Silmät ristissä
Vinkkejä kaivataan 2½ kk ikäisen pojan nukkumisen rauhoittamiseen.
Päiväunet pikkumies nukkuu ihan levollisesti, mutta yöt ovat täynnä ähinää, hyörimistä ja pyörimistä, älinää ja ölinää. Ilmeisesti poika itse nukkuu kuitenkin samalla, kun harrastaa yöllistä liikuntaansa, mutta äiti ja isä samassa huoneessa eivät kyllä nukuttua saa! Yöt pikkumies siis nukkuu pinnasängyssä vanhempiensa makuuhuoneessa.
Tiedän, että joillakin kapalointi auttaa, mutta meillä kapaloinnista seuraa vaan sen päiväinen rimpuilu ja raivoaminen. Voisiko kuitenkin tottua kapaloon ja rauhoittua ajan kuluessa?
Onko joku kokeillut riippumatossa nukuttamista? Onko rauhoittanut unia?
Mitä mieltä olette, jos tämän ikäisen siirtäisi omaan huoneeseen nukkumaan? Jotkut "uniguruthan" ovat sitä mieltä, että vauvan kuuluu nukkua äidin läheisyydessä. Äidin hengityksen kuuleminen ikäänkuin rauhoittaa lasta heidän mielestään.
Kokemuksia?
Vai onko tämä taas näitä vaiheita, jotka kuuluvat kehitykseen ja menevät ohi itsestään ajan myötä?
Päiväunet pikkumies nukkuu ihan levollisesti, mutta yöt ovat täynnä ähinää, hyörimistä ja pyörimistä, älinää ja ölinää. Ilmeisesti poika itse nukkuu kuitenkin samalla, kun harrastaa yöllistä liikuntaansa, mutta äiti ja isä samassa huoneessa eivät kyllä nukuttua saa! Yöt pikkumies siis nukkuu pinnasängyssä vanhempiensa makuuhuoneessa.
Tiedän, että joillakin kapalointi auttaa, mutta meillä kapaloinnista seuraa vaan sen päiväinen rimpuilu ja raivoaminen. Voisiko kuitenkin tottua kapaloon ja rauhoittua ajan kuluessa?
Onko joku kokeillut riippumatossa nukuttamista? Onko rauhoittanut unia?
Mitä mieltä olette, jos tämän ikäisen siirtäisi omaan huoneeseen nukkumaan? Jotkut "uniguruthan" ovat sitä mieltä, että vauvan kuuluu nukkua äidin läheisyydessä. Äidin hengityksen kuuleminen ikäänkuin rauhoittaa lasta heidän mielestään.
Kokemuksia?
Vai onko tämä taas näitä vaiheita, jotka kuuluvat kehitykseen ja menevät ohi itsestään ajan myötä?