ole aikaa oikeasti kuunnella, mitä epäselvästi puhuva pieni yrittää sanoa. Mutta joo, meillä oli 2,5 vuoden iässä pääasiassa yksittäisiä sanoja, nyt 3 v 10 kk iässä ilmaisee itseään lausein ja on runsas sanavarasto. Osaa ilmaista lähes kaiken mitä haluaa sanoa. Hieman hitaanpuoleista puheenkehitys on ollut, mutta kyllä kyllä se sieltä on tullut.
 
Tuli mieleen, että jos pojalla onkin oikeesti kireä kielijänne, ja hän puhuukin jo, mutta me emme vain saa selvää. Hän nimittäin puhuu paljon sellaista siansaksaa, enkä kyllä ole varma vaikka se olisikin puhetta- siis sellaista epäselvää puhetta josta ei saa mitään selvää.

Täytyy kyllä varmaan viedä pojan kieli näytille, suostui hän sitä näyttämään tai ei.
 
Kuopus alkoi sanomaan yksittäisiä sanoja joskus 1½ vuodenkieppeillä, mutta puhetta ei tullut. Vajaa pari vuotiaana alkoi tuottamaan puhetta, kimmokkeena tuntui toimivan viikonloppu mummolassa missä mummu ja vaari ei ymmärtäneet pojan elekieltä siinä määrin kun me kotona. Ilmeisesti myös päiväkodissa poikaa on tulkittu sen verran hyvin että lapsi oli tyytyväinen saamaansa kohteluun ilman että tarvitsi puhua.
Nyt tuo poika puhua pälättää minkä ehtii.
 
Poika?

Tunnen monia tuollaisia tapauksia, suurin osa heistä on poikia. ovat alkaneet puhua vasta siinä 3-4v ikäisenä.Tuottivatkin sitten heti täydellistä puhetta.
Omanikin tuntui kuuluvan tuohon poppooseen, mutta alkoikin sit ykskaks höpötellä 2v synttäreiden jälkeen.Siihen asti sanavarasto oli suppea, ehkä 3 sanaa?
Puhui öhkimällä ja osittelemalla.
Neuvolasta eivät huolestuneet ku ymmärsi puhetta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Suzyanne:
Samaa ihmettelen. Siskon tytöltä se katkaistiin vasta 7-vuotiaana, vaikka käsittääkseni oli huomattu jo taaperoiässä. Ja joiltakin taas napsaistaan heti kun se huomataan- en ymmärrä.
Click to expand...

Mulle sanottiin neuvolassa etteivät kovin innokkaasti niitä katko kun voivat katketa itsekseen jossain pikkutapaturmassa ja se olisi helpompaa lapselle. Meidänkin tytön kireä jänne katkesi kun kaatui ja kolautti suunsa johonkin. Tota kireetä jännettä ei oltu edes noteerattu neuvolassa, jälkikäteen vain katsoivat että tässähän on ollu kireä jänne mutta on katkennut itsekseen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja meak:
Mulle sanottiin neuvolassa etteivät kovin innokkaasti niitä katko kun voivat katketa itsekseen jossain pikkutapaturmassa ja se olisi helpompaa lapselle. Meidänkin tytön kireä jänne katkesi kun kaatui ja kolautti suunsa johonkin. Tota kireetä jännettä ei oltu edes noteerattu neuvolassa, jälkikäteen vain katsoivat että tässähän on ollu kireä jänne mutta on katkennut itsekseen.
Click to expand...

Ei sitä nyt sen takii jätetä katkasematta, et lapsi saattaa jossain vaiheessa kolauttaa suunsa..
 
[QUOTE="vieras";23999217]Ei sitä nyt sen takii jätetä katkasematta, et lapsi saattaa jossain vaiheessa kolauttaa suunsa..[/QUOTE]

Ei kokonaan tietenkään, mutta siirretään sitä vaikka just siihen kun lapsi on sen 7v.
 
Alkuperäinen kirjoittaja meak:
Mulle sanottiin neuvolassa etteivät kovin innokkaasti niitä katko kun voivat katketa itsekseen jossain pikkutapaturmassa ja se olisi helpompaa lapselle. Meidänkin tytön kireä jänne katkesi kun kaatui ja kolautti suunsa johonkin. Tota kireetä jännettä ei oltu edes noteerattu neuvolassa, jälkikäteen vain katsoivat että tässähän on ollu kireä jänne mutta on katkennut itsekseen.
Click to expand...
Kaikista vaikeinta kielijänteen katkaisu on juurikin tuossa 6 kk-6 v välillä. Sitä nuorempi ei asiaa tajua ja sen vanhempi taas ymmärtää jo riittävästi eikä kumpikaan tarvitse nukutusta. Meillä on 2v8kk ikäisen kielijänne katkaistu humautuksessa eli kevyessä nukutuksessa ja 7 vk ikäisen ihan vain neuvolalääkärikäynnillä. Voitte siis arvata kumpi oli nopeampi, kevyempi ja etenkin halvempi operaatio kunnalle. Tosin 7 vkon ikäisen kielijänne voi vielä kireytyä uudelleen, ellei sitä jumpata. Sen ikäisellä jumpaksi kyllä kelpaa imetys
 
Se kielijänne kannattaa sit hoitaa kunnolla, jos se on syytä leikata. Julkisella hoidetaan tosiaan vaan niin, että hammaslääkäri "nipsaisee". Hyi, miten traumaattinen kokemus voi olle pienelle. Lisäksi sitä ei tikata silloin mitenkää, jolloin se jänne voi arpikudoksen takia palautua kireäksi uudelleen. Se kannattaa siis hoidattaa korvalääkärillä, se kuuluu niiden alaan. Ja leikkaus tapahtuu nukutuksessa ja tulee tikit ja muut. Vain niin se tulee varmasti kunnolla hoidetuksi.

Meillä tehtiin tuo operaatio vuosi sitten 3-vuotiaalle. Mun mielestä sekin oli liian myöhään, koska lapsi on niin tottunut käyttämään kieltä väärin (ei nouse ylös jne.) että on jo vaikeampaa oppia liikuttamaan sitä, vaikka pystyisikin.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa