2,5 v. päikkäreille nukuttaminen-äidillä palaa pinna

Tämä on varmasti monessa perheessä yleinen ongelma ja tälläkin palstalla useaan otteeseen esillä ollu..

Kun lapsi vain temppuilee päikkäreille menoa, ei rupea pötköttämään vaan uhmakkaasti vain nousee istumaan. No mutta ei se mitään, mutta kun äidillä palaa hermot. :ashamed: Vaikka kuinka tsemppaan itseäni olemaan tyyni ja rauhallinen, niin aivan kuin sivusta seuraisin itseäni, kun lopulta alan karjumaan lapselle pää punaisena ja laitan kovakouraisesti pitkäkseen. Muussa tilanteessa en huuda lapselle ollenkaan, pystyn olemaan pitkäpinnainen, mutta nämä päikkäreille nukuttamiset alkaa olla itselle jo yhtä painajaista ja morkkis tulee joka kerta :|

Tänään päätin sitten kokeeksi aikaistaa aamua, koska eilen lapsi ei nukkunut päikkäreitä ja oli aivan pikkuhirviö iltapäivän ja illan. Sammui sänkyyn 19.30 ja nousi itse klo 6 aamulla ylös. Tästä huolimatta puolen tunnin taistelut käytiin päikkäri aikaan ja aivan kuin lapsi odottaisi, että alan huutamaan, jotta pääsee itkemään. No sitten kyllä rauhoittuukin nukkumaan, jos on tarpeeksi väsynyt.

Itsellä vain on olo, että on jotenkin voimaton ja heikko ja en ollenkaan auktoriteetti, kun alan karjumaan (joskus kiroilemaankin). Siitä tulee ihan kamala olo. Joskus poistun huoneesta rauhoittumaan, mutta se vain pitkittää nukahtamista.

Meillä tuo temppuilu alkaa vasta sängyssä. Menee sinne nätisti tiettyjen rutiinien jälkeen, mutta sitten show alkaa. Ja yksin ei jää nukkumaan, täytyy olla vieressä pötköttämässä. Kokeiltu on sekin, että jää yksin sänkyyn ja ovi auki, mutta ei käy nukkumaan. No vieressä pötköttäminen ei ole se varsinainen ongelma, luulen että lapsi voi oikesti pelätä yksin jäämistä.

Itsellä paineita lisää vielä sekin, että samaan aikaan laitan vauvan ulos nukkumaan ja esikoinen pitäisi saada kiireesti unille, ennenkuin vauva alkaa huutelemaan.

Vinkkejä kaipailisin niin tuohon "lempeästi päiväunille" kuin omien hermojenkin hallintaan.

 

Meidän tyttö aloitti 2-vuotiaana päikkäreille mennessä temppuilun. Ensin nukkuttamiseen meni puolituntia lopulta pari tuntia. Ja jos nukuhati saattoi puolentunnin päästä pompata ylös. Sitä jatkui kuukauden päivät, ja päätin että nyt saa riittää alkoi olla sellaista tappelua ja vääntöä koko homma. Meillä päädyttiin siihen ratkaisuun, että päikkäreitä nukuttiin joka toinen päivä. Ja toimi hyvin, nukkui kunnon päikkäreitä ja loppui tappelut. Meiltä päikkärit jäivät pois sitten pikkuhiljaa nyt ikää 3v. Tottakai tyttö saa nukkua, jos nukuttaa. Mutta nykyään on kyllä joko kipeänä, tai jostain syystä huonosti nukuttu yö takana jos nukkuu päivällä.

 

Meillä oli kans tommosta ja itekin käyttäydyin juuri kuvailemallasi tavalla. Meillä loppui noita aikoja sit päikkärit ja yöunille menokin alkoi sujua mallikkaasti.

 

Päikkärit katkaisee kivasti päivän ja lapsi jaksaa paremmin. Väkisin kuitenkaan ei kannata yrittää, jos jätät vaikka joku päivä väliin, ehkä seuraavana päivänä hän meneekin halukkaasti.

 

Kesästä saakka 2½v ollu ilman päikkäreitä. Nukkuu 12h yö unet ja riittävät hänelle hyvin. Jaksaa olla virkeä iltaisinkin ja ei kiukkua.

 

Meillä oli kanssa tuo sama ongelma. Aina meinas nukuttajalla palaa pinna. Sit vaan kylmästi jätettiin päikkärit vkonloppuisin pois kokonaan. Herää vapaalla ollessa aamusin kasin aikoihin, ja illalla nukkumaan kasin ja ysin välillä, ni jaksaa hyvin päivän touhuta ilman unia.
Viikolla, kun menee päiväkotiin jo ennen puolta seittemää, nukkuu siellä reilun tunnin päikkärit.

 

Meilä 2-vuotias suostuu nukkumaan vain syöttötuolissa päikkärit. Ei haittaa minua, kunhan nukkuu tarpeeksi.

 

Nyt menikin niin, että kun sain tuntojani purkaa, niin tilanne paranikin melkein itsestään. Tyttö herää nyt oman rytminsä mukaan klo 7 tai vähän jälkeen ja päikkäreille klo 13 ja nukkuu puoltoista tuntia. Viimeistään ysiltä yöunille. Nyt jo neljäs helpompi päivä menossa

Meillä helpotuksen toi se, että otan tytön viereeni köllöttämään (vain päikkäreillä) ja aivan kuin nuo räjähdykseni olisivat jopa auttaneet, sillä nyt riittää pelkkä kehoitus tai vähän napakammin sanominen ja ennen kaikkea vanhemman rauhallisuus Jospa tämä jatkuisi näin ja pitkään, sillä täällä äippä tarvii sen huilihetken, kun lapset nukkuu =)

 

Meillä alkoi kans muistaakseni 2v paikkeilla taistelu unista. Mä ratkasin asian niin, että päiväuniaikaan laitoin lastenohjelmaa ja siihen nukahti.
nykyään ei juuri nuku päivällä, mutta ei jaksais aina iltaankaan saakka. Menee sitten 19-19.30 yöunille ja herää 6 aamulla. Ei auta tuohon aamuheräämiseen edes päiväunet ja illalla pidempään valvominen. Kai se joku sisäinen herätyskello joka aamu herättää.

 

Meilä 2-vuotias suostuu nukkumaan vain syöttötuolissa päikkärit. Ei haittaa minua, kunhan nukkuu tarpeeksi.

Oikeesti? Miten syöttötuolissa voi nukkua

 

Näyttää toisillakin olevan/olleen vaikeuksia 2-vuotiaan nukkumisten kanssa. Viime ajat ovat olleet enenevässä määrin sitä taistelua, pahin oli nyt viikonloppuna. Poika itki ja hyperventiloi, kiihdytti itse itseään vaikka me vanhemmat emme enempiä rähjänneet. Lopulta nostettiin pois, pakattiin perhe ja rattaat autoon ja lähdettiin Aurajokirantaan sunnuntaikävelylle. Poju nukahti turvaistuimeen 5 minuutissa ja nukkui kävelyllä kuin tukki, ihan kuin pikkuvauva-aikana! Aamuisin on alkanut herätä aina vain aikaisemmin ja aikaisemmin (tänä aamuna yritti jo 6 jälkeen, vaikka kotona ollaan ja saataisiin nukkua pitkäänkin)! Illalla viedään suhteellisen myöhään sänkyyn mutta nukahtaminen saattaa silti mennä yli tunnin päähän. Ongelma vain on se, että itse saisin kaivattua lepoa pojan päiväunista kun on masussakin uusi vauva kasvamassa. Mutta alkaa olla vitsit vähissä jos nukkumaan laittaminen on tällaista!

 

Meillä jäi tuossa vuoden vaihteessa päikkärit pois (eli n.2,5v iässä). Aluksi oli aika kiukkuista touhua koko päivä, mutta sitten nyt kun tyttö on löytänyt uuden rytminsä, on päivätkin alkanut sujumaan mukavasti. Ennen siis meni nukkumaan illalla n. klo 21 ja heräsi klo7. Sitten 13-14.30 päikkäreitä. Nyt menee nukkumaan klo 20-20.30 ja heräilee kasin pintaan. Autoon saattaa nukahtaa jos iltasella ajellaan.

 

Siinä 2v:den korvilla jäi myös meillä esikoisen päikkärit pois kun alkoi olla melkoista taistelua se nukutus. Autoon saattaa joskus torkahtaa... Illat on melko kiukku mutta tarpeeksi kun keksii mielekästä puuhaa niin sillä saa illat sujumaan suht vähällä "tappelulla". Rytmi nykyään että, herää aamulla kasin aikoihin ja menee illalla maate ysin aikoihin. Jos on sellainen ihme käynyt,että on jostain syystä nukahtanut päikkäreille niin sitten ei meinaa ennen puolta yötä saada maate. Joten yritetäänkin,ettei nukahtaisi päivällä... :wave:

 

Meidän poika jätti päiväunet vähän aikaa sitten 2v3kk iässä pois, eikä ole enää tarvinnut miettiä nukahtamista, kun siihen menee viitisen minuuttia... Ekan kirjoittajan kohdalla jäin miettimään, että onko se sitten paha jos lapsi ei heti jää makaamaan, vaan esim. pyörii itsekseen sängyssä ennen nukahtamista? Minä nimittäin en ole edellyttänyt sitä lapselta, ja hän pyörikin usein sängyssä jopa kolme varttia tai tunninkin ennen nukahtamistaan (silloin kun vielä nukkui päiväunet), mutta pysyi aina kiltisti sängyssä. Lapsi myös nukahtaa yksikseen sänkyyn, eli siitä pyörimisestä ei menneet edes äidin hermot. Itse asiassa lapsi oli jo alle vuoden vanhana niin kova pyörimään sängyssä ja rauhoittui vasta pitkän ajan päästä itsekseen, että totesimme kaiken pidättelyn olevan ihan turhaa.

 

Minä en millään haluaisi jättää päikkäreitä vielä. Olen sitä mieltä, että ne ovat lapselle hyväksi ja itsekin on ihanaa, kun päivällä hetki hiljaista. Meillä 2v 9kk tyttö jonkin aikaa temppuillut. Hän ei kiukuttele, mutta laulaa sängyssään ja huutele ettei jaksa nukkua. Joskus nukahtaa omaan höpinäänsä mutta tänäänkin jäi päiväunet väliin. Poika 5v nukkuu edelleen myös pääsääntöisesti päiväunia.

 

Meillä neiti 2v8kk nukkuu päikkärit, jos herää tosi aikaisin aamulla. Mielelläni nukuttaisin päivittäin, mutta jos päikkärit siirtää iltanukkumisen kymmenenkin nurkille, jääköön päikkärit siltä päivältä. Noin tunti menee päikkäreille nukuttamisessa, kun satu luetaan ja sitten neiti rauhoittuu. Olen monesti huomannut, että tuo aika on hyvää rauhoittumista itsellekin, ja onhan sitten vähintään tunti hiljaista omaa aikaa. Välillä nukuttaminen on meilläkin yhtä temppuilua mutta silloin neiti yleensä jo vähän liiankin väsynyt.

 

Meillä poika meni itse päikkäreille ja nukahti yksin omaan sänkyyn, vielä viime toukokuussa eli oli silloin 2v 10kk. Sit kesäksi jätti päikkärit pois, en alkanut taistelemaan ja hyvin jaksoi päivät. Syksyn tullen alkoi taas uni maittaa päivälläkin, nyt vaan ei halua nukahtaa yksin eikä omaan sänkyyn, laitan meidän sänkyyn, pötkötän vieressä ja siihen nukahtaa aika nopeesti. Nukkuu siis vieläkin päikkärit, yhteensä n. 1-2 tuntia ja yöllä nukkuu n. 11 tuntia. (yleensä vikonloppuna ei malta/ halua eikä silloinkaan jos joku on meillä just päiväuni aikaan kylässä) Pojalla on ikää nyt 3v 7kk. Saa nähdä miten pitkään unta riittää päivälläkin, nyt saan molemmat lapset kerran päivässä yhtä aikaa nukkumaan

 

meillä ilmeisesti yritti poitsu myös jättää päiväunet pois muutamana päivänä meni päiväunille nukahtamiseen 2 tuntia. mut äiti oli "tiukka", koska meillä isä tulee töistä vasta puoli seittemä illalla niin miusta on kohtuutonta että poitsu menisi nukkuu jo puol kahdeksan. varsinkin ku isä tykkää iltaisin touhuta kaikenlaista pojan kanssa. meillä päiväunille käynti ei ole kellon tarkkaa vaan käydään nukkuu kun siltä tuntuu mut yleensä 13-15 käydään nukkumaan. joskus nukutaan puol tuntia mut nukku täs viime ti vielä 3:n tunnin päikkärit. *äiti tykkäs* ja nukkumaankin kävi ihan siihen aikaan kuin yleensäkin eli sänkyyn 21 ja nukantaa yleensä 15 minuutissa.
Mie ainakin olen huomannu et jos ei nuku päiväunia niin on illalla ku persiisee ammuttu karhu ja mikää ei ole hyvin ei mikään ja se nukkumaan käyminenkii tahtoo olla huomattavasti paljon vaikeampaa.

Nii ja ikää on 2v 8kk. ja sänkyyn menee ite ja itsekseen nukahtaa myös niin päivällä kuin illallakin

 

Niin tässä ketjun aloittaja. Tosiaan eipä pala pinna enää Tyttö herää klo 7 aamulla itsekseen ja käy päikkäreille klo 13.30 (noin ajat). Vähän aikaa pötköttelen vieressä ja eipä mene kauan kun tuhina alkaa kuulumaan. Tyttö pyörii aikansa, jos pyörii ja rauhoituu sitten nukkumaan. Luulen, että aiemmin meillä oli jokin uhmakausi menossa ja myös vauvan syntymä vaikutti vaikeuksiin nukahtaa. Tyttö nyt siis 2v9kk ja näköjään tarvitsee päikkäreitä (nukkuisi jopa 3h, jos annetaan nukkua

Ja jos on sellaisia päiviä, että jostain syystä nukkuu pitkään aamulla, eikä ole väsynyt päikkäriaikaan, niin en yritä väkisin vääntää unille. Eli meillä auttoi sinnikkyys ja rentous. Voimia kaikille asian kanssa kamppaileville :hug:

 

Hieno homma!!!!

niinhän se on, minäkin olen monta kertaa huomannut hakkaavani päätä seinään lasten ongelmien suhteen, sitten kun itse ottaa vähän rennommin ja lakkaa pingottamasta ja miettimästä miten asian oikeasti kuuluisi menevän asia ratkeaa kuin itsestään.... ehkä ne muksutkin vaistoaa milloin äiti on jännittynyt tilanteessa ja ajattelee jo valmiiksi "voi ei tästä ei tule taas mitään..." =)

 

Meillä tyttö pyytää ite taikamukiin maitoo ja menee nukkumaan. Ja sitten kun menee päikyille, niin saattaa nukkua 4 tuntia. Oon yrittäny herättää viimestään parin tunnin jälkeen, mut on niin äkänen loppupäivän, ettei sitä kestä kukaan. Arvatkaa huviksenne, ketä nukutetaan illalla ja pitkään...
Muutaman kerran tyttö ei oo halunnu päikkäreille, enkä oo pakottanu, mut illat on sitten ollu pelkkää huutoo, kun on niin väsyny.

 

Tämä on varmasti monessa perheessä yleinen ongelma ja tälläkin palstalla useaan otteeseen esillä ollu..

Kun lapsi vain temppuilee päikkäreille menoa, ei rupea pötköttämään vaan uhmakkaasti vain nousee istumaan. No mutta ei se mitään, mutta kun äidillä palaa hermot. :ashamed: Vaikka kuinka tsemppaan itseäni olemaan tyyni ja rauhallinen, niin aivan kuin sivusta seuraisin itseäni, kun lopulta alan karjumaan lapselle pää punaisena ja laitan kovakouraisesti pitkäkseen. Muussa tilanteessa en huuda lapselle ollenkaan, pystyn olemaan pitkäpinnainen, mutta nämä päikkäreille nukuttamiset alkaa olla itselle jo yhtä painajaista ja morkkis tulee joka kerta :|

Tänään päätin sitten kokeeksi aikaistaa aamua, koska eilen lapsi ei nukkunut päikkäreitä ja oli aivan pikkuhirviö iltapäivän ja illan. Sammui sänkyyn 19.30 ja nousi itse klo 6 aamulla ylös. Tästä huolimatta puolen tunnin taistelut käytiin päikkäri aikaan ja aivan kuin lapsi odottaisi, että alan huutamaan, jotta pääsee itkemään. No sitten kyllä rauhoittuukin nukkumaan, jos on tarpeeksi väsynyt.

Itsellä vain on olo, että on jotenkin voimaton ja heikko ja en ollenkaan auktoriteetti, kun alan karjumaan (joskus kiroilemaankin). Siitä tulee ihan kamala olo. Joskus poistun huoneesta rauhoittumaan, mutta se vain pitkittää nukahtamista.

Meillä tuo temppuilu alkaa vasta sängyssä. Menee sinne nätisti tiettyjen rutiinien jälkeen, mutta sitten show alkaa. Ja yksin ei jää nukkumaan, täytyy olla vieressä pötköttämässä. Kokeiltu on sekin, että jää yksin sänkyyn ja ovi auki, mutta ei käy nukkumaan. No vieressä pötköttäminen ei ole se varsinainen ongelma, luulen että lapsi voi oikesti pelätä yksin jäämistä.

Itsellä paineita lisää vielä sekin, että samaan aikaan laitan vauvan ulos nukkumaan ja esikoinen pitäisi saada kiireesti unille, ennenkuin vauva alkaa huutelemaan.

Vinkkejä kaipailisin niin tuohon "lempeästi päiväunille" kuin omien hermojenkin hallintaan.

Mun likka ei ole 10kk jälkeen mennyt suosilla päikkäreillenja aina ollut huono nukahtaan. EDelleenkin 1v7kk. Nyt vasta tarha vähän koulutti päiväunille mutta 10kk-15kk likka vaan jätti viikon välein yhdet tai kahdet päikkärit välistä. Ei sitä väkisin saa nukkuu. Nyt olen sen päättänyt että jos ei suosilla nukuta ja nukuttaminen venyy yli tuntiin niin sitten ei päiväunia nukuta. Likka ei ole vielä koskaan kans nukahtanut yksin ja aina pitää olla itse makaamassa viereisessä sängyssä. Mutta kai se sitten joskus loppuu tää unitappelu... viimestään sitten kun likka on isompi eikä enään edes halua päiväunille.mulla on muutamalla tutulla lapset ketkä ei enään 2v jälkeen ole nukkunut päikkäreitä kuin satunnaisesti