2 kk vauva ja nukahtaminen yksin

[Tanja]

Hei!

Meillä on ihana, temperamenttinen kohta 9 viikkoinen tyttö. Hän nukkuu päiväunensa ja yöunet omassa pinniksessään meidän sänkymme vieressä, ns. sivuvaunussa. Kun hän alkaa olla väsynyt, kiedon hänet kapaloon (huippu kapistus! jäi kaikki yölliset "säpsähtelyheräämiset" kokonaan pois!) imetän rauhalliseksi ja hyräilen melkein uneen. Pyrkimys on laittaa hänet aina ennen nukahtamista omaan sänkyynsä nukahtamaan itsekseen, jotta ei säikähdä herättyään missä on. Tämä onnistuu yleensä ihan hyvin ja jos hän ei jää sänkyyn tyytyväisenä, otan hänet ensimmäisestä huudosta takaisin syliin ja uusi yritys.

Mutta nyt minua on käynyt mietityttämään että kokeeko hän itsensä hylätyksi sängyssä? Nykyään hän saattaa pyöriskellä hereillä, ähistä, hakea unta ja jopa jokellella kauan sängyssä yksin ennen kuin nukahtaa! Pitääkö minun olla vieressä näköetäisyydellä niin kauan ennen kuin hän nukahtaa vai riittääkö vauvalle että palaan heti takaisin kun hän itkee? Minulle on tullut huono omatunto että aiheutan lapseni perusturvallisuudelle jotain vakavia traumoja, kun makuutan häntä yksin sängyssä
Öisin asia on ihan ok, koska käyn itsekin samaan aikaan nukkumaan ja hän kuulee hengitykseni ja varmaan aistii läsnäoloni, mutta päiväunien aikaan en malttaisia kädä aina iste nukkumaan, vaan haluaisin tehdä muita juttuja.

 

[ap]

Pitää vielä lisätä että tyttö tosiaan ilmottaa aina erittäin kovaäänisesti, jos joku ei ole hyvin. Tästä syystä olenkin miettinyt että onko hän tosiaan vain niin tyytyväinen yksin sängyssään vai lannistettu pikkuraukka pakkopaidassaan?

 

[vauva 5kk]

En osaa sanoa "asiantuntijaneuvoja" nukuttamiseen, mutta mietityttää se itseäkin. Kerron kuitenkin miten meillä on asiat.

Vauva nukkuu pinnasängyssä oman sänkymme vieressä. Pienempänä kun nukkui useita päikkäreitä, saatoin antaa välillä nukkua päivällä ihan sylissä (torkut vaihteli 15 min - 3 h) noita pikku torkkuja ja itse katselin dvd:itä. Sitten sai heräillä sylissä. Nyt vasta vähän isompana n. 4 kk vanhana olen laittanut nukkumaan päivisin omaan sänkyyn, mutta nukahtaa vielä aina rinnalle. Tai vaunuihin, jos ollaan oltu vaunulenkilläja nukahtaa sinne (katsekontakti äitiin). Tuntuu kuitenkin vauvalla olevan kaksi nukkupaikkaa, joissa ei leikitä tai seurustella: oma sänky ja vaunut. Toimii hyvin meillä. Tietää niiden merkityksen jo.

Yöt nukkuu omassa sängyssä ja viedään omaan sänkyyn kun on nukahtanut ensin rinnalle. Usein herää sänkyyn laittoon (viileät lakanat?) kurkkaa ympärilleen ja nukahtaa saman tien uudestaan. Joskus olen jättänyt sänkyyn kun on vielä hereillä: juttelee hetken ja nukahtaa. Jos ei ole nukahtanut 10 min sisään, otan pois ja väsytän (leikin ja seurustelen) vauvan kanssa puolisen tuntia ja kokeillaan uudestaan (joskus tissin kautta .

Meillä ei herätä itkuun vaan jokellukseen eikä vauva vaikuta mitenkään erityisen stressaantuneelta tuosta nukkumisjärjestelystä. Joskus kun heräämisen jälkeen "palvelu" on hidasta alkaa kitinä.

Meidän vauvalla olen ajatellut, että turvallisuuden tunnetta tuo se, että kun alkaa tulla harmistus vauva saa lohtua. Olen ajatellut, että vauva saa kuitenkin ilmaista harmistustaan, jos on sellainen olo, mutta pitää saada sitten turvaa esim. sylistä tai läsnäolosta.

Mutta tiedän tuosta huonosta omasta tunnosta. Tosiaan vasta n. 4 kk jälkeen raaskin olla eri tilassa/huoneessa kuin vauva kuin se nukkuin. Tai jättää isän "vahtimaan" unta, kun itse käyn vaikka kaupassa.

Menkää vauvantahtisesti. Vauva ilmaisee kyllä tarpeensa. Ei vauvaa tarvitse itkettää väkisin, jos ei omassa sängyssä nuku. Kyllä äiti varmaankin näkee, jos vauva on stressaatunut tai harmissaan...? (luotan itse ainakin siihen). Meillä toisilla kaverilla vauva nukkuu välissä, toisilla eri huoneissa, joten tapoja on monia. Kunhan vain itse ja vauva ovat tyytyväisiä.

 

[ap]

Meillä ei kyllä (vielä?) ikinä herätä jokelteluun, vaan yöllä herään unisiin maiskutusääniin ja imetän vielä nukkuvaa lasta (josta tuli kommenttia lastentarhaopettaja-kaverilta, että haittaisi vuorovaikutusta??) tai ihan kiljaisuun päiväunilta. Heti kun herää kunnolla, huutaa kyllä kuuluvasti että äitiä ei näy! Tuntuu hätääntyvän samantien kun tajuaa herättyään etten ole ihan vieressä :/ Tästä syystä olen yrittänyt opettaa nukahtamaan itsekseen, mutta ei ainakaan vielä ole heräämisahdistukseen auttanut.
Olen itse erittäin huono nukahtaja ja nukkuja ja tuntuu että tytöstä taitaa tulla samanlainen, siksi yritän opettaa häntä paremmaksi nukkujaksi.. :/

 

[ap]

Meillä on muuten kanssa tapana illalla ottaa noita lyhyitä sylitorkkuja. Ihanaa läheisyyttä päivän kiireen päätteksi ja yötä vasten molemmille
Aamulla nukutaan unet vaunuissa, kun käytän koirat, ei kuitenkaan jää vaunuihin nukkumaan enää kun tulen kotiin vaan herää heti kun liike pysähtyy. Päivän pitkät unet olen siis yrittänyt nukuttaa omassa sängyssään, koska siellä tuntuu nukkuvan pisimmät unet.

 

[vauva 5kk]

Tässä on varmaan sitten niitä vauvojen temperamenttieroja. Meillä ei oikeastaan koskaan juurikaan vaadita huutamalla mitään (eikä se tarkoita että hoitaisin vauvaa paremmin). Väitän kuitenkin, että vauvastaan huolehtiva ja välittävä vanhempi tuskin tekee kovin väärin, kun menee intuitiolla. Ei kannata syyllistää liikaa itseään. Luin just jostain vauvalehdestä, jossa vauvalla on niin tulinen temperamentti, ettei oikeastaan hymyillyt ekana vauvavuotena. Ajattelin itsekseni, että voi kauheta, jos tilanne olisi sellainen meillä. Se ei kuitenkaan tarkoita, että vauvaa kasvatettaisiin jotenkin huonosti.

Itse olen miettinyt, että milloin vauva pitäisi opettaa siihen, että menee hereillä itsekseen nukkumaan ja nukahtaa vasta sitten. Naapuri kun kertoi, että heillä menee illalla 1,5 h nukuttamiseen (tosin taapero jo). Mutta olen ajatellut, että sen aika tulee sitten "joskus"...

 

[777]

Mun mielestä vauvoille ei tarvi "opettaa" mitään. Jos olet itse huono nukahtaja, lapsesikin saattaa olla sellainen (en ole perinnöllisyysasioiden tuntija, mutta huomannut että ihmeelliset asiat voivat "periytyä"). Tekisin mieluummin niin, että antaisin vauvalle kaiken turvan nukahtamiseen mikä paremmin opettaa minusta nukahtamaan turvallisin mielin kuin se että jo pienestä oppii että nukahtaja on yksin. Yksin oleminen on vauvalle sellanen asia että se nostaa automaattisesti hälytystilan ja stressitason, koska se on pienelle vauvalle aina kuolemanvaarallinen tilanne.

Mutta en näe että toimisit mitenkään väärin. Eiköhän se riitä että vauvalle vastataan aina (vauvasihan ei itke vaikka jää yksin, ei siis stressaa). Jos hän kuulee puuhailusi äänet, ei hän ehkä tarvitse näköyhteyttä. Tai tosiaan jos aina vastaat hänelle. En ole sitä mieltä että vauvat pitäisi aina roikottaa mukanaan. Ei ole vahingollista nukuttaa omassa sängyssä, varsinkin kun yöt menee kuten kuvailit ja on paljon muita sylihetkiä. Itsevarmuutta vaan, äidin sydän minusta kertoo kyllä miten toimia oikein jos vaan kuuntelee sitä. Ja vauvasikin vaikuttaa tyytyväiseltä. Olen kuullut mielipiteen että vauvatkin tarvitsevat omaa aikaa, ja tuo että jokeltelee yksin sängyssä kuulostaa kyllä sellaiselta.

Kuulosti muuten niin höpöjutulta tuo että häiritsee vuorovaikutusta, jos syöttää puolinukkuvan vauvan yöllä. Se on sekä äidille itselleen että vauvalle hyväksi ettei kummankaan tarvitse oikeasti herätä. Minä syötin yöllä yli yksivuotiaaksi, oikeastaan niin kauan että lapsi siirtyi omaan sänkyyn meidän jalkopäähän. En kärsinyt väsymyksestä vaikka kaikki päivittelivät kun vauva söi kahden tunnin välein. Minusta lapseni nukkui hyvin, illasta aamuun asti, koska ei tosiaan herännyt syömään, vain pikkusen havahtui. Ja jos äiti havahtuu jo vauvan liikkeisiin, niin eikö se jos mikä ole mahtavaa vuorovaikutusta? Että vauvan ei tarvitse itkeä? Sen nyt kuulee jo naapuritkin.. se on rautalangasta väännettyä kommunikaatiota.

Tsemppiä ja rohkeutta tehdä valintoja itse!

 

[jespa]

Ei tollasilla asioilla perusturvallisuuteen aiheuteta traumoja! Ei takuulla! Käytetäänhän vähän isommille lapsille unikouluakin, jos yöt eivät tunnu sujuvan... Jos vauva on tyytyväinen ja hänen tarpeisiinsa vastataan ja vielä jokelteleekin nukkumaan mennessään, ei hänellä voi olla hätää. Luota vaan itseesi ja omiin vaistoihisi ja valintoihisi. Minusta on erinomaista ja hienoa jos vauva osaa jo tuossa vaiheessa nukahtaa itsekseen, todennäköisyys helppoon nukutukseen myös myöhemmin kasvaa. Älä ihmeessä tuhlaa energiaasi tuollaisten asioiden miettimisellä (ja anteeksi jo valmiiksi jos loukkasin, tarkoitus ei ole vähätellä!!). Kyllä vauva pyytää luokseen kun sinut haluaa viereensä.

Minusta hyvä vuorovaikutus pikkuvauvan kanssa tarkoittaa tarpeisiin vastaamista parhaan mukaan, perushoitoa, juttelua ja vauvan hyvänä pitämistä. Jos tarpeisiin vastataan jo vauvan ollessa puolinukuksissa, hyvä niin. Olkoon lastentarhanopettajat mitä mieltä hyvänsä.

En ole kasvatusalalla enkä terveydenhoitoalalla suoranaisesti, joten ihan vaan mutua ja omasta kokemuksista kirjoittelen. Sen verran osaan kuitenkin sanoa, että traumatisoituneet lapset ovat kokeneet huomattavasti paljon raskaampia asioita jo vauvaiässä kuin yksin jokellellen nukahtaminen.

 

[höps]

No jos vauva ei itke niin eihän sillä mitään hätää ole!! Ole iloinen että nukahtaa itsekseen ilman hyssyttelyjä. Meidän vauva myös aluksi nukahti itsekseen mutta sitten vähän isompana piti aloittaa nukutus kun ei enää rauhoittunut itse nukkumaan. Vauva kyllä itkee jos sillä vähänkään on joku hätä, mut jos ei niin sen voi antaa olla ihan rauhassa.

 

[oho]

En jaksanut lukea muita vastauksia, mutta tässäoma kommenttini.
Mielestäni vauvasi on vielä TODELLA pieni. Minulla on kaksi lasta ja molemmat kyllä vielä tuossa iässä nukkuivat ihan mun kyljessä kiinni. Parin tunnin välein imetin.
Että mun mielestä ei todellakaan voi vaatia itsekseen nukahtamista ihan noin pieneltä vauvalta! Itsekseen nukahtamista on meillä ruvettu harjoittelemaan noin 2 vuoden iässä, jolloin sängyn vieressä istuminen jätettiin. Mutta nää jutut on teillä vielä tulevaisuudessa!
Itse suosittelisin pitämään vauvaa mahdollisimman kauan mahdollisimman lähellä. Hän on niin vähän aikaa vauva kuitenkin.

 

[ap]

Ekat 2 viikkoa pidin tyttöä vieressäni ja hän olikin lähes koko yön tissillä, mutta ikävä kyllä minä en saanut nukuttua lainkaan :/ olen muutaman kerran yrittänyt perhepetiä tämän jälkeen, mutta ei tule mitään. Minä en osaa rentoutua lainkaan, kun pelkään tukehduttavani vauvan ja vauva telmuaa tissin kimpussa koko yön, eikä tunnu nukkuvan sikeästi missään vaiheessa + jatkuva pikkuhörpyttely tuntuu aiheuttavan hänelle refluksia. Tällä siis mennään, vaikka toisin olin suunnitellut!
Tuo "opetan nukkumaa yksin" nyt varmaan vaan särähti korvaasi, mutta loppujen lopuksihan tuossa "opettamisessa" on kyse ylipäätään vaan nukkumisen oppimisesta lempein menetelmin ja tyylillä mikä sopii just meiän vauvalle parhaiten