2-v tyttö "liian" kiinni äidissään, muita??

Elikkä mulla olis tälläinen "ongelma" kun 2-vuotias neitimme on erittäin kiinni minussa, äidissään!
Olen paljon lapseni kanssa, kun mies käy päivätyössä ja hänenkin vapaa-aikansa vietämme pääasiassa yhdessä. Käyn kuitenkin n.2krt/viikko kuntosalilla ja eilenkin kun tyttö oli reilu tunnin isovanhemmillaan itki äitiään. Eikä tämä suinkaan ole ensimmäinen kerta
Mitä asialle kantsis tehdä? Onko kokemuksia kuinka kauan tälläinen vaihe kestää? Meillä tämä "pahin" äidissä kiinniolemisen vaihe on tainnut alkaa tuossa 1v6kk kieppeillä..
Pelottaa vaan senkin puoleen, että minulla koittaa töihin lähtö tammikuussa ja neidille on haettu tarhapaikkaa (2pv/vko) ja osan ajasta hoitaa isovanhemmat. Mitenhän kova huuto siitä syntyy ?
Kannattaisiko vaan mahd.paljon nyt hoidattaa esim.isovanhemmillaan tunnin-pari kerrallaan? Tyttömme siis on jo pienestä pitäen isovanhemmillaan hoidossa ollutkin, max.vuorokauden, joten ei nuo hoitotilanteet mitään uutta pitäis olla.
ANTAKAA HYVIÄ VINKKEJÄ, KANNUSTUSTA TAI IHAN MITÄ VAAN TIETOA KUINKA TÄSTÄ YLI PÄÄSISI!! :attn:

 

nostelen aihetta, kun en ole vielä vastauksia saanut :flower:

 

Voi että, suoranaisia vinkkejä ei ole antaa, ainoastaan ilmottautua kohtalotoveriksi. Meillä tyttö on nyt juurikin 2,5v ja pari kuukautta sitten alkoi megalomaaninen riippuvuus. Meillä tosissaan ei onnisu edes se, että itse käyn yläkerrassa ja tyttö jää alakertaan isin kanssa ilman itkua

Kaikella järjellä tuntuisi tietenkin siltä, että kannattaisi koittaa pyrkiä siihen, että tyttö treenaisi äidistä irto olemista vaikka mummojen kanssa. Itse olen huomannut sen, että jos tytön vie vaikka mummolaan tai sitten mummo tulee meille ja itse lähtee käymään jossain tulee tytölle taas ikävä. Mutta jos taas mummo tulee hakemaan tyttöä kotoa luokseen, niin tyttö lähtee iloisesti vilkuttaen.

Meillä tilanne on mielestäni ehkä piirun verran parantunut parin kuukauden takaiseen, joten vaihehan tämä nyt tietenkin kuitenkin vaan on. Eli luotetaan siihen, että ajan myötä helpottaa

 

Kiitokset ruutialle vastauksesta! Ihanaa lukea, että en ole ainut asian kanssa painiva!
Mielellään veisin tyttöä enemmän mummoillekin, mutta tuntuu että hekin vähän "pelkäävät" kun tyttö siellä äitiä itkee.
Isänsä kanssa oleminenkin on taas ollut vähän vaihtelevaa, tiistaina kävin jumpassa ja kaikki meni hyvin, mutta eilen kun kävin jumpassa ja olivat sillä aikaa kaupassa käyneet rupesi tyttö yht'äkkiä kaupassa itkemään ja itki siihen saakka kun minut hakivat ja kotia päästiin. Oli jo lähes hysteeristä itkua :headwall:
Ei kai tähän auta kuin aika ja en todellakaan aio noiden itkujen takia jättää menojani tekemättä (joita ei kuitenkaan edes paljoa ole), vaan sitten ei auta kuin antaa itkeä - niin kauhealta kuin se kuulostaakin!
Olen jo lähes epätoivoinen, kun kuvittelen miten tammikuinen tarhaan lähtö onnistuu :'(