2,5v poika - normaalia?

Hei!

2,5-vuotiaaan poikamme käytöksessä on meitä vanhempia mietityttäviä asioita. Olemme pohtineet, mahtaako pojallamme olla jonkinlaista neurologista tai muuta apua ja tukea vaativaa poikkeavuutta, vai onko kyseessä vain jonkinlainen hankala temperamentti. Jos kertomani kuulostaa tutulta tai muutoin herättää ajatuksia mistä voisi olla kyse, kuulisin mielelläni! Lisäksi kuulisin mielelläni ehdotuksia siitä, mistä mahdollista apua kannattaisi lähteä hakemaan.

- Oli vauvana vaativa viihdytettävä, ei mm. koskaan viihtynyt paikallaan olevassa sylissä, vaan kaipasi menoa ja meininkiä.
- Toisaalta ei kuitenkaan vauvanakaan tuntunut oikein sietävän ärsykkeitä (varsinkaan väsyneenä), vaan liiat ärsykkeet saivat hänessä aikaan ”kummallisia” tunnereaktioita. Esim. uudet ihmiset väsyneenä saattoivat saada poikani jo vauvana nauramaan ja hihkumaan ja ”riehumaan,” vaikka samalla hän oli kuitenkin selvästi ahdistunut ja peloissaan.
- Toisinaan asiat voivat olla hänelle sillä tavoin kovin kiihdyttäviä, että en pysty pysymään perässä siitä, onko hän asiasta enemmän innoissaan vai peloissaan.
- On muutoinkin luonteeltaan jotenkin ”kiihkeä”, tunteet vaihtelevat vahvasti innostumisesta hermostumiseen tai tylsistymiseen.
- Ollut pienestä asti lähes aina äänessä. Vauvana kitisi, kiljui, kirkui ja huusi todella paljon, sittemmin alkoi myös ”mölistä” kaikenlaista omaa juttuaan. Runsaasta ”harjoittelusta” huolimatta puhe ei kuitenkaan kehittynyt nopeasti, joskin nyt 2v jälkeen on alkanut puhua ymmärrettävämmin. Nykyisin ilmaisee itseään jo aika hyvin, puhuu paljon 3-4 sanan lauseita ja sanavarasto on aika laaja. Puhuu paljon. Jos ei ole ”oikeaa asiaa” niin puhuu omia höpöhöpö-juttujaan.
- Pojalla on voimakas taipumus jankata sanomiaan asioita. Voimakkainta jankkaaminen on silloin, jos hänen puheeseensa ei heti reagoida, mutta sitä esiintyy paljon muutenkin. On tavallista, että hän sanoo lähes kaikki sanomansa asiat 2-10 kertaa nopeasti peräkkäin.
- On aina harrastanut muita ihmisiä/pehmeitä esineitä (sohva, matto, nojatuoli jne.) vastaan ”puskemista”. Etenkin väsyneenä/kiihtyneenä juoksee esim. päin sohvaa, puskee sitä kehollaan ja pyörittää samalla kasvojaan sohvaa vasten. Tätä tehdessään ääntelee myös aina jotenkin ”kiihtyneesti”. Lisäksi tykkää pyörittää päätään kovaa vauhtia sekä paikalla ollessaan että esim. juostessaan. Samoin, pyörii mielellään paikallaan ympäri, jotta pää menee sekaisin, ja sitten nauraa, kun meinaa kaatua.
- On luonteeltaan jotenkin ristiriitainen. Toisaalta olemuksessa on aika paljon riehakkuutta, vauhdikkuutta (juoksee aina paikasta toiseen), kärsimättömyyttä ja levottomuutta. Toisaalta on kuitenkin myös varsin pelokas ja arka, vierastaa edelleen uusia ihmisiä, esim. kaupassa saattaa hätääntyä jos äiti lähtee parinkin metrin päähän kärryistä. Pelkää myös koiria, liikkuvia autoja, kovia ääniä jne. Säikähtäessään (samoin kuin pettyessään) saattaa itkeä niin voimakkaasti, että oksentaa.
- Toisaalta hänessä on myös paljon ihania ja aivan tavallisia 2,5-veen piirteitä. Arvelisin hänen olevan kokonaisuutena ikätasoisesti kehittynyt. Pitää erittäin paljon kirjoista ja lukemisesta. Saattaa toisinaan selailla itsekseen kirjoja pitkiä aikoja, samoin pitää kovasti siitä että hänelle luetaan. Saattaa jaksaa kuunnella kuvakirjojen lukemista jopa puoli tuntia –tunninkin kerrallaan, joskaan etenkään väsyneenä ei meinaa yhtään malttaa kuunnella vaan puhuu koko ajan päälle, vaikka samalla haluaakin että luetaan.
- Rakentelee mielellään legoista, ja leikkii lego- ja muilla pikkuhahmoilla yhdessä aikuisen kanssa tai yksin pitkiä mielikuvitusleikkejä, jotka mukailevat arkisia toimia. Viime aikoina alkanut kehittää itse yhä enemmän mielikuvitusleikkejä.
- Tekee itsenäisesti alle 10 palan palapelejä, avustettuna 20 palan palapelejä. Leikkii autoilla, junilla, leikkikeittiöllä, hoitaa nukkeaan, potkii palloa, leikkii hippaa ja piilosta. Askartelee, piirtää, muovailee.
- On miltei päivä- ja yökuiva (vahinkoja sattuu toisinaan, yöllä vielä vaippa käytössä mutta päivällä ei).
- On uhmakas ja omapäinen. Tottelee kieltoja vaihtelevasti. Jäähyllä ei meinaa malttaa istua.
- On kiinnostunut muista lapsista, ja yrittää leikkiä yhteisleikkejä näiden kanssa. Nykyään yhteisleikit yleensä onnistuvat, jos mukana on aikuinen opastamasta ja ohjaamassa.
- Kuitenkin myös tönii ja tuuppii muita lapsia, ottaa lelut kädestä ja saattaa reagoida voimakkaasti (surkea itku) jos häneltä viedään leluja. Riehaantuu ja menee kierroksille muiden lasten seurassa erittäin helposti, tulee tavallista uhmakkaammaksi ja omapäisemmäksi. Tuntuu oikein nauttivan siitä, että on vähän tottelematon.
- Jonkinlaista kausivaihtelua hankalissa piirteissä. Toisina päivinä/kausina on selvästi levottomampi ja aistihakuisempi, toisinaan taas tasaisempi ja säyseämpi. Hyvinä päivinään on suht ”helppo,” leikkii aika hyvin itsekseen, mutta huonoina kaipaa lähes jatkuvaa ohjaamista ja opastamista.

Poika aloitti päiväkodin syksyn alussa, mutta on ollut siellä vain n. 10 tuntia/viikko. Ekoina viikkoina poika itkeskeli paljon, sittemmin alkoi viihtyä. Ongelmana on kuitenkin ollut töniminen ja muunlainen toisten häiritseminen. Kieltoja ei oikein meinaa totella. Muutenkin olen ymmärtänyt, että on aika työläs, ehtiväinen ja riehaantuvainenkin ollut. Kuitenkin hoitajat olleet sitä mieltä, että kyseessä on aivan normaali ”kovakalloinen” ja rajojaan testaava pojannaskali.

Mitä mieltä te olette kertomani perusteella? Kannattaisiko lasta tutkia esim. aistisäätelyn suhteen? Mistä kautta apua kannattaisi hakea?

Kiitokset vastauksista!

 

Moi !

Meillä ei vastaavaa käytöstä, kuin jossain määrin, lähinnä rauhattomuutta, uhmakkuutta, agressiivisuutta....
ja meillä siis 3v tyttö. Jo alle 1-vuotiaana tyttö ei viihtynyt paikallaan sylissä, muuta lapset saattoivat istua kiltisti paikallaan kun meidän neiti konttaili pitkin huonetta ja suuttui kun otin syliin ja pidin siinä.
Sen jälkeen tämä on vain pahentunut ja pahentunut koko ajan, olen puhunut neuvolassa ja päiväkodissa, ja aina vaan on todettu olevan ihan normaali, tytölle on luonnetta, uhma kuuluu ikään yms... Päiväkodissa kun kysyin ( nyt meillä lapset 12pvä/kk hoidossa ) sanoivat ensin kaiken olevan ok, mutta kun jatkoin kyselyä ja kerroin miten kotona kertoivat sitten tytön " häiriö käyttäytymisestä " ja sanoivat että hän on 2:n paikalla, ja tarvitsee aikuisen viereensä lähes jatkuvasti, mutta onneksi tuo kahdenpaikkaisuus tuli jo automaattisesti perussairauden takia..

Mutta kuitenkin painottivat sitä että tyttö on VASTA 3v ja mitään eivät sano ennen kuin on 4v neuvola, jolloin kaikki lapset tutkitaan tarkemmin.
Meillä sitten oli 3v neuvolakäynti ja uusi työntekijä joka otti heti asiakseen tämän meidän neidin, alkoi tukitoimien pyörittäminen ( näin aluksi yhteys päivähoidon perhetyöntekijään, ja minulle keskusteluaikoja neuvolapsykologin kanssa )
Myöhemmin sitten katsotaan onko/ missä kohtaa lähdetään tytölle tekemään psykologin arviota.

Tähän saakka siis olen kuullut kahdelta eri neuvolan th:lta ettei mitään epänormaalia ja helpottaa kun uhma loppuu..
Tämä uusi th taas sanoi että ei tämä mene ohi ilman apua se on ihan selvä homma.
Tuon kuullessani kivi putosi sydämeltäni alkoi itkettää ja hymyilyttää samaan aikaan.
En ollutkaan enää se vainoharhainen äiti joka selittää joka käynnillä ettei lapsella ole kaikki kunnsosa, ja kerta toisensa jälkeen saa kuulla olevansa väärässä ja vainoharhainen.

Tämä kirjoitukseni tuskin vastasi kysymykseesi, mutta pointtina tässä oli se että jos todella olet sitä mieltä että lapsesi tarvitsee apua/ tuke ja tutkimuksia niin vaadi niitä.

 

Kiitos Kikka vastauksestasi, tuntui hyvältä lukea kokemuksistasi joissa oli paljon samaa kuin omissani. Hyvä, että teillä on saatu ovi tukitoimille avattua ja sinun huolesi äitinä on kuultu! Ymmärrän helpotuksen tunteesi, kun huolesi lopultakin otettiin vakavasti. Myös minä olen yrittänyt varovasti ottaa puheeksi poikani levottomuutta ja aistihakuisuutta niin päiväkodissa, neuvolan terveydenhoitajalla kuin neuvolalääkärilläkin, mutta samoin kuin sinä, koen tulleeni leimatuksi ylihuolehtivaksi ja yliherkäksi äidiksi, jolla on vaikeuksia hyväksyä vilkkaan poikalapsensa normaalia "vallattomuutta".

Koen ikäväksi ajatuksen poikamme ongelmista jankkaamisesta eri tahoille, mutta toisaalta ajoissa aloitettu tutkimus ja hoito lienevät kuitenkin kuntoutumisen kannalta tosi tärkeitä. Täytynee siis yrittää pitää keskusteluyhteyttä päiväkodin kanssa asiasta yllä, ja pyrkiä siihen, että 3v neuvolassa meilläkin asiaa pohdittaisiin vakavasti. Toivoisin, että poikamme pääsisi jonkinlaiseen arviointiin SI-ongelmien suhteen. Osaisiko joku sanoa, onko neuvola se (ainoa?) taho, jonka kautta tällaiseen pääseminen on mahdollista?

 

Mein 5v sai 4v SI-häiriödiagnoosin. 3v vielä sanottiin että katotaan. Tukitoimet avautuivat 4v neuvolan jälkeen(lastenlääkäri jne). Laittoi lähetteen ja samalla toimintaterapeutti teki testejään. Niitä piirteitä ja juttuja oli lapsessa jo syntyjään joita lähdettiin tutkimaan ja tukemaan.

 

Voisikohan nuo huonekaluja päin juoksentelut johtua tuntoastin aliherkkyydestä? Silloin lapsi hakee aistikokemusta törmäilemällä.
Ja voisiko kuuloherkkyys johtua kuuloaistin yliherkkyydestä?
Lainaa kirjastosta kirja "Tahatonta kohellusta" joka kertoo sensorisen integraation häiriöstä. Katso jos siinä kuvatut oireet täsmäisivät lapseesi.