2.5v uhma ja kaupassa käynti

Siis välillä on tuskaa käydä typykän kanssa kaupassa..
Kun päästään kauppaan sisään, niin haluaisi heti juosta hakemaan
pienet ostos kärryt..jos ei saa hakea niin kiukku saattaa alkaa.
Koitan silloin yleensä johdattaa ajatuset muualle, kuten että autappa äitä
kantamaan koria.
Se auttaa joskus, mutta välillä ei , vaan mun on pakko laittaa huutava
ja kiljuva ipana väkisin rattaisiin....ja saan kauheita katseita kaupassa varsinkin mummoilta.
Tyttö sit yleensä huutaa koko kaupassa oloajan, olen kokeillut rauhotella, ja olla huomaamatta sitä kiukkua mitenkään ,mutta ei auta..
Millä te selviätte kaupassa käynneistä näiden omaa tahtoa pursuavien
taaperoiden kanssa.
Mutta kyllä ne silti ovat niin ihania, ja auttavaisiakin välillä että nämä
"pienet" kiukut kaupassa kestää, vaikka itse kauppa tilanteessa tuntuu
että voisi lyödä päätään seinään ja korvista tulee sauhua :headwall:

 

jos mun tyttö rupee kiukkuilemaan kaupassa sit ku ikää tulee lisää niin ei muuta ku kainaloon ja ulos!jos ANTAA lapsen kiukkuilla kaupassa niin tottakai se jatkuu , tarpeeks monta kertaa kantaa neidin ulos niin eiköhän se opi että kaupassa käyttäydytään! saa vaikka isi ostaa ostokset valmiiks sillä aikaa ku me muut odotellaan autossa.

 

Meillä 3v7kk poika ja aika tutulta kuulostaa sun juttus. Varsinkin täällä pienessä kylässä varmaan liikkuu kohta ties mitä huhuja, kun meikäläinen on melkein niskasta retuuttanu pojan kaupasta pihalle.
Muutamia kertoja onneksi nyt poika ei enään niin hirveästi ole kiukutellut kaupassa, mutta joskus taas kyllä niin kysytään pitkää pinnaa...

Moni mummu on tullut sanomaan, että eikö sille nyt voisi antaa periksi kun noin tuota tahtoo. EI VOI!!! Vai mitä mieltä muut olette??
Sittenhän taas seuraavalla kerralla poika haluaa sen saman, kun kerran oon antanu periks.
Miestäkin varmaan välillä oikein hävettää, kun otamme pojan kanssa yhteen..

Varsinkin siinä vaiheessa tulee iso sota, kun kävellään kassalle niiden lelu- ja karkkihyllyjen ohi.

Ja mahtaako ne mummelit enään muistaa omia lapsiaan pienenä. Varmaan siihen aikaan ei mitään annettu periksi. Ei annettu muuta kuin koivunoksasata pyllylle. Onneksi kuitenkaan nykyään sellaista ei ole tapana tehdä.

Meille nyt tulossa toinen (la 7.11), että saapi nähdä miten sitten käy, kun ei pojalle anneta periksi...

 

\

Meillä 3v7kk poika ja aika tutulta kuulostaa sun juttus. Varsinkin täällä pienessä kylässä varmaan liikkuu kohta ties mitä huhuja, kun meikäläinen on melkein niskasta retuuttanu pojan kaupasta pihalle.
Muutamia kertoja onneksi nyt poika ei enään niin hirveästi ole kiukutellut kaupassa, mutta joskus taas kyllä niin kysytään pitkää pinnaa...

Moni mummu on tullut sanomaan, että eikö sille nyt voisi antaa periksi kun noin tuota tahtoo. EI VOI!!! Vai mitä mieltä muut olette??
Sittenhän taas seuraavalla kerralla poika haluaa sen saman, kun kerran oon antanu periks.
Miestäkin varmaan välillä oikein hävettää, kun otamme pojan kanssa yhteen..

Varsinkin siinä vaiheessa tulee iso sota, kun kävellään kassalle niiden lelu- ja karkkihyllyjen ohi.

Ja mahtaako ne mummelit enään muistaa omia lapsiaan pienenä. Varmaan siihen aikaan ei mitään annettu periksi. Ei annettu muuta kuin koivunoksasata pyllylle. Onneksi kuitenkaan nykyään sellaista ei ole tapana tehdä.

Meille nyt tulossa toinen (la 7.11), että saapi nähdä miten sitten käy, kun ei pojalle anneta periksi...

ei voi eikä saa antaa periks, koska me vanhemmathan määrätään eikä lapset!
=)

 

Itselläni on 4 lasta ja viides on tulossa talvella. Kuulostaa tutulta tilanne. Olen kohdannut noiden mummojen katseet ja olen kuullut tarpeeksi komentteja ja yksi mummo oli soittamassa lastensuojeluvirastoon kun kannoin rääkyvää lasta ulos kaupasta. En välitä mitä muut ajattele vaan teen miten itse katson parhaaksi.
Olen kantannut lasta ulos kaupasta, olen ollut huomaamatta sen kiukkua... Mutta periksi en ole antanut koskaan. Vähän ärsyttävää noi kaupan hyllyt, että just karkki- ja leluhyllyt on kassojen vieressä.
Jos annat kerran periksi niin lapsi huomaa että voi tehdä toisenkin kerran saman tempun ja saada haluamansa.

 

laps vaan rattaisiin tahi kärryihin vaikka huutais koko reissun ajan. Vaikeetahan se on esittää ettei huomaisi toisen raivoa mutta kun tarpeeksi monta kertaa (puhutaan nyt jopa kymmenistä kerroista) onnistuu, niin lapsi tajuaa oman älyttömyytensä.

 

Meillä vajaa 2-vuotias uhmaaja, jonka kippaan surutta ostoskärryihin istumaan (ellei ole omia rattaita ostosreissulla mukana) aina kun käymme kaupassa. Huutakoon, kiljukoon, jos siltä tuntuu...ja jos mummot tuijottaa niin so what? Kun häiriökäyttäytymiseen ei kiinnitä huomiota, se loppuu - on toiminut ainakin meillä, sillä tyttö ei juurikaan raivareita saa enää kaupassa!
Olishan se kätevää jos voisi kantaa lapsen aina kaupasta ulos kun uhmakohtaus iskee, ja antaa iskän hoitaa ostokset loppuun. Kaikilla vaan ei ole sitä iskää joka ikisellä kauppareissulla mukana (oma mieheni on yksityisyrittäjä ja vapaa-aikaa on vain iltamyöhään, kun kaupat on jo kiinni), ja ostokset on kuitenkin saatava tehdyksi.

 

Antaa huutaa vaan, kyllä se sit joskus oppii.

Itse sain joskus murhaavia katseita kun esikoinen sai hepulin kaupassa ja kannoin huutavana ulos. Tyttö oli vielä samalla viikolla lyönyt tarhassa silmäkulmansa pöydänkulmaan -> mustana. Voitte vaan kuvitella millaisia ilmeitä sain osakseni, varmaan ajattelivat että siinä se menee taas lastaan lyömään...

Mutta ei kannata antaa periksi, muuten keirre vaan jatkuu. =)

 

Ensimmäistä tässä vasta odottellaan, mutta sävelet on jo nyt selvät: kun huuto ja kiljunta kaupassa alkaa, eikä lopu, kun muutaman kerran on lopettamaan pyytänyt, sit muksu kainaloon ja kotiin. Selväksi on tehtävä se, että kaupassa (ja muissakin yleisissä paikoissa) käyttäydytään nätisti tai sit ollaan vaan kotona. Kyllä varmaan muutaman kerran lapsellekin menee jakeluun se, että välillä on muuallakin mukava käydä, kuin olla vaan kotona tai autossa kaupan parkkipaikalla.

Ihan samalla tavalla meillä toimitaan koirienkin kans, jos kotonakin alkaa hillitön riehuminen ja riekkuminen, jossakin vaiheessa napsahtaa rangaistus ja pois pääsee vasta, kun osaa käyttäytyä. Kumamsti viilentää koirankin tunteita, kun pannaan jonnekin "häpeämään", varsinkaan, jos sieltä ei näe, mitä kivaa muut tekee.

Jaaha, kulkeekohan meitin lapsetkin sitten joskus kaulapannassa ja hihnassa *jää pohtimaan*

Heli

 

Meillä homma on ratkaistu niin, että isi on lasten kanssa kotona ja minä käyn yksin kaupassa!

Jossain vaiheessa tulee kyllä aika, että lapsen täytyy opetella myös kaupassa käymistä ja käyttäytymistä yleisillä paikoilla, mutta mielestäni sen voi tehdä sitten kun pahin uhma on ohi. Kun kerran pystymme järjestämään kaupassa käynnit siten, ettei uhma-ikäistä tarvi ottaa kauppaan mukaan, niin mieluummin sen näin päin teen.

Jos joskus lapsi on mukana kaupassa ja alkaa siellä rähistä, niin nakkaan ostoskärryyn ja annan huutaa siellä. Ei kaupasta noin vaan ulos kävellä, koska sitten jäis ostokset ostamatta ja ruuat tekemättä. Minusta se on jo lapsen mielen mukaan juoksemista, jos hän tietää, että pääsee pois tylsästä kaupasta kun alkaa riehua.

 

Meillä poika on aina rattaissa kaupankäynnin ajan ja jos alkaa rutista, niin sitten rutisee. Periksi ei saa antaa. Antaa mummojen katsoa, jos haluavat. On ne muksut huutaneet 40 vuotta sittenkin ja kyllä maailmaan ääntä mahtuu. Ja miten se lapsi edes oppii käymään kaupassa ja käyttäytymään siellä, jos aina hänet jätettäisiin autoon tai kotiin? :/

 

jotenki kuulostaa niin tutulta toi..... :/
mä huomasin ihan muutama viikko sitte, että melkein tilanteessa ku tilanteessa esikko rauhottuu ku selitetään mistä on kyse. mä oon aina nauranu näille "selitä lapselle mitä se tuntee" puheille ja ohjeille, mut joutuu sit itsepäisinkin nöyrtymään ja toteamaan että ei tarvi ku pitää kirkuvaa ja rimpuilevaa lasta tiukasti sylissä ja sanoo pariin otteeseen jotain tyyliin: harmittaako ku et saanu ostoskärryjä? harmittaahan se."
tähän auttaa osaltaan santtu supervekara-kirja, jonka ansiosta ainaki meillä tuo pikkumies on oppinu ymmärtämää ja vähän jäsentelemää tunteitaan. siinä kirjassa santtu saa raivarin ku mehu kaatuu lattialle. se on pojan lempi kohta. lukee kulmat kurtussa että: "nyt te mehu kaatu, tanttuu hammittaa, tanttu tuuttuu!" ja kohta luetaan hyvin painavalla äänensävyllä.
jos ei kiukkutilanteissa auta pelkkä kertominen että suututtaa, ja mikä suututtaa, ni yleensä vielä muistutan että suuttu se santtukin ku mehu kaatu, ja nyt sua suututtaa ku et saanu sitä ja tätä.
ipana yleensä hiljenee miettimää tätä asuaa joksikin aikaa ennen ku saa oivalluksen, ja pystyy verrata itseään siihen santtuun.

mut toi toimii ainaki meillä, samoin ku se, että huutamalla ei saa mitään... ei myöskään äiti. mun lapset ei kumpikaan tajua mitään jos raivoan jostain niiden hölmöilystä. auhallisesti sanottuna asia yleensä menee perille ku pari kertaa on hokenu samaa lausetta.

 

tutulta kuulostaa

Parhaaksi keinoksi olen todennut sen , että laitan ( mies laittaa jos itse en saa rimpuilevaa ja huutavaa lasta laitettua) tyynesti rattaisiin/kärryihin, enkä ole huomaavinaankaan hänen itkuaan ja kiukkuaan. teen ostoksia niin kuin ei mitään, joskus se itku loppuu kuitenkin. silloin selitän, että isossa kaupassa ei voi ottaa pikkukärrejä ja kaikki muutkin lapset istuvat isossa kärrissä. Meillä on lupa ottaa pienessä kaupassa pikkukärrit, kun ostoksia on vähän ja silloin kaikki sujuu ok, jos ei suju, niin sitten pihalle kaupasta ja edelleen pää kylmänä. Huutaminen on turhaa, se vaan pahentaa asiaa. Tsemppiä vaan ja jos mahdollista niin ota joku kaveri tai mies mukaan ostoksille niin ei tarvitse pärjätä yksin rimpuilevan lapsen kanssa.

 

meillä kaikenlisäksi 2 uhmista(kaksoset), ja kaupassa käynti on lähes aina ihan kamalaa :/
toivotaan et menee ennen toukokuuta ohi, silloin ois meinaa meiän kolmosen tarkoitus syntyä

 

meillä ainakin onnistuu kauppareissut tuon ikäisen kanssa kun annan hänen lykkiä niitä pieniä kärryjä, tuntee olonsa tärkeäksi kun saa viedä tavaroita. Ja sit hedelmävaa'alla annan painaa nappulasta ja laittaa tarran kiinni. Yhdessä "valitaan" tavaroita ja sit kassalla tyttö saa laittaa tavaroita hihnalle. Ja jos meinaa kiukun puolelle mennä niin jutellaan ja keskustellaan miks jotain ei osteta. Ja jos huudoksi menee niin sit huudetaan, ei siihen kukaan kuule ja mummoja voi mulkoilla takaisin...

 

juu meillä kans toisinan karjutaan kaupassa, ja siinähän karjuu. kyllähän se rasittaa varsinki isoissa kaupoissa kun huuto alkaa jo ovella. Olen itsekkin muutaman kerran kuullut kommenttia että anna nyt sille lapselle esim. pillimehu niin rauhottuu. yleensä ostetaan se mehu, täältä kun on matkaa sinne kauppaan MUTTA sen saa vasta autossa, eikä sillonkaa jos ei käyttäydytä.. lue uhkaus kiristys ja lahjonta... Kyllä ne joskus oppiivat olee nätisti, muta periksi ei saa antaa! Hyvää syksyä kaikille!

 

Mulla pojat 5v ja 1.6v ja kummankaan kanssa ei ole koskaan tarvinnut kaupassa taistella. Vanhin poika sai omat kärryt kaupassa vasta kun pikkuveli syntyi eli ei koskaan edes osannut vaatia vapaata liikkumista kaupassa kun laitoin hänet aina heti kärryihin istumaan. Sama juttu tän nuorimman kans,ei edes älyä vongata pois kärryistä kun ei ole koskaan saanut vapaasti kuljeksia kaupassa. Näin meillä mutta toiminut on hyvin. Vanhin poika osaa käyttäytyä kaupassa vaikka tuleekin omien kärryjen kanssa. Säännöt on selvät:jos kiukuttelee niin vien heti autoon istumaan,mut näin ei ole koskaan tarvinnut tehdä.
En tarkoita,että meidän lapset on jotain enkeleitä,ei todellakaan ole. Ongelmat ne on meilläkin,mutta tämä kauppa-asia on aina mennyt hyvin. Mutta mäkin oon ajatellu,että jos ongelmia tulis niin siinähän muorit ja vaarit vahtaa ja siunaa,mä en tappavista katseista välitä! Ei muuta kuin rinta rottingille ja menoks! :attn:

 

meiän 3-vee poika yleesä istuu kärryissä kiltisti tai sit ajelee ite pienillä kärryillä ja autta äitiä ostoksissa. Jos kiukkuaa ni joutuu a)autoon kesken reissun b)kärryyn huutaen tai c) huutaa lattialla ja äiti kävelee vaan eteenpäin huomioimatta kiukkua...mummot ja tätit katsoo,mut pitäkööt huolen omista asioistaan ja mitenkähän lie onkohan noi mummot saanu ite pienenä tuppivyöstä yms. paljon kamalammasta jutusta?