2 v 7 kk- kieltäminen ja totteleminen!

Meillä on poika jolla on ikää 2 v 7 kk ja ongelmana on se ettei hänelle mene perille mitä "ei" tarkoittaa. Poikaa on kielletty sopimattomista asioista niin kauan kuin muistan, mutta kun ei tehoa niin ei tehoa.

Kerronpa tässä muutamia esimerkkejä asian tiimoilta:

Asumme pienellä paikkakunnalla, omakotitalossa, päättyvän tien varrella ja kuusiaitamme toisella puolella on parkkialue, jossa liikenne on rauhallista, sillä jälkeemme on vain kaksi taloa. Poikaa on monta kertaa kielletty menemästä yksin kuusiaidan toiselle puolelle, selittäen, että siellä on liikennettä, voi jäädä auton alle jne. Tai yksinkertaisesti vain, että yksin ei saa mennä sinne. No, ei mitään tehoa...heti kun silmä välttää, poika oikein nauttii kun ampaisee kuusiaidan toiselle puolelle. Hän katsoo pihassa olevaa aikuista ja kasvoilla on juoni hymy tai peräti nauru. Ja sitten mentiin...
Tilanne on ongelmallinen, sillä itse saatamme olla talon toisella puolella tekemässä jotain tärkeää- poika lähtee mitään sanomatta itsekseen pihasta pois ja sitten saa itse juosta kuin heikkopäinen katsomaan onko hän talon toisella puolella vai kuusiaidan toisella puolella, pois omasta pihasta. Vikkelillä jaloillaan hän pääsee kauas ja nopeasti.

Olemme yrittäneet sitäkin, että pihasta poistuttaan poika joutuu hetkeksi sisäeteiseen arestiin. Joskus mennään itkun kanssa sisään ja hetken mietittyään, selitän asiaa pojalle- tuntuu ymmärtävän ja nyökyttelee, mutta sama homma jatkuu heti uudelleen!

Pojan kanssa on myös erittäin ongelmallista mennä mihinkään kauppaan tms. ihmisten ilmoille kaksin. Eilen kävimme kirjastossa ja kun olin tiskillä lainaamassa kirjoja (poika siinä vieressä katseli kirjaston tiskillä olevia pehmoleluja) sanoin pojalle, että odota siinä, äiti lainaa nämä kirjat, niin eikös käynyt niin, että poika lähti kuin lähtikin itsekseen kävelemään poispäin, katsoi vaan minuun päin velmuillen ja ampaisi suoraan kirjaston ulosmenokäytävään. Ei auttanut muu kuin juosta perään kesken kaiken. Ja kantaa poika kainalossa takaisin ja pidellä siinä hetken väkisin ja kertoa taas kuinka yksin ei saa mennä pois!

Kun pojalle selittää, oli äänen sävy sitten normaali tai hieman vihainen, niin poika vaan naureskelee eikä ota vakavasti ollenkaan.

Joskus kun poika on saanut/on ottamassa pihassa tai sisällä käteensä jotain mikä ei ole hänelle kuuluvaa ja itse olen pitkän matkan päässä, yritän sanoa topakasti, että "ei ota" tai "pistä pois", niin normaaliäänellä sanottuna ei ole mitään tehoa. Pitää karjaista ennenkuin poika kiinnittää huomionsa, mutta harvoin silloinkaan tottelee. Pitää siis itse juosta tai hyökätä paikalle pelastamaan tilanne. Ottaa pojasta kiinni ja selittää hänellä silmästä silmään. Mutta tuntuu ettei siitä ole mitään hyötyä.

Iltapesulla temppuilu on myös välillä sellaista showta, että oksat pois! Syljeskellään, ei avata suuta hampaita pestessä, ei tulla ollenkaan vessaan pesulle vaikka tiedetään, että pitäisi tulla (iltapalapöydästä ampaistaan suoraan olohuoneeseen ja annetaan äidin tai isän odotella vessassa...aina kun ei viitsi tuon ikäistä poikaa kantaakaan).

EIKÄ POIKA TODELLAKAAN TEE TUOTA ILKEYTTÄÄN VAAN ON SELLAINEN VELMU PELLEILIJÄ LUONTEELTAAN- kaitpa hän kuvittelee että vanhemmillakin on hauskaa!?

Miten ihmeessä tuollaisen lapsen saa ruotuun? Kun puhe ei kerta tehoa, niin pitäisikö alkaa ottamaan muita keinoja? Arestikaan ei tunnu liiemmin auttavan kuin sen hetken. Poika on nyt oppinut, että hetken arestissa oltuaan tulee pyytämään anteeksi. Anteeksipyytäminenkin tuntuu kuitenkin olevan jäänyt sellaiseksi opituksi tavaksi josta ei ole hyötyä, sillä ei poika tunnu ymmärtävän miksi näin on!

Pitäisikö tottelemattomuuspuuskan yllättäessä uhata esim. että joku lelu tai rakas esine joutuu pannaan jos tekee näin ja noin? Ja toteuttaa uhkaus jos poika ei tottele?

Miten sitten kaupoissa ym. julkisilla paikoilla liikkuminen? Kun poika lähtee sojahtamaan karkuun kaupoissa ja liikenteessä eikä tottele, mitä tehdä? Kun hän lähtee karkuun ja itse sanomme topakasti ettei saa, niin ei mitään vaikutusta- aina joutuu itse pyrähtämään perään! Tuntuu naurettavalta!

Olen aina inhonnut lapsia jotka julkisilla paikoilla eivät tottele vanhempiaan ja ajatellut ennen omaa lasta, että eikö vanhemmat pidä mitään kuria?! Nyt kun itsellä on lapsi, olen huomannut ettei se olekaan niin helppoa kun kaikkensa on tehnyt eikä siltikään auta. Olo on avuton ja nolo! Kyse kun ei ole siitä etteikö lapsella olisi kuria ja sääntöjä. Miten ne pitäisi asettaa ja mitä tehdä??? Neuvokaa nyt viisampina!

 

Vaikuttaa aika rankalta teidän arki pojan kanssa. Itse tekisin varmaan niin, että ennakoisin tilanteet ja ottaisin poikaa kädestä ja veisin pesulle ja pitäisin myös kaupassa kädestä kiinni ettei karkaa. Yleensä tuon ikäinen lapsi ei enää kovasti pidä siitä, että pidetään jatkuvasti kädestä kiinni ja kun kerron lapselle että pääsee vapaaksi kun homma alkaa sujua, niin yleensä se auttaa. Selviä rajojahan poika hakee ja myös huomiota ja aikuisen on ne laitettava ei lapsen. Sopikaa miehen kanssa miten toimia eri tilanteissa, niin että teillä on yhteinen linja ja tuette toisianne. Jos toinen sanoo tai lupaa jotain lapselle, niin toisen on siihen sitten tyydyttäävä, eikä mentävä perumaan tai ns. vetämään mattoa jalkojen alta.

Kaupassa käyntiä yms. muissa paikoissa liikkumista kannattaa harjotella vaikka ihan ajan kanssa ilman ostamispakkoa ja jäätelä on kesällä hyvä palkinto, jos lapsi osaa käyttäytyä kaupassa saa jäätelön.

Nyt kutsu käy, mutta tsemppiä ja jaksamista teille! :hug:

 

:attn:

 

Meidän 3v poika on myös aina kokeillut rajojaan ihan tosissaan. Nyt me ollaan asetettu selvät linjat mistä myös pidetään kiinni. Edelleen välillä uhmataan samoissa asioissa kuin ennenkin, mutta muuten sanoisin että pärjätään jo hienosti.
Mm. näitä konsteja meillä käytetty/käytetään:

Kauppareissut saatiin suht rauhallisiksi näin: Etukäteen kerroimme pojalle miten käyttäydytään, ja jos ei totella, viedään hänet autoon istumaan siksi aikaa kun isä tai äiti tekee ostokset loppuun (varoitamme kumminkin ennen autoon viemistä vielä max. kaksi kertaa). Pari kertaa veimme huutavan lapsen autoon odottelemaan, minkä jälkeen pelkkä varoittaminen yleensä on auttanut (silti joskus vielä kokeilee ja autoon on jouduttu).
Nykyisin kun pojan menojalka meinaa väkisinkin kaupassa vipattaa, viimisenä mahdollisuutena olen pitänyt että poika pitää kärryistä tai kuopuksen rattaista kiinni kauppareissun ajan, muuten saa rauhoittua siellä autossa. Tämä on nyt toiminut yllättävän hyvin.

Iltapelleilyjen kanssa pärjätään kun poika tietää menettävänsä iltasadun jos ei totella. Kun riittävästi on pelleilty, sanotaan että äiti laskee nyt kolmeen ja sitten ei enää iltasatua lueta. Yleensä riittää kun sanoo sen yksi, toisinaan keretään laskemaan kahteenkin. Edelleen silloin tällöin joudutaan menemään nukkumaan ilman iltasatua, mutta silti yleensä viimeistään silloin kun se kolmonen on jo sanottu ja iltasatu menetetty, rupeaa jo asioita tapahtumaan. Jos oikein hankalaksi heittäytyy eikä siltikään vielä tule mitään, saman kolmeen laskemisen jälkeen otetaan joku unikavereista jäähylle yöksi. Se tepsii viimeistään.

Samaa kolmeen laskemista käytän useimmissa muissakin asioissa. Meillä se konsti tepsii parhaiten. Mutta kaikkein tärkeintähän tässä hommassa on se että "uhkaamiset" on realistisia ja sellaisia mitkä lapsi itsekin ymmärtää. Ja missään tapauksessa ei saa koskaan antaa periksi, sillä silloin on taas sama koulutus edessä alusta saakka (nimim.kokemusta löytyy).

Karkailuun käytin sellaista konstia että rattaat olivat aluksi aina lähellä. Jos poika karkaili kielloista huolimatta, laitoin hänet rattaisiin istumaan ja hihna kiinni (poika tuolloin n. 2v). Siinä sitten istui, rimpuili ja huusi jonkin aikaa. Muutaman kerran tätäkin jouduin tekemään, mutta pian oppi että on paljon mukavampi pysytellä lähistöllä ja leikkiä rauhassa kuin istua paikallaan rattaissa.
Myönnettäköön että tämä konsti on sellainen että itseä vähän hirvitti kun ihmiset katsoivat että mitä tuoikin tuossa lastansa rääkkää... tai ainakin siltä se tuntui, mutta eipä tarvinnut sitäkään montaa kertaa tehdä kun jo pelkkää rattailla uhkaaminen riitti.

Nämä siis meidän konsteja mitkä toimii meillä. Toivottavasti löydät teille sopivat konstit ja päivänne teilläkin rauhottuisi. Tsemppiä paljon ja roppakaupalla kärsivällisyyttä!!!

 

Ai sitä on muuallakin samallaista toimintaa kuin täällä =) Meillä likka koettelee rajojansa koko ajan. Tuntuu että kaikki mitä kielletään on sitten mukavinta touhua. Täällä juodaan ruuan kanssa "Lentävistämukeista", monet tavarat on kans saanut siivet selkäänsä.

Aiemmin kaupassa käynti on luonnistunut kun on istutettu autokärryihin, mutta nyt neiti ei enää viihdykkään niissä vaan haluaa kävellä. Ja jos haluaa kävellä niin osaa sen myös ilmoittaa aika kovalla äänellä =) Siinä sitten saa kulkea perässä ka kieltää ottamasta kaikkia tavaroita, karkkihylly kannattaa kiertää mahollisimman kaukaa. Kukahan viisas se on keksinytkin laittaa siihen kassalle vielä tyrkylle karkkeja???

 

Me olemme päässeet todella helpolla tämän iltatähden kanssa :saint: Esikoinen minulla oli vilkas, mutta sain kuitenkin pysymään ruodussa tosi hyvin kun ap:n tilanteeseen vertaa.

AP kirjoitti että poika velmuilee ja haluaa pelleillä? Toivottavasti teillä on erikseen lapsen kanssa pelleily ja hassuttelutuokoita? Ihan arkisten asioiden yhteydessä siis.

Meillä tämä homma on jäänyt isin harteille, luonnistuu häneltä paremmin. Ennen oikeaa hammaspesua on hassuttelua ja velmuilua hammasharjan kanssa, ipana kikattaa sylissä.. esim. harja etsii suuta, onko se tuossa (tokkää milloin poskeen, milloin nenään, milloin polveen.. ja ipana kikattaa, eeeeiii, se on täääälläää - suu ammollaan ) ..toinen juttu on että pesee ensin itse vähän aikaa, sitten aikuinen harjaa hammaskaluston..

Nyt vaan pari esimerkkiä tulee mieleen.

Onnistutteko aitaamaan pihaanne esim. sillä vihreällä aitajutulla, ettei lapsi pääse karkuun?
Tai otatte lapsen mukaan aikuisten hommiin, pikku apuriksi, jolloin on mukana, ja saa kehuja miten taitavasti tekee sitä ja tätä.. ?

 

Me olemme päässeet todella helpolla tämän iltatähden kanssa :saint: Esikoinen minulla oli vilkas, mutta sain kuitenkin pysymään ruodussa tosi hyvin kun ap:n tilanteeseen vertaa.

AP kirjoitti että poika velmuilee ja haluaa pelleillä? Toivottavasti teillä on erikseen lapsen kanssa pelleily ja hassuttelutuokoita? Ihan arkisten asioiden yhteydessä siis.

Meillä tämä homma on jäänyt isin harteille, luonnistuu häneltä paremmin. Ennen oikeaa hammaspesua on hassuttelua ja velmuilua hammasharjan kanssa, ipana kikattaa sylissä.. esim. harja etsii suuta, onko se tuossa (tokkää milloin poskeen, milloin nenään, milloin polveen.. ja ipana kikattaa, eeeeiii, se on täääälläää - suu ammollaan ) ..toinen juttu on että pesee ensin itse vähän aikaa, sitten aikuinen harjaa hammaskaluston..

Nyt vaan pari esimerkkiä tulee mieleen.

Onnistutteko aitaamaan pihaanne esim. sillä vihreällä aitajutulla, ettei lapsi pääse karkuun?
Tai otatte lapsen mukaan aikuisten hommiin, pikku apuriksi, jolloin on mukana, ja saa kehuja miten taitavasti tekee sitä ja tätä.. ?

Hassuttelutuokioita on kyllä pidetty eikä arkemme ole "totista puurtamista".
Lapsi on vaan perusluonteeltaan sellainen "velmu"- heittää monesti pelleilyksi ja lekkerpeliksi kun kielletään tekemästä jotain. Ei siis ota kieltoja tosissaan!!! Vaikka äiti tai isi olisi kuinka TOSISSAAN tahansa!

Ollaan myös pidetty lasta mukana omissa töissämme juuri niin, että lapsi tekee omien kykyjensä mukaan samoja asioita kuin aikuiset. Mutta ainahan se ei tietenkään onnistu ja silloin lapsi juuri karkailee eikä ota tosissaan kun kielletään menemästä omasta pihasta pois.

Ilmeisesti ei auta muu kuin odotella, että lapsi kasvaa ja oppii paremmin ymmärtämään miksi ei saa tehdä näin tai noin. Siihen asti on vain kiellettävä uudelleen ja uudelleen ja selostettava miksi näin on. Ajattelin vain kysäistä onko kenelläkään mitään neuvoja "oikotiestä onneen".

 

Oijoi, tsemppiä! Täällä on saman kaliberin tyttö 2v9kk. Mikään kielto ei mene perille, kun neiti sille päälle sattuu. On luonteeltaan tolkuttoman pitkäpinnainen, mikä näin parhaassa uhmassa on äidin kannalta varsin epäkäytännöllistä.. Pikavinkkejä ei täälläkään ole, kai tähän aika auttaa, auttaahan??

Ai niin, kaupassa karkailuun auttoi, kun tyttö kerran eksyi kunnolla(miljoonasta varoituksesta ja varoittelusta huolimatta) ja katselin vain tilannetta sivummalta, kunnes raukkaparalla hätäännys voitti vapaudenhuuman. Tiedän, aika epäreilua käytöstä äidiltä, mutta tepsi!

 

Niin, ei minulla ollutkaan tarkoutus mitään moitesaarnaa pitää, tuli vaan mieleen, kun perheitä ja tapoja on erilaisia.
Ikävä kyllä ei oikotietä onneen ole mulla(kaan) antaa, kun ei ole omakohtaista kokemusta, tuo pienin on kaikin puolin ollut aika helppo tapaus.
Tuossa parin-kolmen vuoden iässä yritti myös karata piha-alueelta. Laitoin rattaisiin istumaan ja vöillä kiinni ja tein pienet pihahommani loppuun tai sitten mentiin sisälle saman tien.
Perustelin varsin lyhyesti, miksi sisälle tai rattaisiin: koska karkaat, etkä tottele. Tielle ei saa mennä. Tms.
Kovin monesti tuota ei tarvinnut tehdä, kun meni viesti perille.
Nyt kun on 3-4 vuoden iässä, ei karkaa pihasta tielle, vaikka kaikki mahdollisuudet olisi.
Eli varsin helppo tapaus tämä tenava.